lauantai 27. elokuuta 2016

Perjantaitaja

Tänään oli hyvä päivä. Tällä viikolla on ollut kivoja päiviä, vaikka pari viime yötä on tullut nukuttua vähän kehnosti ja massu on ollut kuralla parina aamuna. Eipä siinä mitään. Eilen haukotutti, mutta tänään oli vain hyvä fiilis. Kyllähän kehokin voi tottua huonoon unirytmitykseen ja yöheräämisiin, vaikkei sen pitäisi. Keho on sopeutuvainen ja jaksaa muutaman yön, mutta hyvinvointi alkaa heikentyä huonoilla elämäntavoilla. Yhdeksi jaotellaan liian huonot ja vähäiset yöunet.

Tänä aamuna tuli vähän kiire. Heräsin, laitoin kahvin porisemaan ja kävin suihkussa pesemässä hiukset ja nassun. Kun tulin suihkusta huomasin, että oli vain kymmenen minuuttia lähtöön, joten kippasin kahvin kuppiin ja join välillä samalla pukien vaatteita. Nappasin pari suklaapalaa kyytipojaksi ja reppuun eväät. Söin skyrin aamiaiseksi bussissa matkalla töihin.

Tällä viikolla on saanut nauttia auringosta ja pienestä tihkusateesta. Kyllä tihkusateesta todellakin voi nauttia. Voi nauttia syksyn tunnusta. Jokainen pilvi, joka peittää auringon, päästää myös auringonsäteet lävitseen. Jokainen pilvi väistyy joskus.

Tässä vähän kuvia tältä viikolta.




 Kahvi ja aurinko <3


 Sain vihdoin tämän aukeamallisen kuvan valmiiksi. Siinä kyllä riitti työtunteja, usko pois. Paljon yksityiskohtia.


Eilen kaksi ystävääni tuli käymään Helsingissä. Eilen oli myös Taiteiden yö. 
Kävimme Americana - pizzeriassa syömässä pizzat. Sieltä saa pizzansa gluteenittomana ja oli kyllä oikein hyvän makuinen lätty. Läpyskäni päällä oli perustomaattikastikkeen ja juuston lisäksi ananasta, kanaa, aurajuustoa ja bbq-kastiketta.


Syöminkien jälkeen kävimme luonani huilimassa ja he jättivät matkalaukkunsa sinne, koska he majoittuivat viime yönä luonani. Pistimme kaikki kolme naamiot päähän ja herätimme hilpeyttä kaupungilla (se on mielestäni mukavaa), sain paljon hymyjä ja lapsilta tuli "vaau" - kommentteja ja "katso kuinka hieno" ja "näiksä ton?"- lausahduksia.


Kävimme Kansallismuseossa, jossa oli muutama muukin naamioitunut venetsialaisittain. Kuuntelimme napolilaista oopperalaulantaa ja kiersimme näyttelyn ympäri. Ei kyllä ollut kehuttava näyttely, mutta tulipahan käytyä.
Kiasma olisi varmasti hieno kokemus. Ja Ateneum. 
Kävelimme takaisinpäin ja pääsin näkemään ja kuvaamaan läheltä joitain katukoristeita, joita olen vain ohimennen ratikasta nähnyt vilaukselta.


Kiersimme vielä myöhään auki olevat kädentaitajien kojut läpi Narinkkatorilla ja ostin jopa hauskat käsintehdyt pinnit. Töissä lapset varmasti pitävät niistä. Otin muutaman näkemäni nimen mietintämyssyyn, jospa vierailisin joidenkin kädentaitajien kotisivuilla. Ensi kuussa pitäisi olla jonkinlainen käden-taitajatapahtuma tms rautatietorilla. Pitäisi ainakin hankkia kaunis avainnauha töihin.


