sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria



Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikkoa. Olen edelleen onnistunut olemaan sokerittomalla, vaikka eilen söinkin yhden pienen lakritsipatukan. Ei vain tee mieli karkkia, suklaata, herkkuja. Eilen melkein teki mieli, kun melkein menimme kaverin kanssa leffaan, mutta se olisi ollut enemmänkin tapa kuin mieliteko, että ottaa vähän karkkia purtavaksi leffateatteriin. Ajattelimme, että uusi yritys katsoa vähän yli kahden tunnin leffa ensi viikonloppuna. 

Lisäksi flunssaviikon jälkeen nälän palauduttua se ei oikeastaan ole lähtenyt pois. Työpäivänä syön aamulla puuron kanssa raejuustoa sekä hedelmä-/ marjakeittoa. Aamupäivällä syön repussa olevan banaanin tai omenan, ns. kakkosaamupala. Lounaan syön muiden kanssa puoli kahdeltatoista ja odotan aina, että tulee lounas, että voi taas syödä. Lounaan jälkeen tai välipalaksi kahdelta syön mukaan ottamani jogurtin ja näkkäriä. Töistä lähtiessä 15:30-16:30 syön repussa majailevan omenan tai banaanin. Kotiin päästyä syön lisää ja iltapalaksi vielä puuroa. Pitäisi kyllä lisätä veden juontia, mutta tuntuu, että syöminen on helpompaa. Saan kyllä työpäivän aikana juotua puoli desiä vettä ja puoli kuppia kahvia. Loppupäivän juomiset pitäisi hoitaa kotosalla. Jospa se tästä saa parannettua. Viimeistään kesällä tulee jano, kun tulee lämmintä. 

Flunssaviikon jälkeisellä viikolla tuli käytyä kaverin kanssa Ateneumissa katsastamassa Eero Järnefeltin uusi näyttely, sekä Amos Rexissä pikaisen kierroksen. 

Pääsin pitkästä aikaa käytyä roskakävelylläkin. Ihannemaailmassa ihmiset ei tosi heittäisi roskia maahan, eikä tarvitsisi maassa olevia roskia miettiä. Kaverin mielestä vaivaan niillä ihan liikaa päätäni, mutta toisaalta minua osaksi myös kiehtoo roskia kerätessäni, että mitähän ihmettä ihmisten mielessä liikkuu, kun heittävät roskat maahan, jopa purkat piirittävät roskiksia, vaikka sen voisi ihan hyvin sinne roskapönttöön laittaa, kun se tuskin alkaa siellä savuta tai muutakaan. No tutkimattomia ovat ihmismielet, minkäs teet. Kerään roskia myös juurikin sen takia, että roskaton ympäristö on kaunis.

Kullanmurunen <3


Aurinkoiset päivät ovat parhaimpia. Tuli ja meni se himmeä takatalvi, mutta onneksi nyt vihdoin aurinko voittaa ja tulee lämpimämpiä ilmoja. Tämäkin päivä alkoi ihanan aurinkoisena. Tällä viikolla kelpasi olla työpäivänäkin ulkona, kun oli oikein lämmin syystakissa. Tai se on veden- ja tuulenkestävä takki, mutta se on pitkä parka, niin se on enempi syystakki. Eilen tuli käytyä kaverin kanssa kuvausreissulla ja päätin ottaa vaaleanpunaisen kevättakkini ulkoilemaan, mutta eilen oli kyllä aika vilpoista kävellä, vaikka olikin pari paitaa takin alla. Tuli silti hienoja kuvia. 

Joku viikonloppu tein kakkosaamiaiseksi banaanilettuja ja söin myös mustikkajogurtin niiden kanssa. Jogurtista puheen ollen olen jatkanut jogurttien syömistä joka päivä, kun flunssaviikolla kynteni kasvoivat jostain syystä huimaa vauhtia, olisiko kaikesta nukkumisesta. Ja siitä asti kynnet ovat olleet pitkät ja vahvemmat kuin ikinä ennen. Flunssassa oli helpointa syödä jogurtteja, joten olen jatkanut sitä, varsinkin koska jogurtti on maitotuote, sisältää vahvistavia aineita ja pitää myös hyvänä mm. maitohappobakteerien tasapainoa.



Kaunis Kallion kirjasto, sumuinen aamuaurinko matkalla töihin. Tällä viikolla sain vihdoin Emily Henryn Täydellinen päivä - kirjan 446 sivua luettua loppuun. Olen nyt lukenut Emily Henryn kaikki kolme kirjaa ja on harmitus, ettei hän ole kirjoittanut enempää tai ei ainakaan ole suomennettuna enempää. Harmitti myös, etten tällä viikolla Kirjan ja ruusun päivänä tarttunut Bookbeatin 1e tarjoukseen, vaan olisin ottanut juurikin seuraavana päivänä tarjouksen vastaan. Odotellen seuraavaa yhden euron tarjousta. On tullut kaksikin kirjaa Bookbeatiin, jotka olin merkannut kuunneltavaksi, mm. Debbie Johnsonin uusimman, jonka haluaisin mieluummin kuunnella ihanan brittilukijan lukemana kuin lukemalla sen itse todella hitaasti. Hän on yksi niistä kirjailijoista, joita ei ole lainkaan suomennettu. Voisinpa ruveta freelance-suomentajaksi. Emily Henryn kirjojenkin suomentaja oli suomentanut ihan taitavasti, mutta välillä tuli tämän hetken ärsyttävin nykysuomen puhekielen ilmaus vastaan, jota mielestäni ei pitäisi laittaa suomennoksena mihinkään, koska se on väärin suomennettu.

Jees jees, kaksi intohimon kohdettani: roskaton luonto/luonnonsuojelu ja suomenkieli.


Perjantaina matkalla töihin harmitti harmaa ilma, mutta onneksi matkalla bussille kukkakaupan ikkunassa olevan värikkäät kukat ilahduttivat. Näin samanlaisia kukkia myös Kampin kukkakaupassa.




















Eilen tuli käytyä kuvausreissulla kaverin kanssa. Kävimme ensin syömässä nepalilaista pitkästä aikaa. Kävelimme Pohjoisrantaa pitkin ja olisi tehnyt mieli jäädä kuvailemaan Kruunuhakaa, mutta jokin toinen päivä. Kohteemme oli tällä hetkellä Katajanokka ja Eira. Katajanokan jälkeen tosin oli niin väsy olo ja ilma liian vilpoinen, ettei tullut lähdettyä Eiraa kuvailemaan tällä kertaa. Menimme Tennispalatsiin ja piti katsoa The Fall, mutta jänistin viime hetkellä, kun en osannut päättää karkin suhteen ja kyseessä oli ISENSE-sali ja kahden tunnin leffa, eikä tullut korvatulppia mukaan. Leffateatterit ovat normaalistikin liian kovaäänisiä, mutta ISENSE-salissa on vielä enemmän kaiuttimia, joten en halunnut vahingoittaa kuuloani sen takia. Minulla on todella hyvä kuulo ja haluaisin sen vielä monta vuotta sellaisena pitää. 

Katajanokan talot olivat kauniita, mutta ilmeisesti kävelimme vain 60 prosenttia Katajanokasta. En varmaan itsekään ole tutkinut koko Katajanokkaa, mutta ilmeisesti olen tutkinut osan Kruunuhaasta, jos se alue jatkuu tosiaan Senaatintorille asti. Tuli päivään ainakin yhdeksän kilometrin kävely, niin ei ihmekään, että vähän väsytti. 

Tuli muistoissa vastaan kaunista arkkitehtuuria Eirasta ja katsoin, millainen postaus siltä ajalta oli. Olin silloin käynyt yhdistetyllä Jäätelö- ja suklaakarnevaaleilla, jossa en tänä vuonna käynyt. Ne sekä Kahvifestarit olisivat olleet viime viikonloppuna, mutta kun edelleen on maku- ja hajuaisti hukassa ja olen sokerittomalla, niin eipä tullut mentyä. Pitää toivoa, etten ensi vuoden huhtikuussa ole kipeä, niin voisi osallistua. Tuleehan näitä tapahtumia ja messuja vielä. Ensi viikolla voisi katsastaa, jos olisi Vapputori, se olisi mukavaa. Lapsena Vapputori oli minulle tosi tärkeä juttu. Siellä oli kiva kierrellä ja katsastaa juttuja, ehkä syödä vähän munkkia tai muurinpohjalettua ja ostaa metrilakua. 
 
Koskaan en saanut isoa helium-ilmapalloa, koska ne olivat jo silloin liian kalliita, mutta eipä se haitannut. Sain aina joskus ilmaishelium-ilmapalloja, joita saattoi katsella katon rajassa, kunnes ne sieltä putosivat yhtä samalle tasolle itsen kanssa ennen kuin koko heliumin vaikutus kului loppuun. On siinäkin kyllä jännä aine. Miten voi tehdä leijuttavaa ainetta, joka menettää tehonsa jonkin ajan kuluttua. Tiede on mahtavaa, vaikkei itse osaisi sellaista tehdäkään.

Tekee niin mieli pyöräillä, jospa ensi kuun puolella vihdoin. Nyt lähden vähän ulkoilemaan ja sen jälkeen suuntaan Isoon Omenaan kaveria moikkaamaan ja maistelemaan erijänniä japanilaisia kakkuja.

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...