Vaikeuksien kautta voittoon

Aamulla oli vähän tällainen olo. Tai oikeastaan enemmänkin tällainen

Olo oli siis todella nuutunut ja grumpy, vaikka mielestään menikin tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Tosin heräsi jo 05:20, 40 minuuttia ennen kellon soittoa. Sain unen päästä kiinni, mutta herätyskellon soidessa laitoin torkun 15 minuuttiin, keitin kahvin ja laitoin kellon soittamaan vielä viiden minuutin kuluttua. Ehdin syödä banaani-muromysli-jogurtti-sekoituksen, mutta armas kookosöljykahvini jäi puolitiehen, kun piti ampaista kohti bussia.

Koko päivä töissä meni vähän haukotellen, mutta koulutukseen käveltyä oli ajatukset aivan muissa aiheissa (ei ollut kovin innostava koulutus tai sitten se oli väärään aikaan, koska teki mieli päiväunille). Koulutuksen jälkeen olin todella pohjalla ja nuutunut ja kränäinen, mutta kyydin saavuttua ja saatuani apetta rinnan alle alkoi mieli taantua.

Köröttelimme autolla Talmaan ja perillä oli turhan tiheää lumisadetta, oli todella kylmä, eikä melkein haluttanut edes laskea. Vuokrasin varusteet, puin ne ja menimme katsomaan, miltä mäki näyttää. Totta puhuakseni haluaisin laskea täysin tyhjää mäkeä ilman muita ihmisiä, mutta eihän se tietenkään ole mahdollista.

Nurisin ja murisin, koska tuntui, että olin taas menettänyt oppini ihan täysin. Lumi maassa oli liian nahkeaa, siteet liian vinossa ja tuntui, ettei laudalla saanut mitään otetta, jopa jarruttaminen oli työteliästä, koska lumi oli niin liukasta, että jokainen liusu jätti jälkeensä kiiltävän sileän uran.

Vihdoin pääsin kääntyilemäänkin ja etujarrutus tuntui paremmalta, mutta vasemman puolen lasku ei ottanut onnistuakseen, joten laskin oikea puoli edellä. Kaaduin pari kertaa ja yhden kerran hyppäsin kantin kautta ympärikin niin, että pylly (aina vasen puoli) sai osumaa ja takaraivossa niksahti. Hetken pää sattui, mutta ylös naruhissiä ja uudestaan kokeilemaan.

Pian uskalsin taas laskea ilman varmistajaa, mutta kun kaaduin uudelleen ja menin hetkeksi selälleni makaamaan ja katsoin ylöspäin ihanaa tuhansien lumihiutaleiden pyryistä tanssia taivaalta alas, alkoi hymyilyttää. Enää ei ollut kylmä, vaan lämmin ja selässä pieni hiki, eikä lumisade ollut enää rasittavaa vaakatasoon viistävää vihmaa, vaan ihanaa kaunista lumisadetta ja kaikki tuntui niin rauhalliselta ja mukavalta. Olisi saanut monta todella kaunista kuvaa.

Uudelleen ylös ja kokeilemaan kääntöjä tyhjän näköisellä rinteellä. Kulta hyppeli hankeen hymynaaman :) Viipotin muutaman kerran alas ihan suoraan (voi sitä vapauden ja onnistumisen tunnetta!) ja pääsin etuperin ylöskin. Oli kivaa saada kannustusta ja kehua, kun onnistuin ja tunsin olevani ylpeä itsestäni. Kun ei enää pelkää kaatuvansa ja luottaa itseensä, niin uskaltaa enemmän.

Olo oli juurikin tämä:

Nyt hyvää yötä ja kohti perjantaita!

~ Lilja Lumi

P.S. All I needed was (boost) exercise with great company?

Illallisena banaanilettuja

tällä niitä paistellaan

Banaanilettu numero uno 

Frooshin kaksi uutuutta laseissa

Illallisena banaanilettuja. Ajattelin kuvata sen tekovaiheet. Tai no sivutuotteet myös.

