Kaupunkikuikuilua ja äiti kylässä

Kaffecentralenissa maisteltiin kaffe tonicia, muttei ollut oikein makuuni.

Eilisen ja edellispäivän sekä tämän päivän aamun vietin äitini kanssa, joka oli vierailulla luonani Turusta pari yötä. Kävelimme aluksi ympäri Kamppia ja Punavuorta, kunnes päätimme viedä painavan matkalaukun luokseni, hetken huilata ja kävimme sitten Citymarketista hakemassa äidille hiusväriä ja vähän ruokaakin tuli samalla. Katselimme illalla pari jaksoa Luciferia, kunnes uni voitti ajatukset ja valvetila vaihtui nukkumiseksi. Tein äidille sängyn karvamatolle.

Huomasin, että koristebambuni, jonka olen jo kerran latvasta leikannut (ja latvahan teki juuret ja jatkoi elämistä), niin tällä kertaa tämä koristebambu oli tehnyt ihan uuden oksan pitkän maljakon sisälle. Leikkasin molemmista maljakoista ylimääräiset juuret pois ja vaihdoin vedet, että on taas tilaa elellä. Tämä kasvi on ainoa, joka on selvinnyt minulla reilusti yli vuoden. Vesikasvit säilyvät.

Quaak quaak! The duckface presenting.

Tuntui niin hyvältä tämä kesähehku kasvoilla. Pelkään vain, että äidin vierailun jälkeen ja syötyäni taas liikaa kaikenlaisia herkkuja kaunis hehku ja puhdas iho katoavat kukinnan ja sameuden alle. Hän aina tuo kaikenlaista vieraillessaan.

Toivottavasti hehku ja puhdas iho tulevat takaisin, säilyvät koko kesän ja kauas yli. Puolet siitä hehkusta luulen aiheuttaneen, että treenaan nykyään joka päivä salilla ja pääsen ihanaan höyrysaunaan. Kehoni saa tarpeeksi nesteytystä, olen syönyt terveellisemmin, liikkunut enemmän ja aineenvaihdunta toimii - siten ihokin voi saada hehkunsa. Voi hyvin sisältä ulospäin.

Eilen menimme nähtävyysajelulle ratikalla ja kävimme metrolla Koivusaaressa, Matinkylässä ja Ruoholahdessa kävelemässä. Näimme myös Töölönlahden, Kallion, Alppilan ja vähän Hietalahtea.

Hetken istuskelimme Ruoholahdessa ja laitoin pitkäksenikin. Katselin hetken pilviä, kun äiti kuvasi maisemia. Söimme muutaman tuulihatun ja jatkoimme matkaa.

Olen ollut kyllä Ruoholahdessa ennenkin ja voi miten ihana paikka se onkaan, mutta en ollut koskaan ollut sillan toisella puolella ja vain tosi harvoin siinä rantapengeraukiolla. Nyt menimme pienen sillan yli aikomuksena ylittää kauempana näkyvä iso silta, joka on nimeltänsä Crusellinsilta.

Oli tosi ihanaa kävellä sateisen päivän jälkeen parahiksi todella aurinkoisella hetkellä ihan mielettömän upeaa Jaalarantaa pitkin toiselle sillalle. Äitikin mainitsi, ettei ole koskaan nähnyt missään niin siistiä paikkaa, ei roskan roskaa missään.

Päästyämme sillan yli hyppäsimme ratikkaan ja körötimme sillä luokseni.

Söimme vielä iltapalaa ja värjäsin äidin tukan.

Sain kauniin rannekorun äidiltä.

Olen ollut helposti lähestyttävä tällä viikolla kadulla, kun feissareita ei ole aurinkolasit ja kuulokkeet korvillakaan haitannut. Parin kanssa hetken rupattelin. Toinen puhui Planin koulutoiminnasta ja toinen kauppasi siivouspalveluita. Kysyi, haluaisinko siivouspalvelun ja kerroin, että siivoan kyllä itse. Sitten hän kysyi, että toisiko se minulle mielenrauhaa, jos joku muu tulisi siivoamaan kotiani. Kerroin, että luultavasti siinä menettäisin mielenrauhani. Siksi koska vaikken meditoi, niin siivoaminen on minulle luultavasti lähinnä sitä rauhan ja järjestyksen tilaa, johon konkreettisesti pyrin ja samalla saan sisäistä järjestyksen rauhaa siitä.

Nykyään saan rauhaa myös kuntosalilta sekä höyrysaunasta. Eilenkin teki niin mieli kuntosalille treenaamaan, mutten mennyt, koska minne olisin äitini jättänyt. On siellä toki lapsiparkki, tiedä häntä, olisiko hän sinne mennyt värittelemään värityskuvia. Mitäpä jos kuntosalilla olisi myös vanhempi-parkki. Ei mikään varmaan kiellä odottamasta jossain. Olisipa siellä jokin lounge-alue. 

Tänään syöpöteltyämme aamiaisen ja kierrettyäni äidille kiharrusraudalla kauniit hiukset saatoin hänet Kampin linja-autoterminaaliin. Hän pääsi nopeasti bussiin ja löysin itseni kirjakaupasta katselemasta, mitä kaikkea uutta ja mahtavaa siellä olisi. Oli tullut mielettömiä lasten tietokirjoja, jotka haluaisin jollekulle ostaa ja sitten silmiini osui tämä Tove Janssonin Sanojen lahja - teos, jonka olen yhdelle ystävällenikin antanut lahjaksi. Se voisi olla hyvä itsekin lukea nyt, kun olen kiinnostunut Tove Janssonin teksteistä, koska hän on niin taitava kirjailija.

Kotiin tultuani aloin siivoamaan luettuani ensin hetken anatomian kirjaa ja tehtyäni hiusnaamion tukkaan. Äiti jätti lattiarätin tänne, joten pitkästä aikaa pesin kaikki pölyt lattialta sekä pöytätasoilta että hyllyjen päältä. Heitin käytetyt vuodevaatteet pyykkikoriin, tungin patjan takaisin sängyn alle ja keräsin kaikki vaatteet pyykkikoriin ja kaappiin sekä kävin taistoon tiskivuoren monsteria vastaan. Nykyään tiskaaminen ei ole enää inhokki kodinhoitoaskareista, vaan arvaapa mikä: pyykkien ripustaminen. En vain jostain syystä tykkää siitä. Ollenkaan. Piste. Tiskaamisesta on taas tullut kivaa, kun tiskaa heti käytön jälkeen, niin ei oikeastaan ehdi syntyä tiskiä. Yrittää muutenkin pitää paikat puhtaina, ettei paikka haise erikoiselta. Heheh.

Nyt kuitenkin salille, koska jalat ovat tärisseet koko aamupäivän. Kyllä, nyt on vasta "keskipäivä". Päivän toinen puoli alkaa yleensä näillä korvin.

Kahden päivän runoja

Luettua hetken runoja 

Ajattelee jonkin aikaa samalla tavalla

Sitoo hetkeä tiukemmin narulla

Muttei jätä nurkkaan odottamaan

Minä en usko kyvyttömyyteesi hassutella

Ottaa vastaan oikea koukku

Samalla kun torjut vasemmalla

(Piilosanomaruno)

Joka päivä

Ihmettelen yhä enemmän

Kuinka ihmeellisiä

ovat ihmiset

Ja yksi vähän vanhempi, mutta aina ihana

Välitön hellyys

Rakastan kesäaamun kastetta

kun se säikyttää ihon kananlihalle

Rakastan sitä, kun voi nauraa itsensä kyyneliin

Rakastan lapsuudenkodin tuoksua

- onneksi se on yhä olemassa

Jos annan sinulle sydämeni

lupaatko pitää siitä huolta?

Koska se on herkkä

ja hyvin hauras särkymään

Silti tarpeeksi vahva

kestämään kaiken vastaan tulevan

Tinkimätön rakkaus

Pyyteetön sydän

Välitön hellyys

Onko sinua koskaan puhuteltu niin kauniisti?

Uusi lähes tuntematon ihminen

koskettaa kämmenellä hellästi poskelle kehuen

ja saa eleellään lähes kyyneliin

sekä pääsee samalla

tuhat kertaa lähemmäs sydäntä

Rakastan ihmisiä, jotka saavat hymyilemään

vaikka katsoisin heitä kaukaa

Rakastan jokaista ihmistä

- joitakuita vain vähän enemmän.

Lempikauppa ja salirääkkiä

Koivusaaressa kun ekaa kertaa edellispäivänä kävin, niin ajattelin, että siellä on varmasti siistein metroporrassuunnittelu, mitä olen missään nähnyt. Voisi ihan sen takia käydä siellä useammin. Oli se luontokin ihan mukava, muttei siellä oikein muuta ole kuin taloja, loma-asuntoja, vettä jonne ei rosoisilta ja venebensojen täyttämiltä rannoilta tee mieli lähteä uimaan sekä veneitä luonnon lisäksi. Todella rauhallinen alue, vaikka vastaantulijoiden silmissä tunsin oloni ulkopuoliseksi, kun he siellä asuvat. Olin turistina ja se varmaan näkyi kauas.

