Aurinkoisia kevätpäiviä

Lumi alkanut sulamaan.

Vaikka talvi meinaa tulla välillä takaisin.

Stockmannin XS:ssä on ihania leluja.

Tuli maistettua sushiakin ensimmäistä kertaa ikinä. Oli osittain hyvääkin. Uudenlainen jännä maku ja erikoinen suutuntuma. Vaatii kyllä totuttelemista, jos yrittäisi joskus uudestaan.

Pääsiäisloma. Heräsin kuudelta. Taas tähän päivään, enkä 20 vuotta sitten tai toiseen rinnakkaistodellisuuteen. Olin käynyt vähän yli puolenyön todella väsyneenä nukkumaan ja ajattelin, että voin nukkua niin pitkään kuin haluaisin, mutta aivot olivat eri mieltä. Jospa ottaisin päiväunet myöhemmin.

Selasin hetken kuvia instagramista, kunnes nousin laittamaan porot ja veden kahvinkeittimeen. Napsaisin päälle. Mittasin hiutaleet, kaurajuoman ja veden puurokuppiin. Laitoin mikroon. Pesin astiat. Odotin, että puuro jäähtyisi. Yksi syy, miksi olen arkiaamuisin nälkäinen ja miksi melkein joka kerta meinaan myöhästyä bussista. Koska puuro viilenee hitaasti, vaikka sinne sekoittaisikin voisilmän. Joskus sekoitin mehukeittoa ja raejuustoa. Oli liian tuhti annos aamulla mahalle, vaikka liian vähällä ravinnolla aamuisin maha ja mieli alkaa känkkäröimään.

Aloin katsella uutta nuortensarjaa Netflixistä. Se oli ihan viihdyttävä. Joskus vain mietin, ketä kettu tekstittää sarjoja ja elokuvia, kun jotkut suomennokset ovat päin prinkkalaa. Pitäisi mennä itse suomentamaan, että menisi kaikki sanat oikein. Ilman kirosanoja, mitä siellä myöskin nykyään on. Nykysuomen kaksi tehostesanaa eli kirosanaa, jätän mainitsematta.

Puuroni syötyä ja kahvini juotua - kauramaidolla tottakai - odotin, että kello tuli yksitoista (pelailin jotain Snoopy-peliäkin välissä ja kirosin, kun yksi sovellus ei jaksanut toimia) ja aloin pukea vaatteita. Etsin kaapista lenkkarit, vaihdoin niihin nauhat, laitoin kuulokkeet korvaan, Bookbeatin kännykästä päälle ja aloin kuunnella Eve Hietamiehen Hammaskeijua. Aurinkolasit päähän. Otin laukkuun mukaan mustan hihattoman paidankin siltä varalta, jos käväisisin salilla. Tosin jossain vaiheessa matkaa huomasin, ettei ole lukkoa mukana. Tuli tosin käveltyä senkin edestä. Kävelin S-marketin kautta: ostin jäätelöä, suklaapatukan, croissantin, pari pillimehua sekä pienen  happy joe - siiderin. Olisin halunnut vaalean oluen, muttei ollut tullut korkinavaajaa mukaan.

Kävelin croissantia puputtaen ja jäätelöä syöden Tervasaareen. Nautin ihanasta lämmittävästä auringonpaisteesta vaikkakin ohuet sormikkaat täytyi olla kädessä, muuten kädet olisivat kylmettyneet. Muttei enää paksumpia hanskoja siihen päälle. Ilma on ollut erikoinen tänä keväänä, mutta toivotaan, että se pysyy nyt plussan puolella ja sulattaa loputkin lumet pois. Tulisi se kauan odotettu kevät. Liian pitkän talven jälkeen.

Tervasaaressa kuuntelin koirien haukkumista koirapuistossa. Koiralla oli kuonokoppa, haukkui ohikulkevalle koiralle, joka mieltyi omistajien rapsutuksista ja paijauksista läheisellä penkillä. Varmasti sillekin olisi hellimiset kelvanneet.

Istahdin hetken kuvattuani maisemaa penkille, avasin siiderin, kuuntelin Hammaskeijua. Katselin maisemaa, ihmettelin siiderin puolessa välissä, että miksi hitossa olin ostanut sen siiderin ja suklaapatukan. Vähempikin olisi riittänyt. Pitää vahvistaa mieltä, kertoa ettei se tarvitse sellaisia. En välttämättä olisi ostanutkaan, jos olisi ollut seuraa. Lohturuokaa, ruoista katalin. Ei niitä nautittuja aineita voi peruuttaakaan, pitää yrittää vain olla ensi kerralla järkevämpi ja kertoa itselleen, ettei tarvitse kaikkea, mitä tekee mieli. Ostaisi porkkanan sen sijaan. Olen muutenkin viime aikoina nauttinut ihan liikaa herkkuja. Ihan liikaa.Olen sentään palannut salille. Haluaisin kiinteytyä ja tiedän, että silloin pitäisi lopettaa herkuttelu. Tai syödä jotain muuta herkkuna.

