sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Treenaamista ja mielessä olevia asioita


Mitenhän tämäkin viikko on mennyt. Aika nopeasti sillä nyt on sunnuntai. Antanut ajatusten juosta, jonkin verran lukenut ja katsellut Prime videosta lapsuusaikana äidin kanssa katsotun sarjan Nannyn uudestaan.

Ja käynyt salilla. Tänään ja aiemmin ja ehkä jopa kerran pari sen lisäksi. Ei ole kaikkina kertoinu ollut kovin innostunutta toimintaa, mutta tämä kuva on sellainen, että juoksin yhden kappaleen, kävelin toisen kappaleen, juoksin kolmannen kappaleen, kävelin neljännen kappaleen ja päätin viimein juosta putkeen pari kappaletta eli 6-7 minuuttia. Seuraavalla kerralla huomasin, että saan samassa ajassa saman matkan kuin juoksisin ja kävelisin välillä 5km/h vauhtia sillä, että kävelen 6-6.5km tuntivauhtia. Pitää siis juosta enemmän.

Tänäänkin juoksin salilla seitsemän minuuttia putkeen, vaikka musiikki ei ollutkaan mitään juoksumusiikkia. Päätin vain juosta seitsemän minuuttia 9.5 km tuntivauhdilla. Pidin viiden minuutin kävelytauon, jonka jälkeen juoksin 1,5 minuutin spurtin 11km tuntivauhdilla. Oli tänään tosi hyvä, että olin syönyt pari tuntia ennen juoksemista, eikä nälkä vaivannut, eikä kylkiin tai sivuvatsaan alkanut pistämään kuin vain ihan pienesti lopussa ja sekin meni parissa minuutissa ohi. Ja on ihanaa, että nykyään hikoilee niin paljon. Toisaalta nykyiset lämpimät ilmat hikoiluttavat niin, että aamuisin pitää hikoillun yön jälkeen käydä suihkussa, että voi aloittaa freesinä päivän, mutta hikoilee myös treenissä paljon enemmän kuin ennen.

Aineenvaihdunta voi siis paljon paremmin kuin ennen kuin koko treenaamisen aloitin. Ennen treenaamista hädin tuskin hikoilin edes saunassa kovissa löylyissä. Piti istua kymmenen minuuttia 80-100 asteisessa saunassa ennen kuin alkoi yhtään hikoiluttamaan, josta aloin vähän huolestua. Nyt alan hikoilemaan treenilläkin, kun aloitin kovemman kuntoilemisen, mikä tarkoittaa tehostunutta aineenvaihduntaa ja parantunutta kuntoa. Ja myös vedenjuonti on alkanut pysyä paremmassa kuosissa. Pitää jonkin verran juoda vettä päivän aikana ilmankin hikoilemista ja vielä enemmän, kun hikoilee. Siksipä siis lämpimillä keleillä ehdottoman tärkeää nesteytyä.


Pitää myöntää, että aloin kuunnella juuri CMX:ää. Mieltäni painaa jokin, mutten tiedä mikä. Tai no periaatteessa tiedän. Kyse on ihmissuhteista ja niiden puuttumisesta ja siitä, miksi jotkut vain häviävät kertomatta. Sellaiset harmittavat ja miettii, mikä vika itsessä on. Halusin vain saada ulkopuolista puhetta, ettei tarvitse kuunnella omia ajatuksia tai kuunnella hiljaisuutta. Toisaalta, miksi kuuntelen suomalaista laulua, kun kirjoitan. Ei niin mitään järkeä, koska en tiennyt pystyväni siihen.

Hankin yhtenä päivänä kirjastosta läjän muumikirjoja, kun huomasin Pikku Myyn sitaattikirjasta, että esimerkiksi juuri Pikku Myyn kohdalla se tarinankerrontataito, sanavalinnat ja niiden ihana eleellisyys ja monipuolisuus on ihanaa luettavaa ja hunajaa aivoilleni. Kuvatekstit ovat mahtavia ja adjektiivien monipuolinen käyttö, kovin moni ei pysty siihen enää. Tove Jansson ei olekaan kuka tahansa ja on jotkut kirjat kirjoittanut vuosia ja vuosia sitten omalla elämänkokemuksellaan ja mielikuvituksellaan. Jossain vaiheessa ajattelin, että kun luin enemmän näitä, että miten monipuolisia nämä henkilöt ovat ja minkälainen ihan erilainen asema heillä oikeasti on perheessä, mitä on koskaan luullut. Esimerkiksi perheen äiti Mamma kuuntelee paljon enemmän Pappaa ja tekee Papan mielen mukaan, koska isä on perheen pää ja perheen pään mukaan he matkustavat pois kotoaan etsimään toista kotia. Ja kuinka Pappa ei olekaan se nurkassa istuva ja pelkästään piippua tuprutteleva henkilö, vaan hän haluaakin pitää koko perheestä huolta ja ajattelee, että se on hänen velvollisuutensa pitää koko perhe turvassa ja näin määrätä matka pois vaaran ääreltä. Tove Jansson on todella taitavasti osannut kuvata eri henkilöt ja varsinkin kirjan lapsihenkilöt ja heidän ajatuksenjuoksunsa ja lapselle ominaisen käyttäytymisen.

Mietin eräänä päivänä, miksi se on niin paheksuttavaa ja muka väärin, että aikuinen käyttäytyisi kuin lapsi ja heti haukutaan lapselliseksi. Lapsenmielisyys on ihmisessä vain hyve. Lapset iloitsevat paljon suuremmin ja pienemmistä asioista kuin aikuiset. Ja pahoittaessaan mielensä he heti näyttävät tai kertovat siitä ääneen. Lapsien käyttäytymisestä pitäisi ottaa enemmän oppia ja olla silloin aikuinen, kuin sellainen tarvitsee olla.

Onko olemassa ihmistä joka ei edes vähän taantuisi edes vanhempiensa seurassa ollessaan?

Eräs kohta ihanasta Pikku Myystä: "-, tuolla vilahti Pikku Myy ylös, tai oikeastaan näkyi pelkkä liike, häntä itseään tuskin erotti. Vain häivähdys jotakin rohkeaa ja päättäväistä - niin riippumattoman vapaata, että kerskailu ja toisille näyttäminenkin oli tarpeetonta."

Lainasin kirjastostakin työpaikalle luettavaksi Muumia, Nalle Puhia, Mimmi Lehmän pitkän kirjan sekä Uppo Nallen. Siitäkin tuli mieleen, miten jokainen A.A. Milnen kirjoissa sanotaan todella suoraan, minkälainen toinen henkilö on, esimerkiksi yksinkertainen. Nykymaailmassahan ei saisi sanoa ketään yksinkertaiseksi, koska se tarkoittaa samaa kuin tyhmä, joka on yksi kamalimmista haukkumasanoista.  

Tyhmä kyllä ajatellaan varmasti todella monen päässä, kun toinen tekee jotain eri tavalla kuin itse tekee, mutta toisaalta pitää aina ajatella, ettei tietämätön ole sama asia kuin tyhmä. Ajattelen liian monta kertaa eräistä, joilla on tietty paha tapa, että he ovat tyhmiä, mutta vielä enemmän ajattelen, että tyhmiä ovat ihmiset, jotka roskaavat; sellaiset ihmiset jotka tahallaan pilaavan luonnon ja maiseman kauneuden. Minussa on hyvin paljon luonnonsuojelijan ja esteetikon vikaa.

En vain voi käsittää, mikä huvitus sillä on, että heittää roskan maahan. Toki kaupungin pitäisi myös pitää parempaa huolta roskisten säännöllisestä tyhjentämisestä, että niihin voisi laittaa kaikki roskat. En ymmärrä myöskään tietöitä, joita tehdään tällä hetkellä hyvin laajalla alueella ja rakennetaan uusia taloja sinne, missä olisi kaupunkiluontoa. Tuhotaan ympäristön kauneutta. Tai miksi pitää tuoda uusia maalaattoja sinne, missä vanhoissa laatoissa ei ole mitään vikaa. Enemmän tämän kaupungin pitäisi satsata ja keskittyä ruuhkattomuuden edistämiseen ja roskien kierrätykseen. Joskus saatan napata kaupasta vaikka proteiinivanukkaan, enkä millään haluaisi laittaa sitä katuroskikseen, joka on sekajäteroskis, kun se kuuluisi muovinkierrätyslaatikkoon.

