Kävin yhdessä lempikaupoistani. Sieltä löytyy kaikkea jännää, mitä ei löydy läheltä. Viimeinen kuva on kun kuljen levollisena ja kiitollisena kotiin eilen. Kävin eilen ystäväni kanssa salilla vetämässä juoksu-intervalli-treeniä ja muutamia lihaskuntoliikkeitä perään. Muutamana päivänä oli tuntunut vähän vetämättömältä ja mieli maassa olevalta, mutta 23 minuutin juoksuintervalli kohensi oloa kummasti ja sen jälkeen tuli energinen ja hyvä mieli. Saleilun jälkeen kävin kirjastossa ennen kuin se meni kuudelta kiinni. Ehdin lukea uusimman KaksPlus-lehden kannesta kanteen.
Eilen oli uni tulossa puoliltaöin ja sirpitin jonkin aikaa unen ja valveen rajamailla, mutta kun kävin vessassa hoitamassa hammaspesut ja pisut, niin yhtäkkiä tadaa, enpä olekaan enää väsynyt ja valvoin kahteen. Ja tänään piti olla aikaisin liikkeellä ystävän luona, mutta nukuin ehkä kolmannen kerran elämässäni yhteentoista asti. Katsoin herätessä hölmistyneenä kelloa ja luulin sen valehtelevan. Pitkään nukkumiseen varmasti liittyi pitkästä aikaa intervallit, lähestyvä naistenvaiva ja silmäsuojat, joiden kanssa aina nukun pari tuntia pidempään kuin ilman sitä. Luulin nukkuvani korkeintaan kahdeksaan tai yhdeksään niin kuin normisti ilman kelloa, mutta kello olikin yksitoista.
Nauroin kömmähdystä, pyysin ystävältäni anteeksi ja suunnistin Keravalle
ja vietin siellä muutaman tunnin. Siellä ollessa taivaalta tuli kyllä
kovin vesisade, mitä olen nähnyt hyvin pitkään aikaan ja vähän
jyrisikin. Mutta oli tosi mukavaa ja ilma sateen jälkeen oli aivan
ihana, toi tuoksumuistoja mieleen sydämen sykähtäessä pari lisälyöntiä.
Saavuttuani Helsinkiin tapasin ystävän, joka oli Turusta Helsingissä käymässä. Käytiin Cafe Esplanadissa höpisemässä ja hörppimässä sumppia. Sitten saimme hänen avopuolisonsa seuraamme, kävimme hetken ajelulla ja ihastelimme ihanaa sateen jälkeistä taivasta. Taivas sateen jälkeen seljetessään on vain niin maailman kauneinta. Mielestäni sateen jälkeiset pilvet, aurinko ja sininen taivas on jopa kauniimpi näky kuin auringonnousu tai auringonlasku.
Päätimme käydä Linnanmäellä talluamassa. Olen käynyt Linnanmäellä viimeksi vuonna 2015 ja tuntui, että se oli täysin muuttunut siinä ajassa ja niin moni asia olikin. Muutama asia oli viety pois ja muutama juttu oli tullut lisää mm ravintoloita ja laitteita. Tänä vuonna mm. lisäyksenä tuli Taiga.
En varmaan Särkänniemeä tunnistaisi, kun siellä olen viimeksi teinivuosina käynyt. Voisi sielläkin joku päivä käydä. Tänä vuonna haluan käydä Linnanmäellä rannekkeen kanssa mieluiten kivassa seurassa. Kävimme Panoramassa ja tuntuu, että vajaa kuukausi sitten korkeanpaikankammoni ikään kuin vähän hävisi. En silti menisi pilvenpiirtäjän katolle huutelemaan. Luulen, että muutama asia muutenkin muuttui, kun hurahti saleiluun enemmän kuin normaalisti, kuten se kun halusin äidin vierailun aikana enemmän salille treenaamaan kuin kahvilaan pullaa mutustamaan.
Äidistä puheen ollen tällä hetkellä pitäisi olla Nukkumatti-saarella, mutta arvaa onko se kovin helppoa vasta 13 tuntia hereillä olleena. Voin toki yrittää. Kuudelta olen laittanut herätyskellon soimaan. Pakkaan aamulla loppuun kapsäkin, jonka otan mukaan neljä päivää kestävälle kotiseutu - reissulle Turkuun. Kahvinkeitin on ladattu aamua varten ja marjatkin ovat sulamassa jääkaapissa aamusmoothieta varten. Jospa koittaisi nukkumista - kyllä se onnistuu, kun laittaa jälleen unimaskin silmille ja ajattelee niiden tuntien määrää, jotka saa juuri ja juuri nukuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti