Hei!
Tuli mieleen kirjoittaa hyvistä tavoista ja teoista. Ne on nykymaailmassa jostain syystä vähentyneet.
Kerran tällä viikolla bussi oli juuri lähdössä, olin leimannut korttini ja huomasin yhden naisen juoksevan bussia kiinni. Kuski kerkesi sulkemaan ovensakin ja huikkasin, että sieltä tulee vielä yksi. Siitä tuli hyvälle mielelle, ettei toinen myöhästynyt. Minulle on käynyt muutaman kerran niin, että olen ollut muutaman metrin päästä bussin ovesta ja bussi viilettää tiehensä, mutta joskus löytyy huomaavaisia kuskeja, mikä on todella hienoa. Tuleepa vähemmän ärräpäitä bussien perille.
Bussissa on hyvä ja kohteliasta antaa vanhukselle istumapaikkansa, koska nuori jaksaa kyllä seistä. Vanhempia ihmisiä tulee omalta osalta myös teititeltyäkin ihan automaattisesti, ja myös kunnioitettua. On myös oikein mennä vieraan ihmisen viereen istumaan, ei hän pure. Usein näkee jonkun jäävän seisomaan bussissa, koska ei näe kahta tyhjää paikkaa vierekkäin. Ja jos sattuu istumaan ikkunapaikalla, niin kertoo nätisti vierustoverilleen nousevansa seuraavalla pysäkillä pois - ei sitä voi tietää, jos toinen ei kerro. Todella usein pitäisi vain yrittää aistia, milloin toinen nousee seuraavalla pysäkillä. On niinkin julkeaa käytöstä ollut, että vierustoveri on vain väkisin työntynyt ohi sanomatta mitään. Ei muutama sana vieraalle pahaa tee. Pelkästään hyvää. Ja muista kiittää, kun annetaan tilaa.
Kiittäminen on muutenkin äärettömän arvostettua, mutta ihan liian vähän käytettyä nykyään.
Todella monessa tilanteessa voi kiittää:
* kun saa jotain (ihan mitä tahansa)
* kun sinulle avataan ovi
* kun annetaan tilaa
* kun poistutaan pöydästä ja kiitetään ruoasta
* kun vuoksesi tehdään jotain
* kun muuten vaan tehdään hyvää toiselle
Kiittämistä joskus jopa tehostetaan halauksella, se on kaunis ele. Halata voi muutenkin aina välillä, se on osoitus välittämisestä.
On hyvä myös kehua toista aina välillä. Vierastakin ihmistä voisi kehua esimerkiksi, jos pidät hänen vaatteistaan. Olisi ihan huikeaa, jos huomaisi jonkun tekevän toiselle hyvän teon, vaikka se olisi ihan ventovieras, niin kertoa ja kehua, että teitpä ihanasti toiselle - varsinkin jos se, jolle kaunis teko on tehty, ei huomaa sitä. Ihmisellä on 180 asteen näkökenttä ja vielä suurempi kuulokenttä - kyllä sitä huomaa toiset ihmiset, kunhan vain haluaa huomata.
Toiset ihmiset saattavat joskus olla ilkeitä, mutta älä anna sen lannistaa itseäsi, koska heillä sattuu olemaan vain huono päivä. On se silti harmillista, jos he purkavat ulkopuolisiin henkilöihin pahaa oloaan. Ja hyvä teko sellaiselle ihmiselle voi muuttaa sen ihmisen päivää paremmaksi. Ja yleensä hyvistä teoista tulee itsekin hyvälle mielelle. Kunpa olisi enemmän kilttejä ja huomaavaisia ihmisiä, niin kaikilla olisi parempi olla. Toisinaan huomaa palveluhenkilökunnalla esimerkiksi jonkin kahvion kassalla olevan huono päivä ja hän ei muista olla ystävällinen, vaikka se kuuluisikin hänen työkuvaansa. Ei kai koko päivää aina jaksa hymyillä. Itse tulen ainakin sitä paremmalle tuulelle, mitä enemmän kommunikoin mukavien ihmisten kanssa. :)
Vie ystäväsi kahville tai kutsu luoksesi. Tuli sellainenkin mieleen, kun on kutsuttu jonkun luokse kahville, niin hankitaan yleensä vierasvaraa. Vieras voi viedäkin jotain tarjottavaa, jos kuulee, ettei ole vierasvaraa. Kun on istuttu kahvipöytään, niin yleensä maistetaan edes yksi keksi tai leivonnainen, mitä pöydällä sattuu olemaan. Kieltäytyminen on epäkohteliasta, paitsi jos sattuu olemaan allerginen. Sama koskee sitäkin, jos on kutsuttu aterialle - myös eettisistä syistä voi kieltäytyä eli älä tuputa lihaa vegetaristille. Ja jos vieras tulee kutsumatta, eikä ole mitään tarjottavaa, niin tarjoa edes vettä - olet ainakin ollut kohtelias ja tarjonnut. On olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka pitävät aina vierasvaraa kaapissa yllätysvieraiden varalta, ihan varmuuden vuoksi.
