sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Loman loppu



Aurinko lämmittää
Ihmiset istuskelevat ruohikolla
Nauravat toistensa jutuille
Heitä on paljon
Se saa mieleni surulliseksi

Minulla ei ole täällä ketään
Ei sillä hetkellä kun pitäisi

Minulla on ikävä sinua
Kerron jokaiselle ystävälleni
Ja kaikille läheisilleni


Minulla on ikävä omaa elämääni
Sekä omaa itseäni

Sillä en ole koskaan niin täysin oma itseni
kuin ollessani jonkun seurassa
Yksin en ole kukaan
En tunne olevani olemassa






Kävin Tampereella, olin siellä muutaman tunnin ja tulin takaisin viime lauantaina. Siellä oli paljon väkeä, koska oli WKND-festivaaliaika ja tunsin oloni orvoksi. Monesti lomalla aina miettii, että mitä hittoahan sitä tänään tai huomenna tekisi, koska harvoin oli valmiita suunnitelmia. Ja sitten päätti, että minäpä lähden 45 minuutin päästä lähtevällä bussilla Tampereelle. Oli pimennossa tekniikan kanssa bussimatkan ajan ja yhtäkkiä perillä. Junalla varmasti pääsisi nopeammin perille, mutta junamatkat tuppaavat olemaan Onnibus-matkoja kalliimpia, vaikkakin olen pari kertaa matkustanut toisellakin bussilla tämän kesän aikana. Nykyään katson monen yhtiön (paitsi Pohjolan liikenne ei taida siellä olla) aikatauluja Matkahuollon sivustolta ja valitsen parhaimman.


Tällä viikolla tapasin uuden tuttavan ja meillä oli tärskyt Sellossa. Tulimme tosi hyvin juttuun ja shoppailimme. Löysin itselleni parit uudet housut ja pari uutta treenipaitaa. Pitäisi vielä hankkia uusia legginsejä tai jotain kivoja rentoja housuja töihin ja ihan muuten vaan. Olen rentoilu-housu-ihminen. Hyvin harvoin minut näkee farkut jalassa. Ennen shoppailua asiaankuuluva syöminki Roberts coffeessa. Tosin tuo suolainen ei ollut oikein makuuni, mutta keksi ja latte olivat hyviä.


Tässä toiset ihanat housut, jotka hankin Stadiumista. Aivan mielettömän ihanat saumattomat housut ja hykerryttävän pehmeää joustavaa kangasta. Olisin halunnut vain jättää nämä housut kaupassa päälle, muttei sovi istahtaa hinnoittelutiskille, joten vaihdoin nämä päälle mahdollisimman pian ostamisen jälkeen. Ja olen käynyt melkein joka päivä tällä viikolla salilla. Yhtenäkin päivänä en käynyt treenaamassa, mutta kävin salilla saunomassa ja pesulla.









Jonkin verran on tullut rakennuksia kuvailtua tänä vuonna, mutta voih, ei edelleenkään sitä tassuttelua katuja pitkin sinne, missä ei ole ennen käynyt paitsi Pokemon Go:lla välillä, josta yllätyksekseni innostuin tänä kesänä ja innostuin vähän enemmän, kun pelailin sitä ystäväni kanssa, joka kertoi, mitä kaikkea peli oikein sisältää. Se on yllättävän monipuolinen ja jos ei ole muuta tekemistä, niin voi lähteä vaikka pokemon-jahtiin. Sovellus varoittaa joka päivä, että pitää olla varovainen ja katsella ympärilleen, ettei jää auton alle. Parina päivänä se on jopa varoittanut kuumasta säästä ja ikään kuin vahtinut, että pelaaja ottaa sään huomioon ja kertoo olevansa turvassa.


Tällä viimeisellä lomaviikolla on yrittänyt ottaa rusketusta kiinni, mutta luulenpa, että palaan samalla rusketuksella kuin lähtiessä lomallekin, kun ennen lomaa oli muutama tosi lämmin päivä. No eipä se minua haittaa. Ihoni tykkäisi rusketuksesta tosi paljon, mutta jos väri ei tartu aurinkosuojan läpi, niin minkäs sille sitten voi. Viime päivinä on tosi hyvä, kun on pystynyt pitämään itsensi kosteutettuna sisältä ja ulkoapäin hikoilun lisäksi. Nestettä on mennyt veden muodossa vähintään kolme litraa joka päivä alas kurkusta. Nesteytys on tärkein asia kuumuudella.

Kookosjuoma on myös erittäin hyvä kehon nesteyttäjä ja aloe vera - geelijuoman lisäksi olen juonut toisinaan kaupan kylmähyllystä ostettavaa aloe vera - juomaa, josta on eri makuja ja niissä on 50% aloe veraa ja ihania bitsejä. En saavuttanut rantaleijona-kuntoa loman aikana, vaan Turun matkan ajaksi kun kuntoiluni tyssäsi, niin tällä viikolla olen vasta saanut takaisin sen salimoodin, joka oli ennen Turun matkaa.

En tullut supertimmiksi, eikä tullut vatsa-lihakset näkyviin, mutta oikeastaan se ei tällä hetkellä minua haittaakaan. Teen parhaani ja tykkään myös laiskotella. Tärkeintä on hyvä olo. Käyn joka päivä salilla, enkä joka päivä syö makkaroita tai hampurilaisia (paitsi tänään yhden hampparin ja se oli luultavasti toinen koko kesän aikana). Jostain syystä luulen, että kun palaan töihin, niin paino alkaa jälleen tippua luultavasti johtuen aivo-toiminnan lisääntymisestä ja vuorokausi-rytmin muutoksesta aktiivisempaan. Joidenkin päivien lounas on valehtelematta koostunut kaupan kolmioleivästä ja proteiinirahkasta.

Lomalla aktiivisinta toimintani on ollut silloin, kun olen käynyt salilla, siivonnut tai kävellyt keskustasta kotiin. En ole käynyt Jätemäellä porrasjuoksemassa, vaikka olisi pitänyt, koska pelkään, että minulle tulee vessahätä kesken treenin, mikä on hyvin yleistä, ja sitten ei ole vessaa mailla halmeilla. Pyöräni on ollut koko kesän varastossa, kun on kulkenut julkisilla, kävellyt tai viipottanut sähköpotkulaudalla ympäriinsä. Jos kyllästyn bussilla matkusta-miseen työmatkoilla, niin ehdin vielä pyöräillä jonkin tovin ennen talvea ja kylmää syksyä.

En käynyt uimassakaan niin paljon kuin suunnittelin, koska vaikka korkeanpaikan-pelkoni hävisi johonkin (ainakin miettimällä mietityt korkeat paikat, uhkarohkeus on vain pöhelöä), niin tuli pelko siitä, että kun olisin uimassa, niin joku veisi kassini ja kännykkäni. Vielä ehtii uida ja ajattelin muutenkin töiden jatkuessa käydä hallissa uimassa joka viikko kerran viikossa, kunhan nuo hallit aukeavat jälleen, kun suurin osa on kesän ajan kiinni paitsi maauimalat.

Oikeasti nyt kun alan tätä miettiä, niin mietin, miksi en edelleenkään ole käynyt Altaalla uimassa. Sen kun menen vain! Tai käynyt Löylyssä ja Sompasaunassa. Onneksi ONNEKSI kesää on vielä jäljellä, eikä peli ole menetetty. Ne paikat tuskin menevät ihan vielä kiinni ja uskon tämänkin viikonlopun jälkeen vielä tulevan lämpimiä päiviä. Ainahan on työpäivän jälkeiset illat vapaita tekemistä vailla monta tuntia ja viikonloput. Se että palaa töihin ei tarkoita sitä, että pitäisi luopua lomasuunnitelmista. Minulle joka viikonloppu on miniloma, koska onhan se. Vapaapäivät ovat yhtä kuin loma. Eikö niin vai olenko ainoa, joka ajattelee näin?

Oikeastaan työviikon jälkeisiä viikonloppuja osaa arvostaa paljon enemmän kuin oikeita lomapäiviä sillä kaikki se, mistä on haaveillut arkiviikon aikana, eikä ole ehtinyt tehdä, voi tehdä sitten viikonloppuna. Sen takia varmaan viikonloput menevätkin niin nopeasti ohi.






Eilen kävin Tierillä ajelemassa ja kuten kerroin, olen tätä käyttänyt nyt vähän enemmänkin taas. Eilen kirjoitin sosiaaliseen mediaan näin:

Yesterday went rolling to gym and back.

Kypärän käyttö on erittäin kannattavaa, liikennesäännöissä jopa pakollista. Silti suurin osa katumobiiliskuuttien käyttäjistä ja pyöräi-lijöistä ei käytä kypärää. Sähköskuutin käyttäjiä sitoo samat säännöt kuin pyöräilijöitä ja pari lisäsääntöä, joita näkee jatkuvasti ihmisten väheksyvän (ikäraja ja vain 1hlö kerrallaan).

Anyway tällä kun kaatuu 20km/h, niin koko keho on vaarassa. Pidän näitä silti turvallisempina kuin tavallista pyörää, mutta eihän autoakaan ajeta ilman turvavyötä. Kypärä päähän, koska pää on tärkein, joka pitää suojata! Mitä sitä terveellä keholla, jos aivot löytyvät katuojasta. En voi pakottaa ketään käyttämään kypärää, mutta kuten monissa muissa jutuissa: yritän näyttää hyvää esimerkkiä käyttämällä/tekemällä itse.

En kuuntele Tierillä matkustettaessa edes äänikirjaa tai musiikkia, että voin olla täysin tietoinen ympäristöstäni. Tieriä käytän juuri siksi, kun siitä on tullut uusi tukevampi malli. Se ei heilu ajossa, eikä näin synny epä-varmuuden tunnetta. Lisäksi se on muita kokeilemiani sähköskuutteja halvempi ja toimii teknisesti paremmin.

Ensimmäisen kokeilun jälkeen keväällä ajattelin, että olisin ostanut oman sähkö-potkiksen, mutta hintaa näillä on jonkin verran. Hyvä, että näitä saa vuokrata ja näitä näkee muuallakin kuin Helsingissä.






Kävin vihdoin ja viimein Oh my goodnessissa ensimmäistä kertaa, koska Roots muutti Vallilaan. Eli olin käynyt ennenkin, peri-aatteessa ja periaatteessa en. Ihana paikka, tunnelma ja pehmeä sisustus. Rakastan valokuvausakustiikkaa (kyllä, keksin sen, siis tämän sanayhdistelmän kuvaamaan tätä asiaa, vaika moni valokuvaaja saattaa ajatella samoin) siellä, kun valot ja varjot kohtaavat pehmeällä kontrastilla. Ajattele, jos voisit nähdä ympäristön niin kuin se olisi musiikkia. Onhan se adjektiiveja täynnä. Minulle adjektiivit ovat musiikkia eli hunajaa kor-villeni.

Miksen ole käynyt täällä ihanaisessa kahvila-ravintolassa ennen tämän nimen alla? Kysyn sitä itseltänikin, enkä ole varma - ehkä olin liian lorvi ja pysyin Kallion toisella puolella rajoina Salmisaari ja Lauttasaari. Muutaman kerran myös Espoo.

Siitä tuli mieleen, ettei myöskään ainoatakaan kertaa käynyt koripalloa heittelemässä Brahen kentällä. Mikä minua on vaivannut tänä kesänä? Jonkinlainen saamattomuus, lorvailun ja rentoutumisen uskomattoman laiskiais-mainen viehätys. Aika kissanpäiviä kyllä ollut. No viikonloppuina tulee varmaan käytyä taas enemmänkin, kun haluaa jotain spesiaalia. Rakastan brunsseja ja pitkiä aamiaisia. Jostain syystä, kun tekee enemmän, niin haluaa koko ajan tehdä enemmän, eikä haluaisi aina lopettaa tekemistä edes siihen, kun pitää mennä nukkumaan; tuntuu, että on vasta päässyt vauhtiin, kun on saanut aloitettua ja painettua aktiivisuusnappulaa.













Det heter Kallio.


Se on hieno korkki. Kesällä juodut alkoholi-juomat voin laskea yhden sormen kädellä. Siis kädellä, jossa olisi vain yksi sormi. Oikeastaan alkoholimäärä, jonka olen kesän aikana juonut on korkeintaan puoli litraa, jos kombuchaa ei lasketa (ei sitä lasketa). Välillä olen ajatellut, että nytpä otan yhden oluen vaikkapa pizzan kaveriksi katsellessani leffaa illalla kotona, mutta sitten siemaus, toinen ja olen ajatellut "meh, ei huvita". Alkoholi on kiehtonut vain ajatustasolla. Jonain harvoina päivinä olen saattanut jopa ajatella olutta viisi minuuttia ja sitten se mielihalu on lopahtanut ja olen ostanut jonkin kivan aloe vera-juoman tai coca cola zeron.

Kuuntelen nykyään tosi paljon kehoa ja yksi, mitä se ei halua, on alkoholi. Olen lisäksi alkanut ihmetellä, miksi ihmiset ylipäätään juovat. Tuleehan siitä hyvä olotila, mutta niin tulee kahvistakin ja liikunnasta. Vielä parempi olo tulee, jos juttelee ystävän kanssa ja halauksista. Oikeastaan tämä alkoholin mielihalu varmaan lopahti, kun aloin enemmän liikkua. Tosiasiassa se lopahti silloin, kun erosin viimeksi neljä vuotta sitten. Haen stressiinkin helpotusta treenaamalla, ulkoilemalla tai juttelemalla ystävälle. Vesi on se juoma, mitä on tullu ehdottomasti eniten juotua, suunnilleen 94% voisin sanoa. Muut juomat ovat kahvi, aloe vera - juoma ja coca cola zero. Ja aamuisin appelsiinimehu-lasillinen, mutta suurin osa siitäkin on vettä.


Aika hyvä sokkokuvaksi. Sokkokuva on, kun ei melkein näe ruutua, kun akku on alle 5%.


Olin koko kesän miettinyt tekeväni itse cold brewta, mutta en vain saanut aikaiseksi ja join välillä kuumaa suodatinkahvia ja joinain päivinä, kun ei huvittanut, niin otin vain kofeiininapin ja lähdin ulos. Sitten sitä taas kyselee itseltään maistettua tänä aamuna ekaa kertaa itse tehtyä cold brewta, että miksi hitossa en tehnyt ennemmin, koska se on niin paljon parempaa kuin suodatinkahvi tällä hetkellä, josta puuttuu lähes täysin maku sen kuumuuden takia ja sitten juo sen lähes viileänä loppuun, jollei ole jättänyt kesken ajatuksella "hyi-mitä-tämä-on-ei-ainakaan-kah-via".

Tämän hetken suodatussuhde pressopannuun on yksi desi kahvipuruja, viisi desiä kylmää vettä, pieni sekoitus ja yöksi jääkaappiin tekeytymään kahdeksaksi tunniksi tai yli.



Tänään tapasimme ystäväni kanssa Rautatieasemalla ja kävimme pelaamassa vähän Pokemon Gota odotellessa elokuvan alkamista. Kävimme ostamassa Kampin K-marketista irtokarkit ja tassuttelimme Tennis-palatsiin katselemaan Pikachu detectivea, joka oli kyllä ihan miellyttävä leffa.

