Minulla oli pari päivää flunssa ja vielä vähän kolmantenakin, mutta onneksi se oli lyhyempi kuin edeltäjänsä. Luulenpa, että edellinen oli oikeasti jonkin viruksen aiheuttama ja tämänkertainen oli jonkinlainen tulehdus. Piti käyttää nenäkannua ja oli pari päivää hajuaistikin poissa, mutta onneksi se palasi parahiksi, että pystyi syömään äitienpäiväkakkua.
Flunssa alkoi keskiviikko-päivällä ja paheni iltaa kohden ja nukuin kahdella takilla, housuilla, kaksilla sukilla ja sormikkailla vielä pari peittoa päällä ja hytisin kylmästä, vaikkei ollut kuumetta. Samanlaista kuin viime kerrallakin, mutta taisi immuniteetti vahvistua edelliskerrasta. Perjantaina otin sairaspäivän, kun silmät vuotivat, tuntui päässä painetta ja kurkku oli karhea. Koko sen ihanan päivän katselin ikkunasta ulos upeaa säätä ja tunsin auringon lämmittävän ikkunan läpi. Sain otettua uuden leluni käyttöön, missä kestikin kolme tuntia ja siitä tässä postauksessa on oikeasti kyse.
Kuva kissestä ikkunalaudalla. Tämä rakas karvaotus jaksaa onneksi aina hoitaa ja odottaa, että aktiviteettitasoni jälleen nousee, että voidaan jatkaa leikkejä.
Kun koko päivä piti olla perjantaina sisällä, niin lauantaina heti aamiaisen jälkeen täytyi päästä ulos kauniiseen ilmaan, vaikkei ilma ollutkaan lämmennyt vielä niin paljon. Oli tarpeeksi lämmintä. Otin ekaa kertaa tänä vuonna kissankin mukaan. Tykkäsi kävellä kivien päällä.
Lähdimme kuvaamaan yhtä taloa, jonka olen joskus nähnyt kolmosratikan kyydissä ollessani. Sieltä sitten ajauduimme Linnanmäen viereiseen puistikkoon ja sieltä Töölönlahdelle. Kuvailin uudella lelullani näitä upeita kuvia. Uuden leluni nimi on Samsung Galaxy S22, jossa on aivan huikea kamera! Paras kamera tähän mennessä, lyö laudalta jopa järjestelmäkameran laadun. Vihdoin on niin terävä ja laadukas kuvanlaatu, minkälaista olen aina halunnutkin. Tämä kamera on lisäksi nopea ja optimoi sekä ympäristön että valoisuuden. Tällä saa myös zoomata aika hyvin, eikä kuvanlaatu kärsi yhtä paljon kuin muilla kameroilla zoomatessa. Saa tosi herkullisia kuvia tästä lähtien!
Lähdin lauantaina äidin luo kohti Turkua Onnibussilla ja olin puoli yhdeksältä perillä. Äiti haki, söimme iltapalaa ja katsoimme jakson Psychia, kunnes menimme nukkumaan. Äidin luona nukun aina hyvin, koska siellä on yksi aivan täydellinen tyyny. Ja toki muutenkin lapsuudenkodissa nukkuu hyvin. Aamulla siivosin äidin "kofeiinin tarve" - hyllyn eli putsasin kahvinpurut, heitin vanhentuneet tuotteet pois ja laitoin loput tavarat nätisti, sekä laitoin samalla kahvin valmiiksi.
Kahdeksan aikaan veli saapui ovesta ja aloimme täyttämään äidin aiemmin leipomaa täytekakkua. Vispasin kermavaahdon, veli teki välikerrokset ja mie päälikerroksen. Sitten kävimme herättämässä äiti - kullan aamiaiselle, söimme puuroa, leipää, kakkua ja keksiä. Katsoimme jotain Netflixistä ja veljen ollessa ruokalevolla yritin etsiä yhtä peliä. Löysin herkullisen näköisen palapelin sentään, mutten sitä peliä, minkä olisin halunnut löytää - tiedä minne on kadonnut.
Äiti valmisti lohikeiton, jonka söimme yhdeltä. Sen jälkeen joimme vielä lisää kakkukahvetta päälle. Äiti lahjoitti myös pussillisen vaatteita, Porvoon metrilakupussin meille veljen kanssa puokkiin jaettavaksi sekä täydelliset uni - ja kotisukat, joissa ei tule kylmä kovin helposti.
Kahvittelun jälkeen pitikin pakata (unohdin yhden kirjaston kirjan äidille, yhy) ja lähteä kohti Helsinkiin menevää bussia. Perillä kävin kaupassa ja suuntasin karvakaverin luokse kotio, joka ei sitten päästänytkään minusta irti ennen seuraavaa aamua. Se on sellainen kultapieni.
Tämän aamun ja päivän kuvia. Nyt pitäneekin laittaa nukkumaan ja ottaa vastaan uusi aamu ja päivä.
Kuuntelin Karita Tykkän kirjan Hyvä elämä Ravintoa keholle ja mielelle hänen itsensä lukemana ja oli kyllä tosi hyvä kirja ja hänellä itsellään on tosi ihana ja rauhoittava ääni myös. Olen vuosia jo omistanut kaksi hänen kirjaansa, mutten ole enää kovin aktiivisesti häntä seurannut. Nyt kevään ja kesän tullessa voisi muutenkin keventää ruokavaliota ja katsoa elämää puhtaalta kantilta. En sano oikein sitä, mitä ajattelen. Piti olla tunti sitten jo nukkumassa. Hain muutaman uuden kirjan käväistessäni kirjastossa ja jollen lähde toteuttamaan reseptejä, niin vähintäänkin saan katsella kauniita kuvia.
Kauniit tasokkaat kuvat ovat intohimoni viiden kärjessä niin vahvana että. Löysin äidin luota jopa kuvakirjan, jonka olin hänelle joskus teettänyt.
Anyway nyt nukkumaan kiireen vilkkaan, että pysyy hereilläkin huomenna. Onneksi kevät on ihanaa aikaa ja aurinko auttaa aina jaksamaan, vaikka olisi alkuun väsynytkin.
Hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa!
