Luontoretkeilyä ja siivoilua

 

 

 

Eilen oli niin superihana keväinen ilma ja muutenkin koko eilisen päivän suupielet venyivät korviin ja sisällä kuplisi värikkäitä saippuakuplia.

Joten kävin eilisen työpäivän jälkeen kotona, hamstrasin wokkia rinnan alle, heitin keväiset pyöräilykamppeet niskaan kypärineen (mitenkä muutenkaan) ja lähdin pyörällä Ilpoisten rantaan ja Katariinanlaakson luonnonsuojelumetsään :)

Kurastui kengät ja pyörän renkaat, mutta kivaa oli ja aurinko lämmitti jopa kahdeksan asteen keväisenä päivänä. Tuli otettua lähes parisataa kuvaa, mutta tässä muutama onnistuneista :)

Löysin jopa ihanat sydämen muotoiset puun juuret, linnut lauloivat, kaikki luonnossa oli tosi kaunista ja kokeilin kamerasta löytynyttä hauskaa toimintoa, jonka voi huomata kuvista.

Olin ulkona kaksi ja puoli tuntia, kunnes äiti soitti tulevansa käymään. Söimme suklaamuffinit teen kanssa ja äidin lähdettyä siivosin jonnin verran.

Tänään kuitenkin intouduin ihan kunnolla siivoamaan iltasella. Tiskasin ensin reippaana kaikki astiat (ja kun on se tapa katsoa samalla jotain sarjaa tabletilta). Sen jälkeen kävin vaatehuoneen kimppuun, viikkasin kaikki vaatteet hyllyille. Pitäisi kyllä joku päivä heittää neljännes vaatteista menemään, ei niitä niin paljoa tarvitse. Lattian ilmestyttyä näkyviin pölypalleroineen kaikkineen päätin vielä kiusata naapureita imuroimalla, vaikka uskon, etteivät he siitä häiriinny. Ei täällä koskaan kuulu muuta kuin vähän käytävän ääniä.

Siivosin vielä keittiön kaapeista kaiken ylimääräisen pois ja mitä kaikkea löysinkään (!): vanhoja muropaketteja, puolikkaita vanhentuneita kahvipaketteja, avaamattoman glögipurkin, myslirasian, proteiinijauhetta ja kaksi suklaapötkelöä - näin muutamia mainitakseni. Huomista aamua on odottamassa kaksi roskapussia, lehtipino, pahvikoteloita ja vaatesäkki. Eilen jo vein yhden roskapussin ja ison pinon lehtiä ulos.

Nyt koti on tip top ja voi hyvillä mielin käydä nukkumaan. Sitten aamulla voi ihmetellä, kuinka siistissä asunnossa sitä eleleekään :)

Helsinki-vierailu

Heps!

En meinannut saada eilen hymyilyltä unta, kun pyöri viikonloppu mielessä.

Kävin viikonloppuna Helsingissä, enkä ollut käynyt siellä 2-3 vuoteen. Tulin Pohjolan Liikenteen bussilla ja heti Helsingin rajalla en voinut enää keskittyä kirjaan, vaan aloin innoissani katsella Helsingin rakennuksia, katuja ja kaikkea, mitä sattui näkemään. Näin paljon hyviä kuvauskohteita ja paikkoja, missä pitäisi käydä, mutta tällä reissulla ei ehtinyt kuvailemaan, joten ensi kerralla sitten :)

Saavuin Kampin linkkaripaikalle ja kiipesin portaat ylös Kampin katutasolle. Näytin ihan varmasti hämmästelevältä ja kummastelevalta pieneltä karitsalta, mutta olinkin sellainen. Yritin Kampista ja Forumista etsiä tiettyjä liikkeitä, mutta näin vain muutaman vanhan ja monia uusia esim. Beanien ja Fazer-kahvilan. Forum oli täysin muuttunut.

Hetken kierreltyäni päädyin sokokseen, kun etsin paikkaa, mistä saisi leipää ja kahvia.

Sokoksessa oli sattumalta 3+1-päivät eli ihan täynnä sakkia. Yritä siellä nyt kulkea ison vedettävän matkalaukun kanssa.

Sokoksesta ei löytynyt kahvilaa, joten päädyin takaisin ulos ja kävelin Kamppiin, josta löysin tutut kasvot. Helsingissä on kyllä todella paljon ihmisiä, kolme kertaa enemmän kuin Turussa.

Loppupäivä sisälsi paljon juttelua, hymyä ja naurua sekä makunautintoja.

Seuraavana aamuna, kun tulin takaisin ja olin syventynyt kirjaani, niin huomasin nostaa pääni vasta Kaarinan kohdalla.

Ei Helsinkiin niin pitkä matka ole. Ja se taitaa olla sittenkin ihan kiva paikka, vaikka en kyllä ihan keskustassa voisi asua, mutta ei varmaan kovin moni siellä edes asu.

Nyt pitää keskittyä töihin.
Tänään pitää myös siivota.

Nostalgian nälkä

Heya!

Pitää myöntää, että olen koko aamun viettänyt nostalgian parissa.

Ja eilen illalla kuuntelin ihania kappaleita ja olin muutenkin ihan hyperinä pomppimassa lattiasta kattoon. Sellaista se on kun innostuu. On upeaa innostua asioista ja näyttää se näkyvästi. Jos tosiaan pitää jostain ja innostuu siitä, niin miksi sitä pitäisi peitellä, vaikka olisikin kadulla vieraiden ihmisten joukossa? Jos sinulla on ystävä vieressä, niin voit olla täysin oma itsesi ja näyttää sen sille ystävälle. Jotkut eivät uskalla näyttää tuntemuksiaan julkisesti, mutta mitä hävettävää tai noloa siinä on? Se häpeäminen ja nolous on vain mielessä. Ja jos joku katselee, kun intoilet lapsen lailla ja vielä häntä se huvittaa, niin huvittakoon. Eikö niin?

No nyt jo pompattiin asiasta kolmanteen. Olen siis viettänyt buzzfeed-nimisellä sivustolla aikaani ja törmännyt erilaisiin nostalgiaa herättäviin kuviin lapsuudenajan leluista ja peleistä. Oli myös erikoinen kuvasarja, miltä nykyajan lelut näyttävät "paranneltuina" (vaikka ne on oikeasti huononnettu :/)

Take a look http://www.buzzfeed.com/leonoraepstein/heres-what-23-of-your-childhood-toys-look-like-now

Tämäkin oli erittäin nostalgioiva http://www.buzzfeed.com/daves4/things-that-look-just-like-childhood

Nämä lelut oikeasti jopa muistan lapsuudesta

Ensimmäisenä iki-ihana Nintendo kasibittinen, jota tuli veljen kanssa näpyteltyä ja veli toi aina kavereitaan sitä meille pelaamaan.

Toisena on pikkuponi ysäriaikaan, ilman ylisuuria silmiä - se oli niin söpö!

Kolmantena on ei mikään muu kuin Donkey Kong- pelikone, joka oli meillä kyllä ruskeana, mutta samalla periaatteella peli kahdessa ruudussa ja ylhäällä gorilla tiputteli tynnyreitä ja niitä piti väistellä.

Nelosena on Kinder-muna yllätyksineen, joka tuskin koskaan lakkaa olemasta.

Viidentenä on jotain hassuja kumiläpysköjä, jotka piti laittaa väärinpäin, odottaa hetken aikaan ja sitten ne hyppäsivät korkealle ilmaan.

Kuudentena kaikkien himoitsema SuperSoaker-vesipyssy!

Seiskana suurimman osan omistama tamagotshi, jota aina piti syöttää, leikkiä sen kanssa ja korjata kakat.

Kasin paikalla keiju, joka vedettiin ilmaan, sitten se kauniisti ja kevyesti pyöri siipiensä kanssa.

Ysi-kuvassa on Furby, joka jutteli, sitä sai syöttää ja leikkiä sen kanssa. Pitkästyttyään se nukahti.

Kymppinä on tottakai trollit! Ne vaan olivat niin huikeita ja söpöjä!

Kalapeliä ei kukaan vaan voi unohtaa. Haluaisin edelleen löytää tuon pelin jostain. Ihana kalapeli!

Sitten on nuo ihanat kasarikiikarit, joiden kanssa pystyi katselemaan kiekoista diakuvia. Loved'em!

Viimeisin Yakbak tuli joskus 90-luvun lopussa, mutta omistin juuri tuollaisen. Siinä oli ääniefektejä ja sai nauhoittaa omaakin puhetta.

Tottakai oli myös 

joka ilmestyi 2000-luvun vaihteessa tai vähän ennemmin. Sillä pelailin pokemonia. Ja keräilin joskus kortteja. Ja koulussa oli tarrakirjat. Jotain muitakin juttuja vaihdeltiin, mutta enpä muista enää mitä.

Mitä muistatte omasta lapsuudestanne? =) Ei kannata ikinä unohtaa ihania vanhanaikaisia leluja.

Aion jonain päivänä näyttää, millaisia lelut ennen olivat sitten jonain päivänä omille lapsilleni. Varmasti ihmettelevät "Mitää? Leikittekö te tosiaan tälläsillä?" :D

Melkein kesä ja paljon löylyä

Hi!

Eilen illalla painoin lampun päälle, joka sanoi poks ja samassa päällä olleet sähkölaitteet sanoivat wumm. Oli pimeää, mikään pistorasiassa oleva laite ei toiminut, eikä myöskään valokatkaisijat. Ainoastaan hella, uuni, jääkaappi ja pakastin toimivat. Sulake oli palanut. Piti sokkona tehdä iltatoimet ja mennä aikaisin nukkumaan. Ajattelin, että huomenna soittaisin talonmiehelle.

Aamulla lähdin aikaisin töihin ja iloitsin, kun voi laittaa valon päälle, kuunnella radiota ja käyttää mikroa. Kyllä sitä vain on vähän sähköstä riippuvainen, vaikka joskus ilman kännykkää on aika vapauttava olo, jos tietää, ettei sitä juuri silloin tarvitse. Myöhemmin päivällä kaveri osasi neuvoa sulakkeen ostossa ja vaihdossa ja sain sähkön kämppään takaisin.

Tänään oli upea yllätys, kun töiden jälkeen ystävä Jyväskylästä soitti, kertoi olevansa Turussa ja kysyi , jos nähtäisiin. "Tottahan toki!" vastasin, hyppäsin bussista seuraavalla pysäkillä ja kävimme kahvilla.

Päädyimme jonkin ajan jälkeen saunomaan ja koittamaan avantoa. Kastauduin vain polveen asti, ystävä kokonaan ja saunottiin paljon kolmessa saunassa: pienessä puusaunassa, suuressa puusaunassa sekä sähkösaunassa. Oli upeaa päästä kokemaan sellainen miniloma keskellä viikkoa. Kaikkein huikeimmat olivat kyllä merimaisemat auringonlaskuineen sekä ilma tuntui paikka paikoin lähes kesäiseltä. Se kokemus oli totaalisen upea niin kuin avantouintipaikkakin.

 

Pyöräilyä auringossa

 

Heippa!

Olin siis eilen pyöräilemässä! Jjee!

Mitä saadaan, kun yhdistetään kevätväsymys ja aurinkoinnostus? Minipäikkärit ja kaksi tuntia pyöräilyä ja kuvailua ilta-auringossa :) 

Eilen oli kyllä AIVAN MAHTAVA ilma! Hassua, että meinasin ensin laiskistua koko päiväksi kotisohvalle, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni tai oikeastaan aurinko otti niskasta kiinni ja tyrkkäsi pyörän selkään ja ulos (kypärää unohtamatta, tottakai). Ei se haittaa, jos pyöräilykypärä näyttää hassulta, kun tietyn tilanteen sattuessa se saattaa pelastaa hengen, ja sitten on onnellinen siitä, että oli se kypärä päässä.

Hirvensalon secret forest

Aurinko laskemassa Hirvensalon sillan kupeessa. Jäitä on vielä vähän jäljellä.

Kävin siis pyöräilemässä Majakkarannassa ja Hirvensalossa. Ensimmäinen, neljäs, kuudes ja seitsemäs kuva ovat Hirvensalosta. Toinen ja kolmas kuva ovat Majakkarannasta ja reipas matkakaverini punainen pyörä on melkein Majakkarannasta, Vähäheikkilän puolelta.

Kun näin matkalla auringonvalon tulevan pitkää käytävää pitkin, niin sitä ei voinut ohittaa (kuva3) ja silloin ajattelin, että jos en muuttaisi Jyväskylään, niin voisin kyllä ehdottomasti muuttaa Majakkarantaan, niin kaunista seutua se on. Siellä näkee selvästi auringonnousun ja laskun sekä rantalintuja ja merta. Saattaa siitä joku laivakin mennä ohi. Muistan, kun ensimmäisen kerran kävin siellä, niin ajattelin 'Waau, mikä paikka tämä on? Niin kaunis!'.

Ilman tiettyjä henkilöitä olisi saattanut jotkut kokemukset kokematta tai kokea ne eri tavoin ja vasta myöhemmin. Olen iloinen, että tietyt henkilöt ovat olleet ja ovat edelleenkin elämässäni, koska opin heiltä kaikenlaisia asioita. Eilinen aurinko aurinkolasien läpi oli kyllä sanoinkuvaamaton, eikä siihen olisi mikään kamera pystynyt niin kuin aurinkolasien läpi sen pystyi näkemään. Liikkuvaa kuvaa tai täyttä tunnelmaahan ei voi kuvata pysähdyksiin.

Tämä oli vain kuvapostaus, 

mutta voisin listata muutaman kahvilan, 

jotka aion arvioida ja kertoa niistä enemmän:

W wine & deli (Eerikinkatu 11)

Cafe Brahe (Yliopistonkatu 27)

Café Art (Läntinen Rantakatu 5)

Fontana Cafe (Aurakatu 1)

Aschan Cafe (Eerikinkatu 15)

Aula Café (Itäinen Rantakatu 4-6)

Naantalin Aurinkoinen (Humalistonkatu 16)

Nuvole Gelateria (Eerikinkatu 13)

Elvina Café (Yliopistonkatu 15)

Piccola Cantina (Läntinen Rantakatu 27)

Latte Café (Kristiinankatu 5)

Café Voltaire (Aninkaistenkatu 5 A)

Tintå (Läntinen Rantakatu 9)

Coffee House (Aurakatu 5)

Ratikka (kauppatori)

Fabbes Cafe (Tehtaankatu 6)

Ciao! Caffé (Skanssinkatu 10)

Cafe Elegia Brahenkatu 1 B 3

 Musiikkikahvila Sointu Linnankatu 27

Latte Gourmand Eerikinkatu 37

Pure. Eerikinkatu 37

 Just Time Humalistonkatu 7A

Gaggui kaffela (humalistonkatu)

Kahviloita ja aurinkoa

Mitä enemmän kahvia, sitä enemmän lämpimiä tuntemuksia läikehtii sisällä. Enkä varmasti ole ainoa, jonka kahvi tekee herkäksi. Tosin jos ei juo välillä vettä ja syö, niin kahvi alkaa pursua korvista ja päässä alkaa heittää epämiellyttävällä tavalla.

Päivä on noussut ja aurinko pilvenhahtuvineen jököttää taivaalla. Voisi pumpata pyörän kumit ja lähteä pyöräilemään. On vielä vähän liian kylmä rullaluistimille.

 

Tänään on tämän viikon kolmas aurinkoinen päivä. Kevät tulee suhisten ja onneksi vältyimme räntäkaudelta. Eilen oli tosi ihana päivä, kun aamuisen rankkasadekuuron jälkeen paistoi aurinko koko päivän. Oli kirpakka ja tuulinen ilma, lämpöä +5, mutta se teki hyvää ja iho kihelmöi kivasti, kun oli ollut tunnin ulkona.

Lähdin keskustaan tapaamaan ystävää ja haluaisin käydä Turun kaikissa kahviloissa, joissa en ole vielä käynyt ja tehdä niistä arviot tänne sitten joku päivä. Eli kahvilapostaus on joskus tulossa.

Sovimme tapaamisen ennalta tuntemattomassa raakakahvila Puressa, joka sijaitsee Eerikinkatu 37:ssa. Siellä oli joku workshop, joten en mennyt sisälle - toisena kertana sitten. Muutenkin ystävä oli erehtynyt kadusta ja päädyimme Cafe artiin, jossa kävin kolmatta kertaa tällä viikolla, vaikka sitä ennen oli ollut muutama viikko taukoa. Otimme tavalliset suodatinkahvit ja unelmaiset mustikkapiirakat. Aurinko paistoi ihanan lämmittävästi ikkunasta, kun saimme sattumalta ikkunapöydän.

Enpä saanut eilen kukkia tai paketteja, vaikka oli naistenpäivä, mutta sain nauttia ihanasta aurinkoisesta päivästä ulkona ja kahvitella ystävän kanssa ja sain otettua hienoja kuvia. Sain myös istua autopesussa, joka oli kivaa ja oli aina superhauskaa lapsena =) Siivosin eilen myös koko kämpän tiskejä lukuunottamatta ja palkitsin massun tekemällä banaanilettuja ja syöttämällä ne sille.

Tämä vaniljakreemi-mustikkamunkki on Just time - nimisestä kahvilasta, jota kokeilin ystävän kanssa torstaina. En kerro kahvilasta vielä muuta kuin että se sijaitsee humalistonkadulla, eikä ole kovin helppo huomata, jollei tutki ihan kaikkialta. Tästä munkista sen verran, että oli todella nams ja suussasulava, yksi niistä ruoista, joiden ensimakunautinto saa lähes kyyneleet silmiin. Kyllä niin voi käydä ruoan kanssa, varsinkin jos on jo valmiiksi emotionaalisessa tilassa, mutta muutenkin. 

Tässä vielä sunnuntain fiilistelymusiikkia.

P.s. Voitteko uskoa, etten vielä pari vuotta sitten käyttänyt ollenkaan sanaa ihana! Ja nyt käytän sitä ainakin kerran päivässä. Kaikkea se elämä saakin aikaan :)

Kevätunelmia

Tässä kaksi tänään kuvaamaani kuvaa. Enemmänkin otin, mutta tämä on vain glimpse of the starting spring. Tänään aurinko tuli ihanasti näkyviin ja voi vain nauttia sen tuomasta valosta ja lämmöstä ja siitä, kuinka se saa silmät sikkaralle ja suupielet hymyasentoon.

Ajattelin aamulla ulos katsoessani, että pitäisikö ottaa aurinkolasit mukaan, kun aurinko alkaa paistaa. Sen pystyi huomaamaan taivaasta, vaikkei vielä näkynytkään. En ottanut arskoja mukaan. Varmasti olisi kyllä pitänyt ottaa.

Kahvihuuruja aivoissa eilen lämpimässä aamuilmassa seisoin katsoen keskustan kevyttä huminaa ja äänet olivat vaimeita. Bussimatkalla eilen, vaikka aurinko ei paistanut, kävi mielessä kuva lämpimästä kevätpäivästä, kun puiden lehdet ovat suurilla silmuilla, melkein lehtien muodossa, ja suihkin eteenpäin rullalaudalla kevyttä musiikkia korvakuulokkeista kuunnellen. Vuosi sitten jo unelmoin rullalaudasta ja sain pari kertaa rullalautaa kesällä koittaakin, mutta oma rullalauta olisi täysin eri asia - ehkä sitä oppisi rullalautailemaankin. Pieniä kevätunelmia, mutta on mukava unelmoida asioita, jotka saavat ajatukset harhailemaan, silmät säihkymään ja suun muikeaksi.

Olisi pitänyt jo pienenä aloittaa rullailu, niin ei arkailisi, että kaatuuko ja lentääkö naamalleen vai pepulleen, saako pintaruhjeita vai tarvitaanko tikkejä. Rullalautailijat ovat mielestäni siistejä, joten ei kai se ihme ole, jos haluaisi olla cool like them.

Kävin eilen salillakin töiden jälkeen pitkästä aikaa (kyllä, olen lusmuillut!) ja oli hassua, kuinka paljon sitä jaksoi. Piti lisätä painoa, kun vanhat painot eivät tuntuneet missään. Mukavaa on, jos jälkeenpäin tuntuu, että on jotain tehnyt, eikä vain tiedä sitä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin hyvä keveä olo ja energisyys.