Voisin ehkä tehdä kuvasarjan hienoimmista metrohalleista.

Hain S-kaupasta mehujään ystävää odotellessa. Oli kuuma, tai ainoastaan +20 mutta suorassa auringossa se tuntui 27-asteiselta. En löytänyt leppis-mehujäätä kaupasta, vaikka ystäväni hehkuttaa, että se on paras mehujää juuri nyt. En tiedä, kun en ole maistanut. Otin siis toisiksi parhaimman eli ässämix-mehujään.

Kävin kaupassa kuikuamassa, kun se on suuruutensa (Ruoholahden Citymarket) takia isoin ja lähin suuren ja monipuolisen valikoiman kauppa. Se on saanut palkintojakin vuoden kauneuskauppana sekä juomakauppana muistaakseni. Olen saattanut mainita, että hankin hiusvärini aina Citymarketista juuri sen kaupan hiusvärivalikoiman monipuolisuuden takia.

On siellä aika mehukas vihannes- ja hedelmäosastokin eli hevi-osasto, mutta kaupan kokoon verrattuna se on aika pieni ja suppea. Olisipa kaupan hevi-osasto yhtä suuri kuin juomaosasto. Kuitenkin siellä on tälläisiä pieniä ihania tärppejä, kuten kuvassa näkyy, ihan kuin K-kaupoissa, joissa on oma myyjä.

Ja pari isoa mehustinkonetta.

Jos toisen niistä heivaisi pois, niin ehkä sinne saataisiin enemmän hedelmiä.

Kauppa on muutenkin todella hienosti suunniteltu ottaen huomioon, että kaupasta löytyy kaikki isoja urheiluvälineitä, suuria elektroniikkalaitteita ja puutarhakalusteita lukuun ottamatta. Joissakin Citymarketeissa myydään siis esimerkiksi pyöriä, televisioita ja retkeilyvarusteita, muttei tämä niitä pahemmin tarvitse. Sitä varten on erikoisliikkeet tai vielä isommat kaupat. Täältä saa kyllä vaatteita, astioita, kodinpuhdistusaineita, leluja, pölynimureita, mikroja, tehosekoittimia, vähän leffoja, kirja- ja paperiosasto, kahvinkeittimiä ja pieniä sisustustavaroita ja jumppavälineitä ruoka- ja kauneuspuolen lisäksi.

Hevi-osaston jälkeen kauppa jatkuu leipä-osastolla, jossa on erikseen merkitty gluteenittomat ja vegaani-tuotteet juustojen jatkaessa kierrosta. Kassojen läheisyydessä on myös parahultainen salaattibaari, joka on isompi kuin yleensä näkemäni pienet rupuiset salaattibaarit kaupoissa. Kattavan liha- ja kalatiskin jälkeen tulee muut ruoat, mutta annan arvoa sille, miten hyvin erikoisruokavaliot on otettu huomioon laittamalla myös maidottomat tuotteet todella hyvin esille. Kaupasta löytyy myös oikein herkulliset kahvi-, tee-, keksi- ja karkkiosastot.

Siinäpä selitys nykyiselle lempikaupalleni. Olen tosin jo nuoruudessa tykännyt paljon Citymarketeista, kun Turun seudulta lähettyviltä löytyi kolme Citymarketia ja myös kolme Prismaa. Pidän S-kaupoistakin hyvin paljon, mutta jos pitäisi verrata niitä adjektiivilla, niin S-market/Prisma on kyllä värikäs ja sieltä löytää kaiken tarvitsemansa, mutta Citymarket/erityiset K-kaupat ovat valoisia ja piristävät luovuudellaan.

Jeps. Sunnuntaina menin ekaa kertaa kakkossalilleni, jonka viime syksynä liittyessäni otin alunperin höyrysaunan vuoksi. Kävin siellä ensin yhden kerran joskus viime vuonna kokeilemassa vain höyrysaunaa jonain hyisenä päivänä, mutta sunnuntaina kävin ekaa kertaa kokeilemassa itse salia ja hurahdin ihan täysin ja lihaksenikin jälleen kipuilivat.