Tervasaaren jälkeen kävelin Tapulikaupungin suulle, Kauppatorin ohi, mutta käännyinkin Sofiankadulle nähtyäni kirkon. Hyppäsin seiskaratikkaan ja matkustin takaisin kotiin.

Tämän päivän kuvia.

Kolme seuraavaa päivää vielä vapaita lekottelua varten. Jospa sitä jotain keksii. Tapaa ystäviä, käy salilla ja lenkillä. Rentoutuu ja nauttii auringosta.

Viikon kuulumiset ja (ääni)kirjojen maailma

 

En aio pahemmin puhua viime viikonlopusta, päivästä, jolloin vietettiin mamman hautajaisia.

Oli kauniita kukkia. Kaunista auringonpaistetta pilvien välistä ja pilvettömältä taivaalta. Herkullista täytekakkua. Luin ääneen muistokirjoituksen mammasta. Tämä kuva on lähtiessäni Turusta sunnuntaina. Niin, piti lähteä lauantaina, mutta jäin vielä yhdeksi yöksi. Ehdin äidin, veljen ja sukulaisten lisäksi nähdä kahta ystävää. Jutella henkeviä kahvin äärellä.

Tullessa Kamppiin Helsinkiin ostin neljän sipulin pienen narsissin. Yhden työpäivän jälkeen siihen oli ilmestynyt kukkanen ja seuraavan työpäivän jälkeen se oli kasvanut kolme senttiä lisää. Tosi hurjan nopeasti kasvaa. Varmaan 15 senttiä kasvanut vain tällä viikolla. Jännä kiva kukkanen.

Maanantaina vai tiistainako kävin Roasbergissa ja höpöttelin hyvässä seurassa, kunnes meidät hätistettiin sulkemisaikaan ulos. Se on aivan ihastuttava paikka se Roasbergin alakerta, vaikkakin on tosi kiva se yläkertakin. Harmi kyllä, että juoma maistuu aina erilaiselta riippuen tekijästä. Tee ja tuorepuuro olivat äärettömän herkullisia.

Eilen oli pidempi päivä töissä ja pääsin lähtemään viiden jälkeen. Koko päivän oli vaihtelevaa säätä ja sain otettua kuvan siitä kymmenen minuutin aurinkoisesta hetkestä. Bussimatkalla koko taivas oli harmaan pilven peittämä ja perillä taivas taas repeili auringon edessä.

Tänään oli aivan ihanan ihanan ihana päivä, eikö näytäkin siltä. Eilen oli pidennetty päivä ja tänään otin pidennykset pois ja pääsin aiemmin lähtemään. Otin yhteyttä ystävääni ja näimme rautatientorilla bussin saavuttua sinne asti.

 

Aurinko näyttää voimaansa sulattamalla kevättä esiin, joka on piiloutunut tämän pitkän talven alle.

Ihana katunäkymä Mikonkadulla.

Suuntasimme istuskelemaan Cafe Esplanadiin, joka pyöri mielessä jo työpäivän aikana. 

Kaipasin hetken todella minijärkkäriäni ja sen dynaamista mustavalko-kuvatoimintoa. Jospa joku päivä saisin sen käytyä korjauttamassa.

Kahvilan jälkeen menimme Akateemiseen kirjakauppaan ja löysin sieltä tämän etsimäni sekä yhden suomeksi julkaisemattoman Lisa Jewellin kirjan. Olen tämän Sophie Kinsellan Muistatko minut - kirjan ennenkin lukenut, mutta löydettyäni sen viime viikonloppuna äidin luota aloin lukea sitä uudestaan, mutta jätin sen sinne, jospa äiti saisi sen joku päivä luettua. Siitä asti kuitenkin olen halunnut sen uudestaan lukea. Vähänkö ärsytti, kun tutkittuani kirjahyllyä se sama kirja oli siellä ja olisin voinut lukea sitä milloin vain. Aargh! Hassua. Yritän nyt kaupitella tätä jollekulle.

Minulle on ennenkin ehdotettu audiokirjaa eli äänikirjan kuuntelemista eli että joku lukisi puolestasi ja voisi vain kuunnella.  En ensin siitä innostunut, mutta innostuin nyt kun törmäsin yhden seuraamani bloggaajan tekstissä "Aikaa kirjoille arjessa" tähän sovellukseen nimeltä BookBeat . Sekä ollessani kirjakauppaa kiertämässä ja ihailemassa ihania kirjoja, joita on paaljon.

Olen super innoissani! Siis aivan mieletöntä! Ilmainen kokeilujakso käytössä ja saattaa olla, että jatkan tämän tilaamista kokeilujakson jälkeenkin, koska täältä löytyy niin paljon sellaisia kirjoja, joita olen halunnut lukea, jopa muutakin kuin fiktiokirjallisuutta ja niin uutta, että ne ovat vielä uusina kirjakaupoissa! En vain ole voinut niitä lainata tai ostaa ja jostain syystä aina tulee tehtyä jotain muuta kuin luettua, vaikka haluaisin lukea paljon, oppia ja kokea uutta. Keskittyminen herpaantuu, väsyttää tai ajatukset poukkoilevat. Olen muutenkin enemmän audiovisuaalisia ihmisiä kuin lukemalla oppiva henkilö. Jos lukisin itse, niin siinä menisi tosi paljon enemmän aikaa, koska tykkään nähdä tarinan visuaalisena mielessäni. Joskus olen kertonut jollekin jopa kirjasta kuin elokuvan tapahtumista, mutta sitten kerrottuani nimen päädyimme toteamaan, ettei se olekaan elokuva vaan kirja.

Kuuntelemassa äänikirjaa. Vedin kirjakaupassa tukan ylös ja se sijoittui ihan kivasti. Viime perjantaina, kun kylmä tuuli puri kaulaan, niin ensin oli erikoista yskää ja sen jälkeen tulikin nuha. Flunssassa ollut siis pitkästä aikaa, mutta kohta onneksi helpottaa. Nytkin tuntuu lähes normaalilta. Kun kantaa kymmeniä eri tauteja, niin kaipa joku niistä pitää joskus iskeäkin. Ei voi mitään. Sitten on jälleen superkiitollinen siitä, että on jälleen terve. On kyllä ollut ikävä salille ja nenää, joka ei vuoda. Pitää yrittää koittaa puhdistautua maidosta, sokerista ja vehnästä. Se on hirveän vaikeaa! Olisi helpompaa, jos menisi jollekin bootcampille, jossa laitettaisiin liikkumaan ja tarjottaisiin superherkullista ja terveellistä ruokaa. Hihi. Saa sitä unelmoida.

Tykkään lukemisesta ja haluaisin lukea paljon, mutta jokin siinä on esteenä. Hassua kyllä, koska opin lukemaan viisivuotiaana (ja muistan, miten turhautti, kun koulussa piti lukea tavuttaen), meille tuli monta vuotta Aku Ankka sekä Roope Setä ja teini-iässä luin yli sata romaania ja joskus kirjasin ne ylöskin, mutten enää jaksanut kirjata niitä ylös, mutta jatkoin lukemista. Olen kasvanut kaupungissa, jonka keskipisteenä oli kirjasto. Nykyään en tiedä, mikä sen keskipiste on tai mitä hyvää siinä on enää jäljellä. Kaikki vanha ja hyvä korvataan huonoilla valinnoilla, uusilla rakennuksilla väärissä paikoissa. Räjäytetään kallioita, raivataan siltoja ja hävitetään metsiä. Inhottavaa.

Muistan aina ensimmäisen pidemmän kirjani, jonka luin jossain vaiheessa ala-astetta, Kaverina leijona tai joku sen kaltainen, mutta todellinen innostus lukemiseen syntyi 12-13-vuotiaana, jolloin luin todella paljon fantasiakirjallisuutta ja joitain nuortenkirjoja. Muistan laskeneeni romaaniksi vain ne kirjat, jotka olivat yli 150-sivuisia tai lähelle sitä. Olen lukenut lähemmäs 1000-sivuisen kirjan, mutta aika monikin on lukenut, koska kyse on Harry Potterista. Fantasiakirjat olivat 400-500-sivuisia. Hassua kyllä, miten joskus niistä tykkäsin, mutta en enää ollenkaan osaisi niitä lukea. Jospa löytyisi BookBeatista joku fantasiakirjakin monien muiden kirjojen lisäksi, niin voisin testata kuunnella sitä.

