lauantai 26. maaliskuuta 2022

Minimalisointia


Oli tosi hyvä juoksupössis ennen kuin viime perjantaina söin pari pientä täytettyä suklaamunaa, niin se laukaisi flunssan, minkä takia kipeilin viime viikonlopun sekä vielä maanantain ja tiistainkin. Vieläkään ei ole kaikki lima lähtenyt elimistöstä. Koskaan ei sentään ollut kuumetta ja tein kotitestin, ettei ole poronaa. Sairastamani porona ei ole mitään tähän verrattuna. No kai tämäkin ohi kohta menee. Heti niiden pikkumunien jälkeen pistin sokerin pannaan, enkä ole koskenut maitotuotteisiin. Eilen söin muutaman irtokarkin ja pizzaa. Mutta kun hyvällä syyllä pääsee irti sokerista ja maidosta, niin sitä ei osaa edes kaivata. Toisin kuin olen kaivannut treenaamista tällä viikolla. En vain ota yhtään sitä riskiä, että saattaisi tulla sydänlihastulehdus, eikä räkäisenä saa salille mennä eikä muutenkaan treenata.







Cafe Torpanranta.


Nämä kuvat on otettu ennen viime viikonloppua. Aurinkoisista päivistä nauttien. Joku povasi myrskyä ja lisää lunta sekä pakkasta, mutta saisi tämä lumi jo sulaa, tiet harjata kivistä ja tulla lämmintä. Eilen kovasti kaipasin skuuttailua katsellessani kuivia teitä. Ei enää bussille juoksua. 

Talvitakin pistin jo talviteloille ja otin vaaleansinisen ihanan kevytuntuvatakin käyttöön. Edelleen kyllä kaipaisin kivaa kevättakkia, keltaista tai muuten iloisen väristä tuulitakkia, mutta mistään ei tunnu löytyvän sopivaa. En osaa enää vaatekaupoissakaan kuljeksia sovittelemassa vaatteita. Yhdet legginsit, jotka posti toi, tuntuivat kyllä olevan vähän liian naftit niitä kokeillessani, vaikka valitsinkin kokoani. 

Tässä taannoin rumsteerasin asunnon jälleen uuteen uskoon ja myös vaatekaapin. Heitin neljä kassillista (niitä oli kertynyt myös odottamaan eteisen kaappiin) vaatteita kierrätykseen ja neljä talvivaate-/kesävaatekassia varastoon. Tällä hetkellä kaapissa on vain kevääseen sopivia vaateparsia. Niitäkin tuntuu, että olisi liikaa, mutta kun ajattelin, että jos käyttäisin jokaista vaatetta kerran ja vaihtaisin, niin kyllä kaapista loppuisi vaatteet kahdessa viikossa. Ei niitä sen enempää ole. Järjestin kaapin myös uudelleen, ettei siellä ole mitään laukkuja tai tyynyjä sun muita vaan vaatteita siisteissä pinoissa, jokainen samankaltaisten vaatteiden kanssa samassa kasassa. Heitin ihan oikeasti pois vaatteita, joista tiedän, etten käytä - olivatpa ne miten kivoja tahansa. 

Tälläkin hetkellä olen pessyt ja heittämässä pois kivaa kevättakkia vuodelta 2015 ja kahta pitkää kivaa neuletakkia, harmaata ja vaaleanpunaista, joista muistan kaupasta ostaessani ajatelleen, kun molemmat oli alennuksella, enkä voinut päättää niiden kahden väliltä, kumpi olisi kivempi, niin otin molemmat, koska sain kaksi yhden hinnalla. Nyt kuitenkin ovat lähdössä pois, koska eivät sovi tämänhetkiseen vaatemakuuni. Turhaan niitä kaapissa säilyttää, jos eivät tule koskaan käytetyiksi. Olen aika minimalisti, en omista mitään, mitä en tarvitse. Siksi en haluakaan esimerkiksi vaatteita tai pussilakanoita tms mitä en ole itse halunnut tai valinnut, koska ne joutaisivat suoraan kierrätykseen.

Motto tähän on: omista vain sellaista, mistä oikeasti tykkäät ja käytät ja vaali sitä, mitä omistat.


Näin pitkästä aikaa ystävääni, kun hän oli käymässä Helsingissä. Ehdittiin tunteroisen aikana turista todella paljon. Toisinaan intensiivinen läsnäolo voi myös tuntua pidemmältä ajalta. Tärkeintä minulle on silti kohdata kasvokkain ihmisiä.

Le face. Tässä kuvassa ei vielä näy. Ensin olin liian tumman värin hankkinut, mutta sitten hankin punertavan värin, joka on nyt hiuksissani ja tykkään tosi paljon. En tiedä, mahdanko mennä lähiaikoina kovin tummaan hiustenvärin kanssa. Nyt on hyvä näin. Korviksia on mukava käyttää, tuovat eloa.



Kävimmä viime viikolla Itäkeskuksen uimahallissa. Harmittaa, ettei siellä käynyt kortti, joka käy muihin Helsingin uimahalleihin, mutta ilmeisesti se ei kuulunut urheiluhalleihin. Muuten Itäkeskuksen uimahalli oli kyllä kaunis hallipuolelta. Se oli rakennettu kallion sisään tai siltä se näytti. Huonoa siellä oli se, että höyrysauna ei ollut naisten suihkutilan yhteydessä niin kuin Mäkelänrinteessä, vaan erikseen hallin puolella. Tylsää siellä oli, että naisille ja miehille oli omansa eikä saanut mennä uimapuvun kera. Hallin pukuhuoneesta ja suihkutilasta näki, että halli taisi olla aika vanha. Kaipaisi kipeästi remonttia joiltain osin. Hallin paras osuus mielestäni oli kuitenkin läpimentävä kylmäallas. Kävin siellä kolme kertaa ja pari kertaa olin kaulaan asti puolen minuutin ajan. Virkisti ihanasti.





Joskus lempikukkani oli gerbera, mutta joskus ajattelin, että lempikukkiani on ainakin seitsemän: gerbera, lilja, neilikka, krysanteemi, daalia, orkidea, cladiolus. Suurin osa kukista on kauniita.

Tuli myös käytyä kokeilemassa Entressen Ju fu, aasialaisbuffet. Siellä tarjoiltiin kahdesta tarjoiluvaunusta erilaisia ruokia, joista sai valita mieleisensä.


Kevään ekalla kävelyllä tuli käytyä kotona homehduttua sekä tehtyä pitkästä aikaa ruokaa.







Aamut alkavat aikaisin, ilma lämpenee. Lumet sulavat hiljalleen auringon lämmittäessä.

Hyvää viikonloppua!
 

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Kevät versoisi


Tainnut tulla tapa tästä, että päivittelen parin viikon välein. Edellisviikonlopun lauantaina matka taittui kohti Turkua ja menimme äipykkää katsomaan sekä velikin tuli moikkaamaan. Äiti sai minut taivuteltua vihdoin ja viimein Metropolisiin syömään ja Skip-boakin tuli pelattua pari erää.


Äidin luona kokeilin kynsilakkoja ja nyt olen pitänyt kynsilakkaa pari viikkoa. Tänään juuri lakkasin uusiksi kivalla turkoosilla. Pitäisi heittää vanhat lakat pois ja voisi sitä muutaman uudenkin hankkia. Ei ole paljoa tullut kynsilakkoja tullut käytettyä, mutta nyt keväällä, varsinkin kun hanska-kausi alkaa väistyä ja muutenkin haluaa keväistä väriä elämään mahdollisimman paljon, niin voisi käyttää enemmän kynsilakkaa ja kivoja koristuksia. Jopa vaaleanvihreät jäätelökorvakorut roikkuivat tällä viikolla korvissa. Tosin olen saanut innostusta pieniltä asiakkailtani käyttää enemmän korvakoruja. Harmittaa vain, että parhaimmat kivat korukaupat Ninja ja Bijou&Brigitte eivät ole enää olemassa, ainakaan siellä, missä ennen toimivat, vaan tulee koko ajan lisää sellaisia putiikkeja, joissa ei tule koskaan vierailtua.



 
 

Maaliskuu koitti ja ajattelin keväänkin saapuvan, kunnes tulla tuprutti eräänä päivänä paljon lisää lunta. Silti on onneksi saanut useana päivänä nauttia ihanan ihanasta auringosta. Tälläkin hetkellä se pyytää ulos kävelylle, mutta haluan saada ensin kirjoitettua tämän valmiiksi.
 








Aurinkoisten työpäivien jälkeen on käyty katsomassa Vanhakaupunginkosken kuohuntaa, ihmetelty punaista laitosta ja käyty itäisimmässä Helsingissä eli Aurinkolahdessa. Olin käynyt siellä viimeksi 2015. Pitää käydä joskus uudemman kerran, kun lumi on sulanut ja suihkulähde olisi toiminnassa.



Forssassakin tuli käytyä. Aurinko ihastuttaa monia päiviä. Tuli katsottua leffateatterissa myös Uncharted, koska Tom Holland. Ilmeisesti leffa perustuu peliin ja on täysin mukailtu sen mukaan.

Aurinko laskee yhä myöhempään ja maalaa taivasta kauniisti pastelliväreillä siveltäen. Tuli käytyä Sellossa ja maistettua Naughty burgeriakin, mutta oma mielipiteeni on, että Friends & burgers on edelleen parempi ja kaikkein paras tällä hetkellä on Classic American dinerin hamppari. 

Tänään aurinko, kevätaurinko, paistaa jo niin vahvasti, että sillä on voima sulattaa jäistä maata läpi kylmän pakkasen ♡ - 7.3.2018


Parin viikon juoksutauon jälkeinen tulos, kun kävin tiistaina juoksemassa. Ei ole pahemmin tullut viime aikoina treenattua. Pitää korjata tämä vääryys! Keuhkoistakin tuntui, että kohta vain loppuu happi, ei saa tarpeeksi vedettyä. Pitäisi alkaa myös venytellä joka päivä. Lumi on kangistanut ulkoliikkumisen. Ja se, missä joskus juoksussa ylsi, on tällä hetkellä tosi kaukana: kymmenen kilometriä putkeen vähän yli tunnin ajalla. Mutta se on tavoite. Ehdottomasti. 

Viime viikolla ei päässyt uimaankaan, mutta tällä viikolla tuli kokeiltua Töölön uimahallia. Mielestäni se oli remontoitu sitten viime käynnin, mutta viime käynnistä on kai kolme tai neljä vuotta aikaa. Tuli uitua 500 metriä ja dippasin itseni pari kertaa kylmäaltaassa kaulaan asti ja oli hauskaa.

Pari viime päivää on vain ollut nälkä nälkä nälkä. Tuntuu, että pitää syödä kahden tai kolmen tunnin välein, ettei ala heikottaa. Pitää yrittää löytää ruokaa, joka pitää tarpeeksi kauan kylläisenä, koska muuten luultavasti tulee syötyä liikaa. Huomasin ainakin sen, etten ollut kovin paljon juonut noina päivinä, koska sekin saa nälän pakittamaan hiukan kauemmas. Joskus nälkä on vain piilotettua janoa. Pitää löytää oikea rytmi ja oikeanlainen ruokavalio. Luultavasti lisääntynyt treenaaminen vaatii lisää energiaa, mutta keho yrittää viestittää haluavansa enemmän kuin olisi tarpeen.

Tänään pitäisi olla juoksupäivä. Eilen rumsteerasin. Ajattelin, että kynsilakkojen karsimisen lisäksi karsin kaikki purkit ja purtilot, joita en oikeasti tule käyttämään. Yritän lukea ahkerasti kesällä hankittuja lehtiä, jotta ne voisi laittaa kiertoon ja kirjahylly tyhjenisi. Kaikki vaatteet, joita en käytä, vien vaatekeräykseen ja talvivaatteet voisivat pikkuhiljaa siirtyä varastoon. Ihan kaikki, mitä tiedän, etten tule käyttämään, annan tai heitän pois. Nyt on kevätsiivouksen aika. Olen jo monta päivää miettinyt kukkienkin hankkimista piristykseksi kotiin, mutta ovat kovin kalliita. Jospa sitten joku päivä.




Kahdeksas päivä kirjoitin näin:
 
Inhoan kiireisiä aamuja. Pitäisi laittaa kello soimaan kaksi tuntia ennen töitä, kun tunti ennen lähtöä ei riitä mihinkään; aamupala jäi taas kesken, kahvin jämät mukiin muodostamaan renkaita. Hyvät housut olivat kaikki pyykkikorissa, treenihousuissakaan ei kehtaa töihin mennä. Onneksi löytyi yhdet unohtuneet kaapista. Vaatteita pitäisi muutenkin karsia, viedä keräykseen toisia varten, jospa löytäisivät niistä enemmän iloa. Bussiaikatauluja en ymmärrä, miksi meinaan joka kerta myöhästyä lähdöstä - tulisivat mieluummin ovelta noutamaan. Sääkin yllätti, kun joku oli ilkikurisuuksissaan tilannut lisää lunta, mikä piilotti esillä olleen jään ja pyytänyt lisärehuksi tuulta paiskomaan sitä lunta kasvoille, ryhtiä kumaraksi, kynää niskaa asuttamaan. Tänään oli mielensäpahoittajan aamu, jospa se päivä tästä valaistuu. Istun sentään jo bussissa matkalla töihin. Hyvällä lykyllä en tänään myöhästy. Sitten olen tyytyväinen, kun saa irrottaa nastapohjalliset kengistä ja vaihtaa takin toiseen, pipon ohuempaan. Tulisipa jo kevät.
 



Eilen kirjoitin: En tule yhtä iloiseksi mistään niin kuin auringon valosta. Joka päivä on yhä vain enemmän valoa ja kauemmin valoisaa, mutta vielä ilta haukkaa valon ihan liian nopeasti itselleen. Lumi alkaa pikkuhiljaa sulaa pitkän pitkän odotuksen jälkeen. Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, kun auringonvalo sädehtii joka suunnasta samaa aikaa, lumi sulaa pois ja paljastaa heräävän luonnon. Muutaman runonkin olen keväästä kirjoittanut, joista oma suosikkini on Kevät versoisi.
 
Kevät versoisi

Heikko varsi
kukantaimi
nousee ikivalkoisesta maasta
roudanpeitteisestä
Kasvaa sillä voimalla
josta auringonsäteet saavat alkunsa

Aurinko suutelee maata
sulattaakseen roudan
sulattaakseen jäisen talven sydämen
Rakastuessa sitä ihan läkähtyy
hengästyy ilman juoksemista

Valonsäteet lämmittävät
kutittavat talven jalkapohjia
niin että sen viimein tarvitsee
rentouttaa käsivartensa
jotka suojelevat jäistä sydäntä
ja pudottaa sydämen sulamaan
kevään avoimelle kämmenelle

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...