On myös todella tärkeää muistaa aina pyytää anteeksi. Anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat todella tärkeitä taitoja. Anteeksi täytyy pyytää, jos tahallaan tai vahingossa satuttaa toista. Anteeksi sanotaan yleensä silloinkin, kun ei kuullut toisen puhetta "Anteeksi, voisitko toistaa?" Se on erittäin kohteliasta. On ihanaa, kun joku avaa ovia ja auttaa takkia päälle. Rakastan vanhanaikaista kunnon kohteliaisuutta. Ja yritän parhaani mukaan olla itsekin kohtelias ja avulias ja saada muutkin kohteliaiksi (vaihtelevalla menestyksellä).
 |
| Tähän kuvaan liittyy videokin, jonka linkkaan loppuun |
Kohteliaisuus"sääntöihin" kuuluu myös luvan kysyminen tietyissä asioissa. Pienenä kysyin aina lupaa vanhemmilta vierailla ollessa herkun ottamisesta pöydästä ja yleensä sain ottaa vain yhden, että muillekin jäisi. Ja sanottiin, ettei saanut olla töykeä tai ahmatti, jos käsi vilahti ilman lupaa. Toki isäntäväki saattoi antaa luvan ottaa vielä toisenkin, kun kuuli näitä kieltolauseita. Ei ruoasta ole nyky-yhteiskunnassa pulaa.
Pöydässä voi myös pyytää antamaan leivän tai maitopurkin, jos sattuu olemaan liian kaukana. Ei tarvitse kurotella ja tulee samalla pidettyä vuorovaikutusta, vaikkei aina paljoa puhelisi. Voi myös pyytää lupaa jonkin asian lainaamiseen tai vaikka pyytää toista avaamaan hillopurkin, jos ei saa itse auki. Aika usein kuulee "Anna tuo!" tai "Avaa tää, ku en saa auki." Miten olisi, jos välillä pyytäisi, eikä käskyttäisi. Olemme kai liikaa omassa puheessamme ja toistemme puheessa tottuneet kuulemaan tätä käskyttämistä, että luulemme sitä pyytämiseksi. Mutta pyytäminen on kohteliasta ja ystävällistä.
Ystäväni ovat usein ihmetelleet yhtä asiaa minussa: en kiroile koskaan. En edes vahingossa. En tunne mitään syytä kiroiluun tai voimasanoihin, kuten niitä ennen kutsuttiin. Joskus harvoin, kun meinaa tulla kirosana, niin se tulee automaattisesti peitettyä jollain "voi kettu" tai mitä nyt päähän pälkähtääkään sillä hetkellä. Yleensä ne tulee tukahdettua tai vaihdettua saman tien puheenaihetta lennosta. Ja kun varvas osuu johonkin (ja se tosiaan sattuu!) niin tulee vaan tartuttua varpaaseen ja yhdellä jalalla hypellessä valitettua "Autsiis, sattuu! Auwiiwii! Yhyhyyhy!", kun taas joltain toiselta saattaa tulla ärräpäiden jono suusta ulos.
En ole koskaan ymmärtänyt varsinkaan heitä, jotka viljelevät huomaamattaan v-alkuista puheensa joukossa. Silloin ei ollenkaan kuule, mitä se toinen siinä sanoo, kun kuulee vain pätkittäistä vattusurvosta. Pienenä minulle uhkailtiin, että pestään suu saippualla, jos kiroilee. En pienenä koetellut, koska tiesin, että sittenhän se suu oikeasti pestiin. Olin kiltti lapsi ja kuulemma pienenä kielsin aina muita kiroamasta. Luulen kuitenkin, etten ole ainoa aikuinen, joka ei kiroa. Vanhanaikaiset kirosanat ovat muuten hienoja, pitänee lainata joskus kirjastosta suuri kirosanakirja. Ne sanat ja sanonnat, jotka olivat ennen vanhaan kirosanoja, eivät ole enää.
Hymy, jonka annat, palaa aina luoksesi.
Ja se pitää paikkaansa! Jos
hymyilet kadulla jollekin, niin useimmiten hymy tulee takaisin sinulle.
Joillekin vain pitää hymyillä kauemmin, että saa sen hymyn takaisin. Ihmiset ovat peilejä toisilleen, varsinkin kun puhutaan hymyilystä. Ja hyvä olo
useimmiten tarttuu niin kuin se hymykin.
Olkaa ystävällisiä toisillenne!
Lopuksi hassu koira :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti