Treeniä ja yö ulkona

Tulipa päivä, kun päätin aloittaa uuden salijäsenyyden ja palata Elixialle. Jäsenyyteni Fitness24sevenillä loppui heinäkuun lopussa ja olin vailla innostusta saleiluun, kunnes niin monta kertaa haikailleeni takaisin Elixiaan menin sinne, kun olin saanut ilmaisen tutustumiskäynnin. 

Salissa oli kyllä muutettu monta asiaa mielestäni huonompaan suuntaan. Tai oikeastaan ainoastaan yhden puoliväliseinän puuttuminen kokonaan uusitussa suihkutilassa harmitti. Se väliseinä toi eräänlaista omaa rauhaa suihkutteluun ja oli mukavaa pitää pyyhettä siinä edessä naulassa ja saippuoita seinämän päällä. Lisäksi sauna oli pienennetty. Tärkeintä toki on sauna - se on myös yksi asia, mikä puuttui Fitnessiltä, minkä takia ei jaksanut jäädä salille treenin jälkeen edes suihkuttelemaan. Harmitus oli myös värityksen muuttuminen. Ensin muutettiin hienot vaaleanvihreä ja violetti tummansiniseksi ja valkoiseksi, mutta nyt oli muutettu tummansininen ja valkoinen vaaleanharmaaksi, tummanharmaaksi ja mustaksi. Hieno tumma allastaso oli muutettu tylsän vaaleanharmaaksi. Elixialta vietiin värit pois kokonaan. 

Olihan salilla toki uusia laitteitakin, vaikkakin kaikkien muiden laitteiden paikkaa oli muutettu paitsi pienten punttien ja cardio-laitteiden. Parasta oli, että Elixialla tuntuu olevan "nopeampi juoksumatto" kuin Fitnessillä. Pistelin menemään hengästymättä 0.5-1.0km/h enemmän kuin normaalisti Fitnessillä ja askel tuntui lentävän. Vastapäisestä heijastavasta pinnasta oli myös hauskaa katsella, minkä näköinen se oma askellus on. Upeaa Elixialla on myös ystävällinen aina tervehtivä henkilökunta ja muutenkin tuntuu henki yhteisöllisempänä kuin satunnaiset sumussa 

Uusi viehätys salitreenailuun tuli kaipuun lisäksi myös selkeästä tarpeesta. Kesällä piti hirveästi treenata ja olla hyvässä kunnossa, mutta laiskuus ja herkuttelu veivät voiton. Tai en sanoisi laiskuudeksi, enemmänkin mukavuudenhaluisuudeksi.  Kesäloman loppuessa huomasin, että on keho saattanut hieman paisua. Ei sitä aina näe ulkoapäin, mutta onhan niitä ylimääräisiä kiloja, joista olen nyt päättänyt tosissani päästä eroon ainakin osaksi. Teen parhaani: treenaan, syön terveellisesti ja monipuolisesti, juon tarpeeksi, nukun tarpeeksi, yritän pitää stressin loitolla. Jos jotain muutosta tapahtuu, niin olen iloinen, mutta vaikka ei tapahtuisikaan, varsinkaan heti, niin tiedän yrittäväni ja tekeväni parhaani.

Söpönöpönen, vaikka viime päivinä ollut vähän villimmällä tuulella. Kyllä hän välillä tuo leluakin ja osaa tuntea itsekin leikkihalukkuutensa, eikä vain seuraa emäntää ja leiki piraijaa.

Helsinginkatu on kaunis. 

Viime viikolla toivuin flunssasta ja alkoi olla mukavaa, mutta torstaina minulle tuli tosi huono olo fyysisesti ja henkisesti. Flunssapiikki iski ja poistuin töistä apteekin ja kaupan kautta itku silmässä. Minulle ei siis kovin usein nouse kuumetta, mutta sen päivän aamuna heti mietin, että se mikä minulla pyöriikin kehossa kaipaisi lämmön nousun ja niin lämpö nousikin. 

Ostin hurjasti appelsiinimehua ja sekä ibuprofeenia että paracetamolia. Pistin poskeeni ja kävin nukkumaan heräten hieman paremmalla ololla. Perjantaina oloni oli kovin sumuinen ja harmittelin, että jääkö tänäkin vuonna sama reissu väliin saman ystävän kanssa, josta viime vuonna piti luopua flunssan takia - Suomen luonnon päivänä "nuku yö ulkona" - tapahtuma. 

