Olikohan juurikin ystävänpäivänä, kun suuntasin Selloon vai oliko se juuri sitä ennen. Harmikseni huomasin, että omasta mielestäni Sellon paras liike Punainen rusetti oli viimeistä päivää auki sinä päivänä, kun sattumalta Sellossa kävin. Olisinpa ostanut tämän söpön tiskirätin sieltä, koska söpöjä kuvallisia tai kivoilla iskulauseilla koristeltuja tiskirättejä on yhä vain harvemmassa paikassa.
Löysin sattumalta Sellon kirjastosta läjän Nemi-sarjakuvia, vaikken ollut ennen hoksannut siellä olevaa sarjakuvaosastoa. Lisäksi bongasin Tabermannin esillä olevan kirjan suuntaamana myös minulle uuden runoilijan, Sara Susiluodon. Olen myös tykästynyt Emily Henryyn, minulle uuteen tosi taitavaan kirjoittajaan, jolta olen lukenut jo Lomalla kaikki on toisin - teoksen ja tällä hetkellä luen Rivien välistä - nimistä opusta, joka on rapsakka, mukava lukea ja tuntuu, että sen voisi lukea nopeastikin, kunhan jaksaisi muutenkin keskittyä kuin bussimatkoilla.
Kävin viime viikolla kuvaamassa Torpparinmäkeä, kun en ehtinyt sitä aluetta Kalliosta näyttää ystävälleni. Torpparinmäki on ikään kuin Kallion salattu kauneus. Sen perusta on rakennettu vuosina 1926-1928. On Kalliossa muitakin todella kauniita taloja. Suosikkini seisoo Karhupuiston kulmalla lähempänä kirjastoa. Jonain kauniina päivänä menen kuvaamaan Töölön sitä aluetta, jossa en ole vielä ehtinyt tepastelemaan ja muutamaa muutakin kadunmutkaa. Haluan nähdä kaikki Helsingin kauneimmat talot.
Äiti tuli luokseni pariksi yöksi torstaina 15. päivänä. Tein Hiekkakakun eli mutakakun valkoisesta suklaasta. Ja oikeastaan sen takia, että olin leiponut kuukauden sisällä neljä kertaa ja syönyt suurimman osan tekeleistäni - alkoi olla aika kuiva olo, eikä iho tykännyt - niin olen nyt päättänyt pitää sokerista taukoa. Oli alkanut näkyä ulospäin, että on syönyt liikaa herkkuja. Nyt olen ollut seitsemän päivää sokerittomalla ruokavaliolla, mutta siitä enemmän myöhemmin. Pelasimme ekana iltana skipboa ja toki myöhemminkin vielä, sekä söimme hiekkakakkua ja joimme teetä. Perjantaina töistä päästyäni menimme käymään Skifferissä ja söimme jaetun pizzan sekä jäätelöä mansikoiden kera. Oli parasta suklaajäätelöä, jota olen koskaan maistanut.
Satoi aika paljon sinä iltana, joten emme käyneet missään kävelemässä, vaan menimme takaisin asunnolleni. Katsoimme Marvels-leffan, joka oli yllättävän hyvä. Se piti jättää väsymyksen takia kesken, mutta jatkoimme sen katsomista lauantaina.
Lauantaina saatin äidin bussille, ja näin myöhemmin tosi pikaisesti yhtä kaveria. Luulin pääseväni runoiltaan, mutta olin katsonut uutisen ajankohdan väärin ja se olikin ollut edeltävänä päivänä. No ehkä joku päivä pääsen lausumaan runojani. Ainakin meinasin selata kaikki runoni läpi ja erotella jyvät akanoista.
Sunnuntaina vietin suurimman osan päivästä erään ystäväni kanssa. Teimme ruokaa, jonka söimme ja jonkin aikaa höpöteltyämme ja leikittyämme kissan kanssa lähdimme Vallilan kirjastoon, joka ei ollut auki. Oli tosi kaunis päivä, ihanan aurinkoinen, ja kävelimme Rediin katsomaan, josko pääsisi näkemään Redin uuden kirjaston. Kumma kyllä, sekin oli kiinni. Menimme katsomaan Redin katolle maisemia hetkeksi, kunnes kävelimme takaisin asunnolleni ja tein banaanilettuja.
Tänään tämä kyseinen ystävä kysyi kerrottuani, että olen tekemässä banaanilettuja, että miksi taas teen niitä. Minä tykkään niistä ja ne ovat sallittu herkku. Kerroin hänelle myös, että jos syö muutenkin kaksi kananmunaa ja banaanin päivässä, niin onko sillä väliä, missä muodossa ne syö.
Kaveri oli ihana ja bongasi minulle eräästä tori-ryhmästä tämän ihanan herkullisen palapelin ja sanoin, että tottakai haluan sen. Harrastan tällaisia herkullisuuksia.