Kuuntelen tälläkin hetkellä tätä Marian Keyesin kirjaa englanniksi. Tällöin pystyn kirjoittamaan samalla suomeksi. Jotkut väittävät, etten varmastikaan keskity, enkä varmasti keskitykään, mutta kuulen sen silti. Voisi joinain iltoina laittaa vain valot kiinni ja kuunnella tarinaa, mutta saattaisi käydä niin, että nauha jää päälle ja nukahdan. Pitää kokeilla joku kerta. Ajattelin aiemmin, kun aloin tätä tarinaa kuunnella, että miten ihanaa kuunnella brittienglantia tai tässä tapauksessa ilmeisesti irlantia. Niin hunajaa korvilleni! Ihanat sanakäänteet, äänenpainotukset ja se tapa, millä britti- tai irlantilaiskirjailija kirjoittaa ja puhuu sekä ilmaisee asiat ylipäätään on niin erilaista kuin suomalaisissa kirjoissa ja tapakulttuurissa.

Sovelluksessa on ruotsinkielisiäkin kirjoja. Voisi joku päivä niitäkin kuunnella ja harjoittaa orastavaa ruotsinkielentaitoa.

Englanti ja Lontoo on intohimoni niin kuin olen varmaan joskus maininnut. En vain olisi kuluttamassa katuja kamera silmänjatkona, vaan kuuntelisin sitä ihanaa tapaa puhua ja olla kaiken ihmettelyn lisäksi. Se tapa, kuinka he kohtelevat toisiaan on aivan ihanaa. Hekin, niin kuin ainakin ranskalaiset, kuvailevat ja puhuvat enemmän kuin suomalaiset verrantokuvannollisesti. Se sosiaalisuus ja ystävällisyys, mikä heistä välittyy on vain sellaista, mikä saisi kyyneet silmiini ilosta. Varmasti poskia särkisi päivän päätteeksi hymyilemisestä.

Naisviihdekirjallisuuden lukemisesta innostuin joskus tämän kirjailijan sekä Cathy Kellyn kautta, mutta jostain syystä heidän myöhemmät kirjansa jäivät taka-alalle, kun kiinnostuin Lisa Jewellistä, Kira Poutasesta, Eppu Nuotiosta, Sophie Kinsellasta ja muutamasta yksittäisestä teoksesta.

Mukavaa viikonloppua! Nauttikaa lukemisesta, auringosta, elämästä <3

Herkuttelua ja seurauksia

Taisin odottaa liikaa viime lauantailta. Asiat, joita on suunnitellut, niin yleensä vaativat sen toisen ihmisen toteutuakseen. Siis asiat, joita ei ole suunnitellut vain itselleen. Minkäs teet. Jospa joku toinen viikonloppu.

Tämän viikonlopun, ainakin vielä tämän lauantai-päivän, vietän Kaarinassa, äidin luona, enkä oikein varmaan voi ketään tavatakaan, koska edellispäivänä nappasin kurkkukivun, joka äityi yskäksi ja kuulostan ihan emokarhulta. Eikä kukaan saa selvää, joten olen sitten puhumatta.

Tosi kurjaa kyllä. Huomasin jopa, miten sen sain. Olin torstaina ollut salilla, oli nätti ilma, mutta alkoi kauhea kylmä tuuli. Kaverini tuli vastaan, kävimme kaupassa. Mutta yhtä mäkeä talsiessa ylös tämä tuuli puri kurkkuun kiinni, vaikka oli kaksi kaulahuivia kaulassa, niin olin jättänyt takkia vähän ylhäältä auki. Yleensä en syytä kylmää, mutta se oikeasti puri suoraan kaulaan. Seuraavana päivänä eilen perjantaina töissä oli todella kova kurkkukipu. Ehdotettiin, josko ottaisin panadolia. Pohdittiin yhdessä, miten se voi sellaiseen kipuun vaikuttaa, kun se on erilaista kipua kuin vaikka kasvukipu tai päänsärky.

Koko eilisen päivän vielä sattui kurkku, mutta tällä hetkellä ei. Nyt on tosin limaa jossain kurkussa ja yrittää saada sitä pois ja yskiessä toki kurkkuun sattuu. Voi voi, en tykkää sairastella. Kauan olen välttänyt muutaman flunssa- ja vatsatautiaallonkin, mutta nyt tuli yskä. Sitten on taas hyvin kiitollinen, kun tämä yskä lähtee pois. Aina toki on kiitollinen terveistä päivistä, kun sairastelu on ollut nykyään niin harvinaista. No lääkkeet peliin ja yskälle kengänjälki persiille!

Puoliksi syytän keskiviikkona Espresso Housessa nautittua hot melted chocolatea, joka ei ollutkaan kaakao, vaikka niin luulin, vaan kuuma maitojuoma, johon oli laitettu suklaapallero sulamaan. Tai en tiedä, oliko se kaakao, mutta siinä oli ihan liikaa maitoa, kun se oli iso koko, vaikka lukeekin, että normaali. Normaali on iso ja pieni normaali - en ymmärrä heidän logiikkaansa. Oh well, anyway kului jokin kaksi tuntia tästä liikamakeasta paukusta (ajattelin sen jälkeen, ettei tarvitse syödä makeaa viikkoon) niin alkoi armoton vatsakipu (onneksi vasta kotona). Tiedän, ettei se johtunut mustikkapiirakasta, jota olen monesti ennenkin nauttinut, vaikkei suolistoni pidäkään vehnästä, tämä oli ihan erilaista kipua. Ja se  johtui maidosta.

Olen nykyään käyttänyt vain kaurajuomaa puuron tekoon ja Oatly kaffeta kahvin kanssa, ruokajuomana vettä, että olen varmaan kokonaan vierottunut maidosta. Tosin jos maito on pienenä määränä ja täysin sekoitettu esimerkiksi kastikkeeseen, niin silloin se ei ole reagoinut, mutta kun se on suurimmalti osin perusmuodossa, niin sehän sattui. Menin sinä iltana aikaisin nukkumaan, kun edes sikiöasento ei auttanut, enkä pystynyt Frendejäkään katsomaan, niin laitoin valot pois ja aloin nukkua. Yöllä heräsin ja kipu oli loppunut, mutta ilmaa kiersi koko vatsassa ja suolessa. Sain onneksi uudestaan unta. Eilen heräsin neljältä ja porskutin sillä koko päivän yhteentoista asti. Keskipäivällä tuntui ihan siltä kahvia juodessa, että olisi voinut mennä lasten kanssa nukkumaan. 

Tekstejä vuosia sitten tällä viikolla

Joskus on syönyt huonolla omallatunnolla, mutta nykyään miettii etukäteen, katuisiko sitä tekoa, jos menisi herkuttelemaan kahvilaan. Nykyään menen syömään hyvällä omallatunnolla ajatellen,e ttä on todellakin ansainnut sen herkkuhetken ja itsensä kanssa etukäteen sopinut, että siitä ei tule huonoa omaatuntoa. Ei sitä pidä ajatellakaan, että tulisi herkkujen syömisestä huono omatunto paitsi jos selkeästi tunnistaa tekevänsä sitä liikaa ja tietää, että se tekee hallaa itselle ja omalle terveydelle. Kun herkuttelee, niin pitää nauttia kokonaisvaltaisesti niin kuin aina pitäisi muutenkin keskittyä syömiseen ja juomiseen tietoisesti ja hitaasti. Toisaalta voi myös sopia, että nyt herkuttelen ja menen illalla sitten lenkille/salille. Kantaa oman vastuunsa siitä kuitenkin estääkseen sen katumuksen. Saatan herkutella yleensä välipäivinä. Mitä elämä olisikaan, jos ei saisi koskaan herkutella tai nauttia asioista.

Vaikkei kävisikään rehkimässä hikeen asti salilla tai olisi tuntia lenkillä, niin välipäivinäkin tulee liikuttua. Minäkin kävelin eilen, kun piti töiden jälkeen mennä Kamppiin, niin rautatieasemalta yhdyskäytäviä pitkin kamppiin. Kyllä siinä tuli muutamat sadat askeleet käveltyä. Liikuntaa se on rauhallinenkin liikunta. Työmatkankin jos kulkee bussilla, niin ottaa vaikka aiemman bussin ja jää muutaman pysäkin aiemmin pois, niin saa käveltyä. Kaikkea voi ajatella kuntoilun kannalta. Jos pitää nostaa jotain lattialta, niin ei kumarru sitä sieltä, vaan kyykkää. Jumpattua kehon painoilla saa missä vain. Mieli ja keho pysyy virkeänä ja vetreänä.

Kauniista auringosta on tällä viikolla saanut nauttia kylmästä säästä huolimatta.

Tuulisena päivänä oli kaunis auringonlasku salin jälkeen.

Tänään on mamman hautajaiset. Sitä ennen kauppaan. Lakkasin jo kynnet kauniiksi. Jospa otan lisää kuvia myöhemmin tänään. Nytkin aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Mukavaa viikonloppua!