Tämän viikon herkku, jota ei kyllä pitäisi liikaa syödä, 
vaikkei se vaikutakaan yhtä pahasti ihoon kuin maitosuklaa. 
Kyllähän se toki jotenkin vaikuttaa, onhan siinä sokeria. 

Stockan Herkussa tällä viikolla kierrellessäni ihan mielenkiinnosta katsoin, 
mitä Maraboun valkoinen suklaa sisältää ja siellä tuoteselosteessa luki, 
että saattaa sisältää jäämiä pähkinöistä ja vehnästä kun taas tämä 
Pandan valkoinen suklaa sisältää vaniljaa ja saattaa sisältää pieniä määriä 
hasselpähkinää ja mantelia, mutta ei todellakaan vehnää. Mikäköhän siinäkin on. 

Eli Pandan valkoista suklaata voi syödä gluteenittomana suklaana, that was the point. Valkoinen suklaa on jännä muutenkin: se sisältää kaakaovoita, mutta ei yhtään kaakaota.

Paljaaltaan valkoista suklaata ei oikein tee mieli syödä montaa palaa, vaikka se hyvää onkin, mutta siinä tosiaan tulee makeus vastaan, mikä on hyvä juttu. Se itsessään estää syömästä överisti - paitsi jos sattuu olemaan supermakean ystävä ja syö hattaraa aamiaiseksi.


Tänään olin salilla. Oli kolmen päivän salitauko. Ensimmäinen päivä oli tarkoituksellinen, kun maanantaina tuli tehtyä tuplarääkki, mutta edellispäivänä olisi voinut käydä salilla, mutta muistin vasta liian myöhään, että seuraavana päivänä näen ystäviäni. Eilen tuli kyllä jonkin matkaa käveltyä, kun illalla puoli yhdentoista jälkeen illalla oli ihan sirppi ja jalkapohjissa tuntui, että oli tullut käveltyä. 

Hain tänään Zalandosta tilaamani tuotteet. Ovat kyllä hieenot! 
Paita on Puman ja housut Adidaksen. Olisi kiikarissa vielä hienommat musta-kelta-valkoiset treenihousut sekä paita, jossa lukee kivasti My warm-up is your work out :) Pitäähän se paikkaansa. Tein maanantaina sellaisen treenin, että olin ensin crosstrainerilla kymmenisen minuuttia, tein lihaskuntoharjoituksia ja sitten olin vielä vartin juoksumatolla. Juoksurääkin jälkeen (spurttailin) oli kyllä sellainen hiki, ettei pitkästä aikaa ole ollut. Oli hauskaa.


Tämän illan illallinen. Ennen kuin kävin salilla vuokrasin pari animaatioleffaa. Toinen niistä oli Zootropolis, jonka luulin jo kerran aikaisemmin katsoneeni, mutta kun katsoin vähän parhaita kohtia, niin huomasin, etten ole katsonut sitä lainkaan. Katson toisen aamulla. 

Nyt on massu niin täysi noista herkuista, että makaan vain sängyssä, kun istuallaan teki tiukkaa olla. 

Ostin kurkun ja puolen kilon porkkanapussin. Molemmista puolet kuorin, pesin ja pilkoin sekä söin dipin kanssa. Sitä ennen tein jo päivittäiseksi tulleen (ja ihoa parantaneen) ruokasekoituksen, jonka voin nauttia joko aamupalana, välipalana tai iltapalana. Espresso Housesta sain tämän idean eli oman maun mukaan hunajaa pohjalle, cashew-pähkinöitä, manteleita, kuivattuja pieniä hedelmäpaloja sekä turkkilaista jogurttia sekaisin.

Tuota palautusjuomasekoitusta en kyllä tee uusiksi. Teki mieli iltakahvia, joten laitoin tulemaan, mutta heti kun avasin proteiinijauhepurkin, niin mietin, entäs jos laittaisin kahvin sekaan palautusjuoman. Laitoin pari desiä kahvia, desin kookosjuomaa ja desin maitoa jauheen lisäksi. Ei maku paha ollut, jotensakin vain outo, enkä aio tehdä uudelleen. Tulipa kokeiltua. Jospa hetkisen vielä lukisi ja painuisi pehkuihin. Huomenna ei tarvitse herätä kellon soittoon.

Kivaa viikonloppua!

~ Lilja Lumi

lauantai 20. elokuuta 2016

Lauantaifiiliksiä

Laitoin kahvin porisemaan, kun alkoi kahvihammasta kolottaa. Iltakahvihammasta.

Kirjoitan yleensä joka perjantai vähintään viikon kuulumisia tai vain perjantaifiiliksistä, mutta eilen jätin tarkoituksella kirjoittamatta. Kuka haluaa kuulla negatiivisista asioista, että asiat menevät päin härän pyllyä. Asiat eivät olleet eilen härän pyllyssä, mutta siltä se tuntui silloin. Eilen kirjoitinkin, että paskat fiilikset, mutta toivottavasti huomenna on parempi uusi päivä. Niin kuin olikin. Tänään oli uusi ja hyvin aurinkoinen päivä. Sellainen takakesä ihan kuin ei olisi syksystä tietoakaan.

Päivässä tarvitsee tapahtua vain yksi tai kaksi asiaa, mitkä voivat pilata koko päivän. Jotkut sanovat, ettei niin saisi ajatella, mutta ei sille yksinkertaisesti vain voi mitään. Ihminen on tunteva organismi jne. Useimmiten ongelmat koostuvat sosiaalisista asioista. Onneksi nukuttu yö auttaa yleensä.

Nyt kahvi on porissut mmm...

Tämä on päivän kolmas kahvi. Ensimmäisen join aamulla gluteenittoman muffinin kera (kyllä, olen todellakin nyt täysin gluteenittomalla ruokavaliolla ja se on auttanut suolisto-oireisiin, mutta iho-oireita on vielä - siitä lisää myöhemmin). Keho kyllä ennen muffinia olisi kaivannut puuroa, mutta muffinin olin päättänyt aamiaiseksi syödä, joten en syönyt tänään puuroa.

Eilen oli kyllä ilonpilkahduksia mielen murinoista huolimatta. Lähikaupassa käydessäni salin jälkeen huomasin kauniita hedelmä"asetelmia" ja otin niistä kuvia. Aamulla töihin lähtiessä otin salikassin töihin mukaan ja pyörän jätin lähelle linja-autopysäkkiä niin että töistä tultua hyppäsin vain pyörän selkään ja hurautin salille. En kyllä oikein jaksanut salilla keskittyä, mutta tulipa edes vähän tehtyä.




Uusi kännykkäni on kaikin puolin ihastuttava, mutta hieno ja pienesti harmittava puoli on se, että siinä on yhtä hyvä tai jopa parempi kuvanlaatu kamerassa kuin minijärkkärissäni. Harmitus se olisi siksi, että mihin tarvitsisin enää minijärkkäriä? Sen saa kaulaan roikkumaan, on siinä ainakin se puoli. Ja kuvan saa otettua nopeammin, kun ei tarvitse kuin naksauttaa auki. Mutta silti. Kännykkä on aina mukana. Aina - no ehkei ihan.


Ostin syksyisen värisen perjantaipuskan ilokseni. Nättejä, eivätkö olekin. Kaikki kukat ovat punaisia.

Illalla join lasillisen viiniä ja väritin yhtä kuvaa, joka on ollut jo kauemman aikaa kesken. Rötväsin. Menin nukkumaan. Keskellä yötä heräsin itkien, koska olin itkenyt unessani ikävää edesmennyttä isotätiäni kohtaan. Sain kyyneleet kuivattua, vaikka eivät meinanneet loppua ja menin takaisin nukkumaan. Paljon se alitajuntakin kertoo.