Kävin tänään koulutuksessa Katajanokalla ja sieltä suuntasin metrolla keskustaan. Nousin liian ylös rautatietorilla ja huomasin päätyneeni Citycenteriin. Sieltä ulos ja vastaan tuli mikäpä muu kuin Stockmann :) Sinne siis etsimään Delicatessenia ja miettimään, mitä banaaniletun päälle laittaisi. Löysin Frooshilta pari uutuusmakuakin.

Delicious beetroot believe sisältää mm. viiniwypäleitä, banaania, omenaa, mustaherukkaa, kirsikkaa ja punajuurimehua. Eniten punaisessa juomassa maistuu mikäpä muu kuin punajuuri ja mustaherukka. Ugly but lovable sisältää omenaa, kiiviä, banaania, pinaattia, guavaa, limemehua, kookosmaitoa, yuzua, luonnollista safloriuutetta sekä spirulinatiivistettä.

Mielipiteet olivat eriäviä ja on aina kivempaa maistaa jotain uutta seurassa, joten toin nämä purkit sekä seljamehusenkin kotio ja katsoin, pysyykö naama peruslukemilla. Tykkäsin enemmän Ugly but lovablesta, tuo toinen taas ei napannut. En ollut ennen maistanut spirulinaa missään tai safloriuutettakaan, mutta mielestäni ovat erittäinkin hyviä ja toivat voimakkaan säväyksen juomaan. Tätä ostan kyllä uudestaankin, tuota toista en.

Nih, päästyäni ruokaosastosta ja vältettyäni suklaahoukutuksia, pääsin takaisin tulo-ovelle, jossa jo mennessä huomasin nelosen ratikkapysäkin töröttävän. Ei muuta kuin ratikan kyytiin ja menoksi. Oli ensimmäinen kertani ratikassa ja luulin, että se kulkee kovempaa ja pehmeämmin. Ehkä se näyttää vain ulkoapäin siltä. No nyt olen ollut joka ikisessä kulkuneuvossa paitsi skootterissa tai jalan vedettävässä kärryssä (johon en välttämättä usko koskaan edes meneväni).

Kotona alkoi banaanilettujen teko ja yllä näkyy tekovaiheet sekä juotavien mainostelu. Olen ihan yleinen mainostaja (olisikin kiva maistella ja kokeilla uusia makuja ja tuotteita arvostelevasti, vähän kuin sivubisneksenä, mutta nah, olen vain utelias).

Nyt sohvan nurkkaan lehteä lukemaan ja aamulla taas aikainen herätys.

Hyvää viikon alkua kaikille!

~ Lilja Lumi

Lepopäivä?

Heya!

Perjantai, työt loppu ja kaksi vapaapäivää edessä. Mitähän sitä tekisi? Lauantaina vain löhöilen, otan rennosti, rötkötän ja pötkötän sohvanjatkeena tai täytteenä oikeastaan. Lauantaina en tee mitään, jollei ole mitään ennalta suunniteltua ohjelmaa tiedossa. Ensi lauantaina on ohjelmaa. Eilen ei mitään.

Sunnuntai taas, kuten aiemmin olen saattanut mainita, ei ole minulle lepopäivä. Tai on se oikeastaan, mutta sunnuntaina herätessä syö rauhassa aamupalan (brunssilla olisi joskus ihana käydä) ja sen jälkeen miettii, mitä kaikkea voisi sinä päivänä tehdä, kun on koko päivä aikaa tehdä jotain. Onhan se mielenrauhaa, kun tietää saaneensa jotain aikaiseksi.

Tänään aamupalan jälkeen istahdin katsomaan eilen Netflixistä löytämääni sarjaa (jonka aikana järjestin pari kansiota) lopun kahvikupin kanssa, mutta ensimmäisen jakson jälkeen pesin hiukseni lavuaarissa, siivosin vessan, lajittelin saippuapurnukat ja pullot: säilytettäviin, joita vielä käytän, pois heitettäviin, joita kukaan ei haluaisi käyttää, koska ovat niin vanhoja...

... ja sellaisiin, joita voi antaa jollekulle. Jotkut näistä ovat avaamattomia, joltakulta saatuja ja joitakin olen käyttänyt vain muutaman kerran eli vielä täysin käyttökelpoisia. Sitä kerääntyy purnukoita ja purkkeja, kun ensin ajattelee, että onpa huisin hieno ja käyttökelpoinen tuote, kunnes löytyy joku vielä parempi tuote, jolloin vanhat jäävät kaappiin lojumaan. Joten miksei antaisi hyviä lähes tai täysin käyttämättömiä tuotteita jollekulle, joka niitä tarvitsisi :) Huomenna vien nämä töihin. Ottakoon ken haluaa :)

Purnukoiden lisäksi olisi pari pussia Pelastusarmeijan konttiin vietäväksi. Laitoin vielä pyykin pyörimään ja palasin tähän sohvalle puuhailemaan blogia, kunnes hiukset kuivuvat. Sitten lähdenkin kaupungille shoppailemaan vähän treenivaatteita ja muutakin ehkä. Sen jälkeen ajattelin siivoilla vähän lisää, koska puhdas koti on yksi parhaimmista asioista - varsinkin jos on yllätys toiselle tämä puhdas ja siisti koti :)

Iloa sunnuntaipäiviinne!

~ Lilja Lumi

Lumilaudalla

Viime perjantaina kävimme toista kertaa Flamingossa kellumassa, mutta aika meni ihan liian nopeasti, kun olimme puoli tuntia ennen sulkemisaikaa vasta lähdössä pois. Asiaan saattoi ehkä vaikuttaa 45 minuutin uima-asukokeilut Jumbossa. Stadiumista löytyi aikasta kivaisa ja tuli mieleen hankkia sieltä joskus treenivaatteitakin, kun saa aikaiseksi hommata sen salikortin.

Viime sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa kokeilemassa lumilautailua. Ajoimme Talmaan kokeilemaan. Olin ihan kakka, enkä tykännyt hissistäkään. Opin sentään jarruttelemaan, mutta todella paljon menin apulaisen kyydissä, ettei lauta karkaa alta tai no eihän se voi karata, koska karkaa itse sen mukana, jolloin lopputuloksena on yleensä kaatuminen - pyllähdinkin niin, että takamuksessa tuntui pari päivää.

Eilen söimme tortilloja, jotta tänään jaksoimme taas laskea Talmassa. Suoraan töistä laskettelemaan. Kylmä ei todellakaan ollut laskiessa ja koko lämpötilan unohtikin, kun vihdoin uskalsi luottaa itseensä ja mennä ilman apuja. Tuli vain huidottua apu pois tieltä ja sanottua muutamaan kertaan, että pois tieltä/alta (sorryy) :D

Tällä kertaa meni kyllä niin paljon paremmin, mutta tosin lumikin oli erilaista puuterimaisempaa, kun viime kerralla oli oikeastaan lumipallolunta. Lisäksi lauta oli ensimmäisellä kerralla 150 pitkä ja tällä kertaa 143 senttiä, mikä teki siitä paljon helpomman ja paremman ohjattavan ja pystyi kääntymään. Pääsin kääntymään ensin toisella puolella ja jarruttamaan päkiäosallakin hyvin ja sitten opin kääntymään molemmin päin. Jos joskus tulee lauta hankittua, niin pitänee hankkia joku 144-senttinen ja molemminpuolinen lauta, koska olen monessa asiassa molemminpuolinen, tasapainoinen tms : ]

Hihii ja olin todella iloinen (ja kylmissäni varusteet palautettua) että olin vihdoin onnistunut ja osaan nyt jotenkuten laskea mäkeä. Seuraavalla kerralla opetellaan laskemaan hieman pujotellen. So excited!

Tilulei! Nyt nukusteloimaan :)

~ Lilja Lumi

Talviunelmia ja ihonhoitoa

Odotan niin niitä päiviä, kun aurinko ei laske vielä puoli neljältä. Joka ilta on niin pimeää, mutta onneksi aurinko pilkisti edes pikkuisen pilven raosta tänään. Se on jotain suurta kyllä, jopa se pieni välähdys - aina.

En ole vähään aikaan kerinnyt kirjoittamaan, koska vaikka olisikin ollut aikaa kirjoitella ja olisi ollut inspiraatiotakin jostain aiheesta, jonka hävitin, niin aika vaan menee niin nopeasti. Päivät ovat sujahtaneet vauhdilla eteenpäin ja olen jo toista viikkoa uudessa työpaikassakin, joka on aivan ihana paikka, vaikka työmatka kestääkin puoli tuntia, joten pylly kärsii liiasta istumisesta. No siihen taas auttaa liikkuminen, varsinkin jos tuntee olevansa liian paljon paikallaan, niin ei pysty olemaan lähtemättä ulos työpäivän jälkeen. Voisi vaikka nousta muutamaa pysäkkiä aikaisemmin ja kävellä kotiin tai töihin loppumatkan. Viime lauantainakin katsoin, että bussi olisi tullut 16 minuutin kuluttua vasta, niin päätinpä sitten kävellä kirjastoon, selata siellä pari lehteä, käydä kaupassa ja kävellä takaisin, josta tuli kiva 3-4 kilometrin lenkki. Onneksi lumen määrä on lisääntynyt. :) Olisi voinut käydä laskemassa jo, mutta 10m/s tuuli ei oikein yllytä -15 pakkasessa synkkänä päivänä koittamaan ensimmäistä kertaa lumilautaa. Kävimme toki tänään temuamassa laudalla ja pulkalla lähimäessä, mutta toivottavasti kelit pysyvät, niin lähdemme Talmaan laskemaan nenä ja pylly edellä laudan päällä. Kummia kelejä on kyllä povattu.

Olen vähän haaveillut kaikenlaisista lasketteluvaatteista ja lautakengistä, kypäröistä, laskulaseista ja laudoista sun muista tässä viime aikoina - olisipa vain sitä rahaa tarpeeksi. Sitten puuttuu vain pystyssä pysymisen ja pysähtymisen taito. Ai että sitä onnistumisen tunnetta sitten, kun pääsee laudalle. Hypetän täällä iloisena ja toivon olevani yhtä hyvä kuin unelmissani :D

Johanna kertoi kookosöljyn hyödyistä ja otin heti opikseni tai oikeastaan onkeeni, neuvosta vaarin, koska olen ennenkin kuullut kookosöljystä, mutta tämä sai vasta innostumaan siitä. On alkanut kasvojen iho tosissaan kuulastua. Muistaisi vielä sen runsaan veden juonnin, niin olisi superhyvä. Purskuttelinkin kolme päivää kookosöljyllä, mutta kyllästyin siihen nopeasti.

Sen sijaan laitan joka aamu teelusikallisen kookosöljyä kahvin joukkoon. Luin, että joku tekee niin MeNaiset Sport - lehdestä ja on kyllä ollut hauska huomioida tiettyjä asioita. Taisin kokeilla ensimmäisen kerran sitä viikonloppuna lauantai-aamuna toisessa kahvikupissa ja olo oli sen jälkeen hyvinkin kosteutettu. Ja toisin kuin yleensä kahvin jälkeen on nöhtäset keltaiset hampaat, niin sen jälkeen oli sileät valkoiset hampaat. Eli purskuttelen nykyään kookosöljyn kahvin joukossa.

On myös ollut paljon vähemmän mieli makeaa, mutta sanotaanhan, että jos syö tarpeeksi hyviä rasvahappoja, niin olo pysyy kylläisenä pidempään, eikä verensokeri heittele, niin ei enää edes tee mieli makeita karkkeja ja suklaita. Sen sijaan olen mussuttanut kaurapuuroa ja hedelmiä.

Joka ilta ja joskus aamuisinkin kyllä käytän kookosöljyä kosteusvoiteena kasvoille ja samalla huulille ja käsillekin tulee kosteutta ja silmien ympäryksille myös. Käy myös hierontaöljystä. Hiuksiin saatan sitä joskus kokeilla, mutta en ihan vielä - ehkä joskus kananmunan jälkeen.

Detox-teetä voi myös juoda nesteenpoistamisen/puhdistautumisen takia sekä makean himoonkin. Viime perjantaina tai oikeastaan lauantain puolella oli yösyömisenä köyhiä (tai no rikkaita) ritareita, kun oli pullaa jäänyt vierailusta. Nom nomsis! Oli muuten parempaa kuin mikään lettu ^__^

Herkutelkaa hyvin ja pysykää hyvinvoivina ja terveinä!

~ Lilja Lumi

Tervetuloa 2015

Uusi on vuosi nimeltään 2015! Kuten kuvistakin voi nähdä, niin täällä o-li lunta, pakkasta ja mukava auringonpaiste. Nämä kivuudet löysin kameran muistikortilta, kun ulkoilin 29. ja 30. päivänä. Oikeastaan kaksi ensimmäistä kuvaa on siltä päivältä, kun ostin talvisaappaat ja luistimet. Yhden kerran kävimme koppuraisella (se oli vielä kesken) jäällä kokeilemassa uusia luistimia ja totesimme odottavamme parempia ja tasaisempia jäitä. Mutta mitäs sitten kävikään: kaunis lumimaisema hävisi ilman lämmetessä ja veden sataessa tips tips koko yön. Voi harmi ja kurjimus! Nyt kaikkialla on vain jäätä, hiekkaa eikä yhtään talvista. Toivoin pääseväni tänä talvena kovasti luistelemaan, kävelemään pakkasen narskuessa kenkien alla ja kokeilemaan laudalla laskemista. Ei siis todellakaan luovuta toivosta vaan sormet ja varpaat ristissä toivotaan lisää pakkasta ja lunta!!!

Mietin tänäänkin bussipysäkillä, kuinka vesisateinen lumen lähtö eroaa tavallisesta lumen lähdöstä, jolloin se on kaunista auringon lämmittävää lumen sulamista eikä viemäriin valuvia vesinoroja ja harmaita päiviä.

Ennen vuoden vaihtumista tuli hankittua lempijoulukukkani Amaryllis kauniin valkoisena. Tällä hetkellä se on todella kukoistava, ehkä voisin napata siitä uudenkin kuvan. Kuukausi sitten IKEAsta hankittu bambukin on tehnyt sen verran juuririhmoja, että sen voisi istuttaa multaan.

Uudenvuodenaattona söimme ja joimme hyvin. Prosecco toimi juhlakuohuvana (vaikka onkin valkoviini, se oli meidän Crystal) ja varsin ihana juoma oli miehen itsetekemä Irish Coffee. Kokeilin myös Caribbean coffeeta eli Rum Negrita - rommilla tehtyä, mutta Irish Coffee on aina Irish Coffee.

Syötyämme ja juotuamme ja puettuamme itsemme hienoiksi lähdimme bussilla körötellen kohti Helsingin keskustaa. Jatkoimme Kampin kohdalta kohti Senaatintoria, mutta mitä lähemmäs toria pääsimme, sitä enemmän väkeä ilmestyi tielle emmekä päässeet ollenkaan Senaatintorille asti, koska se oli ihan täynnä, 30000 henkeä oli kuulemma sinne ängennyt. Jäimme siis ihastelemaan satamatorille raketteja, joita näkyi kaukaa ja jotkut olivat kyllä ihan liian lähelläkin. Raketteja riitti ja riitti vain, koska Helsingissä saa julkisesti ampua myös omia raketteja kaupungin alueella. Olen tottunut Turussa ja Kaarinassa siihen, että jossain pellolla saa ampua pieniä raketteja, mutta kaupungilla on aina se kaikkein hienoin esitys ja isoimmat raketit. Oli kyllä mukava seurata vuoden vaihtumista lämpimässä kainalossa.

Mitä tältä vuodelta sitten toivon? Elän päivä kerrallaan ja nautin hetkessä elämisestä. Yritän toki hymyillä paljon enemmän ja harrastaa enemmän liikuntaa ja päästä sokerista eroon edes jonkin verran. Aloittaa puhtaammat elämäntavat. Aloitan uuden työnkin kolmen päivän päästä ja vähäsen alkaa jo jänskättää.

Loman ajan on tehty suurimmaksi osaksi juuri sitä, mitä lomalla kuuluukin tehdä eli ottaa rennosti. Tänään kävimme keskustassa, koska halusin löytää englantilaisen kaupan ja kävimme muutenkin kiertämässä ja ihastelemassa lautojakin ja lasketteluvaatteita sekä syömässä.

Harmillista on, että Helsingin LittleBritain Corner Shop on lopettanut toimintansa täällä. Turussa se on edelleen, mutta on vaikea käydä Turussa silloin, kun se kauppa olisi auki. Olihan Behnford'sissakin jotain, mutta aika suppea valikoima silti. (Behnford's saattaa olla aika vaikea löytää: se sijaitsee citykäytävällä Stockmannin puoleisella sisäpihalla, Stockmannilta tullessa citykäytävälle pitää kääntyä oikealle, se on kulmassa.) Löysimme kuitenkin Shortbreadia, KitKatia (jota jostain syystä ei enää suomalaisissa kaupoissa myydä), Butterfinger-patukan ja Reese's-keksejä maistiaisiin. Harmillista, kuinka paljon siellä olisi voinut olla esim. Aeros-nimistä tuotetta ei ollut ollenkaan, eikä ainuttakaan teetä (siis englantilainen kauppa, joka ei myy teetä?)

Shortbreadia maistoimme jo ja siinä maussa on jotain kumman tuttua kyllä. Kerran yksi Lontoossa asuva ystäväni toi pussillisen voikeksejä, jotka olivat paaaaaljon parempia kuin nämä ja olen hamuinnut niitä siitä asti.

Pitää vain joku päivä lähteä Englantiin ja nähdä oikeasti, mitä englantilaiset kaupat pitävät sisällään terveisin englanti-manatic :P Ei maar, kyllä oikeasti eri maiden ruokakulttuurit kiehtovat todella paljon - varsinkin sen jälkeen, kun on alkanut seuraamaan Emmy eats - sarjaa, joissa Emmy-niminen Amerikassa asuva japanilainen saa eri maista tuotteita, yleensä makeita tuotteita ja maistelee niitä. Siis aivan ihanaa olisi olla samassa asemassa kuin hän! Laitoin viime blogin loppuun yhden hänen videoistaan, mutta löytynee ihan youtubesta merkillä emmymadeinjapan.

Kiikutimme keskustasta tullessamme Ben&Jerry'siltä uuden maun mukanamme ja se herkullinen jäätelö katosi massuihimme tänään leffaa katsellessa. Nyt voisi kokeilla, miten luonnistuu pelihahmon nimeltä Ratchet piirtäminen. Olen pelaillut lomalla, kukapa ei.

P.S. Kampin K-Marketissa on sellainen englantilainen pieni nurkkaus (saisi olla paljon isompi) samalla käytävällä kuin keksit ovat, jos mielitte englantilaisia herkkuja. :) Helsingissä on keskustassa myös japanilainen kauppa, mutta siitä lisää sitten, kun sinne asti ehdin.

See ya later, alligators! Ja hyvää alkanutta vuotta!

~ Lilja Lumi

P.P.S. Tuli muuten vuosi blogin kirjoitteluakin täyteen ^_^