Maisemia ja kävelyttävät kengät

Kesä on ihanaa aikaa. Tänä vuonna se alkoi yli kuukautta aiemmin kuin normaalisti. Lauantaina tosiaan hain äidin linja-autoterminaalista. Halusin näyttää hänelle vähän Kamppia ja käytiin yläkerrassa. Sinne oli tullut LaTorrefazione. Olen nähnyt sen parissa paikassa, mutten koskaan käynyt yhdessäkään. Kerrosta alempana näin näyteikkunassa hienoja vaatteita, niin piti päästä katsomaan, mikä kauppa siinä on. Siellä oli paljon kivoja vaatteita, mutta hintaakin niillä oli sillä kyseessä oli Finnish Designers - niminen liike. Jospa joku päivä, kun on varaa.

Kävimme vielä Kampin K-kaupassa hakemassa vähän evästä ja suuntasimme kämpilleni sillä äiti halusi käydä suihkussa, kun oli kuulemma tukka huonosti. Suuntasimme kämpille, mitä ennen latasin äidille Helsingin mobiililippusovelluksen, niin hän pääsee matkustamaan halvemmalla ja helpommin kuin aina ostaisi masiinasta erikseen lipun.

Kämpillä söin pinaatti-feta-munakkaan, äiti kävi suihkussa ja meikkasi sekä kävin heittämässä pyykit koneeseen. 45 minuutin päästä hain pyykit koneesta, ripustin ja lähdimme Linnanmäelle, sillä halusin mennä äidin kanssa Panoramaan. Oli niin lämmin päivä, että olisi toivonut lippiksen olleen mukana. Pääsimme katsomaan maisemia pian. Sitten lähdimme takaisin juomaan teetä ja äiti antoi laukustaan minulle kotoa keräämiään vanhoja kirjoituksiani, luokkakuvia, koruja sekä ripsivärin.

Lähdimme laukku pakattuna ratikalle, jotta ehtisimme länsiterminaaliin viideksi, vaikka siellä päässä ei ollutkaan enää niin kiire. Ehdimme toki viideksi sinne, joten äiti lähti laivalla Tallinnaan ja minä lähdin salille.

Maisemia matkalla salille. Aurinkoinen lämmin päivä siis. Tuntuu muutenkin, että lämpimintä näinä päivinä on vasta iltapäivällä, vaikka luulisi olevan keskipäivällä. Olin lauantaina ja sunnuntaina salilla treenailemassa melko tyhjällä salilla. Sai ihan kaikessa rauhassa treenailla, vaikka saahan sitä yleensäkin. Kukapa sitä toisen treeniä mitenkään häiritsisi.

Salitreenauksen jälkeen suunnistin ratikalla Arabiaan, koska halusin nähdä pitkästä aikaa ensisilmäyksestä ihailemani kaupan. Ihan oikeasti ihailen Arabian kauppakeskuksen K-Supermarketia todella paljon. Siellä on niin hyvässä järjestyksessä kaikki ja se kauppa saa oikein haluamaan elää terveellisesti ja ostamaan terveellisiä asioita, kun ensimmäisenä on hedelmäosasto ja sivulla vaivihkaisesti valmisruoat, ei mitenkään silmiinpistävästi. Ja oikealla on pähkinä- ja superfood-hyllykköä. Keksitkään ei ole piilossa missään.

Ne eivät ole kovin tärkeitä, mutta useimmiten ei ole hajuakaan kekseistä, kun ne ovat kaikissa kaupoissa piilossa jossain, eikä niitä tule katseltua, jos ei vartavasten mene etsimään keksejä. Tietää, että ne ovat olemassa, jos haluaa niitä. Leivätkin olivat mukavasti hyllytetty mukaviin paikkoihin keskellä käytävää, mutta käytävätilat siellä ovat tilavat, mikä on tosi hienoa, ettei tarvitse kiertää toista siksi, ettei mahdu ohitse käytävällä.

Se on sellainen paikka, jossa saa rauhassa katsella ostostarpeita. Ja siellä on oikeastaan kaikkea, mitä muista kaupoista puuttuu. Ei tarvitse väittää, että eipä löytynyt jotain tiettyä, kun siellä on sellaista, mitä haluaakin löytää. Kaikki on vain tosi hienosti, siististi, järjestyksessä ja monipuolisesti.

Arabia on muutenkin tosi rauhallinen ja siisti paikka. Olen joskus miettinyt, muuttaisiko Arabiaan. Siellä ei vain ole kovin paljon vapaita asuntoja, enkä ihmettele ollenkaan. Maistoin tällaista Munax protein - smoothieta, jota en ollut missään muualla nähnyt. En kyllä maista uudestaan, mutta tulipa testattua.

Sunnuntaina heräilin aikaisin, hengailin kotosalla ja lähdin salille verkkaisesti. Olin siellä tunteroisen ja päätin lähteä Espooseen Selloon katsomaan, josko löytyisi juomakanisteri, jollaisen olen jo jonkin aikaa halunnut. Piti olla Tokmannissa, mutta siellä katsoessani haettuani ensi alkuun tultuani frappuccinon ja jotain pieneen nälkään, ei sitä ollutkaan. Se oli vain erä, kuten asiakaspalvelijalta varmistin. Kävin sitten Clas Ohlsonilla katsomassa. Kivempi oli kuuden litran kannu, joka oli täysin tarpeeton tarpeisiini, joten otin vaaleanpunaisen, kun ajattelin, että onpa sitten jokin, vaikkei se kovasti viehättänytkään silmääni. Kainaloinen lähti mukaan ja suunnistin urheilukauppaan muuten vain katsomaan. Päädyin ale-laariin, jossa oli kenkiä ja aloin tutkiä näitä Puman kävelykenkiä, joista oli kaksi kokoa 7 ja 6,5 eli 41 ja 40. Kokeilin molempia, tassuttelin niillä hetkisen ja 40 koko lähti mukaan, koska en saanut silmiäni enkä käsiäni niistä irti. Ei edes haitannut, että 40 koko ei ole täysin oma kokoni, koska oikea kokoni on kokojen välissä 39,5 millaista ei ole missään saatavilla. Nämä ovat juuri sen muotoiset ja tuntuiset kengät, että on super hyvä, että sisällä on pieni liikkumavara, ovat super comfyt jalassa. Eipä ainakaan mene ihan heti rikki kättelyssä.

Kenkiä käsissäni pidellessä mietin ja kysyin tseltäni, riittääkö se, että kengät ovat ihanat. Kyllä riitti! Tässä tapauksessa. Kaiken lisäksi kengät olivat lähes puoliksi halvennuksessa, eikä näitä saisi enää mistään ja oli sattumalta kahdesta parista toinen oikea kokokin. Ja nämä ovat suunniteltu vain kävelyyn, kun olen tepastellut juoksutossuissani nyt kaikkialle. Ja olen aina halunnut Pumat! Siinä riitti jo monta syytä tyytyväiseen asiakkaaseen ja hyvään hankintaan :) Kiitoksia paljon!

It was enough that they were lovely ♡

Kenkäostostelun jälkeen suuntasin kirjastoon ja olin siellä sulkemisaikaan asti lukemassa. Sen jälkeen menin Prismaan ja minkäs löysinkään kuin täysin sellaisen juomakanisterin, jollaista olin etsinyt. Alkoi harmittamaan toinen ostos ja aloin miettimään, saisiko sen palautettua vai mitä sille tekisi. Kaiken lisäksi Prismasta sain tämän puolet halvemmalla, vaikka toinenkin oli halvennuksessa. Kotiin kuitenkin nämä tuotuani katselin niitä ja vaaleanpunainenkin alkoi näyttää kovin kivalta, nätiltä ja söpöltä. Mietin, jos minulla olisi mökki, niin veisin sen sinne. En osannut eilen päättää, kummasta tykkäisin enemmän.

Tänään pääsin aikaisemmin töistä ja mietin, että menen keskustaan ja ostan jäätelön. Kävin ostamassa Stockmannilta jäätelön. Mietin siinä Pohjois-Esplanadilla, mitä ihmettä tänään tekisi ja mihin suuntaisi. Katsoin eteenpäin ja ajattelin, että siinäpä on suunta ja katu, minne en ole koskaan kävellyt. Lähdin siis kävelemään Lönnrötinkatua eteenpäin. Näin tämänkin patsaan ensimmäistä kertaa. Sivuille katsellessa katujen risteyksissä näytti maisemat tutuilta, mutta kävelin vain eteenpäin ajatellen, että jospa en menekään Kaivopuistoon niin kuin ensin mietin, vaan kävelen tätä tietä ja katson, minne katu johtaa. 

Katu johti Hietalahteen. Ajattelin vain, että ohhoh, tännepä päädyin. Ensin luulin päätyväni Ruoholahteen, mutta se on vähän eri suunnassa. Katsoin tiekylteistä, että Kaivopuisto olisi vasemmalla, joten päätin suunnistaa sinnepäin, mutten vielä tiennyt, menenkö Kaivopuistoon vai en.

Tiesin, missä Hietalahden ranta on, mutta olin vain käynyt kerran siinä ennen kuin ranta alkaa, mutta ajattelin nyt mennä rannalle katsomaan ja kokeilemaan, olisiko vesi kylmää. Alkoi tuoksua mereltä, tuuli siirteli hiuksia ja välillä piti kietoa takkia kiinni ja avata. Istahdin joksikin toviksi hiekkaan katselemaan merta ja ohi meneviä paatteja, rannalla olevia muita ihmisiä, kuten miehiä jotka ottivat varmaan jotain bändin promokuvia vedessä, luulen ma. Aaltoja tuli ja meni, yritin kuvata niitä.

Siinä sitten keksin runonkin.

Ottaisinko sinut mereltä? kysyn sinulta.
Varastaisin omaan taskuuni ja veisin kotiin.
Siellä sinua ihailisin.
Veisin sinut kodistasi,
rannasta jossa viihdyt.
Ja kun aika kuluisi, menisi vuosia.
Kuivuisit, muttet kuolisi.
Ja jonain päivänä ehkä
joku sinut löytäisi
ja heittäisi takaisin mereen.
Pääsisit takaisin kotiin.

Paljon hienoja taloja ja veneitä. En ollut koskaan kulkenut ihan venesatamaa pitkin, mutta nytpä kuljin ja siellä oli paljon enemmän veneitä kuin olin luullut. Vastaan tuli myös Helsingin jäätelötehtaan kioski. Hyvä tietää, missä yksi niistä sijaitsee. Lähdin kohti Kaivopuistoa.

Matkasta tuli paljon pidempi kuin luulin. Kaivopuiston Cafe Regattan kohdalle tultuani ajattelin, että kävelen ratikkapysäkille ja nousen kolmosratikkaan, mutta tuntui, että uudet ihanat kengät halusivat viedä minua vain eteenpäin pitkin Kaivopuiston rantaa. Ajattelin jollain tasolla, että rantaa pitkin pääsen nopeammin kävellen Kauppatorille. Eipä siinä kovin kauaa mennyt. Katsoin sovellusta, joka mittaa matkaani ja huomasin Kauppatorille päästyäni, että olin kävellyt seitsemän kilometriä. Piti olla lepopäivä ja olikin lepopäivä, salilta nimenomaan. Tämä kävelylenkki tuli tosi yllättäen. On kyllä kivaa, että on uudet kivat kengät, jotka kävelyttävät omistajaa. Siltä ne ainakin tuntuivat.