Elokuvateatterielämyksen jälkeen juttelimme hetken siitä, miten sarjoihin, elokuviin, kuulokkeiden äänikirjoihin ja musiikkiin sekä kännyköiden näyttöjen ja pelien, sovellusten sekä kuvien katselujen taakse voi piiloutua ympäristöltä ja jopa omalta itseltään. Silloin saattaa olla paossa omia ajatuksiaankin mykistämällä ne ja vasta ilman kännykkää ja kuulokkeita voi olla läsnä erityisesti itselleen, ei vain sille toiselle. Kerroin tästä runosta, joka oli tämän postauksen alussa, että niin läsnä on itselleenkin ollessaan toisen seurassa, kun tuntee itsensä toisen silmin, tuntee olevansa enemmän olemassa konkreettisesti ja tuntee, millaiselta itseltä tuntuu ollessa sen toisen seurassa.

Juteltuamme halasimme heipat ja kävin kat-somassa, miltä Lasipalatsin aukiolla oleva Vegestreet-tapahtuma näytti. En ostanut sieltä mitään, vaan kävin kotona hakemassa sali-kamat ja suuntasin toiselle salilleni. Treenin jälkeen kävin istuskelemassa hetken höyry-saunassa. Sali oli aika tyhjä, ei mikään ihme.


Happy face treenin jälkeen.



Masu huusi nälkää ja lähin Subway oli mennyt kiinni, johon olin ensin suuntaamassa, joten päädyin Burger Kingiin, jossa en melkein koskaan käy. Koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan. Se oli ihan maistuva burgeri ja jonkinlainen caramel-kahvi - pirtelöinen. Aamusmoothien, coldbrewn ja banaanin lisäksi nämä. Aikamoinen päiväsaldo eikö vain. Kotiin tultua söin vielä ranskalaisen jogurtin ja kohta banaanin, kun pitäisi ajatella jo nukkumistakin. Toivottavasti en ole ihan naatti ekana työpäivänä huomenna (iik, kyllä, nyt on sunnuntai!).





Sokkokuvia nämäkin viisi. Kävelin Kampista kotiin. Kävin katsomassa, miltä Suuret Oluet Pienet Panimot - tapahtuma Kaisaniemessä näytti ja paikan päällä se ei ollut kutsuvainen sisäänpääsymaksuineen tai muutenkaan. Kävelin ihanan lämpimässä ja pehmeässä iltailmassa vielä Pitkänsillanrannan ja Säästö-pankinrannan kautta ja hain ympyrätalosta pienet iltaruoat, kunnes tulin kotiin. Google maps - sovellus kertoi minun kävelleen tänään 8,7 kilometriä ja siltä myös tuntui jalkapohjissa.

Sellaisia loman loppufiiliksiä. Vielä on tämä sunnuntai lomaa jäljellä ja sitten näkee jälleen ihanat vanhat ja uudet työkaverit sekä mahtavat asiakkaat. Ihan uudet tuulet edessä.
Viisi viikkoa kerätty voimia, joten nyt pitäisi ainakin olla virtaa.

Taidan jättää kämpän siivoamisen aamuun, nyt ei viitsi enää aloittaa, kun pitää saada unirytmiä paikattua oikeaan suuntaan, kun tänäänkin heräsin yli yhdeksältä ja ekana päivänä maanantaina pitäisi herätä viimeis-tään seitsemältä. Taitaa mennä sormi vähän suuhun.

Miten teidän loma on mennyt? Voi kirjoittaa kommenttikenttään, olisi kiva tietää. Mitä kaikkea olette lomalla puuhannut? Loppuiko loma jo/ onko sitä jäljellä/ onko vielä pitämättä kokonaan?

Pääsiäisen jälkeinen lenssu

Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mut...