En tosiaan tiedä, mikä kehossani pyörii ja tuottaa välillä tosi oudon olon, ja miksi pienten taudit iskevät minuun niin nopeasti. Vieläkin nenässä tuntuu jotain, enkä haista ja maista kuin ehkä 65%, vaikkei minulla ole nuhaa, silti jotain nenässä. 

Tänä aamuna iloitsin siitä, että haistoin ja maistoin aamupalani ja porkkanan matkalla takaisin majapaikasta, mutta eilen en haistanut enkä maistanut mitään muuta kuin savun. 

Hankkimani eväät, joista viisi jäi työpäivien välipaloiksi. Ostin lisäksi babyporkkanoita. 

Tähän väliin kerron, että olen kokeilemassa sokeritonta eli ei ylimääräisiä sokerisia herkkuja, hedelmät ovat asia erikseen. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta kun muutama päivä sitten päätin jättää vehnän eli syön nykyään leivän sijaan proteiinipitoista siemennäkkäriä, mikä tässäkin kuvassa on ja riisikakkuja tai maissiriisikakkuja. Sitten alkoi tapahtua jotain jännää jännässä ihossani, joka yhtäkkiä alkoi vain näyttää kuulaammalta ja epäpuhtauksia alkoi hävitä nopeasti. Pidän tätä yllä nyt toistaiseksi, vaikken välttämättä sano ei satunnaisille herkuille, jos niitä sillä hetkellä mieli tekee.

Kävin eilen aamulla UFFin avauduttua etsimässä vedenkestäviä ulkohousuja, mutta niitä ei löytynyt. Olisi tehnyt mieli jäädä katselemaan kaikkea muuta, mitä siellä oli neuleista moniin housuihin. Lisäksi oli laitettu vähän koristeellisemmaksi seiniä ja välitasoja, mukavan tuntuista ja näköistä.

 

Matkasin Kaisaniemen Tokmanniin, josta löysin kivat ja mukavat Vaeltaja-merkkiset ulkohousut vesipilariarvolla 8000.  

Viime sunnuntaina ystävän kanssa olimme myös koluamassa Kaisaniemen Tokmannia, kun muutamat vedenkestävät kengät olivat sillä viikolla tarjouksessa. Päädyin monen sovittelun ja käytävien  ympärikävelyn jälkeen näihin Vaeltaja-merkkisiin kenkiin, jotka ovat kivan näköiset, hyvät jalassa ja todellakin vedenkestävät. Oli varsin hauskaa retkialueella kulkea näiden kanssa märillä mättäillä, eikä sukat tai kengät todellakaan kastuneet. Aika ihmekengät. Tässä hankkimani housutkin. Välikuva kotoa, kun en koskaan kotona käytä muuta kuin kotivaatteita. Aina kotiin tullessa muualla käytetyt vaatteet lentävät päältä pois ja mukavat kotivaatteet päätyvät päälle.

Menimme ystäväni kanssa eilen Kirkkonummen Porkkalanniemellä sijaitsevaan metsähotelliin, jossa meitä odotti kolmen nukuttava tentsile. Saman tien kerron, ettei omasta yöstäni tullut yhtään mitään, koska tentsile oli aika huonosti asennettu, muttemme huomanneet sitä kuin vasta nukkumaan mennessä kymmenen aikoihin. Oma nukkumapaikkani oli yläviistossa ja siinä nukkuminen oli mahdotonta. No ensi kerralla emme ota tentsilea. Yritin nukkua kiinni repussa "ylämäessä", mutta ehkä nukuin aamuyöstä kolme tuntia pakotetusti, kunnes nousin kuudelta. Alkuyöstä en saanut ainakaan neljään tuntiin unta ja kävin vessassa kahdesti. Minulle tulee vessahätä öisin, jos en saa nukuttua. 

Varmasti tentsile, maanpinnan yläpuolella oleva teltta, on mukava nukkua, jos se on asennettu tasaiseksi. Lisäksi ystäväni oli lainannut minulle lämpimän talvimakuupussin ja onneksi yö oli muutenkin lämmin +15. En tiedä, mitä siitä olisi tullut, jos yö olisi ollut kylmä.

Tämä koppero on vessa, niitä oli alueella muutama. Siellä oli vessanpönttö rakennettu fiksusti ämpäristä, muovipussista ja kannesta sekä istuinosasta. Aika fiksu keksintö ja varmasti halvempi kuin bajamaja sekä helpompi asentaa paikalleen, paremman hajuinen myöskin.

Saavuttuamme eilen kohteeseen menimme viemään tavarat teltalle, minkä jälkeen söimme letut. Siitä lähdimme katsomaan rantakallioita ja laitoimme lisää lämmikettä takin alle, kun alkoi tuulla, varsinkin siinä rantakivikoilla. Meillä oli myös saippuakuplia mukana, joita tuuli itse puhalteli.

Kävimme lukuhetkessä kuuntelemässä Jättipäärynä- nimisen kirjan, joka oli oikein mainio.

Myöhemmin kävimme iltanuotiohetkellä, jossa ei kyllä mitään valtaisaa nuotiota ollut oletetun luulon mukaan, vaan yksi pieni jätkänkynttilä. Puhujina siellä oli tapahtuman pitäjiä eli Suomen ladun edustaja, joka oli yhteistyössä Partioaitan sekä Nokian jalkineen kanssa. Nuorisoministerikin kävi sanomassa sanasen Suomen luonnon päivästä ja tapahtumasta. Sitten tuli meille laulamaan vanhempia lauluja yhteislauluhetkeä pitävä Aapo, jolla oli kaunis lauluääni, jonka jälkeen tuli Elias laulamaan omia laulujaan. Pitää ottaa selvää, kuka Mandoliinimiehen alkuperäislaulaja on ja onko sillä muita kivoja lauluja.

Olimme hetken kuuntelemassa lauluja, kunnes seuralaiseni paistoivat makkaraa ja vaahtokarkkia ja minä söin soijavanukkaan, banaanin ja siemennäkkäriä. 

Aamiaiseni sisälsi nämä kaikki sekä aamuvitamiinit ja särkylääkkeen varmuudeksi. Eilinenkin päivä alkoi muutaman tunnin päänsäryllä, mutta onneksi se myös hävisi matalapaineen noustessa. Aamulla nautin aamupalasta ja luin kirjaa seuraten sivusilmällä ensin tapahtumajärjestäjien heräilyä ja sitten muiden telttailijoiden heräilyä, kunnes omatkin seuralaiset liittyivät aamupalalle.

 

Sellainen viikko ja viikonloppu.

 

Otetaan ensi viikko vastaan uusin voimin! 

 

Aurinkolahti - pyöräilyä ja synttäreiden viettoa

Tämä postaus jatkuu 25. heinäkuuta, vaikka viime postauksen teinkin 27. heinäkuuta. Tämä kuva on 23. heinäkuuta otettu eli Porvoo-päivän lopusta. Mielestäni Valion ratikka on kaikkein kaunein ratikka, joka tällä hetkellä Helsingin kaduilla kulkee. Se voisi jäädä pysyvästi ratikoiden joukkoon. Ei ole toista yhtä kaunista. Ja lisäksi se myös edustaa ehkäpä Suomelle tärkeintä merkkiä.

Kävin 24. heinäkuuta Isossa Omenassa, jokin vain sanoi minulle, että nyt hyppäät metroon ja menet sinne, minne lippusi riittää eli Isoon Omenaan. Eipä siellä liiaksi tule käytyä. Kävin ruokaostoksilla ja pitkästä aikaa maistoin Fafa'sin pitaa, mutta se ei ollut ollenkaan niin hyvä, kun joskus on ollut eli ennen kuin Fafa'seja alettiin hävittämään jostain syystä. Pitakin oli pienempi. Joskus hyvä, muttei enää. 

Toinen kuva on Lapinlahden rantareitin (jolla on tyhmä jonkun tuntemattoman nimi) jälkeen kohti Hietsun hautausmaata ja Ruoholahden Citymarketia 25. heinäkuuta. Käväisin aurinkoa ottamassa Hietsussa ja sitten teki mieli vähän kävellä.

25. heinäkuuta söin lounaani Kampin Espresso Housessa ja käväisin katsastamassa Amos Rexin näyttelyn. En ole kyllä pitkään aikaan nähnyt näyttelyä, joka saisi ooh - elämyksen ja ihailun aikaan. Harmillista. En ole paljon museoissa käynytkään luultavasti, kun suurin osa näyttelyistä on sangen typeriä, eikä niillä ole mielestäni taiteellista arvoa. Amos Rexikin oli nopeasti nähty, nämä kaksi teosta olivat ihan hienoja, muttei wau - upeita. Edelleen kyllä tuosta kuvasta vasemmalla miettii, että millä tuo teos pysyi pystyssä, koska narua ei ollut kiinni.

Yksi tämän kesän have to do - listan asioista oli pyöräillä Aurinkolahteen, jossa en ollut käynyt pitkään aikaan, eikä ystäväni ollut siellä käynyt lainkaan. Pisin pyöräilymatka, silloin kun tämän pyörän sain, oli reissu Klaukkalasta Helsinkiin, joka oli lähes 30 kilometriä. Se tuntui silloin todella raskaalta. Olin pyöräillyt toki joitain reissuja ja työmatkoja siinä välissä, mutta kesäkuun sadekauden jälkeen en ollut pyöräillyt kuin kerran pienen reissun Kalasatamaan ja takaisin, ja keuhkot ja sydän olivat sen jälkeen pienessä shokissa. 

 

Tämä reissu luotani Aurinkolahteen kauniin Kallahden kautta ja takaisin oli 38 kilometriä, eikä tuntunut edes niin pitkältä kuin reissu Klaukkalasta Helsinkiin. Tosin pidimme ruokatauon, herkutteluhetken ja kuvaushetken vesiputouksen alla. Oli kuuma päivä ja Aurinkolahdessa piti lisätä varmuuden vuoksi aurinkorasvaa. En ollut saanut kuin kämmenselkiin väriä ennen sitä päivää, koska aurinkorasva auttaa suojautumaan auringolta (oikeastaan Porvoon reissulla poltin vähän hartioita ja olkapäitä), mutta tämän pyöräilyreissun jälkeen olin vähäsen päivittyneempi. Haluaisin olla pysyvästi päivettynyt vuoden ympäri, en siis hurjan ruskea, mutta kauniin vaaleanruskea on ihastuttavaa. 

 

Vuosaaressa alias Aurinkolahdessa herkuttelimme ravintola Vilamossa, joka on todella tasokas ravintola. Ystävä otti pizzan ja minä otin hampurilaisen ranskalaisilla. Osaisin kuvailla annokseni makua paremmin, jos olisin samana tai seuraavana päivänä kirjoittanut, mutta ainakin sen ruoan syötyä olimme molemmat sitä mieltä, että joku päivä tuonne palaamme, koska se oli niin kiva, viihtyisä paikka ja ruoka maukasta. Seuraavalla kerralla pitää ottaa joku toinen annos maisteluun. 

 

Ruoan jälkeen piti mennä kahvila Biitsiin syömään nettikuvassa näkyneet donitsit, muttei siellä mitään sellaista ollut ja oli inhottavaa, kun joku tupakoi oven vieressä ja sai kahvilan haisemaan pahalta. Ei sellaisessa paikassa tee mieli mitään tilata. Päädyimme kahvila Kampelaan, jossa oli hyvää kahvia, jonka jaoimme ja jaoimme myös ylihinnoitellun patisserie by Teemu Auran kardemummarahkapullan. 

 

Sidoimme iholle lisää aurinkorasvaa, kävimme tuijottelemassa vesiputousta ja sen alle. Laitoin palautetta Helsingin kaupungille, että voisivat puhdistaa vesiä roskasta. Tosin oli juuri se aika, kun varoitus sinilevästä oli korkeimmillaan ja näkemämme vedet eivät todellakaan houkutelleet uimaan. Vesi altaassa vesiputouksen yläpuolella oli kirkasta, koska sehän tulee jostain putkistosta. Siellä kaksi poikaa leikki kauko-ohjattavilla veneillä. Olen itsekin joskus haaveillut kauko-ohjattavasta lelusta.

 

Oli mukavaa viettää viimeinen lomapäivä ystävän kanssa pyöräillen, lämpimästä ilmasta, hyvästä ruoasta ja kauniista maisemista nauttien.

 

 

 

 

Nämä kissakuvat ovat oikeasti eri päiviltä. Se vain viihtyy tuolin selkänojalla, kun olen lähistöllä. Helleaikoina ja sen jälkeen, kuten juuri nytkin, kissa on alkanut myös päivisin viihtyä sängyn päällä. Alkoi viihtyä heti, kun otin täkin pois käytöstä ja aloin nukkua vain lakanalla. On se saattanut siinä päivisin makoilla ja joskus käy peiton allakin nukkumassa, kun en ole kotona (kyllä sen huomaa), mutta nyt vasta näen itse, että hän siinä nukusteloi.  

Kissapötkylä ja kaunista luontoa kaikkialla. On ihanaa, että tänä kesänä jätettiin enemmän leikkaamatta kivoja kasveja ja annetaan niiden vain kukoistaa. Salaa mietin, josko marmatuksellani kaupungille on ollut jotain hyötyä. 28. päivä palasin töihin eli nyt olen ollut pari viikkoa töissä. Työt ovat alkaneet rauhallisesti, mutta torstaina rauha rikkoontui, kun myös koulut aukesivat. On toki hienoa, että lapset pääsevät kouluun, mutta jostain syystä mitä isompi lapsi sitä enemmän ääntä, haha. 

Viime viikon lauantaina aamulla äiti tuli Helsinkiin itsensä kutsumana. Halusi viettää synttäriviikonloppuani kanssani. Hän toi myös tämän mustan paidan, jonka olin unohtanut tämän hameen kaverina äidin luokse. Tämä asu toimi synttäripäiväasunani. Kävin hakemassa äidin Pasilan asemalta ja pyörittiin jonkin aikaa Triplassa. Huomasin, että tämä kiva väliaikaiskauppa Mall&Mall huuteli loppuunmyyntiä, mikä on harmillista. Otin kuvia siellä olevista tuotteista, josko niillä olisi nettikauppoja tai kivijalkamyymälöitä.  

Ostimme ruokaa kaupasta ja matkasimme luokseni. Äiti purkasi kassinsa ja sain tämän paidan lisäksi kaksi t-paitaa, toivomani kalenterin sekä kivan liilan maton. Harmaa pieni matto ei olekaan päässyt enää omalle paikalleen, vaan hengailee trampoliinin päällä seinän vieressä. 

Söimme vähän sämpylää ja jotain herkkua kahvin kanssa. Sitten lähdimme ratikalla kaupungille ihan muuten vaan pyörimään, kunnes tulimme takaisin ja söimme pizzaa. Pelasimme erän skip-boa, kunnes valmistauduin Kallio Block partyyn ja lähdin käymään siellä. Ostin porukkaa täynnä olevasta kaupasta kolme alkoholitonta juomaa, joista join pari. Pyörin ympäriinsä etsien tuttuja kasvoja ihan liian monen ihmisen seasta, mutten nähnyt, oli harmitus. Tukka hyvin, asu hyvin, naama hyvin, mutta partyt olivat floppi. Minkäs teet. Lähdin kymmenen aikaan takaisin kotiin, jossa äiti ja kissa odottivat, kävin suihkussa ja kävimme nukkumaan. Kyllä sitä vielä ehtii nähdä tuttuja naamoja. 

Aamulla heräsimme rauhaksiin ja annoin äidin jonkin aikaa nukkua ennen kuin potkin hänet hereille, että pääsin tekemään puuroa, munakasta ja kahvia eli kunnse tuli liian nälkä. Tämä kuva ei ollutkaan aamupalasta, vaan pizzan jälkeisistä herkuista lauantaina. Maistoimme myös Ingman creamyn tämän vuoden uutuutta lemon pie - jäätelöä. Se ei ollut ihan niin hyvää kuin luulin, joten luulen, että vain tämä yksi maistelukerta riitti. 

