Kaikenlaisia löytöjä lapsuudenkodista löytyykään. Olin pari yötä äidin luona pääsiäisenä. Ei tullut tehtyä mitään; velikin piipahti käymässä. Tuli syötyä ihan liikaa herkkuja ja vähän siivoiltua.
Maistoin Löfbergsin Crescendoa, joka on ihasen jees ja tällä viikolla en malttanut olla ostamatta Nordqvistin uutta Tokyo - kahvia, joka oli myös ihan jees. Eniten tykkään sekoittaa eri kahveja toisiinsa, tummaa ja vaaleaa, niin tulee uusia vivahteita kahviin. Joinain aamuna harmittaakin, kun on tullut tehtyä oikein hyvä sekoitus, mutta sitten siitä ei ehdikään nauttia, vaan on juostava töihin. Tai ratikkaan tai bussiin.
Tarkoituksena on ollut pyöräillä töihin useasti, mutta viime aikoina olen ollut ihan hurjan laiska ja lisäksi on tehnyt joka ikisenä päivänä mieli herkutella jäätelöllä. En tiedä, mikä minuun on iskenyt. Kovasti myös katsoin juoksukenkiä ja vaikka jalkapipini, joka on jo yli kuukauden kestänyt, ei ota laantuakseen, niin olen pystynyt muutaman kerran juoksemaan vaikkapa bussiin, eikä se ole enää ihan tasapohjaista varovaista juoksua. Jospa se pipi vaatisi joko metsäterapiaa tai juoksuterapiaa.
Kissa viihtyy sylissä ja aurinkoaamut ovat ihania. Soitin ystävän kylään vähän etuajassa 10.4., kun sinä iltana ei vain tehnyt mieli olla omien ajatusten kanssa yksin. Ystävä saapui, minä siivoskelin ja hän hoiti ruokapuolen illalla. Minä valmistin ja tarjosin aamiaisen. Hän ei kuulemma saanut kovin hyvin nukuttua, kun kissa oli villillä tuulella ja se on tottunut syömään myös öisin. Hirveä kitinä oli aamulla, kun piti saada ruokaa. Annoin vieraan hetken aamulla nukkua rauhassa, kunnes oma masuni alkoi olla rauhaton - ja nälkäinen minä ei ole maailman ystävällisin, pahoittelut. Jospa sen takia syönkin ihan jatkuvasti. Tai siis kun on ihan koko ajan nälkä - jopa sen jälkeen, kun on hirveästi kaikkea äpöstellyt, nin sittenkin tekee mieli syödä ja mikään ei riitä. Ei ihmekään, että on tullut muutama kilo lisää. Toisaalta tämän jalkapipin takia en ole myöskään käynyt pahemmin salilla, enkä ole päässyt juoksemaan, vaikka onkin joskus pyöräillyt. Vain säännöllinen juokseminen saa nälkähormonini pitämään pienempää äläkkää.
En ollut käynyt Ainoassa pitkään aikaan ja ystäväni ei koskaan, joten suuntasimme sinne kurkistelemaan. Pysähdyimme välissä Fazerin kahvilassa, joimme cappuccinot ja söimme Menorca-leivoksen puokkiin. Ainoassa oli tosi söpö kauppa täynnä söpöä tavaraa. Kävimme muutamassa liikkeessä ja viihdyimme Ainoassa pari tuntia, kunnes jatkoimme matkaa Espoon Peten koiratarvikkeeseen.
Peten koiratarvikkeesta yritin etsiä pureskeltavia hampaita puhdistavia matatabi-tikkuja (jotka löysin) ja sormihammasharjaa kissan hampaille (en löytänyt). Oli kivan näköisiä kuljetusreppuja, joista tämä olisi ollut kivoin ja nätein.
Muutamissa kaupoissa pyörittiin eläintarvikekaupan jälkeen. Tällaisia (Rusta) kun näkee, niin haaveilee omasta pihasta ja pienestä puutarhasta.
12.4. kävin Verkkokauppa.com:sta hakemassa nämä uudet ihanan liilat JBL 670 - kuulokkeet, kun vanhoista kuulokkeista särisi taukoamatta toinen kuuloke, eikä sellaista voinut kuunnella. Näissä uusissa on ihan uusi erilainen äänimaailma, josta tykkään. Ei löytynyt vaaleanpunaisena. Tärkeää oli saada samanlaiset mutta uudempi versio on-ear-mallina, koska olen siihen tottunut over-ear-mallin sijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti