Ruokaa ja maisemarullailua

Päkytin yhtenä päivänä jälleen crossarilla tunnin. Päkyttää on sana ystävältäni. Onneksi jotkut vielä käyttävät murresanoja. Vaikka ajelen pitkin poikin mantua skuuttien kanssa, niin kyllä vastapainoksi käyn salilla ja teen siellä myös aerobisia harjoituksia välillä. Tänäänkin tuli tosi kiva hiki, kun päätin saada cyckelillä 100 kcal rikki. Siinä meni 15 minuuttia. Piti välillä lisätä vastusta ja nousta seisoen polkemaan, että sai sen satasen viiteentoista minuuttiin.

En olekaan pitkään aikaan puhunut treenaamisestani täällä. Tänään mietin salilla, että jalkaprässin ollessa tällä hetkellä 60 kiloa se tuntuu siltä, että voisin lisätä kymmenen tai parikymmentä kiloa. Tämän päivän aamulenkistä ja salitreenistä on jalat ihan muusina. Sunnuntaina pitkästä aikaa tein liikkeitä levytangon kanssa, maastavetoa ja kyykkyjä painolla sekä lähentäjä-loitontaja-liikesarjaa. Kai sen yhteisvaikutus vaikutti siihen, että tiistaina oli hyvin vaikea edes kävellä ja istuminen tuotti vähän tuskaa, kun lihakset olivat pakaroiden ja lantion seudulta todella kipeät. Onneksi keskiviikkona helpotti jonkin verran. Päädyin siihen johtopäätökseen, ettei pidä pitää liian pitkiä taukoja liikkeistä, vaan totuttaa lihakset tietynlaisiin liikesarjoihin ja vastuksiin.

Korjailen tällä hetkellä vanhojen blogitekstien tunnisteita, että saisin tunnistesivupalkista lyhyemmän ja selkeämmän vahvoilla avainsanoilla, jos jotain haluaisi löytää esimerkiksi reseptejä tai runoja. Tulee paljon muistoja vastaan ja muutama tosi tyhmäkin kirjoitus, mutta mitään en aio poistaa, ainoastaan vähän korjailla, kun joissain saattoi olla liian isoa tekstiä tai hassuja rivivälejä tai liian isoja kuvia ja mietin vain, että mitähän olin silloin ajatellut. Mietin myös runoja vastaan tullessa, jospa yrittäisin kolmelle tai neljälle kirjakustantamolle lähettää ajatuksella kootut vaikka syksyiset runot. Niissä pitäisi olla jonkinlainen kantava teema tai tunnelma.

Tällä hetkellä on aika kasvisvoittoinen ruokavalio, käytän useammin kalaa kuin kanaa. Juustonkin proteiineista olen lukenut paljon hyvää, ettei se olekaan niin paha asia kuin on sanottu kovista rasvoista. Kaikkea toki kohtuudella. 

Olen ollut nyt muutaman päivän pätkäpaastolla ja paasto on kestänyt vaihdellen 12-15:een tuntiin, ihan niillä tuntemuksilla, miltä on tuntunut. Paino on eittämättä tippunut, vaikka syönkin päivittäin kolme tai neljä ateriaa, mutten napostele ollenkaan ja yritän vältellä herkkuja paitsi eilen kyllä herkuttelin ennen hierontaa, mutta siitä kuvia pian lisää. Jätin myös fruktoosivoittoiset tuotteet ja keskityn vihanneksiin ja marjoihin. Niissäkin on fruktoosia, muttei yhtä paljon kuin hedelmissä. Onnellinen vatsa - lehdessä sanottiin juurikin fruktoosin kerryttävän vatsarasvaa, mutten todellakaan ole sanomassa, ettei pitäisi syödä hedelmiä. Itse vain jätän ne vähemmälle. Fruktoosia on toki muissakin kuin vain hedelmissä, mutta ei se fruktoosi ole ainoa "paha" ja ihmiset reagoivat siihen eri tavoin.

Minulle sopii tällä hetkellä tällainen ruokavalio. Haluan syödä ja olla syömättä niin, että olo tuntuu hyvältä ja paino putoaa kohta alemmas mitä ikinä aikuisiän aikana. Toisaalta olen painanut painavimmillani 83 kiloa, jota silloin kovasti ihmettelinkin, mutta toisaalta samaan aikaan minulla oli todella hyvä lihaskunto ja toki söin suuria annoksia, että jaksoin treenata. Oli mahtavaa pystyä juoksemaan puoli tuntia ja tuntea olonsa vahvaksi, kunnes tuli tämä rasitusastman tapainen vastaan.

Nyt on painonpudotus käynnissä ja lihasten kasvatus samaa aikaa. Ei tarvitse huolehtia, ettenkö söisi kunnolla, vaikka paastoankin. On vain vähemmän nälkä kuin ennen ja tiedostaa, ettei tarvitse täyttää mahaansa mättöruoalla ollakseen kylläinen. Jokainen syö, miten itse tuntuu parhaimmalta, vaikka onhan se ihan hyvä välillä kuunnella terveyssuosituksia.

Suoristettu ja suihkun jälkeen vapaasti kuivannut paitsi otsatukan vedin suoristusraudalla laineelle, ettei sojottaisi pystyssä. Diy-hair eli tee se itse - hiukset. Olisikohan se ollut sunnuntaina, kun värjäsin hiukset vähän tummemmiksi. Oikeasti piti tulla aste vaaleampi kuin silloin olleesta, mutta vaikka näistä tuli tummemmat, niin näihin tuli paljon lämpimämpi sävy kuin niissä oli. Ensin ajattelin, että liukuvärjään ne vaalennustekniikalla, kunnes sain päähäni, että vielä mitä, en todellakaan! Leikkasin myös tietyllä hiusvedolla yhdellä klipsaisulla tosi hauskan tyylin, jossa hiukset hapsuttuvat juuri niin kuin olen halunnut. 

Tänään jälleen hihkuin, kun ajattelin ensin suoristaa hiukset, mutta eilisen jälkeen kun vain harjasin ne läpi, niin ne olivat ihanan peikkomaiset. Olen tosissani alkanut tykätä luonnonkiharista hiuksistani. Pienenä olisin halunnut suorat hiukset, mutta nykyään voi suoristusraudalla suoristaa tai jättää kiharaksi tai kammata vaikka Pikku Myy - törön pään päälle. Vähän väliä saa nauraa peilikuvalle, kun tukka on ihan pöllämystynyt yön jälkeen, mutta kuontalon voi kuitenkin aina ojentaa nykyisellä aivan ihanalla suoristusraudalla tai laittaa laineille. Toisinaan hihkaisee, että "onpa kivat, jätän näin".

No niin, se hiuksista! Diy - kuusi euroa tällä kertaa. Kyllä jonain päivänä hankin tosi kauniin monivärjäyksen hiussalongista, mutta sen aika ei ole vielä.

Sunnuntaina salin jälkeen sää oli vain niin ihana, että ajattelin lähteä käymään Hietsulla katsomassa auringonlaskua ennen kotiin menoa. Kannatti mennä. Oli ihana rauhallinen ilta.

Hyvää kahvia. Nordqvistin Gran Dia. Yksi eniten ostetuimmista kahveistani, jos en jaksa hifistellä kalliimpien kahvien kanssa. Pidän tosi paljon myös Löfsbergistä - viimeksi olikin Löfsbergin Brazil.

Fafa'silla tottakai. Tämä on normaalin kokoinen falafel-halloumi-pita. En ainakaan ole vielä tähän kyllästynyt, vaikka tämä oli varmaan jo neljäs kerta Fafa'silla kahden viikon sisällä. Se on helppo ja nopea, saa kylläiseksi, mutta on silti aika kevyt ja maistuva. Ollessani Fafa'silla vallitsee kiireetön tunnelma ympärillä, vaikka tiedän olevani siellä aina aika vähän aikaa. Nopeastihan tuollaisen herkullisen pitan pistelee käkättimeen.

Maanantaina oli niin nätti päivä, että ajattelin skuuttailla baanan läpi Ruoholahteen, sieltä Lauttasaaren läpi Koivusaareen. Siellä näin kyltin Munkkiniemeen, joten lähdin siihen suuntaan ja kävin Espoonkin puolella. Meilahdesta tulin ulos tai oikeastaan Munkkiniemen aukiolla ja lähdin sieltä takaisin keskustaan ja kaupan kautta kotiin. Kilometrejä kertyi Google Mapsin mukaan 22. Oli hienoa katsella luonto- ja vesimaisemia matkalla samalla kuunnellen äänikirjaa. 

Nämä kuvat ovat Ruoholahdesta ja muistelin sitä, miten viime kesänä äidin vieraillessa Helsingissä kävimme Ruoholahdessa katselemassa ja kävelemässä. Kävelimme Jaalarantaa pitkin isolle sillalle ja äiti ihasteli, miten kaunis paikka, ei roskan roskaa missään.

Tiistaina minulla oli edelleen kipeät jalat edellispäiväisestä treenistä, sää enteili sadetta hetkellä millä hyvänsä ollessaan ihan harmaa ja tummia pilviä taivaalla ja olin hyvin nälkäinen, joten ajattelin, että voisin tilata ruokaa Hey Poke - ravintolasta (olin kuullut siitä hyviä asioita) Woltin kautta. Kokeilin myös syömäpuikkoja, jotka tulivat mukana kassissa. Tämän annoksen nimi on Man-Go Wild poke bowl. Puikoilla syöminen sujui ihan hyvin ja aloin siinä miettimään heitä, jotka syövät päivittäin puikoilla, että he varaavat todella paljon aikaa ateriointiin. Jotkut ovat varmasti nopeampia puikkojen kanssa harjoitellessaan, mutta puikoilla saa aina vähän kerrallaan nostettuakin, joten syömiseen kuluu aikaa. On kyllä sanottu, että pitäisi syödä kaikessa rauhassa, niin se auttaa ruoansulatusta pilkkomaan.