Oli kaunis ilma ja tämä suihkulähde oli niin kutsuvat näköinen, että menin kuvaamaan sitä ja sainkin hienoja kuvia. Aurinko paistoi, oli lämmin. Jalkapohjissa jo vähän tuntui, joten päätin, että kävelen Kluuvikadun ja Kluuvin läpi ja hyppään ratikkaan. Kluuvin takana kuitenkin avautui kävelytunneli, jota en ollut ennen huomannut, enkä törmännyt. Se on Helsingin yliopiston kävelytunneli. Ja tullessani Kaisaniemen puolelta ulos jalat olisivat jo halunneet levätä, mutta päässä ajattelin, että olen jo niin lähellä, miksi en kävelisi loppumatkaa. Matkaa tuli yhteensä 9,9 kilometriä. Eipä tullut osallistuttua Naisten Kymppiin, niin tuli tahattomasti tehtyä se Kymppi itse. Aika hurjaa ja ihanaa. Etureidet kyllä tuntuvat sen reissun jälkeen. Tein smoothien ja söin pari kasvispiirakkaa.

Ja join vettä. Otin sittenkin tuon läpinäkyvän korkeamman käyttöön. Pitää vielä keksiä toiselle kanisterille joku käyttötarkoitus. Olisi mukava antaa se jollekulle, jollen vie takaisin kauppaan. Aika hieno vai mitä. Piti mennä kympiltä nukkumaan, koska kuudelta herätys ja keho varmasti huutaa lepoa, mutta tässä vielä kirjoittelen puolitoista tuntia meinattua myöhemmin. No kirjoittamisessa kestää, minkäs sille voi. Nyt kuitenkin hampipesu ja unten maille.

Ihan mahtavaa viikkoa kaikille!

Kesäistä luontoa, kahvia ja uusi aamujainen

Viime perjantaina ostetut krysanteemit ovat edelleen elossa ja todella hyvävointisia. Pari ruskeaa lehteä ja kaipaa lisää vettä, muttei sen kummempaa. Annan sille nyt lisää vettä.

En tiedä, onko ongelma tässä sivustossa, koneessa vai kännykän piuhassa, kun se valitsee ihan eri kuvia, mitä olen meinannut ja kesken latausvaihetta koneellekin kertoo, että "minähän en näitä kuvia tunnista, mutta latasinpa ne silti, mutten näytä niitä sinulle oikein". Että murrr. Nytkin kun katselin, niin puolessa niistä on viiva päällä tai ne ovat aika pikselimössöisiä. Siksi minun piti tehdä koko postaus uudestaan. Onneksi teksti oli tallella. Välillä pitää olla hyvin tarkka kirjoittaa sormet pystyssä, ettei kämmen hipaise koneen hiirtä, koska se on onnistunut vaihtamaan tekstien sijaintia kymmenellä rivillä, kuvienkin paikkaa ja pyyhkimään koko tekstin. Eli jos juttu näyttää joskus oudolta, niin siinä syy.

Oikeastaan siitä lähtien, kun unohdin oikean piuhan töihin ja ostin uuden piuhan yhdestä pikkukaupasta, joka myy pääsääntöisesti elektroniikkaa, on tullut näitä ongelmia kännykän ja koneen välille. Ihan kuin se ei olisi tiedonsiirtopiuha, vaan ainoastaan latauspiuha, missä ei kyllä ole mitään järkeä, eikä todellakaan mitään jännää. Aika raivostuttavaa. Hyvä että kone on muuten paikoillaan, muuten voisin tökkiä sitä.

Pitäisi kyllä muutenkin hankkia uusi kone. Onhan tämä jo kolme vuotta vanha. Kannettavan koneen iäksi siis aika korkea. Olisi mieletöntä saada vanhat kuvat vielä vanhemmalta koneelta siirrettyä, mutta on ihme, että se edes käynnistyy, eikä se vastaanota edes muistitikkuja, vaikka ennen vastaanotti, eikä sillä ole hajuakaan, mikä on wi-fi, että ne voisi siirtää netin kautta. Se on siltä aikakaudelta, kun pistettiin pieni modeemi kiinni usb:hen ja siihen piti aina erikseen muodostaa yhteys. Jospa jotain keksisi. Tällaisia ongelmia. Koneiden aikakausi - have to live with them. Pitää hankkia uusi kone sitten, kun on rahaa siihen ja miettiä vasta sitten, mikä olisi parhain kone omiin käyttötarkoituksiin. Olen miettinyt tablettiakin, jollaisen omistin hetken pari vuotta sitten ennen kuin onnistuin saamaan siihen vesivahingon. Muuten toimi kyllä, muttei ladannut lisää virtaa itseensä, joten vähän vaikea käyttää sammunutta laitetta. Jep jep, jospa sitten asiaan.

Aurinkoisia päiviä, lämpimiä päiviä, kasvillisuus lisääntyy todella nopeasti luonnossa ja varsinkin metsässä. Aurinko siivilöityy puiden lehvästön läpi, hämähäkinseitit piirtyvät esille oksien välille. Itikat pistävät, iho saa väriä. Luonto kukoistaa, kasvaa, vihertyy. Kaikki on nyt kaunista, täynnä kasvillisuutta ja lehtivihreää. Nyt on kesä, vaikka se tuli niin äkkiä, niin varhain. Ei se haittaa ollenkaan.

Alkulämpiminä päivinä soi päässä Pitkä kuuma kesä, vaikken sitä koskaan ole kuunnellut kokonaan. Jospa se väite tänä vuonna pitää paikkansa. Nyt on ollut enemmän kesä kuin viime vuonna yhteensä, eikä vielä olla edes kesäkuussa. Ihan parasta!

Uusin intohimoni: frappuccino, frappe, frapino. Ei kovin terveellinen intohimo, mutta minkäs sille voi. Terveellisempää kuin puputtaa kakkuja tai suklaapatukoita päivät pitkät. Enkä joka päivä enkä edes joka toinen päivä nauti. Olen kuitenkin maistanut nyt Starbucksin, McDonaldsin ja Espresso Housen versioita. Jokaisella periaatteessa sama perusta, mutta eri nimin ja variaatioin. Aivan ihanaa kuumina kesäpäivinä juoda jäinen hileinen kahvijuoma. Kermavaahdon päältä juoman loputtua voi sekoittaa jääjuoman sekaan ja juoda ihastuttavan kermajuoman lopuksi. Niin nautinnollista!

Sunnuntaina kun olin menossa ystävän kanssa salille, mietin, etten ehdi käydä Kampin Starbucksissa matkalla Ruoholahteen, kun kello oli jo niin paljon, joten koska oli helluntai, niin kysyin, että oliko McDonalds auki siellä Ruoholahdessa ja saako sieltä Frappuccinoa. Se oli ja sieltä sai. Se oli ihan must-nautinto, kun nautiskelin silloin sitä toista kertaa. Jäin ensimmäisestä kerrasta koukkuun. Useimmiten joihinkin ruokiin tai juomiin jää ekalla kerralla koukkuun. Se on kaikki tai ei mitään. Ja sitten sitä ruokaa tai juomaa voi jäädä kaipaamaan. Voi kyllä hitaastikin lämmetä ja on olemassa kausia, jolloin jotain asiaa ei tee ollenkaan mieli ja toisia kausia, jolloin juuri sitä tuotetta tekee jatkuvasti mieli. Niin toimii mieli. Jännittävää. 

Tiistaisin pääsen aiemmin kuin muina päivinä töistä sekä joka neljäs perjantai, joten tämän viikon tiistaina päätin mennä töistä keskustaan, napata Kampin Espresso Housesta Frapinon (kysyttyäni, onko kyseessä sama asia kuin frappuccino, kuvailin sen ja hän myönsi että joo) ja suunnistin Munkkivuoreen ja Talin metsään. Otin myös mustikkajogurtin, mutten taida ottaa sitä enää, koska mahani meni siitä ihan sekaisin. En tiedä, saattoiko lämmetä liikaa vai mitä tapahtui. Söin sen vasta metsässä eli yli puoli tuntia ostohetkestä.

Lovin that forest! Oikeastaan rakastan ihan kaikkia metsiä. Siis ihan kaikkia! Ja luontoa. En saa siitä tarpeekseni! Se on kai osasyy, miksi tykkään kierrättämisestä; että luonto säilyisi.

Ihana taivas, pilvet ja aurinko. Horisontti. Taivas on aina erilainen, pilvet eivät koskaan ole samanlaisia. Koskaan ei ole samaa kuvakulmaa, hetkeä, värien vaihtelua.

Jokaisesta hetkestä pitää nauttia.

Olen käynyt enemmän kuin kerran viikon sisällä keskustassa. Ja tullut ratikalla takaisin. Stockmannin Starbucksissa maistamassa heidän versiotaan frappesta. Oikeastaan oli niin lämmin päivä, että ulkona teki mieli frappea ja sisällä yhtäkkiä lämmintä juomaa, muttei kuumaa, mutta kuitenkin sellaista, missä olisi kahvia. Sellaista puolilämmintä ei ole olemassa, joten päädyin cold brewhen, jonka jälkeen kävin yläkerran vessassa ja päätin katsastaa, olisiko kesäuutuuksia kaupan puolella.

Bookbeat on hieno sovellus, mutta nyt on sellainen aika/kausi, että tekee mieli lukea kirja kirjan muodossa ja laittaa kirjanmerkki sivujen väliin. Akateemisessa oli monia kiinnostavia kirjoja, jotka haluaisin vielä jonain päivänä lukea ja päädyin katselemaan englanninkielisiä, jotka saattavat olla vailla suomennosta ja yleensä maksavat vähintään kympin vähemmän kuin suomennetut versiot. Huomasin kirjan, jossa Graeme Simsion oli toisena kirjoittajana ja ajattelin, että mikäpä jottei, koska olen tykännyt hänen Vaimoprojektista sekä Vauvaprojektista, joten tämän piti olla vähintään yhtä kiinnostavaa tekstiä - vähintään kirjoitustavaltaan, joka on osa hänen viehätystään. Toinen kirjailija, jota en tunne, tuo lisää vivahteita. Pääkirjailija kuitenkin varmaan mainitaan ensimmäisenä.

Nykyään juon smoothien puuron sijaan aamuisin. Se sisältää maitorahkan, lusikallisen raejuustoa, banaanin, kourallisen yön yli jääkaapissa sulaneita mustikoita sekä pari mansikan möllykkää, raa'an kananmunan ja hitusen kookosöljyä. Lisäksi kahvi sekä kourallinen cashew- ja saksanpähkinöitä. Sekä omega-, beetakaroteeni- ja monivitamiinitabletit. Never felt better! Just an expression but that's so true! I have many times felt good, better, worse... But always trying to get that better feeling. Because you have to appreciate yourself and your body. Eikä ole sitä ongelmaa, että pitää odottaa puuron jäähtymistä aamuisin 20 minuuttia ja sitten, kun sitä ei ehdikään syödä, niin se jää pöydälle kovettumaan, kun pitää jo viilettää kohti töitä reppu takana kirien.

Nyt on hieman orastavaa flunssaa ollut muutama päivä, mutta toivottavasti menee ohi.

Vastuskuminauha on muuten ollut aivan hulppea ostos! Sen kanssa treeni tuntuu paljon kovemmalta ja lihakset sattuvat seuraavana päivänä, mikä on merkki siitä, että treeni on ollut tuottoisa.

Ah, luonto! Sinne nauttimaan ja rauhoittumaan! Jos ei luonnosta, niin vedestä rannoilla. Tai taivaasta. Kyllä puut, taivas, aurinko, vesi, maa. Kaikki ovat ihania ja ihmeellisiä asioita ja elementtejä.

Nyt pitää tehdä aamupala, aamujumppa, aamusuihku, nielaista vitamiinit, käydä kirjastossa lukemassa ja sitten lähteä äitiä vastaan. Vietän hänen kanssaan muutaman tunnin. Mitäpä sitten loppuviikonlopun, ehkäpä vain lepäilyä. En halua, että tämä pieni nuha-yskä äityy kuumeeksi.

Upeaa viikonloppua!