Voisi olla vaikka kolme pömpeliä jokaisen nykyisen katuroska-astian kohdalla vieretysten: muovi, bio sekä pahvi, ehkä jopa paperi/ tai metalli. Suuressa osassa vanukaspurkkeja on kolmeen kierrätysastiaan lajiteltavat materiaalit: pahvi, muovi sekä metalli. Jokainen take away - kahvimuki sisältää muovia ja pahvia. Jotkut take away - mukien materiaalit nykyään saattaa laittaa myös bio-lajitteluun, jos niissä on tietty merkki. Sekin on hyvä, että nykyään on muovinkeräysastioita, mutta voiko sitä määrää muovia oikeasti uusiokäyttää ja tehdä uutta muovia tai vaatteita tms?

Eräs henkilö sanoi, että jopa se kierrätetty muovi voi joutua sekajätteiden kanssa poltettavaksi. Ja kaikki poltettavat myrkyttävät ilmakehää ja huonontavat sitä. Ilmakehä on meille kaikkein tärkein. Kasvit ja metsätkin säilyisivät ilman ihmistä - voisivat oikeastaan paljon paremmin. Ihminen on maailman suurin tuhoaja. Siksi onkin meidän tehtävämme olla viisaita ja pitää huolta maapallosta.

Minulla on joskus paha tapa ajautua aiheesta johonkin mielen päällä vallitsevaan aiheeseen. Aloin puhua kirjoista ja päädyin luonnon- ja ympäristönsuojeluun. Luonnonsuojelusta vielä sen verran, että mietin milloin milloin MILLOIN kaikki kaupat rupeavat kuitittomuuteen niin kuin kirjastot. Itsepalvelukassallakaan ei kysytä, haluatko kuittia, kun kone vain sylkäisee sen ulos ja sitten se pitää laittaa roskapussiin, joka on muovia eikä paperia. Kerran yllätyin, että olin sellaisella koneella, joka kertoi, että jos haluan kuitin, niin kerron sitten virkailijalle. Se ei valitettavasti ollut siinä kuin kerran, kun se palasi vanhaan tapaan.

Olen harmitellut niitä päiviä, kun on pitänyt viime viikonloppuna palauttaa pari kirjaa, mutta olikin juuri tullut kesäaukioloajat eli kirjasto on tyhmästi kiinni juuri viikonloppuisin. Yritin toisen kerran palauttaa perjantaina, mutta koska olin päässyt neljältä töistä, niin kirjasto oli mennyt neljältä kiinni. Pahoitin mieleni. Ei siis ole täysin vikani, jos kirjaston kirjat myöhästyvät, olen kyllä yrittänyt palauttaa niitä.


Posti toi Hyvinvoinnin verkkokaupasta proteiinijauhepusseja ja kivan pienen, juuri sopivan kokoisen Puhdistamon shakerin. Harmi kyllä nämä proteiinijauheet eivät mitenkään lumoa maullaan. Näiden jälkeen käyn jossain fitness-tukussa hakemassa pussin jos toisenkin.

Aamusmoothie kyllä maistuu kamalalta, jos laitan maitorahkan alpro high onin sijasta. Olen muutenkin huomannut, ettei maito sovi minulle, vaikken sille olekaan allerginen. Maito vaikuttaa ihooni ja edelleen suurina määrinä saa vatsan kuralle. Näiden proteiinijauheiden kanssa mietin vielä, käyttäisinkö niiden kanssa kookosjuomaa, mantelijuomaa vai riisijuomaa. Kaurajuoma on omissa makuhermoissani hyi yök, vaikka kahviin tarkoitettu kauramaito onkin erittäin nam nam.


Viikonloppuaamua: rauhassa kahvia ja aamiaista, vähän lisää kahvia ja riisikakun pupertamista.


Perjantaina odottamassa ratikkaa salin jälkeen. Toinen detox-kuuri loppui ja iho voi hienosti. Tosin vedenjuonti auttaa myös asiaa ja se, ettei edes joka päivä enää tee mieli mitään herkkuja tai makeaa. Yhtenäkin päivänä halusin perjantai-pizzan, mutta puolen pizzan jälkeen ei tehnyt mieli syödä loppupizzaa. Tuntui ähkymöhkyltä. Silti typeränä söin sen loppuun, koska ei ole mikroakaan, missä sitä voisi lämmittää, enkä halua heittää ruokaa hukkaan. Jospa en sitten enää syö pakastepizzoja tai sitten hankin uuden mikron. Eipä ole pahemmin tullut viime aikoina syötyä valmisruokaakaan ilman pizzoja, voisikohan se osaltaan vaikuttaa ihon ja suoliston hyvinvointiin. Puuroa olisi kyllä kiva tehdä aamuisin mikrossa ja vaikka juuri lämmittää edellisen päivän tähteitä. Ei vain ostaisi valmisruokaa.



Katukuvia. Mielessäni on jo aiemmin käynyt, että voisi kokeilla enemmän kuvata mustavalkokuvia. Eilen kävi mielessä, että haluaa paljon paremman kameran kuin kännykässä oleva hyvä kamera on. Voisi vaikka oikeasti korjauttaa korjaamista odottaneen minijärkkärin objektiivin ja lähteä sen kanssa pitkin niitä katuja ja teitä ja etsimään hienoja paikkoja, jotka on Helsingissä pitänyt etsiä.





Eilen kävin uuden tuttavuuteni kanssa Mustikkamaalla niin, että kävelimme Kalasatamasta Mustikkamaalle Vaarinsiltaa vai Isoisän siltaa pitkin, joka on myös pitkään pitänyt löytää ja ylittää. Pitää tänä kesänä käydä myös läpi monet hienot rannat ja maauimalat ja yhteissaunat, kuten Löyly, Sompasauna ja mitä näitä nyt on. Mustikkamaalla ennen kuin uskaltauduin heittämään yllättävän lämpimässä vedessä talviturkkini pois katselimme tuttavuuteni kanssa, kun kauempana taivaalla tuli tummempia pilviä, jyrisi ja vähän salamoi. Saimme muutamia pisaroitakin päällemme, muttei se haitannut. Ja sen ukkosen jälkeen taivas selkeni. Vielä hieman ripotteli, joka mahdollisti uskomattoman kauniin sateenkaaren esille tulon ja näin hieman kaksoissateenkaartakin.

Kävelimme Mustikkamaalta Kaisaniemen kautta takaisin kotiin Kallioon. En ollut ennen nähnyt niitä teitä, joita kävelimme ja ajattelin, että ehdottomasti pitää tulla yhtä kauniina iltana kuvailemaan, kun kännykästäni sattui akku loppumaan, niin kuvailut jäivät vähäisiksi. Juurikin kesä ja lisääntynyt valoisuus tuntuu siltä kuin ne kadut, joita kävelimme: värit voimistuvat, maisema näyttää kauniimmalta ja tuo esiin enemmän selkeitä hienoja kontrasteja. Valokuvausintoni palasi sillä retkellä, mikä on todella hyvä, koska se on ollut ja on minulle erittäin tärkeä ja rakas harrastus.

Nyt pitää valmistautua iltalenkkiä varten. Jospa näkyisi vähän auringonlaskua. En tiedä, mahtaako se näkyä näin varhain. Ihanaa, että kesä on tullut!

Viikon runo

Juna-asemalla

Katselen ihmisiä 

Toisinaan kaukaa, joskus läheltä
He ovat matkalla jonnekin
Pelkäävät myöhästyvänsä
Juoksemassa raiteille



Huokaavat kun aikaa riittikin
Tulossa jostakin
Jotkut odottamassa jotakuta
Toiset saattamassa matkaan



Kiireinen törmää
Saa ajatukset raiteiltaan
Harmistun



Mutta kun nostan katseeni
Joku katsoo takaisin 
Ja hymyilee minulle

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Löytöjä, inspiroitumista ja herkuttelua

Tuntuu, että viime postauksesta on kolme viikkoa, vaikka siitä on hädin tuskin kahtakaan viikkoa. Sanotaanko siis, että pari viime viikkoa o...