Tulipa päivä, kun päätin aloittaa uuden salijäsenyyden ja palata Elixialle. Jäsenyyteni Fitness24sevenillä loppui heinäkuun lopussa ja olin vailla innostusta saleiluun, kunnes niin monta kertaa haikailleeni takaisin Elixiaan menin sinne, kun olin saanut ilmaisen tutustumiskäynnin.
Salissa oli kyllä muutettu monta asiaa mielestäni huonompaan suuntaan. Tai oikeastaan ainoastaan yhden puoliväliseinän puuttuminen kokonaan uusitussa suihkutilassa harmitti. Se väliseinä toi eräänlaista omaa rauhaa suihkutteluun ja oli mukavaa pitää pyyhettä siinä edessä naulassa ja saippuoita seinämän päällä. Lisäksi sauna oli pienennetty. Tärkeintä toki on sauna - se on myös yksi asia, mikä puuttui Fitnessiltä, minkä takia ei jaksanut jäädä salille treenin jälkeen edes suihkuttelemaan. Harmitus oli myös värityksen muuttuminen. Ensin muutettiin hienot vaaleanvihreä ja violetti tummansiniseksi ja valkoiseksi, mutta nyt oli muutettu tummansininen ja valkoinen vaaleanharmaaksi, tummanharmaaksi ja mustaksi. Hieno tumma allastaso oli muutettu tylsän vaaleanharmaaksi. Elixialta vietiin värit pois kokonaan.
Olihan salilla toki uusia laitteitakin, vaikkakin kaikkien muiden laitteiden paikkaa oli muutettu paitsi pienten punttien ja cardio-laitteiden. Parasta oli, että Elixialla tuntuu olevan "nopeampi juoksumatto" kuin Fitnessillä. Pistelin menemään hengästymättä 0.5-1.0km/h enemmän kuin normaalisti Fitnessillä ja askel tuntui lentävän. Vastapäisestä heijastavasta pinnasta oli myös hauskaa katsella, minkä näköinen se oma askellus on. Upeaa Elixialla on myös ystävällinen aina tervehtivä henkilökunta ja muutenkin tuntuu henki yhteisöllisempänä kuin satunnaiset sumussa
Uusi viehätys salitreenailuun tuli kaipuun lisäksi myös selkeästä tarpeesta. Kesällä piti hirveästi treenata ja olla hyvässä kunnossa, mutta laiskuus ja herkuttelu veivät voiton. Tai en sanoisi laiskuudeksi, enemmänkin mukavuudenhaluisuudeksi. Kesäloman loppuessa huomasin, että on keho saattanut hieman paisua. Ei sitä aina näe ulkoapäin, mutta onhan niitä ylimääräisiä kiloja, joista olen nyt päättänyt tosissani päästä eroon ainakin osaksi. Teen parhaani: treenaan, syön terveellisesti ja monipuolisesti, juon tarpeeksi, nukun tarpeeksi, yritän pitää stressin loitolla. Jos jotain muutosta tapahtuu, niin olen iloinen, mutta vaikka ei tapahtuisikaan, varsinkaan heti, niin tiedän yrittäväni ja tekeväni parhaani.
Söpönöpönen, vaikka viime päivinä ollut vähän villimmällä tuulella. Kyllä hän välillä tuo leluakin ja osaa tuntea itsekin leikkihalukkuutensa, eikä vain seuraa emäntää ja leiki piraijaa.
Helsinginkatu on kaunis.
Viime viikolla toivuin flunssasta ja alkoi olla mukavaa, mutta torstaina minulle tuli tosi huono olo fyysisesti ja henkisesti. Flunssapiikki iski ja poistuin töistä apteekin ja kaupan kautta itku silmässä. Minulle ei siis kovin usein nouse kuumetta, mutta sen päivän aamuna heti mietin, että se mikä minulla pyöriikin kehossa kaipaisi lämmön nousun ja niin lämpö nousikin.
Ostin hurjasti appelsiinimehua ja sekä ibuprofeenia että paracetamolia. Pistin poskeeni ja kävin nukkumaan heräten hieman paremmalla ololla. Perjantaina oloni oli kovin sumuinen ja harmittelin, että jääkö tänäkin vuonna sama reissu väliin saman ystävän kanssa, josta viime vuonna piti luopua flunssan takia - Suomen luonnon päivänä "nuku yö ulkona" - tapahtuma.
En tosiaan tiedä, mikä kehossani pyörii ja tuottaa välillä tosi oudon olon, ja miksi pienten taudit iskevät minuun niin nopeasti. Vieläkin nenässä tuntuu jotain, enkä haista ja maista kuin ehkä 65%, vaikkei minulla ole nuhaa, silti jotain nenässä.
Tänä aamuna iloitsin siitä, että haistoin ja maistoin aamupalani ja porkkanan matkalla takaisin majapaikasta, mutta eilen en haistanut enkä maistanut mitään muuta kuin savun.
Hankkimani eväät, joista viisi jäi työpäivien välipaloiksi. Ostin lisäksi babyporkkanoita.
Tähän väliin kerron, että olen kokeilemassa sokeritonta eli ei ylimääräisiä sokerisia herkkuja, hedelmät ovat asia erikseen. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta kun muutama päivä sitten päätin jättää vehnän eli syön nykyään leivän sijaan proteiinipitoista siemennäkkäriä, mikä tässäkin kuvassa on ja riisikakkuja tai maissiriisikakkuja. Sitten alkoi tapahtua jotain jännää jännässä ihossani, joka yhtäkkiä alkoi vain näyttää kuulaammalta ja epäpuhtauksia alkoi hävitä nopeasti. Pidän tätä yllä nyt toistaiseksi, vaikken välttämättä sano ei satunnaisille herkuille, jos niitä sillä hetkellä mieli tekee.
Viime sunnuntaina ystävän kanssa olimme myös koluamassa Kaisaniemen Tokmannia, kun muutamat vedenkestävät kengät olivat sillä viikolla tarjouksessa. Päädyin monen sovittelun ja käytävien ympärikävelyn jälkeen näihin Vaeltaja-merkkisiin kenkiin, jotka ovat kivan näköiset, hyvät jalassa ja todellakin vedenkestävät. Oli varsin hauskaa retkialueella kulkea näiden kanssa märillä mättäillä, eikä sukat tai kengät todellakaan kastuneet. Aika ihmekengät. Tässä hankkimani housutkin. Välikuva kotoa, kun en koskaan kotona käytä muuta kuin kotivaatteita. Aina kotiin tullessa muualla käytetyt vaatteet lentävät päältä pois ja mukavat kotivaatteet päätyvät päälle.
Menimme ystäväni kanssa eilen Kirkkonummen Porkkalanniemellä sijaitsevaan metsähotelliin, jossa meitä odotti kolmen nukuttava tentsile. Saman tien kerron, ettei omasta yöstäni tullut yhtään mitään, koska tentsile oli aika huonosti asennettu, muttemme huomanneet sitä kuin vasta nukkumaan mennessä kymmenen aikoihin. Oma nukkumapaikkani oli yläviistossa ja siinä nukkuminen oli mahdotonta. No ensi kerralla emme ota tentsilea. Yritin nukkua kiinni repussa "ylämäessä", mutta ehkä nukuin aamuyöstä kolme tuntia pakotetusti, kunnes nousin kuudelta. Alkuyöstä en saanut ainakaan neljään tuntiin unta ja kävin vessassa kahdesti. Minulle tulee vessahätä öisin, jos en saa nukuttua.
Varmasti tentsile, maanpinnan yläpuolella oleva teltta, on mukava nukkua, jos se on asennettu tasaiseksi. Lisäksi ystäväni oli lainannut minulle lämpimän talvimakuupussin ja onneksi yö oli muutenkin lämmin +15. En tiedä, mitä siitä olisi tullut, jos yö olisi ollut kylmä.
Tämä koppero on vessa, niitä oli alueella muutama. Siellä oli vessanpönttö rakennettu fiksusti ämpäristä, muovipussista ja kannesta sekä istuinosasta. Aika fiksu keksintö ja varmasti halvempi kuin bajamaja sekä helpompi asentaa paikalleen, paremman hajuinen myöskin.
Saavuttuamme eilen kohteeseen menimme viemään tavarat teltalle, minkä jälkeen söimme letut. Siitä lähdimme katsomaan rantakallioita ja laitoimme lisää lämmikettä takin alle, kun alkoi tuulla, varsinkin siinä rantakivikoilla. Meillä oli myös saippuakuplia mukana, joita tuuli itse puhalteli.
Kävimme lukuhetkessä kuuntelemässä Jättipäärynä- nimisen kirjan, joka oli oikein mainio.
Myöhemmin kävimme iltanuotiohetkellä, jossa ei kyllä mitään valtaisaa nuotiota ollut oletetun luulon mukaan, vaan yksi pieni jätkänkynttilä. Puhujina siellä oli tapahtuman pitäjiä eli Suomen ladun edustaja, joka oli yhteistyössä Partioaitan sekä Nokian jalkineen kanssa. Nuorisoministerikin kävi sanomassa sanasen Suomen luonnon päivästä ja tapahtumasta. Sitten tuli meille laulamaan vanhempia lauluja yhteislauluhetkeä pitävä Aapo, jolla oli kaunis lauluääni, jonka jälkeen tuli Elias laulamaan omia laulujaan. Pitää ottaa selvää, kuka Mandoliinimiehen alkuperäislaulaja on ja onko sillä muita kivoja lauluja.
Olimme hetken kuuntelemassa lauluja, kunnes seuralaiseni paistoivat makkaraa ja vaahtokarkkia ja minä söin soijavanukkaan, banaanin ja siemennäkkäriä.