Heräsin puoli kahdeksalta, enkä sen jälkeen saanut unta. Yritin kyllä.
Makoilin, kuuntelin musiikkia, pelasin yhtä kännykkäpeliä, keitin kahvia ja söin muffinsini. Pyykkivuoro alkoi yhdeksältä. Pyykkituvan korissa oli kasa vanhoja Maku-lehtiä, jotka toin ylös kämpille leikeltäväksi. Jospa saisi inspiraation ja leikekirja täydennystä.

Pyykin pyöriessä pötkötin vähän lisää, maksoin tämän kuukauden laskut, siivosin imuroimalla, rumsteerasin pikkumaton pois yöpöydän alta (pitäisi hankkia sen alle pehmikkeet) ja käänsin yöpöydän sekä sängyn asentoa 90 astetta. Mietin myös, että pitäisi hankkia vihdoin ja viimein se sinipiika, vaikkei sille olekaan paikkaa tässä kämpässä. Joku on hieman kurastanut lattiaani. Tulisi varmasti kaikki pöly ja ruoan murut siivottua ylös sekä lattia kirkkaamman väriseksi. Vati olisi jo valmiina. Nyt tarvitaan sieni kepin päähän.


Saatuani pyykit haettua ja siivottua sun muuta niin aloin laittautua. Leikkasin vähän tukkaa edestä sivuilta, vähän suoristin, harjasin ja letitin. Kampasin naamankin. Mietin, pitäisikö käydä värjäyttämässä ripset ja kulmat, mutta tyydyn edelleen ilmaiseen "sutaise ripsivärillä" - tekniikkaan.

Saavutin ratikkapysäkin vasta puoli kahden aikoihin, mutta mitäpä siitä, eipä ole kiire minnekään. Soitin äidillenikin parinkymmenen minuutin puhelun.


Kävin Stockmannin Espresso Housessa syömässä lempivälipalani eli turkkilaista jogurttia hunajalla, johon saa sekoittaa pähkinöitä, manteleita ja kuivattuja papaijapaloja. Nams! Suosittelen. Oli niin lämmin päivä, että olin kahden vaiheilla, ottaisinko tavallisen latten vai jäälatten. Kyselin asiaa myyjäpojalta. Hän suositteli näin lämpimänä päivänä jotain frappuccinoa tai jäälattea kenties makusiirapilla tai tuplaespressolla. Sitten kysyin, saisiko normaalin lämpimän latten, muttei vain niin kuumana kuin yleensä. Hän kertoi, että voi pyytää baristaa tekemään sen lämpimänä ja sain sen lämpimänä, juuri sopivana, enkä polttanut kieltäni ja tuli hyvä kokemus ja makuelämys. Eihän kahvi edes maistu kahvilta kuumana. Se maistuu vain kuumalta.

Kävelin seuraavaksi kuikuilemaan Forumin Stadiumia.


Hankin treenitopin ja urheilurintaliivit, koska kaksi aiemmin hankkimaani ovat liian pieniä. Olisi hyvä olla käytössä enemmän kuin yhdet liivit. Siellä sovituskopissa sovitellessani sain osakseni sovituskopin kriittisen valon ja tarkastelin, miten ihoni voikin olla niin huonossa kunnossa ja mietin, mitä en tee tarpeeksi ja mitä minulta puuttuu ruokavaliostani tms onko ihoni niin yliherkkä. Se on yliherkkä ainakin ulkoisille vaikutteille, koska siinä näkyy eniten epäpuhtauksia, missä kulkee rintaliivien kangas. Olisiko ketään, joka auttaisi tässä? Pitäisikö myös maitotuotteet poistaa ruokavaliosta?

Nyt on sokeri minimissä ja vehnä täysin pannassa. Yritän juoda tarpeeksi vettä, koska useimpina päivinä veden juonti jää reilusti alle suositellun päiväsaannin. Olisiko ollut vuosi sitten, kun veden juonti pysyi monta päivää hyvällä tolalla ja iho näytti niin sievältä, niin tuntui kuin veden juonnilla olisin saanut iholle kalvon, joka sietää vaatteiden aiheuttamaa hankaumaa. Olisiko kyse tosiaankin vedestä. Suolisto ainakin toimii paremmin, kun juo sen yhden litran ja yli parilla litralla omassa tapauksessani ihokin voi paremmin.

Oma keho ja sitä pitää kunnioittaa antamalla sille, mitä se tarvitsee, eikä yrittää myrkyttää sitä. Puhdas ruoka equals puhdas keho. Ainahan sanotaan, että hyvä olo näkyy ulospäin ja että kaikki lähtee sisältä.

Stadiumin jälkeen lähdin kaupan ja kämpän kautta salille ja samalla tiputin roskahuoneen kierrätyspisteeseen lähes käyttämättömät puuvärikynät. Toivottavasti joku löytää niille parempaa käyttöä. Tykkään noista stabiloista.

Salin jälkeen kello oli vielä vaille viisi, joten lähdin metrolla Ruoholahteen katselemaan, josko löytäisin Tokmannista sinipiian. Olin ihan oikeassa rakennuksessa ja vaikka pyörin rakennuksen päästä päähän pari kertaa, niin en kyllä löytänyt koko Tokmannia. Yhdessä kyltissä luki, että se löytyy toisesta kerroksesta, mutta miten toiseen kerrokseen pääsee? Hissiä en kokeillut, koska en uskonut siihen. Hissien luona ei lukenut Tokmannia. Jospa seuraavalla kerralla viikon parin päästä parempi mäihä. Kävin alhaalla Citymarketissa ja huomasin siellä salaattibaarin.


Lastasin pahvikulhoon kaikkea mieluista: salaatinlehtiä, kolmea eri juustoa, papuja, paprikoita, tomaattia, kurkkua, avokadoa, kananmunan, pari kananpalaa (olivat pahoja), ananasta, kukkakaalia, parsakaalia ja vielä muuta. Oiva keksintö nämä salaattibaarit. Niitä ei aina vain löydy kovin läheltä.

Join palautusjuoman, luin vähän kirjaa ja tein savikasvonaamion. Kävin suihkussa. Nyt olen pari tuntia kirjoitellut tätä, juonut iltakahvia  ja vettä sekä vahtinut, etteivät örkit hyökkää kyläpahaseni kimppuun.

Tuosta kirjasta vielä. Olen aloittanut uuden kirjan, pienen kirjasarjan, jonka yksi suosikkikirjailijoistani, Sari Luhtanen (mm. Rakkautta - sarja), on kirjoittanut. Se on nuortenkirjasarja, mikä näkyy hänen kielenkäytössään siinä. Hän käyttää (mielestäni) muutamaa nykyajan inhokkisanaa ja sanontaa, mutta hän kirjoittaa nuorille ja kirjailijanhan pitää ajatella kohderyhmäänsä. Muuten kirja on ihan mukavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa (hänellä on se taito - se tekeekin hänestä mielestäni niin hyvän kirjailijan).

Tiedän, miten hän kirjoittaa aikuisille (kannattaa todellakin lukea Rakkautta - sarja, hyvin viihdyttävää luettavaa!), joten pidän mielessäni sen. Luin perjantaina bussimatkalla töihin ilmeisesti kirjasarjan toista osaa, koska tämä kirja, joka ei unohtunut töihin, tuntuu aloittavan kertomuksen alusta. Hyvä siis että unohdin väärän kirjan töihin. Kirjan nimi on Totuus Tarusta - täydellisen mokaamisen taito.

Siispä hyppään vällyjen väliin kirja kourassa pestyäni hampaat.

Ja khyllä! Flunssa tosiaan on ohi!

Hyvää yötä.

