lauantai 12. maaliskuuta 2022

Kevät versoisi


Tainnut tulla tapa tästä, että päivittelen parin viikon välein. Edellisviikonlopun lauantaina matka taittui kohti Turkua ja menimme äipykkää katsomaan sekä velikin tuli moikkaamaan. Äiti sai minut taivuteltua vihdoin ja viimein Metropolisiin syömään ja Skip-boakin tuli pelattua pari erää.


Äidin luona kokeilin kynsilakkoja ja nyt olen pitänyt kynsilakkaa pari viikkoa. Tänään juuri lakkasin uusiksi kivalla turkoosilla. Pitäisi heittää vanhat lakat pois ja voisi sitä muutaman uudenkin hankkia. Ei ole paljoa tullut kynsilakkoja tullut käytettyä, mutta nyt keväällä, varsinkin kun hanska-kausi alkaa väistyä ja muutenkin haluaa keväistä väriä elämään mahdollisimman paljon, niin voisi käyttää enemmän kynsilakkaa ja kivoja koristuksia. Jopa vaaleanvihreät jäätelökorvakorut roikkuivat tällä viikolla korvissa. Tosin olen saanut innostusta pieniltä asiakkailtani käyttää enemmän korvakoruja. Harmittaa vain, että parhaimmat kivat korukaupat Ninja ja Bijou&Brigitte eivät ole enää olemassa, ainakaan siellä, missä ennen toimivat, vaan tulee koko ajan lisää sellaisia putiikkeja, joissa ei tule koskaan vierailtua.



 
 

Maaliskuu koitti ja ajattelin keväänkin saapuvan, kunnes tulla tuprutti eräänä päivänä paljon lisää lunta. Silti on onneksi saanut useana päivänä nauttia ihanan ihanasta auringosta. Tälläkin hetkellä se pyytää ulos kävelylle, mutta haluan saada ensin kirjoitettua tämän valmiiksi.
 








Aurinkoisten työpäivien jälkeen on käyty katsomassa Vanhakaupunginkosken kuohuntaa, ihmetelty punaista laitosta ja käyty itäisimmässä Helsingissä eli Aurinkolahdessa. Olin käynyt siellä viimeksi 2015. Pitää käydä joskus uudemman kerran, kun lumi on sulanut ja suihkulähde olisi toiminnassa.



Forssassakin tuli käytyä. Aurinko ihastuttaa monia päiviä. Tuli katsottua leffateatterissa myös Uncharted, koska Tom Holland. Ilmeisesti leffa perustuu peliin ja on täysin mukailtu sen mukaan.

Aurinko laskee yhä myöhempään ja maalaa taivasta kauniisti pastelliväreillä siveltäen. Tuli käytyä Sellossa ja maistettua Naughty burgeriakin, mutta oma mielipiteeni on, että Friends & burgers on edelleen parempi ja kaikkein paras tällä hetkellä on Classic American dinerin hamppari. 

Tänään aurinko, kevätaurinko, paistaa jo niin vahvasti, että sillä on voima sulattaa jäistä maata läpi kylmän pakkasen ♡ - 7.3.2018


Parin viikon juoksutauon jälkeinen tulos, kun kävin tiistaina juoksemassa. Ei ole pahemmin tullut viime aikoina treenattua. Pitää korjata tämä vääryys! Keuhkoistakin tuntui, että kohta vain loppuu happi, ei saa tarpeeksi vedettyä. Pitäisi alkaa myös venytellä joka päivä. Lumi on kangistanut ulkoliikkumisen. Ja se, missä joskus juoksussa ylsi, on tällä hetkellä tosi kaukana: kymmenen kilometriä putkeen vähän yli tunnin ajalla. Mutta se on tavoite. Ehdottomasti. 

Viime viikolla ei päässyt uimaankaan, mutta tällä viikolla tuli kokeiltua Töölön uimahallia. Mielestäni se oli remontoitu sitten viime käynnin, mutta viime käynnistä on kai kolme tai neljä vuotta aikaa. Tuli uitua 500 metriä ja dippasin itseni pari kertaa kylmäaltaassa kaulaan asti ja oli hauskaa.

Pari viime päivää on vain ollut nälkä nälkä nälkä. Tuntuu, että pitää syödä kahden tai kolmen tunnin välein, ettei ala heikottaa. Pitää yrittää löytää ruokaa, joka pitää tarpeeksi kauan kylläisenä, koska muuten luultavasti tulee syötyä liikaa. Huomasin ainakin sen, etten ollut kovin paljon juonut noina päivinä, koska sekin saa nälän pakittamaan hiukan kauemmas. Joskus nälkä on vain piilotettua janoa. Pitää löytää oikea rytmi ja oikeanlainen ruokavalio. Luultavasti lisääntynyt treenaaminen vaatii lisää energiaa, mutta keho yrittää viestittää haluavansa enemmän kuin olisi tarpeen.

Tänään pitäisi olla juoksupäivä. Eilen rumsteerasin. Ajattelin, että kynsilakkojen karsimisen lisäksi karsin kaikki purkit ja purtilot, joita en oikeasti tule käyttämään. Yritän lukea ahkerasti kesällä hankittuja lehtiä, jotta ne voisi laittaa kiertoon ja kirjahylly tyhjenisi. Kaikki vaatteet, joita en käytä, vien vaatekeräykseen ja talvivaatteet voisivat pikkuhiljaa siirtyä varastoon. Ihan kaikki, mitä tiedän, etten tule käyttämään, annan tai heitän pois. Nyt on kevätsiivouksen aika. Olen jo monta päivää miettinyt kukkienkin hankkimista piristykseksi kotiin, mutta ovat kovin kalliita. Jospa sitten joku päivä.




Kahdeksas päivä kirjoitin näin:
 
Inhoan kiireisiä aamuja. Pitäisi laittaa kello soimaan kaksi tuntia ennen töitä, kun tunti ennen lähtöä ei riitä mihinkään; aamupala jäi taas kesken, kahvin jämät mukiin muodostamaan renkaita. Hyvät housut olivat kaikki pyykkikorissa, treenihousuissakaan ei kehtaa töihin mennä. Onneksi löytyi yhdet unohtuneet kaapista. Vaatteita pitäisi muutenkin karsia, viedä keräykseen toisia varten, jospa löytäisivät niistä enemmän iloa. Bussiaikatauluja en ymmärrä, miksi meinaan joka kerta myöhästyä lähdöstä - tulisivat mieluummin ovelta noutamaan. Sääkin yllätti, kun joku oli ilkikurisuuksissaan tilannut lisää lunta, mikä piilotti esillä olleen jään ja pyytänyt lisärehuksi tuulta paiskomaan sitä lunta kasvoille, ryhtiä kumaraksi, kynää niskaa asuttamaan. Tänään oli mielensäpahoittajan aamu, jospa se päivä tästä valaistuu. Istun sentään jo bussissa matkalla töihin. Hyvällä lykyllä en tänään myöhästy. Sitten olen tyytyväinen, kun saa irrottaa nastapohjalliset kengistä ja vaihtaa takin toiseen, pipon ohuempaan. Tulisipa jo kevät.
 



Eilen kirjoitin: En tule yhtä iloiseksi mistään niin kuin auringon valosta. Joka päivä on yhä vain enemmän valoa ja kauemmin valoisaa, mutta vielä ilta haukkaa valon ihan liian nopeasti itselleen. Lumi alkaa pikkuhiljaa sulaa pitkän pitkän odotuksen jälkeen. Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikani, kun auringonvalo sädehtii joka suunnasta samaa aikaa, lumi sulaa pois ja paljastaa heräävän luonnon. Muutaman runonkin olen keväästä kirjoittanut, joista oma suosikkini on Kevät versoisi.
 
Kevät versoisi

Heikko varsi
kukantaimi
nousee ikivalkoisesta maasta
roudanpeitteisestä
Kasvaa sillä voimalla
josta auringonsäteet saavat alkunsa

Aurinko suutelee maata
sulattaakseen roudan
sulattaakseen jäisen talven sydämen
Rakastuessa sitä ihan läkähtyy
hengästyy ilman juoksemista

Valonsäteet lämmittävät
kutittavat talven jalkapohjia
niin että sen viimein tarvitsee
rentouttaa käsivartensa
jotka suojelevat jäistä sydäntä
ja pudottaa sydämen sulamaan
kevään avoimelle kämmenelle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...