Tämä on kaksi kertaa suurempi ja korkeampi sali kuin yleensä keskustassa käyttämäni sali, joten täällä on enemmän laitteita. Ja edelleen kauniit värit seinissä. Se on selkeästi vanhempi kuin sali, jota käytän työpäivinä (toinen syy, miksi tänne ajauduin = loma) ja siellä ei ole yhtä uusia crosstrainereita, mutta onneksi siellä on pari vähän uudempaa, jotka joustavat (koska niissä vanhoissa ei ole tarpeeksi liikekaarta) ja olen mieltynyt myös vatsalihaslaitteeseen, jota käyttämälläni keskustan salilla ei ole, vaikka yhdellä toisella salilla onkin.

Sunnuntaina en tajunnut, että oli juhannusaukiolot vielä ja olin menossa saunaan, kun tuntui että pitäisi lähteä pois ja kohta huudeltiinkin, että paikka on mennyt jo kiinni. Minä olen niin tyhmä, etten ymmärtänyt musiikin loppumisen tarkoittavan sitä, että puljua ollaan sulkemassa. Jos olisi ollut kuulokkeet päässä, niin tuskin olisin sitä edes huomannut. Tämä on yksi Hessu Hopo- puolistani, mutta vähät siitä välitän. Välillä on ihan hyvä olla hoopo, koska kukaan ei ole eikä koskaan voi olla täydellinen. Se on täysi mahdottomuus, koska kaikki ovat erilaisia.

En nyt ala psykoanalyysia ja psykosomaattisuutta selittämään, vaikka voisin tehdä niistä kirjan. Tällä hetkellä kiinnostaa hyvin paljon, miksi ihmiset käyttäytyvät miten käyttäytyvät ja mitkä asiat siihen johtavat. Olen työnikin puolesta ihmislukija, koska meidän työssämme pitää jatkuvasti osata tulkita sanatonta viestintää ja lukea rivien välistä.

Anyways kuvat kertovat parista peräkkäisestä päivästä crosstrainerilla. On ihana saada hiki pintaan ja lihakset sattumaan, koska se on merkki siitä, että treeni vaikuttaa. Edellispäivän iltana mietin, miksi jalat, selkä ja alavatda niin sattuvat, mutta Koivusaariretki-päivänä olin Google navin mukaan kävellyt 7,9km ja sen lisäksi vetänyt täyden salitreenin, niin ei mikään ihme. Tällä hetkellä tuntuu, että pystyisin saamaan tuloksia nopeasti. Tosin nälkäkin palasi salitreenien jatkumisen mukana.

Parasta on kuitenkin päästä höyrysaunaan treenin jälkeen. Siellä on vain niin ihanaa!

Eilen aamulla koitin tätä ei kovin kauan sitten Suomeenkin rantautunutta Love, beauty and planet-sarjan blooming radiancen sheet maskia. Kasvot kannattaa ensin pestä, jos on meikkiä naamassa ja sitten vain asettaa naamion paikoilleen ja odottaa 20 minuuttia. Naamio tuntui kosteuttavan ja toi kauniin hehkun ja pehmeyden kasvoille. Lisäksi se tuoksui tosi hyvältä.

Toinen kuva on salilta. Ensin on ihana hikoilla lämmittelylaitteella, mutta sitten kun on hien pyyhkinyt niin tulee tämä jälkihiki.

Salilla on ihan kauniit näkymät, jos nostaa katseen hieman ylemmäs betoniviidakon ja taas yhden tietyön yli. Jotkut varmasti tunnistavat maiseman, en yleensä mainosta saleja, joissa käyn.

Nyt tekee jälleen mieli salille ja vatsakin on huutanut jo tovin nälkäänsä, kun lähdin tätä heti herättyä kirjoittamaan. Voisin vain tehdä smoothien ja napata kofeiinitabletin, sitten lähteä salille ja höyryttelemään.

Ihanaa keskiviikkoa!

Miten loma alkoi

Nyt ollaan jo loman neljännessä päivässä. Aamussa vasta, mutta kyllä tämäkin loma varmasti lentää siivillä.

Pari ekaa päivää oikeasti vain rötväsin ja pelasin nostalgisen pelin upeasti uudelleen tehtyä versiota. Oon pienenä ollut aika pokemon-fani, enkä väitä etten vieläkin tunnistaisi yli sataa nimeltä, mutta on paljon uusiakin, joita ei ole koskaan tullut nähtyä. Keräsin vain kuvallisia pokemon-kortteja, pelasin gameboy colorilla ja Nintendo 64:lla pokemon-peliä sekä katselin Pokemon-sarjaa ja -elokuvia. Ja kolme vuotta sitten pelasin yhden pelin myös Nintendo 3DS:llä läpi, kunnes annoin pelikoneen ystäväni pojalle.

Nyt pelasin Let's Go, Pikachu - peliä, joka on ihan kuin uudelleen paljon hienommin tehty versio gameboy colorin Yellow-versiosta: sai nähdä Pikachun reaktioita välillä, vastustajat olivat täysin liikkuvia ja eläväisiä eivätkä vain muutamia paikallaan olevia pikseleitä tekstin vieriessä, villit pokemonit olivat näkyvillä tassuttelemassa ja niitä sai ottaa kiinni pokemon go-tyyppisesti ja vastustaistelut olivat kuin paranneltu versio Nintendo 64:sta. Ja erikoisliikkumiset Pikachu, joka matkusti olkapäällä, oppi itse eikä tarvinnut aina opettaa erikseen jollekin toiselle. Paranneltua nostalgiaa, mikäpä siinä.

Jotkut katsovat urheilua televisiosta, mie saatan joskus pelailla kivoja pelejä.

Kuvat liittyvät juhannukseen. Odotin ystävältäni vastausta, joka oli myös kaupunkiin jäänyt, että onko porukka menossa ja minne, mutta vastausta ei kuulunut, niin kuvissa on juhannusruoka, juhannustekeminen, juhannusseura ja juhannusjälkiruoka.

Toisena päivänä kävin kaupungilla kuikuamassa, ovatko kaikki kadonneet ja kuinka moni liike kiinni. Onneksi VOI-skootterit olivat käytössä, joten rullasin sillä puoli tuntia, vaikka sen kiinni laittaminen tuottikin vähän vaikeuksia, kun sen GPS meinasi olla eri mieltä.

Eilen eli kolmantena päivänä en enää jaksanut vain kävellä, vaan piti päästä liikkumaan. Kahtena rötväyspäivänä tuli muuten syötyä vain pari kertaa päivässä. Ei kai sitä tarvitsekaan syödä, jos ei nälätä, kun ei edes tehnyt mitään. Saatoin syödä aamiaisen kahdeksan yhdeksän maissa ja päiväruoan kuudelta iltapäivällä. Tästä kuvasta: olen syönyt aamiaisen neljä tuntia sitten ja matkalla salille, joten kaipasi minitankkauksen: Elovenan välipala-juoman sekä Lohilon vähäkalorisen proteiinijäden.

Salille meno - maisemat sekä ihanan vihreää vettä sähkövoimalan lähellä.

Salille päästy aurinkoisin mielin ja lämmittelyt crosstrainerilla tehty ihana hiki iholla.

Salin jälkeen hain päiväateriaksi itse koottavan salaatin. Keho vähän jurnutti, kun saattoi olla hieman risteytyspölytyksellisiä aineksia mukana (vaikka yritin niitä välttää), mutta muuten olisi kyllä hyvä syödä nyt kesällä kevyesti ja oikean nälän mukaan. Jos ei nälätä tai heikota, niin pitääkö sitä ahtaa jotain itseensä. Kesällä tuntuu, että saa tarpeeksi energiaa jo auringosta. Eilenkin väsytti kaupassa, mutta onneksi oli kofeiinitabletteja mukana. Yhden sellaisen kun otti, niin ei tuntunut väsymys enää missään.

Muita maisemia eiliseltä salilta tullessa.

Tänään heräsin selkä vääränä varmaan eilisen salin tai huonosti nukutun yön jäljiltä. Olisi ihana päästä hierojalle!

Asunnossa oli lämmin, enkä jaksanut jäädä sisällekään, joten peseydyin, pukeuduin, laitoin kahvin termariin ja tekaisin smoothienkin mukaan vesipulloa unohtamatta.

Ajatuksena oli mennä lukemaan jonnekin, missä en ole ennen käynyt. Länsimetro ja vyöhykekortti avasivat uusia mahdollisuuksia käydä uusissa paikoissa.

Päädyin Koivusaareen. Lähdin kävelemään, kun tienviitassa luki, että Vattuniemi 3km päässä. Löysin vain kesäasuntoalueen ja tuli vesi vastaan. Ehkä jonain päivänä löydän Vattuniemen. Jonain päivänä pitää lähteä vain kävelemään tai pyöräilemään ilman turhia kantamuksia. Pitää katsoa, josko nestereppuun mahtuisi kännykkä.

Ihanaa että on kesä. Toivottavasti se ei mene liian nopeasti ohi.