Keskiviikkona kävin Happy Wafflessa Vuorikadulla. Olen käynyt kerran aiemminkin ja olisinko ottanut mukaan annoksen nimeltä Miss Rio ja syönyt matkalla  mielessäni Hietsulle meno. Nyt söin kaikessa rauhassa paikan päällä ja tilasin myös cappuccinon. Otin annoksen nimeltä Nutella lover, joka sisältää kuplavohvelin, banaania ja nutellaa, mutta pyysin siihen myös kermavaahtoa ja he ehdottivat myös mansikoita, niin myönnyin ajatukseen ilomielin. Tämän ihanan annoksen hinnaksi tuli kymmenen euroa.

Eilen illalla oloni oli unexplained. Kun pääsin kotiin oloni oli... selittämätön. En oikein ollut varma, mitä tunsin tai mitä olisi pitänyt tuntea ja mistä se tunne johti juurensa. Satoi aiemmin samana päivänä, mutta vaikkakin illalla aurinko paistoi ihanasti ja oli ihanasti kerääntynyt pilviä taivaalle, niin en olisi halunnut mennä kotiin. Halusin vain ajaa skuutilla niin kauas kuin pääsisin, enkä olisi kääntynyt ympäri. Maailma on kuitenkin soikio, eikä sen laidalta voi tippua, eikä näin ollen löytää edes sitä maailman laitaa. Olin kuunnellut rullailumatkan erilaisia kappaleita kuulokkeilla ja kotiin päästyä alkoi tuntua siltä, että tuli tarve alkaa laulamaan. En ollut laulanut pitkään aikaan ja ajattelin, että miksen ollut. Minulla on aina ollut tapana laulaa suihkussa ollessani, mutta siitä on pitkä aika, kun olen suihkussa laulanut, koska otan aina äänikirjan nykyään mukaan - kyllä, suihkuun. Lauloin muutaman laulun kuten karaokessakin laulamani Chisun Yksinäisen keijun tarinan ja olo alkoi pikkuhiljaa tuntua paremmalta. Onneksi. Alakulo alkoi väistyä ja seuraavana päivänä eli tänä aamuna hyppelinkin lenkillä ja kävin höpöttämässä siivekkäille.

Mietin myös, voisiko sen hetkinen alakuloni osaksi johtua loman viimeisistä päivistä. Olen toki kaivannut takaisin töihin, mutta päivät ilman kiirettä ovat ihania. Yritän ajatella kaikkea kivaa tekemistä loppuloman ajaksi. En halua ajatella, että kesäloma oli tylsä ja mitäänsanomaton, eikä se ole ollutkaan. Koronan takia ei kuitenkaan ole tehnyt ihan niin paljon asioita, joita olisi saattanut tehdä ilman pandemiaa. Olen todella iloinen siitä, että olen ollut joulukuusta asti terve. Vanhoja tekstejä selatessa olin vähän väliä jossain flunssassa. Luultavasti tämän hetkisistä elintavoista johtuen olen pysynyt terveenä ja olen voinut rentoutua ja jutella ihanille ihmisille.
Minne menit kesä?

Ajattelin aamulla hakea margariinia kaupasta puuroa varten, mutta sitä ennen käydä lenkillä ja kiertää Töölönlahden ympäri. Nykyään ei ole enää mahdoton ajatus mennä tyhjällä vatsalla lenkille. Maistuupa aamupala entistä paremmalta lenkin ja suihkun jälkeen. Aluksi piti vain lenkkeillä ja nauttia aamusta, mutta mitäpä valokuvaaja luonteelleen mahtaa, kun oli niin mahtava valokuvausilma, juuri sopivasti valoa ja varjoja, kontrastia, selkeyttä ja paljon värejä. Tuli moikattua lahden asukkaita samalla ja joutsenperheenkin poikaset olivat kasvaneet isoiksi. Hakuna matata Sup rental houkuttaa joka kerta kun siitä menee ohi. Se kerta käydessäni suppailemassa olikin mukavaa.

Kävin hakemassa skuutilla postipaketin tänään Redistä, koska jostain syystä se oli lähin sijainti, johon sai paketin toimitettua, kun en ollut postin saapumisaikana kotosalla.

Tulin skuutilla takaisin ja käytin jälleen navia. Navilla ei ollut mitään hajua vallitsevista työmaista Kalasataman alueella, joten se yritti neuvoa minut kääntymään suoraan työmaalle, joten käytin jälleen näköhavaintoa, ohitin sujuvasti Sörnäisten alueen (onneksi) ja saavuin Kattilahallin vierestä Hakaniemeen ja sieltä skuuttailin keskustaan salille. Kivat maisemat Kalasatamassa kyllä on. Kalliosta kyllä tulin sujuvasti Sörnäisten läpi Kalasatamaan. Ihan hyvä, että Sörnäisiin vihdoin tehdään pyörätiet, koska ennen kun olen töihinkin pyörällä kulkenut, niin on harmittanut, että Sörnäisten kohdalla pitää joko nousta taluttamaan pyörää tai suhia autojen ja ratikoiden lomitse.

Tullessani tänään salilta tulin Töölönlahden kautta kotiin. Valitsen skuutilla aina jomman kumman reitin: Kaisaniemen puiston läpi tai Töölönlahden kautta. Tällä kertaa valitsin Töölönlahden.

Ei ihan samanlainen kilometripostaus kuin viime kertainen. Pitäisi kirjoitella useammin.

27.7. muuten tuli täyteen kuusi vuotta Helsingissä asumista täyteen. 

Nyt pitäisi alkaa nukustelemaan. Pitäisi ainakin yrittää saada unirytmi johonkin kuosiin ennen arkeen palaamista. Mahtaako onnistua.
Jospa lukisi ihan pienen hetken lehteä ja sitten nukkuisi. Onneksi väsyttää. Kutsun tämänhetkistä päässä vallitsevaa tilaa unipaineeksi. Jos sen ylittää, niin nukahtaminen vaikeutuu, vaikka olisi kuinka väsynyt. Eilenkin yritin nukahtaa "aikaisin" (eli yhdeltä - normi ollu lähempänä puoli kolmea), niin nukahtaminen kesti jostain syystä ainakin tunnin. Sitä pyöri ja pyöri yrittäen etsiä sopivaa asentoa ja meinasi jo turhautua, että josko tästä jo nousisi ja valvoisi koko yön, kun uni ei olisi tahtonut tulla.
Joskus puoli kahdeksan aikaan aamulla kauhea työkoneen mölinä herätti, vaikka olisin ysiin asti halunnut nukkua. Mokoma rakkine oli vetänyt kivan pensaan taloni edestä pois. Mikä näitä ympäristöpäättäjiä vaivaa, kun kaikki kasvillisuus pitää poistaa ja tehdä ympäristöstä ankean näköinen betoniviidakko. Toivottavasti siihen istutetaan jotain uutta.

Äiti tulee viikonlopuksi käymään. Siitä varmaan kirjoitan oman postauksensa. 

Huomenna vielä jotain jännää.

Hyvää yötä!

Huippuhyvä kirja, Linnanmäki, skuuttailua, arkkitehtuuria ja herkkuja hyvässä seurassa

Kuuntelin ihan huipun Trevor Noahin Laiton lapsi-kirjan ja sitä luki juuri passeli lukija Markus Niemi. Kirja oli paikka paikoin vakavakin ja kertoi tärkeistä asioista, miten aika on muuttunut ja muokannut kirjoittajaa, mutta hyvin monta kertaa nauroin. Mietin joskus, miltä se näyttää, kun ihminen kulkee kuulokkeet korvilla ja yhtäkkiä jossain kadulla rämähtää nauramaan tai naurahtaa jollekin. Tosin nykyisin on niin yleistä, että varsinkin jos ihmisellä on kuulokkeet korvilla, niin voi yhtäkkiä alkaa puhumaan ja toisinaan saattaa hätkähtää, jos hän on ollut pitkään vain kuulolla ja puhuukin juuri kohdallasi, että puhuiko hän sinulle vai jollekin muulle. Nykyteknologia on tällaista. Ei pidä pelästyä.

Olen Trevor Noahiin ennalta tutustunut Netflixissä olevien kahden stand upin muodossa. Olen molemmat katsonut kahdesti, mutta mielestäni Afraid of the dark on parempi. Kannattaa vilkaista, jos kiinnostaa ja tykkää hyvästä komediasta. Hän ei ole sellainen "Mies käveli kadulla jne" eli hän ei kerro vitsejä, vaan on enemmänkin erilaisista tilanteista kertova. En oikeastaan tiedä, millaisia suurin osa stand up - koomikoista on, koska olen satunnaisesti nähnyt pieniä viitteitä ja sitten katsonut myös Gabriel Iglesiasin stand up - ohjelmia.

On perjantai, mutta tuntuu kuin olisi sunnuntai. Olen maanantaista asti mennyt päivän edellä, nyt sisäinen kello edistää jo kahdella päivällä. Eilisestä kerron kohta enemmän, mutta tuntui ihan viikonlopulta, kun olin ystävän kanssa ensimmäistä kertaa kauppakeskus Triplassa.

Viime viikon perjantaina tosiaan kävin Linnanmäellä kiertelemässä ja vähän kuvailemassa. Olisin halunnut mennä Panoramaan, mutta sekin oli muuttunut maksulliseksi. Harmitus. Olisin halunnut käydä vähän ylhäällä katselemassa maisemia. Haluaisin nähdä kaupungin katoilta käsin, siksi varmaan drone olisi lähin ratkaisu, kun ei itse oikein uskalla tai pysty talojen katoille kiipeämään. 

En ole käynyt Linnanmäen laitteissa sitten vuoden 2015. Tarvitsisin jonkun tarpeeksi hurjapäisen mukaan laitteisiin niin pääsisin itsekin. Yksin en oikein viitsi mennä, koska haluaisin kokea sellaiset elämykset kuin Linnanmäen laitteet jonkun kanssa. Hyvä seura auttaa myös uskaltamaan menemään joihinkin laitteisiin, mihin ei yksin uskaltaisi. Tosin Kingiin en varmaan ikinä mene.

Linnanmäeltä pois tullessa otin portaita alas tultua Tierin ja ajelin sillä Hietsulle puun alle kiven päälle lukemaan Onnistujan opas - sarjan lehteä nimeltä Onnellinen vatsa. On vielä lukematta samaan sarjaan kuuluva toinen lehti Kunnolla kasviksia. Muutama treenaaja oli ulkokuntosalilla, kauempana lentopalloilijoita ja auringonpalvojia. Jaloissa ihanat ja todella mukavat aprikoosinväriset Niken kävelylenkkarit, kun kahdet vanhat kengät lähtivät pois käytöstä. Kuuntelin samalla rauhallista kitaramusiikkia kuulokkeilla. Jonkin aikaa siellä istuttua ja luettua alkoi tulla kylmä, joten suuntasin keskustaan.

Nykyiset lempitreenihousuni. Nii-iin mukavat jalassa molemmat ja molemmat ovat Under Armourin.

Perjantaina rumsteerasin illalla ja nukkumaan meno vähän viivästyi. Tosin se on viivästynyt muutamana muunakin päivänä ja sitten nukkuu vain 4-5 tuntia ja on ihan väsy. Onneksi niinä päivinä on pystynyt nukkumaan päiväunia, kun kahvikaan ei oikein tunnu maistuvan, jollei se ole erikoiskahvi tai ystävän seurassa nautittu suodatinkahvi. 

Siirsin television tasoineen oviaukon vierestä siihen, missä sänky ja yöpöytä olivat ja siihen pääsivät myös koriste, jumppapallo ja koripallo. Sängyn ja yöpöydän siirsin siihen, missä pöytä oli ollut eli ikkunan viereen, kun ajattelin, että kesä on ainoa vuodenaika, jolloin voin nukkua lähellä ikkunaa ja parvekkeen ovea, kun sisällä on niin kuuma. Pöytä, pyykkikori ja hylly siirtyivät toisen ikkunan eteen sinne, missä oli joogamatto ja jumppapallo. Joogamatto ja hierontarulla ovat nyt rullalla keittiön puolella. Otan ne käyttöön aina kun tarvitsen. Iso valkoinen matto siirtyi parvekkeen oven edestä sängyn ja television väliin, pieni pyöreä matto on keskellä huoneistoa. Hulavanne pääsi keittiön puolelta "olohuoneen" puolelle, jotta se olisi aina esillä houkuttimena. Rumsteeraaminen on kivaa.

Lauantaina junailin ystävän luokse. Sunnuntaina ennen kuin menin syömään itseni ähkypötkyläksi skuuttailin Hietsulle vähän lueskelemaan.

Näin päivitin viisi päivää sitten:

En ole oikeastaan viime vuoden jälkeen pahemmin ajellut sähköskootterilla tai sähköskuutilla. Jotkut mieltävät, ettei tämä ole skootteri. Itse käytän molempia sanoja sekä ihan "sähköpotkulautaa/ -potkista/ -potkuria", useimmiten vain "skuuttia". 

Viime vuoden puolella olin tähän mennessä ajellut vähän enemmän, mutta kokiessani TIERit vankemmiksi kuin VOIt ja olin vannoutunut TIERin kannattaja. Sähköpostiini kuitenkin tuli VOI-ylläpitäjiltä postia, että olin ansainnut kymmenen krediittiä.

Seuraavana päivänä (viime viikon tiistai) olin myöhässä kaveritapaamisesta ja VOI-skuutti oli kuin tilauksesta taloni edessä. Otin sen kokeiluun ja ihastuin sen uudistuneesta vakaudesta, varmuudesta, hallittavuudesta ja siitä, että se menee nopeampaa kuin TIERit (huomasin kyllä, että nyt TIERit menevät myös 25km/h) ja tunsin jälleen vauhdin huuman, tuulen hiuksissani ja ilon kuplivan sisälläni.

Sen jälkeen olen jo kolmena peräkkäisenä päivänä kulkenut VOI:lla ratikan tai jalkapatikan sijaan. Tänään ajoin baanalla ja pitää jokin päivä kävellä se läpi kamera kourassa. Ajaessa ei voi pahemmin kuvailla, hyvä kun hitaassa vauhdissa pystyy näyttämään kädellä, kun on kääntymässä. Olen kuitenkin nyt VOI:hin ihastunut ja TIER saa murjottaa tien sivussa. Nykyään voi hankkia myös kuukauden VOI-passin ja VOI:hin voi ansaita myös krediittejä.

Sunnuntaina alkoi turhauttaa syötyäni tämän. Surkuttelin ystävälle, ettei ole mitää tekemistä, olin yksin enkä halunnut mennä kotiin, enkä voinut mennä salillekaan, kun vatsa oli liian täynnä. Halusin silti keksiä jotain tekemistä ja päätinkin suunnata kuvailemaan, vaikkei ollutkaan kivaa järjestelmäkameraa mukana. Kuuntelin samalla Trevor Noahin tarinaa ja poltin syömääni ruokaa. 

Tässä annoksessa oli tuo ällömakea kookospallero vähän liikaa, enkä koskaan muista, että normaali vastaa isoa kokoa kahvijuomissa. Pitää aina erikseen muistaa pyytää pieni erikoiskahvi, kun sitä ei erikseen kysytä ja jos ei sano mitään erikseen koosta, niin he antavat normaalin. Olen tottunut siihen, että syön aina kaiken, mitä on nenän edessä "omalla lautasella", vaikka leivän jälkeen tekikin mieli viedä kookosleivos takaisin, mutten välttämättä olisi saanut siitä rahoja takaisin hygieniasyistä - tai mistä sitä tietää.

Suuntasin jälleen Kampin tutkimattomalle seudulle, tällä kertaa menin Aurorankadulle, sieltä Dagmarinkadulle, Temppelikadulle, Nervanderinkadulle, kunnes löysin Tunturikadun. Aivan ihastuttavia taloja ja kaunista arkkitehtuuria! Päädyin lopulta jälleen Runeberginkadulle, josta kävelin rautatieasemalle ja hyppäsin ratikkaan. En muista, olisiko ruoka jopa ehtinyt laskea kävellessä niin, että menin sittenkin salille sen jälkeen. Hyvin mahdollista. Kävelin varmaankin kymmenen kilometriä ja loppujen lopuksi tuli tosi hyvä iloinen mieli.

Maanantaina ihanan hieronnan jälkeen mietin syömistä ja ajattelin vihdoin ja viimein koittaa Citykäytävän Fafa'sia, kun olin niin monta kertaa siitä ohi kävellyt ja aina välillä nähnyt tai kuullut puhuttavan Fafa'sista. Tilasin gluteenittoman vege-halloumi-pitan sekä juomaksi coca cola zeroa ja olin aivan myyty. Totesin Fafa'sin nykyiseksi lempiravintolakseni. Hyvää, terveellistä ja kasvisvoittoista, win-win-win!

Syöpöttelyn jälkeen suuntasin junaisella Leppävaaraan Selloon pyörimään ja söin siellä jäätelöä jälkkäriksi. Kävin kirjastossa ja ruokaostoksillakin sekä kuikuamassa pari urheiluliikettä, olisiko siellä ollut jotain kivaa. Aika jännä, että tällä hetkellä eniten kiinnostaa urheiluvaatteet. Ei se varmaankaan ole tavatonta. On hyvä varsinkin, jos urheiluvaatteet ovat sellaisia, joita voi käyttää kaupungilla ja myös arkikäytössä, ja siitä vain voisi vaikka jatkaa suoraan salille.

 

Tiistaina oli skuuttireissupäivä. Nätti ilma, mutta otin neuletakin, ettei olisi ihan vilustunut tuulen takia. Kypärä päähän ja lähintä skuuttia etsimään. Ajoin ensin Kalliosta Hietsuun, yllätys yllätys. Hietsusta keskustaan. Keskustasta baanan kautta Ruoholahteen. Ruoholahdesta salaatti mukaan ja Lauttasaaren teitä pitkin (kehuin siellä olevia hienoja pyöräteitä viime vuonna) Koivusaareen, jossa söin evääni ja katselin liplattelevaa vettä. Koivusaaresta tulin Lauttasaaren halki Ruoholahteen ja Ruoholahdesta menin Hietalahden (siellä piti puikkelehtia työmaan läpi, tehdään kiskoja) ja Punavuoren ja Erottajan halki keskustaan. Sitten kävin salilla. Kotio tullessa iltasella oli kieltämättä vähän rätti olo. Seuraavakin yö tuli aika huonosti nukuttua ja aamulla jaloissa tuntui sähköpotkulautailulla tasapainottelu ja ajoittaiset mukulakivikatujen tärinät. 

Pitäisi hankkia uusi kypärä, kun tämä nykyinen on varmaan jo viisi vuotta vanha. Se alkaa mennä kahteen osaan eli irrota kuorestaan. Tosin siinä ei ole muuta vikaa kuin kiristysnauhat eivät millään suostu menemään oikeaan kohtaan. Halvinta olisi etsiä jostain kuumaliimaa ja kiinnittää koppa takaisin kiinni kuoreen. Kyllä se kasassa pysyy ollessaan päässä. Pitää myöntää, että haluaisin jonkun kivan vaaleanvihreän, vaikken tiedä, tykkäisinkö siitä. Jospa hankkisi sitä liimaa vain jostain.

Olikohan se maanantai vai tiistai, kun päätin hankkia VOI-passin kuukaudeksi käyttööni. Harmitti, kun olin hankkinut viime viikolla lisää aikaa kausikorttiin, kun olisi tullut tämä kuukausi halvemmaksi, jos olisin vain käyttänyt skuuttia liikkumiseen paikasta toiseen ja ostanut satunnaisen lipun tarvittaessa julkista kulkuneuvoa. Sekin että ties kuinka monta euroa meni TIERiin tai VOIhin sen viikon sisällä, kun jälleen innostuin skuutista ja maksoin joka kerrasta erikseen avausmaksun ja matkustamiseen kuluvasta ajasta maksun. Sen sijaan olisin voinut suoraan ostaa tämän VOI-passin, joka maksoi 39 euroa ja olisin säästänyt suunnilleen 70 euroa, minkä käytin julkisen kausikortin lataamiseen ja muutamaan skuuttimatkaan. 

Olen niin kyllästynyt tuohon työmaaprojektiin kotini lähellä, joka ei valmistu ensi vuonnakaan vielä ja on juurikin siinä, mistä olen ennen kulkenut metroon ja ratikkaan lyhintä reittiä. Nyt se pitää aina kiertää. Haluaisin vain muuttaa pois täältä johonkin kivampaan paikkaan.

Kiva asunto tämä on, mutta tämän hetkiseltä sijainniltaan olen tähän todella kyllästynyt. Skuutti helpottaa onneksi siinä, että voin vain etsiä lähimmän VOI-skuutin VOIn karttasovelluksella ja lähteä rullaamaan. Heti päästessäni skuutin kyytiin tulee aina parempi mieli. VOI-passilla joka matkasta ensimmäiset 45 minuuttia ovat ilmaisia: jos menee tämän ajan yli, niin sovellus veloittaa ylimääräisistä minuuteista. Useimmiten kuitenkaan tämä aika ei ylity, mutta toisinaan matkalla kyllä pysähdyn tarkistamaan, kauanko aikaa on kulunut. Joskus myös vaihdan skuuttia kesken matkan, jos sattuu olemaan rämisevä yksilö alla tai akku loppumassa. Sovellus kysyy joka matkan päätyttyä, miten matka sujui ja onko kulkuvälineessä ollut jokin vika, mistä pitäisi ilmoittaa.

Keskiviikkona tapasin ystäväni ja kävimme Herttoniemessä Marimekon Outlet - myymälässä. Kävimme kauppakeskus Hertsissä nauttimassa Arnold'sin donitsit ja kahvia, kunnes lähdimme etsimään myymälää. En oikeastaan itse harrasta Marimekkoa, vaikkakin kovin nätti ja käytännöllisen oloinen oli ystäväni Marimekko - reppu. Oli kuitenkin kiehtovaa nähdä kaikki Marimekon kuosit niiden tavallisten tunnettujen lisäksi. Niitä oli aika paljon. 

Tullessamme keskustaan kävelimme Punavuoreen ja takaisin. Kävimme Punavuoren Relovessa kääntymässä sekä Fidassa. Sen jälkeen alkoi jo olla niin kova nälkä, että kävimme Citykäytävän Fafa'sissa syömässä. Kiinnostuin meze-lautasesta, kun ystäväni ilmeisesti oli jo ennen minua tutustunut Fafa'siin ja suositteli sitä, mutta otin vahingossa koneella valitessa halloumi-salaatin, joka ei sekään ollut huono vaihtoehto. Otan meze-lautasen sitten jonain toisena kertana. 

Halloumi-salaatti oli sen verran täyttävää, että vaikka söimme seitsemän aikaan, niin loppuiltana ei ollut nälkä (paitsi kerran jano-nälkä) ja seuraavana kertana huomasinkin aamiaista syödessäni, että olen paastonnut neljätoista tuntia. Olen nyt parina aamuna koittanut, että olisin yli 12h ollut syömättä eli paastonnut 14-15 tuntia. Tämä on vain kokeilu, jonka aloitin vahingossa. Luin nopeasti 16:8-pätkäpaastosta netistä, mutta minulle sopii nyt tämä edes yli 12h paasto. Lomalla on eri tavalla nälkä kuin arkena. Mietin kyllä myös, miten paastoaminen onnistuisi työpäivinä, jos päätänkin jatkaa tätä. En lähtenyt suoraan paastovillitykseen; innostuin vain, kun eräs ystäväni totesi, että "hyvä hyvä, yli 11h paastoamisella rasvanpoltto on jo seitsemän kertaa tehokkaampi kuin normitilassa".

Tosin senkin olen huomannut, että kun olen nyt ollut aika suurelti osin salaattilinjalla paria viime päivää lukuunottamatta (tosin Fafa's on terveellinen, mutta donitsi ja tiramisu eivät), niin nälkä ei ehdi yltymään niin suureksi kuin jos vaikka edellisenä päivänä söisi illalla mättöruokaa, niin sitä nopeammin tulisi ihan järkyttävä huutava nälkä. Kun syö kevyesti, niin keho myös reagoi hitaammin nälän tunteeseen ja nälkä tulee hitaammin. En osaa tätä järkevästi selittää: iso ruoan jälkeen on iso nälkä, pienen ja kevyen ruoan jälkeen on pieni nälkä. Toisaalta maha myös polttaa eri ruoat eri nopeudella. Tänään kyllä mietin, josko söisi pitkästä aikaa pizzaa. Saa nähdä, kunhan pääsen ensin salille asti ja sieltä pois.

Eilen menimme ystävän kanssa Triplaan käymään ihan ekaa kertaa. Olen saattanut mainita, ettei minulla ole mitään intoa ollut mennä käymään Triplassa, mutta tulipa sittenkin mentyä. Ihan hieno paikka se oli ja valtavan iso. Hyvä kun sieltä löysi yhtään mitään. Onneksi siellä oli kartta, jos oli eksyksissä.

Kävin ensi töikseni syömässä Fafa'silla pienen vege-halloumi - pitan, jotta myöhemmin mennessämme kahville vatsaan mahtuisi vielä jotain. Mietin varmaan puoli tuntia, että mitä ihmettä sitä söisi, mutta jos ei keksi mitään, niin onneksi on olemassa Fafa's. Olen aika tykästynyt siihen paikkaan ja niitä löytyy aika monesta kadunkulmasta onneksi. 

Syötyäni kävin etsimässä ystäväni ja kävimme koluamassa muutaman vaatekaupan, kunnes kahvihammasta alkoi liikaa kolottamaan ja etsimme kahvilan, joka olisi seitsemän jälkeen auki. Löysimme onneksi tämän ihanan italialaisen kahvilan, jossa söimme suussasulavat ihan oikeat käsintehdyt tiramisut. Paljon muitakin herkullisen näköisiä kakkuja, jopa toisinaan kaipaamaani porkkanakakkua oli kahta erilaista. Vitriinissä oli tarjolla myös gelatoa.

Otin latten ja ystäväni otti cappuccinon. Harmikseni en kuullut hänen tilaustaan. Olisin halunnut samanlaisen nätin kupin kuin hänellä, mutta latte tarjoiltiin eri mukista. Eri juoma, eri muki tottakai. Kahvilassa oli miellyttävä rauhallinen tunnelma.

Piti mennä ratikalla takaisin kotiin, mutta en oikein ollut varma, mistä ratikkaan noustaan kyytiin, kun viime kerralla messukeskuksessa käydessä se pysäkki oli poistettu käytöstä, enkä ollut edes messukeskuksen pysäkin lähettyvillä. Pasilan aseman edessä olevat pysäkit olivat tietenkin täysin muuttuneet siitä, mitä viimeksi käydessäni. En jaksanut metsästää ratikkaa, joten lähdin skuutilla, kun olin tullutkin skuutilla. Tosin tullessani valitsin navigaattorilla ensin Pasilan kirjaston, josta kävin hakemassa yhden kirjan. Navigaattori neuvoi ihan hassun reitin, joka kiersi ties mistä ja hassu navi ei osaa kertoa, milloin pitäisi mennä sillalle tai vaihtaa toiselle puolelle tietä, vaan sanoo "tee u-käännös". Onneksi olen tottunut tulkitsemaan navigaattoria, että tiedän sen tarkoittavan jompaa kumpaa vaihtoehtoa, eikä tarvitse oikeasti tehdä moneen kertaan u-käännöstä, mennä ihan sekaisin ja lyödä hanskoja tiskiin. Se ei vielä taida ihan osata tulkita reittejä, joista voi pyörällä kulkea, vaan kohtelee pyörää toisinaan kuin autoa, joka on menossa väärään suuntaan vastaantulijoiden kaistalla.

Lähtiessä näin Linnanmäen, kun sen lähettyvillä asustelen, ja päätin että sinne suuntaan! eli ihan eri suuntaan, mistä olin tullut. Pidin navia varmuuden vuoksi päällä kuulokkeissa ja muutaman kerran navi oli kanssani eri mieltä, kunnes hyväksyi valitsemani reitin, joka tuntui olevan kolme kertaa tuloreittiä lyhyempi. Takaisinmenomatkaan kului yli puolet vähemmän aikaa kuin tullessa. Toisaalta aina kotimatka tuntuu lyhyemmältä.

Throwback 2017

Throwback 2018

Mutta nyt etsimään skuuttia, vähän pöperöä masuun ja salille. 

Oikein hienoa sunnuntaita, siis perjantaita eli viikonloppua!