Kaupunkikuikuilua ja äiti kylässä

Kaffecentralenissa maisteltiin kaffe tonicia, muttei ollut oikein makuuni.

Eilisen ja edellispäivän sekä tämän päivän aamun vietin äitini kanssa, joka oli vierailulla luonani Turusta pari yötä. Kävelimme aluksi ympäri Kamppia ja Punavuorta, kunnes päätimme viedä painavan matkalaukun luokseni, hetken huilata ja kävimme sitten Citymarketista hakemassa äidille hiusväriä ja vähän ruokaakin tuli samalla. Katselimme illalla pari jaksoa Luciferia, kunnes uni voitti ajatukset ja valvetila vaihtui nukkumiseksi. Tein äidille sängyn karvamatolle.

Huomasin, että koristebambuni, jonka olen jo kerran latvasta leikannut (ja latvahan teki juuret ja jatkoi elämistä), niin tällä kertaa tämä koristebambu oli tehnyt ihan uuden oksan pitkän maljakon sisälle. Leikkasin molemmista maljakoista ylimääräiset juuret pois ja vaihdoin vedet, että on taas tilaa elellä. Tämä kasvi on ainoa, joka on selvinnyt minulla reilusti yli vuoden. Vesikasvit säilyvät.

Quaak quaak! The duckface presenting.

Tuntui niin hyvältä tämä kesähehku kasvoilla. Pelkään vain, että äidin vierailun jälkeen ja syötyäni taas liikaa kaikenlaisia herkkuja kaunis hehku ja puhdas iho katoavat kukinnan ja sameuden alle. Hän aina tuo kaikenlaista vieraillessaan.

Toivottavasti hehku ja puhdas iho tulevat takaisin, säilyvät koko kesän ja kauas yli. Puolet siitä hehkusta luulen aiheuttaneen, että treenaan nykyään joka päivä salilla ja pääsen ihanaan höyrysaunaan. Kehoni saa tarpeeksi nesteytystä, olen syönyt terveellisemmin, liikkunut enemmän ja aineenvaihdunta toimii - siten ihokin voi saada hehkunsa. Voi hyvin sisältä ulospäin.

Eilen menimme nähtävyysajelulle ratikalla ja kävimme metrolla Koivusaaressa, Matinkylässä ja Ruoholahdessa kävelemässä. Näimme myös Töölönlahden, Kallion, Alppilan ja vähän Hietalahtea.

Hetken istuskelimme Ruoholahdessa ja laitoin pitkäksenikin. Katselin hetken pilviä, kun äiti kuvasi maisemia. Söimme muutaman tuulihatun ja jatkoimme matkaa.

Olen ollut kyllä Ruoholahdessa ennenkin ja voi miten ihana paikka se onkaan, mutta en ollut koskaan ollut sillan toisella puolella ja vain tosi harvoin siinä rantapengeraukiolla. Nyt menimme pienen sillan yli aikomuksena ylittää kauempana näkyvä iso silta, joka on nimeltänsä Crusellinsilta.

Oli tosi ihanaa kävellä sateisen päivän jälkeen parahiksi todella aurinkoisella hetkellä ihan mielettömän upeaa Jaalarantaa pitkin toiselle sillalle. Äitikin mainitsi, ettei ole koskaan nähnyt missään niin siistiä paikkaa, ei roskan roskaa missään.

Päästyämme sillan yli hyppäsimme ratikkaan ja körötimme sillä luokseni.

Söimme vielä iltapalaa ja värjäsin äidin tukan.

Sain kauniin rannekorun äidiltä.

Olen ollut helposti lähestyttävä tällä viikolla kadulla, kun feissareita ei ole aurinkolasit ja kuulokkeet korvillakaan haitannut. Parin kanssa hetken rupattelin. Toinen puhui Planin koulutoiminnasta ja toinen kauppasi siivouspalveluita. Kysyi, haluaisinko siivouspalvelun ja kerroin, että siivoan kyllä itse. Sitten hän kysyi, että toisiko se minulle mielenrauhaa, jos joku muu tulisi siivoamaan kotiani. Kerroin, että luultavasti siinä menettäisin mielenrauhani. Siksi koska vaikken meditoi, niin siivoaminen on minulle luultavasti lähinnä sitä rauhan ja järjestyksen tilaa, johon konkreettisesti pyrin ja samalla saan sisäistä järjestyksen rauhaa siitä.

Nykyään saan rauhaa myös kuntosalilta sekä höyrysaunasta. Eilenkin teki niin mieli kuntosalille treenaamaan, mutten mennyt, koska minne olisin äitini jättänyt. On siellä toki lapsiparkki, tiedä häntä, olisiko hän sinne mennyt värittelemään värityskuvia. Mitäpä jos kuntosalilla olisi myös vanhempi-parkki. Ei mikään varmaan kiellä odottamasta jossain. Olisipa siellä jokin lounge-alue. 

Tänään syöpöteltyämme aamiaisen ja kierrettyäni äidille kiharrusraudalla kauniit hiukset saatoin hänet Kampin linja-autoterminaaliin. Hän pääsi nopeasti bussiin ja löysin itseni kirjakaupasta katselemasta, mitä kaikkea uutta ja mahtavaa siellä olisi. Oli tullut mielettömiä lasten tietokirjoja, jotka haluaisin jollekulle ostaa ja sitten silmiini osui tämä Tove Janssonin Sanojen lahja - teos, jonka olen yhdelle ystävällenikin antanut lahjaksi. Se voisi olla hyvä itsekin lukea nyt, kun olen kiinnostunut Tove Janssonin teksteistä, koska hän on niin taitava kirjailija.

Kotiin tultuani aloin siivoamaan luettuani ensin hetken anatomian kirjaa ja tehtyäni hiusnaamion tukkaan. Äiti jätti lattiarätin tänne, joten pitkästä aikaa pesin kaikki pölyt lattialta sekä pöytätasoilta että hyllyjen päältä. Heitin käytetyt vuodevaatteet pyykkikoriin, tungin patjan takaisin sängyn alle ja keräsin kaikki vaatteet pyykkikoriin ja kaappiin sekä kävin taistoon tiskivuoren monsteria vastaan. Nykyään tiskaaminen ei ole enää inhokki kodinhoitoaskareista, vaan arvaapa mikä: pyykkien ripustaminen. En vain jostain syystä tykkää siitä. Ollenkaan. Piste. Tiskaamisesta on taas tullut kivaa, kun tiskaa heti käytön jälkeen, niin ei oikeastaan ehdi syntyä tiskiä. Yrittää muutenkin pitää paikat puhtaina, ettei paikka haise erikoiselta. Heheh.

Nyt kuitenkin salille, koska jalat ovat tärisseet koko aamupäivän. Kyllä, nyt on vasta "keskipäivä". Päivän toinen puoli alkaa yleensä näillä korvin.

Kahden päivän runoja

Luettua hetken runoja 

Ajattelee jonkin aikaa samalla tavalla

Sitoo hetkeä tiukemmin narulla

Muttei jätä nurkkaan odottamaan

Minä en usko kyvyttömyyteesi hassutella

Ottaa vastaan oikea koukku

Samalla kun torjut vasemmalla

(Piilosanomaruno)

Joka päivä

Ihmettelen yhä enemmän

Kuinka ihmeellisiä

ovat ihmiset

Ja yksi vähän vanhempi, mutta aina ihana

Välitön hellyys

Rakastan kesäaamun kastetta

kun se säikyttää ihon kananlihalle

Rakastan sitä, kun voi nauraa itsensä kyyneliin

Rakastan lapsuudenkodin tuoksua

- onneksi se on yhä olemassa

Jos annan sinulle sydämeni

lupaatko pitää siitä huolta?

Koska se on herkkä

ja hyvin hauras särkymään

Silti tarpeeksi vahva

kestämään kaiken vastaan tulevan

Tinkimätön rakkaus

Pyyteetön sydän

Välitön hellyys

Onko sinua koskaan puhuteltu niin kauniisti?

Uusi lähes tuntematon ihminen

koskettaa kämmenellä hellästi poskelle kehuen

ja saa eleellään lähes kyyneliin

sekä pääsee samalla

tuhat kertaa lähemmäs sydäntä

Rakastan ihmisiä, jotka saavat hymyilemään

vaikka katsoisin heitä kaukaa

Rakastan jokaista ihmistä

- joitakuita vain vähän enemmän.