Eräs päivä tällä viikolla kävin tuttavan kanssa Cajsan Helmissä, jonka olen kyllä ennenkin nähnyt, mutten ollut koskaan käynyt. Oli suoraan sanoen todella tyyriit hinnat ja se kovasti harmittaa minua nykykahviloissa, ettei oikein huvita enää käydä kahviloissa niiden jo kaksinkertaistuneen hinnan takia. Eräässä kahvilassakin kaakao maksoi 5,80 euroa, vaikka paljon paremman kaakaon join toisessa kahvilassa kolmella eurolla. Anyway jäi kyllä mieleen Cajsan Helmistä feta-oliivi-piiras ja oli ihan hyvää teetäkin.
Kaupoissa on ihania kukkia, gerberoita, krysanteemeja ja ruusuja. Varsin jännän beigen/aprikoosin värisiä jotkut. Ruusuja katson vain kaupassa, koska viime kerralla ne kuolivat päivässä.
Nämä kaunokaiset näin tänään kaupassa. Olen monia vuosia unelmoinut perhosorkideasta, mutta pelkään senkin kuolevan kotonani. Tosin nämä kaksi amaryllistä, jotka sain vähän ennen joulua, jatkavat vain porskuttamistaan ja toisesta tulee toinen kukka kohta. Ne ovat kasvaneet pituutta ihan villiä vauhtia, vaikka en kastelekaan niitä juuri lainkaan. Jospa huoneilma täällä on vain niin kostea.
Tämän päivän aamupala.
Tänään kävin vähän kirppistelemässä, kun UFFilla oli euron kaikki loput sieltä löytyvät vaatteet ja tavarat. Nämä pehmolelut etsivät kotia ja tätä kirjaa tällä hetkellä luen. Ehdin hetken lukemaan ratikassa, mutta kohta tehtyäni iltatoimet luen sitä vähän lisää ennen nukkumista. Tatty teddyjä näkyy nykyään niin harvoin ja se, kuten jotkut nallet, vetävät minua puoleensa. En voinut antaa sen jäädä sinne surkeana katselemaan seiniä, vaan hän lähti mukaan, niin söpö kuin on. Se minussa ja äidissäni on selvästi samaa: molemmat keräilemme nalleja. Äiti kyllä keräilee muutakin, mutta molemmat keräilemme nalleja - äiti tosin kerää myös muita pehmoleluja.
Omilla nalleillani on kyllä tarkoitus olla vielä jonkun unikavereita.
Tarina omenoista eli miksi otin näistä omenoista kuvan, joihin on painettu I love you sydämen kera. Eräs päivä aloittaessani sokerilakon - tai paremminkin tauon - niin minulle tuli halu syödä omenaa/omenoita. Tiedostan olevani paprikalle, herneelle ja omenalle allerginen, mutta päätin testata vanhan kunnon viherpuuron (päärynää ja omenaa tehosekoittimessa sekaisin) kera, kuinka allerginen olenkaan omenalle. Tulin siihen lopputulokseen, että olen omenalle allerginen ilmeisesti vain syksyllä, kun on tietty pölyyntymisaika tai vastaavaa.
Anyway, sokerittoman aiheen pariin. Olen joka päivä syönyt viherpuuroa sekä banaanin, mandariineja ja porkkanan. Ei ole tehnyt mieli makeaa, lakritsia, suklaata, keksejä, leivonnaisia tai yhtään mitään. Lisäksi olen joka päivä hieman treenaillut kotijumppailun muodossa. Ennen sokeritonta oli tosi mieli maassa - kausi ja puputin makeaa joka päivä, ja ne voikin yhdistää toisiinsa.
Anyway, ihoni kukki jonkin verran, kun olin puputtanut leivoksia sun muuta joka päivä ja iho alkoi voimaan tosi nopeasti hyvin ilman sokeria ja lisääntyneellä hedelmien ja kasvisten syömisellä, mistä olen tosi iloinen. Pitäisi vähän enemmän jumppaillakin. Onneksi se hoitunee vielä paremmin, kun tulee kevät. On myös tosi hyvä olla tähän aikaan vuodesta flunssaton, kun yleensä tähän aikaan vuodesta saattaa pöpöt jyllätä.
Sokerittomuudelta toivon lisää energiaa, hehkeämpää olemusta kokonaisuudessaan, keveämpää mieltä ja yhtä parhaimmista asioista eli aistien aktivoitumista, varsinkin maku- ja hajuaistin muistan vahvistuneen viime sokerittomana kautena. On upeaa maistaa ja haistaa joka ikinen vivahde, mitä ei normaalisti haistaisi tai maistaisi.
Nyt on naama- ja hampipesun aika sekä kirjaan hetkeksi uppoutumista. Huomenna aamupäivällä ajattelin, josko ehtisi uimaan ennen museoilua. Jospa huomenna olisi myös parempi ilma.
Odotan kovasti kevättä, koska se on lempivuodenaikani.