Salin jälkeen näin ystävää keskustassa ja käytiin laskiaistiistain kunniaksi syömässä laskiaispullat kahveen kanssa. Ajateltiin pitää herkkupaastoa eli kaikki herkut, kuten jäätelö, donitsit, kakut, keksit (eli kaikki mikä sisältää sokeria), sipsit sun muut. Pidän itseäni paremmassa pannassa, enkä syö maustettuja jogurttejakaan. Tämän voi kuitenkin sillä kiertää, kun on muutenkin raakaruokadieetillä, eikä hedelmissä ja marjoissa olevaa luontaista sokeria lasketa liikasokeriksi. Ja raakaruokaherkkuihinhan ei käytetä sokeria, vaan hunajaa tms. Eli ainoastaan viljat, lisätty valkoinen sokeri ja maitotuotteet ovat pannassa. Tai no kahvin kanssa voi käyttää, muttei juoda mitään cappuccinoja, latteja sun muita. Tosin pitäisi lopettaa se kahvin käyttö tai ei lopettaa, mutta tyytyä siihen yhteen kuppiin päivässä. Vaikeaahan se on silloin, kun menee kahvilaan ystävän kanssa, mutta nyt paastotaan!

Ja sitten pääsiäisenä voi syödä suklaamunan :) Tai jotain muuta kivaa.

Chillin Sunday

Hei!

"Hei, oisiko sulla antaa pari euroa, ni saisin yhden sämpylän?" kysyi edellispäivänä nainen kauppatorilla. Mutta ei ole lähes koskaan käteistä taskussa. Olisikin ollut, niin olisin antanut. On aina halu auttaa, mutta ei ole siihen tarvittavia keinoja, kuten kahta euroa taskussa. Ja se saa hieman surulliseksi. Jokaisen ihmisen sisällä on voimavara, jota kaikki eivät hyödynnä, vaikka tietävät sen olemassaolosta. Pienilläkin teoilla saadaan suuria asioita aikaan. Löysin tällaisen ihanan sarjan kuvia ja niiden selityksiä ihmisten kiltteydestä. Varoituksen sanana, että tulee aika varmasti tippa linssiin näitä selatessa terveisin näitä silmä tipassa katsellut.

http://www.buzzfeed.com/daves4/pictures-that-will-make-you-proud-to-be-a-human-being-aga?bffb

http://www.buzzfeed.com/expresident/pictures-that-will-restore-your-faith-in-humanity

Mielestäni ihmisten kiltteys ja toisesta välittäminen on kauneimpia asioita maailmassa. Pieni teko toiselta voi olla toiselle suuri, ja jos tarpeeksi kilttejä välittäviä ihmisiä uskaltaa toimia, niin se rohkaisee muitakin ihmisiä toimimaan.

Anna hyvän kiertää.

Eilen oli ihana päivä. Aurinko paistoi ihan aamusta ja aina välillä. Oli niin ihana ilma, että otin pyörän kellarista ja lähdin sillä keskustaan. Olisi kyllä pitänyt pumpata pyörän kumit ensin. Onneksi ei tarvinnut taluttaa puhkikumista pyörää takaisin. Sain kuvia auringosta ja heräävästä luonnosta ja keksin siitä runonkin.

Nämä kuvat otin keskiviikkona, kun kävin metsässä kuvaamassa kevättä. Sinä päivänä paistoi aurinko vain parikymmentä minuuttia, mutta tulipa silti lähdettyä metsään ja kuvailtua. Pajunkissatkin ovat auenneet ja saavat vielä kuukauden kasvaa ennen kuin niistä tehdään virpomisoksia.

 

 

Nämä kuvat ovat eiliseltä ja kuvattu kirjastosillalta. Ihan hyvä kuvauspaikkana se silta, vaikka olinkin ensin sitä vastaan, mutta nyt olen alkanut pitää siitä :)

Tänään olen katsonut aamulla vanhoja valokuvia ja tuli aika nostalginen tunnelma. Ja myös kuunnellut vanhoja ja uusia suosikkibändejä. Ehti jo innostua keväästä, mutta sitten katsoi ulos ja näki lunta. Siis lunta! Joku manasi tänne takatalven. No toivottavasti tämä häviää yhtä nopeasti kuin tulikin ja tulee taas kevät :)

Sormet ristissä kevättä ajatellen. <3

 

P.S. Yksi juttu vielä. Ajattelin vihdoin paljastaa, mikä on lempiartistini <3 Alexander Rybak <3 Hän on juuri se artisti, jonka haluaisin oikeasti tavata. Jospa tuo toive joskus toteutuisi :) Fingers crossed!