~ Lilja Lumi

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Aurinkoinen syyspäivä

Töissä oli mukavaa. Töiden jälkeen luin bussissa yhtä blogia ja akku sammui kesken lukemisen. Tiesin, että se ehtisi sammua, kun oli niin lopussa, joten en välittänyt. Katselin ulos ikkunasta ohikulkevaa liikennettä ja vaihdoin Sörnäisten kohdalla metroon, jota ei tarvinnut odottaa. Menin Kamppiin ja kävin vessassa.

Vaihdoin paidan, kun oli kuuma paita päällä, tungin takin reppuun ja laitoin heleänvärisen pipon päähän jättäen tukan auki sivuille.


Tilasin Espresso Housesta cafe latten tuplaespressolla mukaan ja söin välipalaksi sellaisen hyviksen, missä oli pohjalla hunajaa, päällä turkkilaista jogurttia ja joukkoon sai sotkea manteleita, cashew-pähkinöitä ja kuivattuja papaijapaloja. Söin sen hyvällä mielin, otin edelleen kuuman kahvin mukaani ja lähdin kurkkimaan, mitä kaupoissa on tarjolla. Oli uuden sesongin vaatteet vaihtumassa ja vanhoja myynnissä alennuksella pois alta.

Kierrellessä muutamissa kaupoissa myyjä huomasi minut aina heti ja kysyi, voiko auttaa ja joissain paikoissa tervehti muuten vain. Tuntui, että jotkut asiakkaatkin olisivat hymyilleet minulle. Hassua.

Kävelin Forumiinkin katselemaan kauppoja. Siinä kiviseinäisessä läpikulku-tunnelissa ajattelin, miten voi täysin virkeänä ollessa nauttia hitaista hetkistä, vaikka hieman utuisesta tunteesta päässä (heräsin väsyneenä tänään), kävelemisestä ympäriinsä, ympärillä olevista äänistä, ihmisistä ympärillä, askeleen tunnusta mattoa vasten ja karhean kiven tunnusta kämmentä vasten. Hymyilytti.

Oli aurinkoista sateen jälkeen.


Forumin jälkeen kävelin Stockmannin ohi Keskuskatua pitkin Starbucksin eteen pohjoisesplanadinkadulle, jossa näin auringonvalon. Elävä tuubamusiikki soi taustalla soittaen covereita ja istahdin yhdelle pylpyrälle nauttimaan auringosta ja katsomaan ohi kulkevia autoja ja ihmisiä kolmen kappaleen ajaksi, kunnes menin kaupan läpi ja ratikkapysäkille odottamaan kahden minuutin päästä saapunutta ratikkaa. Katselin sillä aikaa, kuinka ukko- ja akkapulu tohisivat tielle tippuneiden ruoan palojen kimpussa. Ratikan tullessa toinen puluista lensi suoraan ihmisten joukkoon bussikatoksen alle väistääkseen ratikan. Mietinkin, miten ne toikkaroidessaan ehtivät väistää ratikkaa. Toinen lehahti lentoon vasta puolitoista metriä ennen ratikan tuloa ja se oli melkein ratikan etulasissa kiinni, mutta sekin pääsi ehjin sulin turvaan.

Ratikassa viereeni istui oranssitukkainen mies, joka jutteli takana olevan ystävänsä kanssa niin, etten ehättänyt keskeyttää heitä, vaan menin pari pysäkkiä enemmän kuin piti. Kävelin siitä pysäkiltä kämpille ja sattumalta suoraan kohti aurinkoa. Aurinko valaisi katua, lämmitti kuin alkusyksyn oranssinpunertavat lehdet ja paistoi suoraan silmiin. Kaikki oli niin värikästä, kirkasta ja puhdasta. Olisi saanut superhienon kuvan, kun aurinko valaisi suoraan kirkon tornin takaa ja kirkon koristeellisten lasi-ikkunoiden läpi.

Aika usein tulee todettua, että juuri silloin, kun ei ole mahdollisuutta kuvata, niin tekisi mieli kuvata eniten ja tulisi ne parhaimmat kuvat. Ehkä siihen on juuri se syynä, kun ehtii nauttia. Olen toki saanut kymmeniä jollei satoja ihania kuvia linssin läpikin, mutta nyt voin muistella vain tätä kaunista päivää pehmeällä lämmöllä.

Ihanaa syyspäivää! Matkalla mietin sitäkin, millaista olisi, jos joka päivä olisi ne hetket auringossa. Miltä tuntuisi olla joka päivä vain onnellinen. Onhan siihen mahdollisuus niin paljon kuin antaa itsensä nauttia.

Kuvat ovat googlesta

Vitsailin ystäväni kanssa: "I don't give a shit and they like me" :D Remember to be kind.

Nyt aion juoda vähän viiniä, selata mainoksia, sytyttää kynttilän (voisi hankkia lisää kivoja!), vähän väritellä ja katsella sarjaa. Muistaa mennä ajoissa nukkumaan.

~ Lilja Lumi

P.S. Mennessäni sisään eteiskäytävään kuulin yhden miehen jopa salaa viheltävän, hihii. Tunsin oloni erityisen kauniiksi, vaikka tarkistin peilistä suuret silmäpussit. Asenteestahan se on kiinni : )

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rakastan syksyä

Metsän lehdet

Se on niin hiljainen tämä metsä
Ei lintujenkaan laulua kuulu
Ne ovat jo muuttaneet pois
Kukkia ei enää näy
Ne ovat nöyrästi taipuneet
Kunnioittamaan tulevaa talvea
Metsien lehdet ovat niin kauniita
Vihreitä, keltaisia ja oransseja
Punaiset ovat niistä kauniimpia
Se muistuttaa auringonnousua
Niin kaunis on metsä syksyisin




Syksy 2014

Miksi rakastan syksyä?

Syksyn alussa sairastun useimmiten flunssaan, mutten väitä, että se aloittaisi syksyn. Se auttaa kuitenkin laskeutumaan kesästä syksyyn, vaikken väitäkään, että ihan joka vuoden syksyn alussa sairastuisin flunssaan. Onhan se mahdollista.

Syyssateet ovat alkaneet ja kesä meinaa tehdä paluutaan niin kuin tänään. Nyt on jo syksy, sanoisi kuka mitä tahansa. Syksy tuoksuu erilaiselta. Mielestäni jokainen vuodenaika tuoksuu erilaiselta. Varmasti jokainen tietää, miltä talvi tuoksuu. Tässä on runo syksystä, vaikka olen nyt tällä hetkellä eri mieltä syksyn tuoksusta kuin 2009.

Syksy 

Syksy tuoksuu samalta kuin haikeus.

Maistuu yhtä kitkerältä kuin 
sateeseen hukatut kengät.
Kävelyä kotiin sukkasillaan jalkojen kastuessa,
etkä vielä tiedä yöllä nousevasta kuumeesta.




Syksy näyttää samalta kuin Titanicin lähtö satamasta
- liian varhain juhlittu väärää voittoa.




Miltäkö haikeus tuoksuu?
Havuneulasilta, juuri maahan sataneelta sateelta
ja siltä, että aurinko lämmittää sen höyryksi.




Syksy tuoksuu värien vaihtelulta vaahteran lehdissä:
häivähdys makeaa sekoitettuna chilin pehmeyteen 
- yhtä aikaa suloista ja kitkerää.




Siltä tuoksuu alkusyksy, kun pilvet 
eivät vielä peitä aurinkoa näkyvistä.
Silti se jaksaa paistaa. 
Levittää uutta toivoa.





Syksy 2015

Syksyllä on kaunista. Saa pukeutua lämpimästi, puiden lehdet saavat kirkkaita värejä ennen kuin ne putoavat maahan ja ne haravoidaan kasoiksi, joihin voi hypätä ja heitellä lehtiä ympäriinsä. Koska syksystä voi iloita. Pitää muistaa vain kunnon saappaat. Tänään aamulla satoi ja lammikoita oli siellä täällä. Ei ollut saappaita, mutta onneksi oli kumipohjalliset tossut, niin ne eivät kastuneet kovin nopeasti. Kävin kirjastossa lukemassa lehtiä märillä kengillä ja sukilla, mutta mietin vain, että heti kun pääsen kämpille voin vaihtaa ylleni kuivat vaatteet, pukea villasukat jalkaan, lämmittää teetä mikrossa ja sytyttää kynttilän. Märät varpaat eivät haitanneet ollenkaan.

Sateen jälkeen




Heti sateen jälkeen paistava aurinko

on se kirkkain aurinko
kuin pieni uudestisyntyminen
Heti sateen jälkeen pilvien väistyessä
aurinko heijastaa valoa sateen jättämistä jäljistä
paistaen kahdesta suunnasta
ja voi vain hymyillä






Syksy 2009

Syksy on hidastumisen aikaa, mutta myös uudistumisen. Syksyllä kaikki alkaa uudestaan. Syksyllä on ihanaa katsoa syysvaatteita, lämpimiä neuleita ja tekee mieli vain halata ja paijautua. Syksyllä tulee myös omalla kohdallani juotua enemmän teetä, syötyä enemmän keittoa ja ajattelin alkaa syömään enemmän vihanneksiakin.


Elämän näkyjä



Voi jo nähdä
heijastuvan syksyn
Näkyy silmät, luomet, ripset, huulet
kulmakarvat, suiden helinä
Ja näkee odottavan äidin
mahan suuren kumpareen,
paidalla verhotun salaisuuden,
vatsan päällä käden lempeästi hellivän
Lapsen posken nukkaa silittävän
Pehmeät ja lämpimät niskaasi takertuvan
Ja ennen kuin huomaatkaan
olet syöksynyt suudelmaan
Ja...?
Kaunis maailma sua vartoo








Syksy 2013

Tänään ja eilen olen syönyt paljon porkkanan ja kurkun viipaleita dipattuna ranch - dippiin (kuinka upea keino saada syödyksi paljon vihanneksia, kaiken lisäksi vihannekset sisältävät nestettä joltisenkin verran, niin tulee sitäkin saatua).

Aamusumu

Tänään näin sumun laskeutuvan
Ja auringon nousevan

Hengitys huurusi aamun koleudessa
Huomaa syksyn saapuneen

Vielä puut jaksavat valvoa
Vielä pitävät kiinni kesän muistoista
Vielä jaksavat kantaa elämää
Vaahteroiden lehtivihreä

Tiellä näen auringonsäteet läpi sumun




Syksy 2012

Syksy on myös punaviinin aikaa, vaikken sitä oikein harrasta. Syksyllä tekee enemmän mieli myös hautautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan ja teekupposen kanssa viltti ympärillä ja sytyttää kynttilöitä.

En tiedä muista, mutta minulle tulee tällaisia mielitekoja syksyisin. Liikuntaharrastuksina pysyy varsinkin sali ja on ihanaa lähteä raikkaaseen syysilmaan kävelylle ja varoa astumasta etanoiden päälle (ja ottaa vaikka kameran mukaan kuvaamaan värikästä syksyä).

 2011

Syksy 




Syksy on tullut
Viileänä ja hämäränä
Taivas on ensipakkasen sininen
Yöstä tulee kylmä

Sisällä on lämmin
kun saavun kotiin
Laitan tuikun lyhtyyn
Keitän itselleni teetä
Kuuntelen hiljaisuutta
Aika on pysähtynyt

Juon teeni loppuun
Painan pään tyynyyn
Kietoudun peiton pehmeyteen
Katselen tuikkua niin kauan
kunnes molemmat sammumme uneen

~ Lilja Lumi

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...