Perjantaina lähdin aamupäivystysvuoron jälkeen 15:40 bussilla kohti Tamperea, jossa asuvaa ystävää en ollut nähnyt viimeksi kuin joskus kesällä tai keväällä. Matka sujui ihan leppoisasti. Sain viereeni yksin matkustavan alle 12-vuotiaan lapsen, joka kuunteli musiikkia, söi sipsiä ja ihmeen vähän räpläsi kännykkäänsä. Hän ehkä enemmän keskittyi päämäärään ja reilun kahden tunnin ajomatkan loppumiseen.
Ennen bussia ehdin hyvin käydä Kampin K-marketissa hakemassa matkaevästä. Tässä uudessa Froosh-juomassa kiinnitti kaukaa tuo teksti huomiota ja niin päätin maistaa. Oli ihan hyvää, vaikka en nuita paljon harrasta. Oikeastaan lempparini noista Froosh-juomista on Ugly but tasty vai miten se meni, vihreä juoma.
Kuvasin pullat ihan vain kuvausmielessä, eivätkö olekin nättejä. Hain vielä bussiterminaalikioskista kahvin mukaan ennen nousemista bussiin. Hyvä että bussi oli tällä kertaa ajallaan, niin saapumienkin oli Tampereella aikataulun mukaisesti 17:55 perillä.
Kaverini ei ehtinyt ihan bussiasemalle asti, joten sain suunnistaa keskustan kahvilaan, jonka nimen hän minulle kertoi ja naputin sen Google mapsiin. Kortteli ennen perille pääsyä akku loppuu kännykästä, eikä mikään ihme, kun räpelsin sillä koko bussimatkan.
Etsimme kivan kahvilan, jossa vaihdoimme ekat kuulumiset. Oli kovin kaunis kahvila, jonka nimeä en juuri nyt muista. Otin sieltä kutunjyustolrivän ja syötiin banaani-kinuskikakku puokkiin. Harmi kyllä toinen tai molemmat niistä reagoivat kehossani myöhemmin illalla tosi voimakkaasti. Pitää saada vehnämieltymykseni kuriin, mutta harmi vain, ettei suurimmasta osasta kahviloita vieläkään löydy hyviä gluteenittomia tuotteita.
Matkalla kahvilaan ihastelin Tampereen talvivaloja kaduilla, joihin oli tosiaan panostettu paljon paremmin kuin Turussa tai Helsingissä. Kadut ovat muutenkin avaria, turvallisen ja kotoisan tuntuisia. Olen muutenkin pitänyt Tamperea edelläkävijänä modernikkuudessa mm. siellä on kaikkialla litteät liikennevalot. Ainoa harmi Tampereessa tällä kertaa oli meinaan, että tiet oli revitty auki. Kuka himputti on ajatellut, että Tampereelle tarvitaan ratikoita, kun ei ole ennenkään tarvittu.
Ajattelimme illalla käydä vähän viihteellä ja tulla nukkumaan, mutta sitten menimme karaokemahdolliseen paikkaan, jossa halusin laulaa, mutta piti odotella kaksi tuntia ja siellä haisi tupakka ja vaatteet menivät sitten koton pesuun ja ne tuuletettiin parvekkeella. Pääsimme vasta viideltä nukkumaan ja lauantai olikin sitten aika väsynyt muutaman tunnin unilla. Valvoin yhteensä 24 tuntia putkeen mutta jostain syystä se ei niinkään tuntunut.
Aurinko tupsahti iloksemme lauantaina ja olimme suunnitelleet paljon ohjelmaa sille päivälle. Aurinko on ihana asia talvisaikaan, kun ei ole luntakaan missään, niin saa valosta nauttia edes muutaman tunnin. Tykkään syksystä varmaan eniten siksikin, että päivän valoisuus on tasapainottunut hyvin.
Kävimme Sokoksella ihastelemassa, mitä kaikkea kivaa siellä on, ja mielestäni Tampereen Sokos on edelleen kaikkein kivoin. Siellä on todella hienosti laitettu näytille vaatteet ja tavarat, että niitä tekee mieli mennä lähempääkin katselemaan ja hypistelemään. Lähestyvä joulu oli mietitty hienosti Sokoksella ja Stockmannilla, jossa oli näytillä paketteja ja paljon kauniita valoja ripusteltu ympäriinsä.
Tosi ihania vaatteita, jotka olisin useat halunnut viedä kotiin. Olisi ihanaa, jos pystyisi uudistamaan koko vaatekaapin ja heittämään kaikki vanhat kierrätykseen. Paljon vanhoja on mennytkin kierrätykseen, mutta silti tuntuu, että kaapissa on liikaa sisältöä. Ei oikein raaski uusia postimyynnistäkään tilattuja vaatteita heittää heti kierrätykseen, mutta jossain vaiheessahan se pitää myöntää, jos ei jotain vaatetta oikeasti käytä, niin siyä ei tarvitse säilyttääkään. Maailmasta ei todellakaan vaatteet lopu kesken.
Sokoksen jälkeen menimme Kauppahallia katselemaan, mutta sieltä oli kadonnut ihan paras putiikki eli lahjatavaramyymälä.
Lähdimme uloskin tallustelemaan ja haukkaamaan happea. Oli kyllä aika lopussa energia sinä päivänä.
Eittämättä :)
Mietimme kiinalaisen ja nepalilaisen välillä ja päädyimme nepalilaiseen ravintolaan. Ruoka oli ihan hyvää. Tilasin kanaa kookoskastikkeessa. Lisänä tuli kaikkiin raita sekä linssimuhennos. Alkupalaksi oli rapsakkaa leipää ja ruoan kera naan-leipää. Olen syönyt lautasmalliltaan lähes samankaltaista ruokaa, mutta linssimuhennoksen sijaan oli muuta. Taisi olla thaimaalaista tai vietnamilaista.
Kauniit katuvalot maassa Stockmannin edustalla.
Kävimme Stockmannin lähellä olevassa Taikapapu-nimisessä aivan ihastuttavassa kahvilassa juomassa jälkiruokakahvit täyden masun päälle ja sovimme menevämme sinne vielä seuraavana päivänä.
Kahvila meni kiinni ja kävimme katselemassa Stockmannia. Siellä ei ollut erikseen kuin pikkuinen joutuisasti, mutta sielläkin oli tosi hienosti laitettu vaatteet esille mallinukeille ja oli kauniisti paketteja ja paljon valoja. Minulla oli jostain syystä jatkuva pissahätä.
Lauantaina alkoivat jälleen kuukautiset ja ostin tamponeja, joita en normaalisti käytä, kun käytän normaalisti kuukautissuojia, koska olen pelännyt, että tamponi sattuisi. Kyllähän se vähän sattuu laitettaessa, mutta ei ollenkaan tunnu oikein laitettuna. Ei tunnu, että olisikaan kuukautisia, eikä tamponi tunnu siellä syvennyksessään, eikä housuihinkaan tule mitään. Käytin varmuuden vuoksi suojaa ensin sen lisänä. Toisena päivänä ajattelin jo, että onpa kyllä tosi nerokas keksintö!
Ennen kuin päätimme mennä iltasella katsomaan kaverin luokse Netflixistä leffaa, niin kävimme kiertelemässä vähän nähtävyyksiä. Isopäiset patsaat olivat muuten jonnekin hävinneet yhdeltä sillalta.
Kaupungin valoja. Tämä on ilmeisesti Tammerkosken silta, mutta olen sitä kutsunut aina rakkauden sillaksi, kun siellä on niin paljon rakkauslukkoja aitaan kiinnitettynä.
Khjeeno koski! Kävimme Lidlistä hakemassa kestävästä ja katselimme pari leffaa ennen kuin menimme nukkumaan.
Tuli oikein kivasti nukuttua. Seuraavana päivänä suuntasimme Tallipihaan ihastelemaan kauniita rakennuksia, hrppojs, koiria ja putiikkien sisältöjä.
Suklaapuotia, sisustusta ja poneja.
Seuraavaksi meidän piti mennä käymään joulutorilla, mutta sitä ei ollutkaan vielä avattu. Satuimme kuitenkin juuri parahiksi, kun jouluparaati kulki siitä kohtaa ohi. Katselimme sitä hetkisen.
Sen jälkeen kävimme taikapapussa uudestaan. Siellä on niin kotoisa tunnelma, vaikka vähän kuuma välillä. Tilasin cafe au laitin ja juustokakkaran. Ystäväni tilasi pressokahvin. Jälkeen molempia himotti vielä amerikkalainen Pallari suklaakastikkeeöla ja kermavaahdolla ja herkuttrlimmr sellaisilla. Ensi kerralla muistaa, että tulee halvemmaksi syödä samalta lautaselta.
Vihdoin koitti lähdön aika ja Onnibus oli odottamassa laiturilla. Perille Helsinkiin päästyä ei tehnyt mieli mennä tyhjään asuntoon, vaan jonkun luo, joten matkustin hetkisen bussilla edestakaisin. Pitihän se kotiinkin mennä jossain vaiheessa.
~ Lilja Lumi
