Sadetta ja aurinkoa

Alppipuisto aamusella töihin matkalla.

Viikkoon on mahtunut sateisia päiviä ja nyt parina päivänä ihanan aurinkoisiakin päiviä. Siellä se ulkoilma ja aurinko tälläkin hetkellä kutsuu luokseen. Sateisen ja aurinkoisen päivän välissä on nämä kuvat kuvattu, kun parina päivänä lähdin töistä Arabian kauppakeskukseen. Minulla on kolme reittiä kodin ja työpaikan välillä, mutta pääsääntöisesti käytän niistä vain kahta. Arabian kautta reitti on pidempi, muttei se haittaa ollenkaan, koska ohittaessani myös Pukinmäen (katsoin reittejäni, että se olisikin Viikinmäki) ja Viikinrannan ja mennessäni Toukolan läpi ennen päätymistäni Arabiaan. Aina sitä oppiikin uutta. Ilmeisesti Arabian ja Sörnäisten väliin mahtuu ei vain Hermannia vaan myös Harju ja Torkkelinmäki. Miksiköhän Helsingissä on niin paljon pieniä alueita, hassua.

Kävin katsomassa Vanhankaupunginkoskea ennen kauppakeskukseen päätymistä. Vähän aiemmin tässä samaisessa kuussako ajattelin, että "She is wild today!" mutta näin sateiden jälkeen, jolloin jopa Alppipuiston lammen vesi oli hurjasti noussut, niin päädyin toteamaan Vanhankaupunginkoskesta "She is rageous today!" Ja olin tosi innoissani siitä. Pisarasumu tuntui kasvoilla ja meren suolaisuus tuoksui. Kävin myös kalaportaita katsomassa, joissa vesi myös vyöryi läpi Vanhankaupunginselkään. Pitäisi joskus käydä katsomassa, mistä tämä vesi tulee Vanhankaupunginkoskelle. Jospa saisi kesäksi pyörän kuntoon. Tarvitsisi vain kotipyöräkorjaajan takarenkaan takia. Oudon etukumaran voisi yrittää korjata nostamalla tankoa. Maastopyörä olisi oikein näppärä.

K-Supermarket Arabia on ensirakkauteni K-Supermarketeihin, joista ymmärsin niiden erikoisuuden, mutta siitä olen jo kertonutkin. Työkaverini innostuksesta ajattelin kokeilla itsekin hedelmämocheja. En ollut ennen huomannut tätä hyllyä tai vain ohi kävellyt, kun luulin siinä olevan ainoastaan nuudeleita tms. Kaksi 9-10-vuotiasta tyttöä siinä mietti vieressä, että mitä ottaisivat tällä kertaa, mitä eivät ole maistaneet. Voi tuota lapsuutta! 9-vuotiaana minulla ei ollut hajuakaan mistään muusta kuin kotiruoasta ja satunnaisista vanukkaista ja jogurteista ja muroista. Otin kokeiluun tällaisen, missä on eri makuja.

Kotona näitä makustellessani oli kuitenkin koko ajan mielessä kaupassa näkemäni suklaapäällysteinen kermatäytepulla. Hain seuraavana päivänä sellaisen, mutta siinä ei ollutkaan enää suklaapäällystettä, vaan pinkki päällyste niin kuin piispanmunkeissa. Harmi, etten ottanut suklaapäällysteistä, kun se oli tarjolla. Tuli kuitenkin todettua, ettei mochit ole minua varten. Hyvä kuitenkin, että tuli kokeiltua, niin tiedän. Kauheasti haluaisin tykätä sushistakin, mutta sushi ei tykkää minusta.

Eilen aamulla työmatkalla pienessä metsässä ajattelin Voisinpa jäädä tänne. Metsän rauhaan ja valoon.

Työt kutsuvat. Vihdoin tuli kuitenkin viikonloppu. Ollut jokseenkin väsynyt viikko, vaikka osittain ihanakin. Yhtenä iltana, torstaina, nukuin illalla 3-4 tuntia vaikka piti nukkua vain puoli tuntia. Ajattelin seitsemältä laittavani silmät hetkeksi kiinni, mutta kun heräsin kello olikin puoli yksitoista. Sitten menin uudestaan yöunille yhdeltä. Univajettako? Luultavasti. Tänään piti nipistää, että nukuin kahdeksaan asti, kun meinasin ensin työrytmiä mukaillen herätä viideltä.

Eilen käydessäni Arabian supermarketissa löysin kaksi tällaista vitosella. Nescafe kahvijuomien valikoima oli kasvanut. Yksittäisenä tällaisen hinta on 3,7 euroa tai jotain sen kaltaista. Nyt on tämän kuun loppuun asti tarjouksella. Tosin eilen maistaessani cappuccino-uutuutta tuli kyllä paljon ilmaoireita, kun se ei ole laktoositon. Jäälatte salted caramelin pitäisi olla laktoositon, mutta reagoin paljon maitoon, en ainoastaan laktoosiin, mutta pitää kokeilla. Harmi kyllä cappuccinon kannalta. Jospa se on hyvä vierasvara sitten. Syy miksi näistäkin innostuin, kun ihanilla työkavereillani oli näitä kahvijuomia tietystä syystä, niin ajattelin, että "minä myös!" - tietysti.

Tämän aamun kahvi kookosöljyllä, munakas ja kaurapuuro pähkinöillä. Perus aamiainen. 

Tekee mieli pullaa...

Viikon tietotärppi, jonka luin tämän vuoden ekasta Kunto Plus - lehdestä: Olen tiennyt kyllä, että kannattaa valita saippua ihon ph:ta lähelle eli 5,5, ettei se kuivata liikaa, koska jotkut saippuat saattavat olla liian emäksisiä. Saippualla pestäessä ihon happamuus vähenee, joten se on pesun jälkeen paitsi kuiva myös alttiimpi taudinaiheuttajille. Iho pyrkii häiriöiden jälkeen palauttamaan normaalin happamuustasonsa, mutta tämä vie 2-6 tuntia. Tuon ajan iho on suojaton, eikä pysty vastustamaan bakteerien, virusten ja sienten hyökkäyksiä vastaan. 

Jokaiselle ihotyypille voi olla myös erilaisia saippuoita, mutta ph-neutraalin pitäisi sopia kaikille ihotyypeille. Varsinkin seuraavan tiedon mukaan, joka sytytti mieleni kolkasta uuden lampun. Saippua liuottaa rasvaa, jotta sen voi huuhtoa iholta. Ongelmana on, että samalla irtoaa myös ihon omaa rasvaa. Veden ihannelämpötila on 30-35 astetta, sillä ihon oma rasva sulaa n. 40 asteessa. Kannattaa suosia myös lyhyitä suihkuja. Ajattelin nyt kokeilla, että kävisi aina alle ihon lämpöisessä suihkussa, hellän haaleassa, koska se suojaa normaaliflooraa. Jospa epäpuhtaudet häviäisivät, kun normaalifloora pysyisi kunnossa ja pystyisi suojaamaan ihoa ulkoisilta tekijöiltä niin kuin sen tehtävänä on ja hoitaa itseään pysymällä normaalina. 

Olen kyllä kuullut, ettei kannata liian kuumassa olla, eikä kovin kauaa, mutten ole tätä ihon normaaliflooraa koskaan miettinyt tämän asian yhteydessä vaan ihon kuivumista ja pintaverisuonia. Verenkierrollekin on hyödyllistä, kun käy viileämmissä suihkuissa. Kylmänä pakkasiltana helposti menee lämpimään ja jopa kuumaan suihkuun, kun on kylmissään ja varpaat, sormet sekä nenänpää jäässä, mutta ainakin nyt loppukeväästä syksyyn on helppo käydä viileissä suihkuissa kun huoneistonkin lämpötila nousee. Kannattaa ainakin kokeilla. Kerron kokemuksia, millaista on ollut. 

 

Nyt vaatteet, ulos ja katselemaan, mitä kaikkea tänään keksisi. Upeaa viikonloppua!

Viikonlopun Tampereen reissu

Menin käymään viime viikonloppuna Tampereella. Tapasin ystäväni, jonka kanssa emme olleet nähneet pitkään aikaan, vähintään yli vuoteen. Säätiedotus lupasi sateista, joten saapastelin keltaisissa Hai-saappaissani pari päivää, mutta ei se mitään. Ei päässyt sade yllättämään. Onneksi tuli aurinkoinen reissu.

Oli hauska katsella, miten erilainen kaupunki Tampere on Helsinkiin verrattuna. Olen aina pitänyt Tamperetta siistimpänä ja modernimpana, mikä näkyy katukuvassa. Tällä kertaa oli vain tosi paljon rakennustöitä turhien tulevien ratikoiden takia. Hyvästi Tampereen kauniit leveät kadut, kiva kun sain nähdä teidät. En sitten tiedä, oliko kauan kauan sitten suunnitteilla ratikat, minkä takia kaduista tehtiin niin leveitä. Onhan Helsingin kadutkin leveitä, jos ratikoita ei olisi. Tai no paikka paikoin leveitä. Helsingissäkin jatkuvasti huseerataan teitä, eikä viitsitä korjata asvaltteja kauniiksi, vaan tiekartta näyttää tällä hetkellä tilkkutäkiltä.

Löysimme alkutekijöiksi mukavan pienen vohvelikahvilan nimeltä Tampereen vohvelikahvila. Se oli pieni intiimi paikka ja vohvelit sekä kahvi olivat herkullisia. Hieman jäätelö reagoi, vaikka koko annos oli gluteeniton ja laktoositon, muttei silti maidoton, mutta otin sen riskin herkkuhetken vuoksi.

Tunsin olevani todellinen turisti, kun teki mieli kuvata vain kaikkea mahdollista. Onneksi ei ollut sadepäivä.

Kävimme Tampereen pääkirjastossa, mikä toisin kuin Helsingin kirjastot, oli auki asiakkaille ihan oikeasti. Kävimme selaamassa pari lehteä ja minusta tuntui tosi luksukselta istua kivassa tuolissa lehti sylissä kuvia katsellen. 

Tähän väliin kerron, kun tullessani

Kävimme tepastelemassa yhdessä puistossa, josta näki Särkänniemen. Sekin oli muuttunut tosi paljon. No kävin siellä kerran pari lapsena, mutta silti. Siellä oli yksi laite, joka pyöri ympäri ja meni vielä akselinsa ympäri ja nousi korkealle niin että kaikkien matkustajien päät olivat alaspäin. Näyttää kivalta ennen kuin huomasin, että siinä mennään pää alaspäin. Tiedä häntä, menenkö koskaan enää mihinkään huvipuiston laitteeseen. Kovasti haluaisin, mutta kävin Linnanmäellä viimeksi 2015, jolloin moni asia muuttui elämässäni.

Käväisimme Tallipihalla, josta bongasimme toiseen kertaan Sinerbrychoffin hepat ja kävimme kivoissa putiikeissa. Ajattelen aina, että olisipa paljon rahaa, niin veisin tuliaisia vaikka kenelle.

Kävimme syömässä FitWokissa ihan täyttävän aterian, muttei se silti ollut kovin ihmeellinen. Saipa mahansa täyteen. Ihmetytti, että jokaiseen annokseen kuuluu riisi ja riisin sekaan sotketaan kaalia ja porkkanaa. Ajatus vaikutti minusta oudolta, vaikka ilmeisesti se on aika normaalia. Pyysin kaalin pois kaasujen varalta, mutta pidin porkkanan, kun ei ollut porkkanaa mukana.

Olen kovin huono matkaopas, kun en meinaa muistaa minkään nimeä. Kävimme tässä mukavassa istumabaarissa, jossa oli koristeellisia seinämaalauksia ja patsaita, vähän katselemassa menoa.

Mennessämme emäntäperheen uuteen (uuteen minulle) kotiin Härmälään, mutta kävimme Pirkkalan puolella Prismassa ostoksilla. Prisma oli tosi valoisa, iloinen ja moderni. Kivasti oli laitettu pehmoleluja hevi-osastolle. Nautimme saunan jälkeen grillattua ananasta ja halloumia. Mie söin myös appelsiinin sekä saunan yhteydessä ja sen jälkeen olin juonut aivan liikaa vettä ja oli tosi mehukas appelsiinikin, niin ramppasin koko yön vessassa ja se kostautui seuraavaksi väsyneellä päivällä, jolloin verensokeri oli alhaalla ja teki koko ajan vain mieli syödä kaikkea herkkua.

Saunomisen välissä kävimme talon omalla ulkoterassilla yhdeksännessä kerroksessa katsomassa maisemia. Jännää, kuinka lähellä olimme jo viikko sitten kesää, että aurinko on melkein puoleenyöhön asti taivaalla.

Aamulla kävimme venelaitureiden vieressä ja metsikössä kävelemässä. Kävely teki hyvää ja siunaantuikin upea ilma seuraavalle päivälle. Ihmettelin sitä veden määrää. Olen aina ajatellut, että hyvä kun Helsingissä pääsee rannalle ja on vettä, mutta Helsingin vedet ovat lahtia tai pieniä jokia verrattuna Tampereen järviin ja upeisiin järvimaisemiin. Pitäisi täältä Helsingistäkin etsiä järvi jos mielii uimaan, koska ihoni murjottaa suolavedestä.

 

Lenkin jälkeen skuuttasimme keskustaan ja kävimme kävellen Pispalan Harjulla katselemassa upeaa järvimaisemaa ja pohtimassa, millaista olisi asua yhdessä niistä kauniista puutaloista ja nähdä se maisema joka aamu. Tullessamme Harjulle tuli yhtäkkiä tuttuja tuntemuksia. Olimme kaverini kanssa käyneet siellä vuosia sitten ilman kiirettä. Tulimme Pispalasta bussilla pois, kun jalat sattuivat ja oli väsynyt olo muutenkin. Emäntäväki saattoi minut bussiasemalle, josta lähdin sunnuntaina takaisin kohti Helsinkiä.

Tällaiset maisemat Helsingissä odotti Töölönlahdella kotiin mennessäni.

  

Ihan huippu asia tuli tietoon tämän viikon alussa! Kysyessäni eilen (heh siis maanantaina) kuntoiluun ja hyvään oloon liittyviä suosikkilukulehtiäni (KuntoPlus, Fit & Sport) työpaikkaani lähellä olevasta kirjastosta, että olisiko paikalla, niin asiakaspalvelija etsi löytämänsä tämän vuoden numerot. Toisaalta kun selvisi, ettei Sportia enää tilatakaan, niin hän ensin kertoi, mistä kirjastoista ne löytyvät, mutta käytän neljää kirjastoa, eikä löytynyt mistään niistä. Tilannetajuisena hän sitten vinkkasi Helmetin e-lehtipalvelusta! En ollut koskaan kuullutkaan siitä! 

Olin kuullut, että e-kirjoja voi lainata netistä, jota pidin hieman hassunkurisena ideana, mutta e-lehtipalveluun tutustuessani innostuin, että voin lukea niitä tabletilla! Ihan kaikkia lehtiä, mitä mistä tahansa Helmetin alueen kirjastosta löytyy! Tai no tämän vuoden numeroita ja vain puolet viime vuoden numeroista, ei jostain syystä sen vanhempia - harmi. Toisaalta mie kun olen niin kauan odottanut, että pääsisi taas lehtiä lukemaan kirjastoon, niin kirjasto tuleekin kotiini Eikä tarvitse miettiä, että jokin tietty lehti jäi välistä, kun ne voi lukea järjestyksessä. Kirsikkana vielä tämän kauniin kuohkean kermakakun päällä on se, että e-lehtipalvelusta löytyy myös Unelmien talo & koti, jota en ole koskaan nähnyt missään kirjastossa ja jota olen aina kauppojen lehtihyllyillä vuosien varrella kuolannut. Näissä menee muutama päivä. Eipä haittaa sade ulkona, kunhan ei sataisi vain päiväsaikaan, ettei tule flunssa nenään. 

Harmikseni myöhemmin tällä viikolla torstaina huomasin, ettei e-lehtipalvelussa olekaan parhainta kuntoiluun ja hyvinvointiin liittyvää lehteä eli KuntoPlussaa. Lähetin kyllä tiedustelun asiasta, että miksi ei ole. Se oli yksi isoimmista syistä, miksi nettilehtipalvelusta innostuin. Myös Fit-lehti puuttuu, vaikkei se ole niin tärkeä kuin KuntoPlus. Pitää siis sittenkin metsästää konkreettisia lehtiä kirjastoista. Onneksi sain aika monta tämän vuoden KuntoPlus-lehteä haalittua kotiin luettavaksi.