maanantai 24. kesäkuuta 2019

Miten loma alkoi



Nyt ollaan jo loman neljännessä päivässä. Aamussa vasta, mutta kyllä tämäkin loma varmasti lentää siivillä.

Pari ekaa päivää oikeasti vain rötväsin ja pelasin nostalgisen pelin upeasti uudelleen tehtyä versiota. Oon pienenä ollut aika pokemon-fani, enkä väitä etten vieläkin tunnistaisi yli sataa nimeltä, mutta on paljon uusiakin, joita ei ole koskaan tullut nähtyä. Keräsin vain kuvallisia pokemon-kortteja, pelasin gameboy colorilla ja Nintendo 64:lla pokemon-peliä sekä katselin Pokemon-sarjaa ja -elokuvia. Ja kolme vuotta sitten pelasin yhden pelin myös Nintendo 3DS:llä läpi, kunnes annoin pelikoneen ystäväni pojalle.

Nyt pelasin Let's Go, Pikachu - peliä, joka on ihan kuin uudelleen paljon hienommin tehty versio gameboy colorin Yellow-versiosta: sai nähdä Pikachun reaktioita välillä, vastustajat olivat täysin liikkuvia ja eläväisiä eivätkä vain muutamia paikallaan olevia pikseleitä tekstin vieriessä, villit pokemonit olivat näkyvillä tassuttelemassa ja niitä sai ottaa kiinni pokemon go-tyyppisesti ja vastustaistelut olivat kuin paranneltu versio Nintendo 64:sta. Ja erikoisliikkumiset Pikachu, joka matkusti olkapäällä, oppi itse eikä tarvinnut aina opettaa erikseen jollekin toiselle. Paranneltua nostalgiaa, mikäpä siinä.

Jotkut katsovat urheilua televisiosta, mie saatan joskus pelailla kivoja pelejä.

Kuvat liittyvät juhannukseen. Odotin ystävältäni vastausta, joka oli myös kaupunkiin jäänyt, että onko porukka menossa ja minne, mutta vastausta ei kuulunut, niin kuvissa on juhannusruoka, juhannustekeminen, juhannusseura ja juhannusjälkiruoka.




Toisena päivänä kävin kaupungilla kuikuamassa, ovatko kaikki kadonneet ja kuinka moni liike kiinni. Onneksi VOI-skootterit olivat käytössä, joten rullasin sillä puoli tuntia, vaikka sen kiinni laittaminen tuottikin vähän vaikeuksia, kun sen GPS meinasi olla eri mieltä.


Eilen eli kolmantena päivänä en enää jaksanut vain kävellä, vaan piti päästä liikkumaan. Kahtena rötväyspäivänä tuli muuten syötyä vain pari kertaa päivässä. Ei kai sitä tarvitsekaan syödä, jos ei nälätä, kun ei edes tehnyt mitään. Saatoin syödä aamiaisen kahdeksan yhdeksän maissa ja päiväruoan kuudelta iltapäivällä. Tästä kuvasta: olen syönyt aamiaisen neljä tuntia sitten ja matkalla salille, joten kaipasi minitankkauksen: Elovenan välipala-juoman sekä Lohilon vähäkalorisen proteiinijäden.




Salille meno - maisemat sekä ihanan vihreää vettä sähkövoimalan lähellä.


Salille päästy aurinkoisin mielin ja lämmittelyt crosstrainerilla tehty ihana hiki iholla.


Salin jälkeen hain päiväateriaksi itse koottavan salaatin. Keho vähän jurnutti, kun saattoi olla hieman risteytyspölytyksellisiä aineksia mukana (vaikka yritin niitä välttää), mutta muuten olisi kyllä hyvä syödä nyt kesällä kevyesti ja oikean nälän mukaan. Jos ei nälätä tai heikota, niin pitääkö sitä ahtaa jotain itseensä. Kesällä tuntuu, että saa tarpeeksi energiaa jo auringosta. Eilenkin väsytti kaupassa, mutta onneksi oli kofeiinitabletteja mukana. Yhden sellaisen kun otti, niin ei tuntunut väsymys enää missään.


Muita maisemia eiliseltä salilta tullessa.





Tänään heräsin selkä vääränä varmaan eilisen salin tai huonosti nukutun yön jäljiltä. Olisi ihana päästä hierojalle!

Asunnossa oli lämmin, enkä jaksanut jäädä sisällekään, joten peseydyin, pukeuduin, laitoin kahvin termariin ja tekaisin smoothienkin mukaan vesipulloa unohtamatta.

Ajatuksena oli mennä lukemaan jonnekin, missä en ole ennen käynyt. Länsimetro ja vyöhykekortti avasivat uusia mahdollisuuksia käydä uusissa paikoissa.

Päädyin Koivusaareen. Lähdin kävelemään, kun tienviitassa luki, että Vattuniemi 3km päässä. Löysin vain kesäasuntoalueen ja tuli vesi vastaan. Ehkä jonain päivänä löydän Vattuniemen. Jonain päivänä pitää lähteä vain kävelemään tai pyöräilemään ilman turhia kantamuksia. Pitää katsoa, josko nestereppuun mahtuisi kännykkä.

Ihanaa että on kesä. Toivottavasti se ei mene liian nopeasti ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Löytöjä, inspiroitumista ja herkuttelua

Tuntuu, että viime postauksesta on kolme viikkoa, vaikka siitä on hädin tuskin kahtakaan viikkoa. Sanotaanko siis, että pari viime viikkoa o...