Kävimme sunnuntaina Hietsussa ottamassa aurinkoa ja äiti sai patistettua minut uimaankin, vaikken ensin ollenkaan olisi halunnut. Onneksi sinilevätilanne oli juuri ja juuri rauhoittunut. Tultuamme takaisin söimme jotain ja äiti pakkasi tavaransa. Saatoin hänet päärautatieasemalle, minkä jälkeen suuntasin jonkin kaupan kautta takaisin kotiin ja kaveri tuli käymään. Sain toimia parturina jälleen.

Ajattelin olla koko elokuun herkuton, mutta minkäs teet. Maanantaina vein pari jäätelöpakettia töihin sekä työpaikan kaapissa varronneet keksit. Sain onnitteluja ja halauksia, mikä oli mukavaa. Varsinkin ne halaukset, olenhan halausihminen. Kaikki eivät ole halausihmisiä ja se on ihan okei. 

Äiti-viikonloppuviikon perjantaina taisi saapua tämä uusi kaunis pulloseni, jonka tilasin Lykolta.

Minulla oli yhtenä päivänä tällä viikolla hömppä ajatus ottaa väri pois hiuksista ja aloittaa värjäyssykli uudestaan vain kevytvärejä käyttäen. Kaupasta löytyi vain vaalennusainetta, jonka vaikutuksen lopetin kesken. Ajattelin pian värjätä päälle, mutta väristä tulikin oikein kiva (näkyy kohta), joten saa olla jonkin aikaa. Seuraavana päivänä tukka oli kuitenkin sellainen hamppukasa, että piti etsiä pikaparannus, minkä löysinkin Normalista Aussie 3 minute miracle curls hiusnaamion ja Aussie SOS 100 hours hydration super serumin muodossa. Muodonmuutos seuraavana päivänä oli todella iso. Wellan SP shampootakin hankin pitämään huolta hiusten ylläpidosta, mutta sitä en ole vielä kokeillut. Väliin hoidin hiuksia vain hoitoaineella, eikä tukka tällä hetkellä, vaikka on hiustenpesupäivä, tunnu likaiselta.

Äitiä varten hankin Paulig Juhla Mokkan Sarastusta, ettei kahvini ole tummaa "myrkkyä", mitä äidin mielestä tumma kahvi on. Sarastus ei niin minua vakuuttanut, joten ostin Pauligin Mundo Columbia & Honduras - kahvin, joka on ihan jees. Tykkään muutenkin aina sekoittaa kahveja keskenään. Mielestäni jos sekoittaa tummaa ja vaaleaa, niin tulee mainio sekoitus ja maku kahviin. 

Olen jo jonkin aikaa halunnut nauttia iltaisin toisinaan kahvia, joten hankin vihdoin ja viimein kokeiluun Juhla Mokkan Ilta - kahvin, joka on kofeiiniton kahvi iltanauttijoille. Tämä kofeiiniton kahvi yllätti maullaan, koska se on parempaa kuin moni kofeiiniton kahvi, aromikkaampaa (ja jopa 3-tummaa, mikä luultavasti vaikuttaa suotuisasti makuun), ja jopa parempaa kuin Lehmus Roasteryn Kesäkahvi. Pitäisi kai vielä muitakin kofeiinittomia kahveja maistaa, mutta tämä ainakin on hyvää. 

 

Tässä tämä uusi tukkakiva ja eilinen asu. Oli myös turkoosi neuletakki mukana. On mukavaa ja hyväksi iholleni, että lämpötila laski helteestä mukavaan, mutta jostain syystä kotona alkaa olla vähän viileää, vaikka sisälämpötila on edelleen 25, eikä sinällään ole laskenut kuin pari astetta. Ei enää hikoile, mutta helteiden ollessa oli hyvä joka päivä käydä suihkussa, joskus jopa kaksi kertaa. Toisinaan on niin laiska suihkussa käyjä, että haluaisi joko jonkun pesevän tai että olisi ilmasuihku niin kuin jossain avaruusaluselokuvassa kerran. 

 Eilen join aamukahvini pitkästä aikaa Dash Zestii - kahvilassa. En ole vieläkään saanut tuota kirjaa loppuun, piti yrittää saada se loppuun tänä viikonloppuna, että voisi yrittää lukea jotain toista kirjaa. Noita kirjoja kun on odottamassa. Kovin monta äänikirjaa on kyllä tullut kuunneltua. Kaikki Sophie Kinsellan muut kuin Himoshoppaaja - sarjan kirjat (jonka taisin ehkä jo mainita) ja nyt kuuntelen Christina Laurenin suomentamattomia teoksia. Sain jopa kehuja englannin ääntämisestäni eilen, mistä tulin kovin iloiseksi. Yritän pitää englanninkielen taitoa yllä juurikin kuuntelemalla äänikirjoja englanniksi ja katsomalla englanninkielisiä sarjoja (kuten koko ihanan nostalgisia tunteita nostavaa Pokemon - sarjaa) ilman tekstitystä. 

Kävin UFFissa katsomassa, josko löytyisi jotain kivaa ja löysinkin kolme kivaa paitaa. Tänään on ja eilen oli kolmen euron päivä ja ihan heti kun saan tämän jutun kirjoitettua loppuun, niin lähden Arabian UFFiin katselemaan.

 

Näin eilen ystävääni ja koko eilinen päivä tuntui juhlapäivältä - kai me periaatteessa juhlistimme syntymäpäiviä :) Menimme Dae bak - kahvilaan, jossa en ollut käynyt koko kesänä. Halusin maistaa vihdoin ja viimein kissavanukasta, vaikkei se ollut niin erityinen, mutta kun jotain tarpeeksi hehkutetaan, niin sitä haluaa kokeilla. Join myös mansikka matchan ja olin pettynyt, kun Dae bakissakaan ei ole enää mansikkavaahtoa. Mistä Helsingistä saa minun mielestäni aitoa mansikka matchaa eli mansikka tehtynä vaahdoksi eikä oudoksi soseeksi - en halua juoda mansikkahilloa. Ystävä otti ruusujuoman. Oli mukavaa pitkästä aikaa käydä tässä korealaisessa kahvilassa, koska se on ihana. 

 

Ehdotin, josko menisimme hakemaan kesärullat Nom Vietnamese kitchenistä, jota en ollut myöskään tänä kesänä päässyt kokemaan. Nyt vihdoin ja viimein teki mieli ja ystävällekin se oli uusi kokemus. Otimme ravintolasta kesärullat kanalla mukaan ja menimme nauttimaan niistä Johanneksenkirkon edustalle. Oli ihana paikka katsella maisemia ja kauniita taloja auringon lämmittäessä.  

 

Keskustaan kävellessämme satuimme ohittamaan Amos Andersonin kotimuseon ja huomasimme sen olevan auki. Käväisimme sisällä, mutta emme nähneet kaikkea, kun siellä oli juuri alkamassa esitelmä. Joku toinen kerta paremmalla ajalla.

 

 

Yritin etsiä Bearelista tätä paljon netissä näkynyttä Biodancen kollageeni - yönaamiota, mutta olin muistanut sen nimen väärin mainostajien takia ja kerroin myyjälle etsiväni kocostarin kollageeninaamiota ja sitä ei ollut. Menimme Sokokseen etsimään, siellä oli Kocostarin naamioita, muttei oikeaa naamiota. Tarkistin oikean nimen netistä ja tunsin itseni vähän hölmöksi, mutta mitäpä tuosta. Arvelin, josko Yeppoosta löytyisi. Heippasimme ystävän kanssa ja lähdin kohti Forumin Yeppoota, josta se totta tosiaan ilokseni löytyi. Netistä katsoessa Bearelissa olisi ollut halvempi, mutta nytpä tietää, mistä löytyy ja minkä hintaisina. Jejei! Oli tosi kiva päivä. 

 

Menin UFFiin vielä koluamaan loput vaatteet, muttei löytynyt enempää kivoja. Jospa tänään löytyisi. Tämä vaaleanpunainen yöpaita ranskalaisella tekstillä oli yksi kolmesta paidasta, mitä löysin eilen ja se on tosi kiva. Kissa haluaa syliin aina kun saavun kotio.

 

 Tämän aamun rötväys.

 

Nyt lähden katselemaan ulkoilmaa, ihmisiä, aurinkoa, vaatteita ja huomisia eväitä.

 

Oikein kivaa tulevaa viikkoa!