Sitä vain toivoisi, että aivoista tietokoneelle olisi sanelukone, varsinkin kun kaikki hienot ajatukset blogia varten tulevat suihkussa, mutta tietokoneen käynnistämisen ja kirjoittamisen aloittamisen väliin ehtii niin paljon asioita. Oikeastaan haluaisin vain kertoa tästä viikosta, mutta muista asioista on olemassa kuvia.
Tuli käytyä Kevätmessuilla.
Kuva Pauligin uudesta Mundo Rwanda & Nicaragua - kahvista sekä Ehrmannin uudesta banaani ja suklaapäällyste - vanukkaasta. Mundon Mexico on kyllä paremman makuista. Eipä ole pahemmin tehnyt kahvia tällä viikolla. En ole tarvinnut kahvia ollakseni hereillä, enkä ole juonut sitä maun takia, koska en ole tällä viikolla maistanut mitään.
Kevät ehti jo melkein tulla tänä vuonna, kunnes tällä viikolla pukkasi ihan hirveä takatalvi. Kerran kävi jo lenkkaritkin jalassa, kunnes piti vetää talvitakki uudestaan päälle. Tähän aikaan jonain vuonna näytti tältä ja sai skuuttailla ja pyöräillä. Kevään pitäisi olla Suomessa viimeistään maaliskuun lopussa, sano minun sanoneen.
Kyllä se kohta tulee, mutta on tosi harmillista, jos kesä tulee yhtäkkiä kevään päälle, koska rakastan sitä, kun kevät saa tulla pikkuhiljaa. Lehdet tulevat puihin, kukkia näkyy vihertävinä ja värikkäinä ruskean maan seassa. Eilen hetken auringon paistaessa näin, miten vesi valui tien reunaa pitkin alaspäin, siinäpä ihastelin kevätpuroa.
Räpsyjä viime viikolta.
Pääsiäistä edeltävänä torstaina sain ex tempore - kutsun ystävän luokse iltapäiväkahveille. Iltapäiväkahveista sukeutuikin neljän tunnin rupattelu- ja herkuttelutuokio. Ex tempore - ajatuksista ei koskaan tiedä, mitä niistä seuraa, mutta tähän mennessä aina jotain mukavaa.
Pitkäperjantaina lähdin aamupäivällä kohti Turkua ja saavuin perillä vähän keskipäivän jälkeen. Äiti haki minut Kupittaan asemalta, kävimme kaupassa ja menimme äidin luokse eli lapsuudenkotiini. Minun piti myös tavata pääsiäisen aikana eräs ystäväni, mutta emme sitten voineetkaan nähdä. Veljenikin oli äidin luona. Söimme ruokaa ja kakkukahvit päälle.
Ajattelen, että koska tuli niin NIIN paljon äidin ja isän luona syötyä kaikkea höttöä ja makeaa, niin se sai flunssan laukeamaan. Työni vuoksi voin olla todella monen eri viruksen, bakteerin ja pöpön kantaja ilman, että se tarttuu minuun. Sokerin ylisyönti monena päivänä peräkkäin sai aikaan immuniteettivasteen laskun ja jokin kehossani ollut paha pöpö pääsi iskemään, ties oliko se yksi pöpö vai monen pöpön summa, mutta tällaista flunssaa minulla ei ole ollut todella todella pitkään aikaan, että se oikeasti kaataa pois pelistä eri tavalla kuin muut flunssat. Siitä lisää myöhemmin.
Ja tiedän kyllä monia, jotka yrittävät päteä ja väittää, että ei sokeri mitään flunssia aiheuta. Ei mutta ei se koskaan hyvääkään tee, jos sitä syö ihan älyttömästi. Sokeri kuitenkin ylläpitää matala-asteista tulehdusta. Ja mitä sokerisiin herkkuihin tulee: kukaan ei voi koskaan tietää, miten kenenkin keho mihinkin reagoi. Jokaisen keho voi reagoida eri tavoin kaikkeen mahdolliseen riippuen allergioista, yli- tai aliherkkyyksistä, miten normaalisti on syönyt, syökö tarpeeksi immuniteettia ylläpitäviä aineita, juoko tarpeeksi vettä, käyttääkö muita myrkkyjä, harrastaako liikuntaa jne.
Kissalla on äidin luona mukavaa, kun siellä on 42 neliötä enemmän tilaa ja paljon ties mitä sopukoita tutkittavana. Murunen jäi sinne hoitoon, kun kävimme veljen kanssa isän luona.
Perjantaina kävimme saunassa. Äidin luona tulee nukuttua aina tosi hyvin, koska siellä on kaksi tiettyä tyynyä, jotka ovat kehoni mielestä vain täydellisiä, ja vaikka nukunkin sohvalla (no sohvaksi muutetulla sängyllä), niin minulla ei ole koskaan selkä kipeä. Lisäksi äidin luona on lämmin ja ihan huikean muhkeat ja lämpimät peitot. Plus kylpyamme. Jos omaisin teleporttikyvyt, niin kävisin aina välillä äidin luona nukkumassa, kylpemässä ja saunomassa toki äitiä unohtamatta.
Mietin sitäkin, jos saunassa otetuista liian kovista löylyistä tuli jokin yhtäkkinen lämmönsäätelyoireyhtymä. Tärkeintä olisi, että tämä flunssa nyt ottaisi ja lähtisi kokonaan. Tänään oli eka kerta, kun maistoin jotain seitsemään päivään.
Isän luokse lähdimme lauantaina kahden aikaan ensin äpösteltyämme vähän lisää jäätelöä ja kakkua. Isän luo päästyä kesti hetken, niin saimme apetta rinnan alle. Kananrintaa ja kermaperunoita. Ruoan jälkeen siirryimme saunakamariin pelaamaan ja odottelemaan saunan lämpiämistä. Minä aloin olla jo siinä vaiheessa todella väsynyt, luultavasti epätasaisesta verensokerin heittelystä johtuen. En viihtynyt kauaa saunassa. Katsoimme jonkin leffankin illalla, nimeä en muista, mutta siinä oli yksi lempinäyttelijäni, Rachel McAdams.
Sunnuntaina juhlistimme aamupalan aikana isän merkkipäivää. Sitten lähdimme vielä tapaamaan tätiäni pitkästä aikaa Turkuun ennen kuin minut tiputettiin takaisin äidin luokse. Oli alkanut olla jo aika vetämätön olo ja äidin luona ennen lähtöä junalle lämpöä koittaessani totesin sen olevan 37.6.
Periaatteessa siis flunssa alkoi jo viime sunnuntaina puoliltapäivin. Maanantaina herätessä minua palelsi palelsi palelsi. Ensin ajattelin, että se johtui liiasta sokerista ja se menee päivässä tai parissa ohi, mutta ei se mennyt. Onneksi olin napannut äidin luota mukaan kourallisen särkylääkkeitä, koska piti hakea lisää apteekista torstaina. Nekin ovat tällä hetkellä loppuneet, pitää toivoa, ettei tarvitse täydennystä.
Olen jo pitkään kokenut, etten osaa nukkua flunssassa, että sellaisia ovat minun flunssani. Tämä flunssa oli erilainen, koska maanantaina, tiistaina ja keskiviikkona nukuin suunnilleen 61 tuntia eli enemmän kolmessa päivässä kuin normaali aikuinen nukkuu viikossa. Minulla ei riittänyt vain voimia mihinkään muuhun. Välillä kävin vessassa, join jotain, sain hädin tuskin syötyä puuroa tai keittoa, ja sitten menin takaisin palelemaan vällyjen väliin. Palelin, vaikkei kuumemittari näyttänyt kuumetta kuin vasta kolmantena vai neljäntenä päivänä seuraavaksi ja sekin 37.7.
Minulla oli päällä kaksi aamutakkia, paksut velour-housut, kahdet paksut sukat ja kaksi peittoa, mutta silti palelin ja ihoni oli jatkuvasti kananlihalla paitsi nukkuessani. Heti herätessä oli aina muutaman sekunnin lämmin, kunnes kylmä palasi. Torstaina tuntui, että jaksan olla hereillä pidemmän aikaa ja jaksan tehdä jotain. Torstaina nukuin kahdet päiväunet, katsoin Housea ja kävin jopa ihanan aurinkoisella säällä vähän ulkona. Hain lähiapteekista paracetamolia ja kaupasta ruokaa. Kävely tuntui siltä kolmen nukutun päivän jälkeen kuin olisi taapero opettelemassa kävelemään: hieman huteraa, kankeaa ja tasapainohakuista.
Perjantaina selvisin yksillä päiväunilla ja puolen tunnin silmien lepuuttamisella. Heräsin takaisin todellisuuteen ja huomasin, millaiseksi sikolätiksi keittiön pöytätaso oli muuttunut, kun en ollut jaksanut edes siirtää pahveja kaappiin. Eilen oli suhteellisen normi olo jossain kohdin. Tänään heräsin ekaa kertaa siihen tunteeseen, että olipa hyvin nukuttu yö. Yksi yö tällä viikolla oli ihan kaamea, kun heräsin joka ikisen tunnin välein ja jatkuvasti hirveällä säryllä.
Tällä hetkellä olo on jokseenkin omituinen, mutta kaipa se tästä iloksi muuttuu, kun alkaa taas toimia normaalisti. Tai toimimaan ja aktivoitumaan ylipäätään. Kai siinäkin jokin aika kestää, että normaalivoimat palautuvat ja tottuu taas käyttämään kehoaan ja lihaksiaan. Täytyy muistaa, ettei liian kovaa hötkyile, vaan ottaa ihan rauhassa. Terveenä olo on ihan parasta. Mietin juuri aamulla suihkussa sitäkin, että pitäisi kai oikeasti alkaa tekemään hengitysharjoituksia. Toki sitten lämpötilan noustessa alan käydä lenkillä ja haluaisin saada polkupyörän hommattua. Hengitysharjoituksia mietin sen takia, että ilman treeniä keuhkojen tilavuudesta käyttää kovin pientä osaa normaaliin pinnalliseen hengittämiseen. Pitäisi kai aina välillä saada koko kapasiteetti käytteen, jospa se olisi terveellistä ja kokonaisvaltaista tai jotain. En tiedä, viisaampi kertoo.
On ihanaa päästä huomenna jälleen töihin, kun on koko viikon maannut kotona eristyksissä.
Tämä ihana on onneksi pitänyt koko viikon seuraa, ollut läsnä sekä ollut hyvin ymmärtäväinen, ettei ihan joka päivä leikitäkään. Leikitään enemmän kohta taas, kun voimat ja aktiivisuus palautuvat.
Tuli tällainenkin vastaan muistoissa. Kyllähän sitä pitää vaalia.
Ei kun uutta viikkoa päin! Ja ruokakauppaa! Nälkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti