Ruokaa ja maisemarullailua

Päkytin yhtenä päivänä jälleen crossarilla tunnin. Päkyttää on sana ystävältäni. Onneksi jotkut vielä käyttävät murresanoja. Vaikka ajelen pitkin poikin mantua skuuttien kanssa, niin kyllä vastapainoksi käyn salilla ja teen siellä myös aerobisia harjoituksia välillä. Tänäänkin tuli tosi kiva hiki, kun päätin saada cyckelillä 100 kcal rikki. Siinä meni 15 minuuttia. Piti välillä lisätä vastusta ja nousta seisoen polkemaan, että sai sen satasen viiteentoista minuuttiin.

En olekaan pitkään aikaan puhunut treenaamisestani täällä. Tänään mietin salilla, että jalkaprässin ollessa tällä hetkellä 60 kiloa se tuntuu siltä, että voisin lisätä kymmenen tai parikymmentä kiloa. Tämän päivän aamulenkistä ja salitreenistä on jalat ihan muusina. Sunnuntaina pitkästä aikaa tein liikkeitä levytangon kanssa, maastavetoa ja kyykkyjä painolla sekä lähentäjä-loitontaja-liikesarjaa. Kai sen yhteisvaikutus vaikutti siihen, että tiistaina oli hyvin vaikea edes kävellä ja istuminen tuotti vähän tuskaa, kun lihakset olivat pakaroiden ja lantion seudulta todella kipeät. Onneksi keskiviikkona helpotti jonkin verran. Päädyin siihen johtopäätökseen, ettei pidä pitää liian pitkiä taukoja liikkeistä, vaan totuttaa lihakset tietynlaisiin liikesarjoihin ja vastuksiin.

Korjailen tällä hetkellä vanhojen blogitekstien tunnisteita, että saisin tunnistesivupalkista lyhyemmän ja selkeämmän vahvoilla avainsanoilla, jos jotain haluaisi löytää esimerkiksi reseptejä tai runoja. Tulee paljon muistoja vastaan ja muutama tosi tyhmäkin kirjoitus, mutta mitään en aio poistaa, ainoastaan vähän korjailla, kun joissain saattoi olla liian isoa tekstiä tai hassuja rivivälejä tai liian isoja kuvia ja mietin vain, että mitähän olin silloin ajatellut. Mietin myös runoja vastaan tullessa, jospa yrittäisin kolmelle tai neljälle kirjakustantamolle lähettää ajatuksella kootut vaikka syksyiset runot. Niissä pitäisi olla jonkinlainen kantava teema tai tunnelma.

Tällä hetkellä on aika kasvisvoittoinen ruokavalio, käytän useammin kalaa kuin kanaa. Juustonkin proteiineista olen lukenut paljon hyvää, ettei se olekaan niin paha asia kuin on sanottu kovista rasvoista. Kaikkea toki kohtuudella. 

Olen ollut nyt muutaman päivän pätkäpaastolla ja paasto on kestänyt vaihdellen 12-15:een tuntiin, ihan niillä tuntemuksilla, miltä on tuntunut. Paino on eittämättä tippunut, vaikka syönkin päivittäin kolme tai neljä ateriaa, mutten napostele ollenkaan ja yritän vältellä herkkuja paitsi eilen kyllä herkuttelin ennen hierontaa, mutta siitä kuvia pian lisää. Jätin myös fruktoosivoittoiset tuotteet ja keskityn vihanneksiin ja marjoihin. Niissäkin on fruktoosia, muttei yhtä paljon kuin hedelmissä. Onnellinen vatsa - lehdessä sanottiin juurikin fruktoosin kerryttävän vatsarasvaa, mutten todellakaan ole sanomassa, ettei pitäisi syödä hedelmiä. Itse vain jätän ne vähemmälle. Fruktoosia on toki muissakin kuin vain hedelmissä, mutta ei se fruktoosi ole ainoa "paha" ja ihmiset reagoivat siihen eri tavoin.

Minulle sopii tällä hetkellä tällainen ruokavalio. Haluan syödä ja olla syömättä niin, että olo tuntuu hyvältä ja paino putoaa kohta alemmas mitä ikinä aikuisiän aikana. Toisaalta olen painanut painavimmillani 83 kiloa, jota silloin kovasti ihmettelinkin, mutta toisaalta samaan aikaan minulla oli todella hyvä lihaskunto ja toki söin suuria annoksia, että jaksoin treenata. Oli mahtavaa pystyä juoksemaan puoli tuntia ja tuntea olonsa vahvaksi, kunnes tuli tämä rasitusastman tapainen vastaan.

Nyt on painonpudotus käynnissä ja lihasten kasvatus samaa aikaa. Ei tarvitse huolehtia, ettenkö söisi kunnolla, vaikka paastoankin. On vain vähemmän nälkä kuin ennen ja tiedostaa, ettei tarvitse täyttää mahaansa mättöruoalla ollakseen kylläinen. Jokainen syö, miten itse tuntuu parhaimmalta, vaikka onhan se ihan hyvä välillä kuunnella terveyssuosituksia.

Suoristettu ja suihkun jälkeen vapaasti kuivannut paitsi otsatukan vedin suoristusraudalla laineelle, ettei sojottaisi pystyssä. Diy-hair eli tee se itse - hiukset. Olisikohan se ollut sunnuntaina, kun värjäsin hiukset vähän tummemmiksi. Oikeasti piti tulla aste vaaleampi kuin silloin olleesta, mutta vaikka näistä tuli tummemmat, niin näihin tuli paljon lämpimämpi sävy kuin niissä oli. Ensin ajattelin, että liukuvärjään ne vaalennustekniikalla, kunnes sain päähäni, että vielä mitä, en todellakaan! Leikkasin myös tietyllä hiusvedolla yhdellä klipsaisulla tosi hauskan tyylin, jossa hiukset hapsuttuvat juuri niin kuin olen halunnut. 

Tänään jälleen hihkuin, kun ajattelin ensin suoristaa hiukset, mutta eilisen jälkeen kun vain harjasin ne läpi, niin ne olivat ihanan peikkomaiset. Olen tosissani alkanut tykätä luonnonkiharista hiuksistani. Pienenä olisin halunnut suorat hiukset, mutta nykyään voi suoristusraudalla suoristaa tai jättää kiharaksi tai kammata vaikka Pikku Myy - törön pään päälle. Vähän väliä saa nauraa peilikuvalle, kun tukka on ihan pöllämystynyt yön jälkeen, mutta kuontalon voi kuitenkin aina ojentaa nykyisellä aivan ihanalla suoristusraudalla tai laittaa laineille. Toisinaan hihkaisee, että "onpa kivat, jätän näin".

No niin, se hiuksista! Diy - kuusi euroa tällä kertaa. Kyllä jonain päivänä hankin tosi kauniin monivärjäyksen hiussalongista, mutta sen aika ei ole vielä.

Sunnuntaina salin jälkeen sää oli vain niin ihana, että ajattelin lähteä käymään Hietsulla katsomassa auringonlaskua ennen kotiin menoa. Kannatti mennä. Oli ihana rauhallinen ilta.

Hyvää kahvia. Nordqvistin Gran Dia. Yksi eniten ostetuimmista kahveistani, jos en jaksa hifistellä kalliimpien kahvien kanssa. Pidän tosi paljon myös Löfsbergistä - viimeksi olikin Löfsbergin Brazil.

Fafa'silla tottakai. Tämä on normaalin kokoinen falafel-halloumi-pita. En ainakaan ole vielä tähän kyllästynyt, vaikka tämä oli varmaan jo neljäs kerta Fafa'silla kahden viikon sisällä. Se on helppo ja nopea, saa kylläiseksi, mutta on silti aika kevyt ja maistuva. Ollessani Fafa'silla vallitsee kiireetön tunnelma ympärillä, vaikka tiedän olevani siellä aina aika vähän aikaa. Nopeastihan tuollaisen herkullisen pitan pistelee käkättimeen.

Maanantaina oli niin nätti päivä, että ajattelin skuuttailla baanan läpi Ruoholahteen, sieltä Lauttasaaren läpi Koivusaareen. Siellä näin kyltin Munkkiniemeen, joten lähdin siihen suuntaan ja kävin Espoonkin puolella. Meilahdesta tulin ulos tai oikeastaan Munkkiniemen aukiolla ja lähdin sieltä takaisin keskustaan ja kaupan kautta kotiin. Kilometrejä kertyi Google Mapsin mukaan 22. Oli hienoa katsella luonto- ja vesimaisemia matkalla samalla kuunnellen äänikirjaa. 

Nämä kuvat ovat Ruoholahdesta ja muistelin sitä, miten viime kesänä äidin vieraillessa Helsingissä kävimme Ruoholahdessa katselemassa ja kävelemässä. Kävelimme Jaalarantaa pitkin isolle sillalle ja äiti ihasteli, miten kaunis paikka, ei roskan roskaa missään.

Tiistaina minulla oli edelleen kipeät jalat edellispäiväisestä treenistä, sää enteili sadetta hetkellä millä hyvänsä ollessaan ihan harmaa ja tummia pilviä taivaalla ja olin hyvin nälkäinen, joten ajattelin, että voisin tilata ruokaa Hey Poke - ravintolasta (olin kuullut siitä hyviä asioita) Woltin kautta. Kokeilin myös syömäpuikkoja, jotka tulivat mukana kassissa. Tämän annoksen nimi on Man-Go Wild poke bowl. Puikoilla syöminen sujui ihan hyvin ja aloin siinä miettimään heitä, jotka syövät päivittäin puikoilla, että he varaavat todella paljon aikaa ateriointiin. Jotkut ovat varmasti nopeampia puikkojen kanssa harjoitellessaan, mutta puikoilla saa aina vähän kerrallaan nostettuakin, joten syömiseen kuluu aikaa. On kyllä sanottu, että pitäisi syödä kaikessa rauhassa, niin se auttaa ruoansulatusta pilkkomaan.

Keskiviikkona kävin Happy Wafflessa Vuorikadulla. Olen käynyt kerran aiemminkin ja olisinko ottanut mukaan annoksen nimeltä Miss Rio ja syönyt matkalla  mielessäni Hietsulle meno. Nyt söin kaikessa rauhassa paikan päällä ja tilasin myös cappuccinon. Otin annoksen nimeltä Nutella lover, joka sisältää kuplavohvelin, banaania ja nutellaa, mutta pyysin siihen myös kermavaahtoa ja he ehdottivat myös mansikoita, niin myönnyin ajatukseen ilomielin. Tämän ihanan annoksen hinnaksi tuli kymmenen euroa.

Eilen illalla oloni oli unexplained. Kun pääsin kotiin oloni oli... selittämätön. En oikein ollut varma, mitä tunsin tai mitä olisi pitänyt tuntea ja mistä se tunne johti juurensa. Satoi aiemmin samana päivänä, mutta vaikkakin illalla aurinko paistoi ihanasti ja oli ihanasti kerääntynyt pilviä taivaalle, niin en olisi halunnut mennä kotiin. Halusin vain ajaa skuutilla niin kauas kuin pääsisin, enkä olisi kääntynyt ympäri. Maailma on kuitenkin soikio, eikä sen laidalta voi tippua, eikä näin ollen löytää edes sitä maailman laitaa. Olin kuunnellut rullailumatkan erilaisia kappaleita kuulokkeilla ja kotiin päästyä alkoi tuntua siltä, että tuli tarve alkaa laulamaan. En ollut laulanut pitkään aikaan ja ajattelin, että miksen ollut. Minulla on aina ollut tapana laulaa suihkussa ollessani, mutta siitä on pitkä aika, kun olen suihkussa laulanut, koska otan aina äänikirjan nykyään mukaan - kyllä, suihkuun. Lauloin muutaman laulun kuten karaokessakin laulamani Chisun Yksinäisen keijun tarinan ja olo alkoi pikkuhiljaa tuntua paremmalta. Onneksi. Alakulo alkoi väistyä ja seuraavana päivänä eli tänä aamuna hyppelinkin lenkillä ja kävin höpöttämässä siivekkäille.

Mietin myös, voisiko sen hetkinen alakuloni osaksi johtua loman viimeisistä päivistä. Olen toki kaivannut takaisin töihin, mutta päivät ilman kiirettä ovat ihania. Yritän ajatella kaikkea kivaa tekemistä loppuloman ajaksi. En halua ajatella, että kesäloma oli tylsä ja mitäänsanomaton, eikä se ole ollutkaan. Koronan takia ei kuitenkaan ole tehnyt ihan niin paljon asioita, joita olisi saattanut tehdä ilman pandemiaa. Olen todella iloinen siitä, että olen ollut joulukuusta asti terve. Vanhoja tekstejä selatessa olin vähän väliä jossain flunssassa. Luultavasti tämän hetkisistä elintavoista johtuen olen pysynyt terveenä ja olen voinut rentoutua ja jutella ihanille ihmisille.
Minne menit kesä?

Ajattelin aamulla hakea margariinia kaupasta puuroa varten, mutta sitä ennen käydä lenkillä ja kiertää Töölönlahden ympäri. Nykyään ei ole enää mahdoton ajatus mennä tyhjällä vatsalla lenkille. Maistuupa aamupala entistä paremmalta lenkin ja suihkun jälkeen. Aluksi piti vain lenkkeillä ja nauttia aamusta, mutta mitäpä valokuvaaja luonteelleen mahtaa, kun oli niin mahtava valokuvausilma, juuri sopivasti valoa ja varjoja, kontrastia, selkeyttä ja paljon värejä. Tuli moikattua lahden asukkaita samalla ja joutsenperheenkin poikaset olivat kasvaneet isoiksi. Hakuna matata Sup rental houkuttaa joka kerta kun siitä menee ohi. Se kerta käydessäni suppailemassa olikin mukavaa.

Kävin hakemassa skuutilla postipaketin tänään Redistä, koska jostain syystä se oli lähin sijainti, johon sai paketin toimitettua, kun en ollut postin saapumisaikana kotosalla.

Tulin skuutilla takaisin ja käytin jälleen navia. Navilla ei ollut mitään hajua vallitsevista työmaista Kalasataman alueella, joten se yritti neuvoa minut kääntymään suoraan työmaalle, joten käytin jälleen näköhavaintoa, ohitin sujuvasti Sörnäisten alueen (onneksi) ja saavuin Kattilahallin vierestä Hakaniemeen ja sieltä skuuttailin keskustaan salille. Kivat maisemat Kalasatamassa kyllä on. Kalliosta kyllä tulin sujuvasti Sörnäisten läpi Kalasatamaan. Ihan hyvä, että Sörnäisiin vihdoin tehdään pyörätiet, koska ennen kun olen töihinkin pyörällä kulkenut, niin on harmittanut, että Sörnäisten kohdalla pitää joko nousta taluttamaan pyörää tai suhia autojen ja ratikoiden lomitse.

Tullessani tänään salilta tulin Töölönlahden kautta kotiin. Valitsen skuutilla aina jomman kumman reitin: Kaisaniemen puiston läpi tai Töölönlahden kautta. Tällä kertaa valitsin Töölönlahden.

Ei ihan samanlainen kilometripostaus kuin viime kertainen. Pitäisi kirjoitella useammin.

27.7. muuten tuli täyteen kuusi vuotta Helsingissä asumista täyteen. 

Nyt pitäisi alkaa nukustelemaan. Pitäisi ainakin yrittää saada unirytmi johonkin kuosiin ennen arkeen palaamista. Mahtaako onnistua.
Jospa lukisi ihan pienen hetken lehteä ja sitten nukkuisi. Onneksi väsyttää. Kutsun tämänhetkistä päässä vallitsevaa tilaa unipaineeksi. Jos sen ylittää, niin nukahtaminen vaikeutuu, vaikka olisi kuinka väsynyt. Eilenkin yritin nukahtaa "aikaisin" (eli yhdeltä - normi ollu lähempänä puoli kolmea), niin nukahtaminen kesti jostain syystä ainakin tunnin. Sitä pyöri ja pyöri yrittäen etsiä sopivaa asentoa ja meinasi jo turhautua, että josko tästä jo nousisi ja valvoisi koko yön, kun uni ei olisi tahtonut tulla.
Joskus puoli kahdeksan aikaan aamulla kauhea työkoneen mölinä herätti, vaikka olisin ysiin asti halunnut nukkua. Mokoma rakkine oli vetänyt kivan pensaan taloni edestä pois. Mikä näitä ympäristöpäättäjiä vaivaa, kun kaikki kasvillisuus pitää poistaa ja tehdä ympäristöstä ankean näköinen betoniviidakko. Toivottavasti siihen istutetaan jotain uutta.

Äiti tulee viikonlopuksi käymään. Siitä varmaan kirjoitan oman postauksensa. 

Huomenna vielä jotain jännää.

Hyvää yötä!