Kaunis keittiöni, josta joudun luopumaan ihan muutaman päivän päästä. Ihastuin Kallion kotiini jo käytyäni katselemassa asuntoa, mutta viimeistään Mäkelänkadun puiden tappamisuhan aikaan aloin tiiviisti etsimään asuntoa. Yksi persoonallinen asunto meni sivu suun, mutta käytyäni katsomassa tulevaa asuntoani eri alueelta mieleeni laskeutui eräänlainen rauha. Aina voin palata Kallioon, mutta nyt on muutoksen aika. Rakastan vanhaa arkkitehtuuria ja olen iloinen saatuani asua sellaisessa talossa, joka edustaa 1900-luvun alun paksuseinäistä ja korkeakattoista arkkitehtuuria. On ollut turvallinen olo. Olen varma, että tunnen oloni turvalliseksi uudessa kämpässäni, mutta siinä taitaa mennä enemmän aikaa, että alan kutsua sitä kodiksi.
Tasan kolme viikkoa sitten kävin viimeksi salilla. Salittomuuteen oli syynä kova alaselkäkipu, joka säteili ensin molempiin pyllyposkiin ja sitten ainakin viikon vain oikeaan puoleen. Päätimme kehon kanssa, että nyt pistetään täysi paussi ja hei, ei satu enää. Meinasin viikko sitten palata salille, kunnes oli yksi vähän liukkaammista päivistä ilmeisesti ja kaupasta tultuani täysin syyttä suotta suojatiellä kompastuin en mihinkään, luultavasti siis jotenkin liukastuin. Kivat ulkohousuni menivät kaksi kangasta rikki sekä ulkohousujen alla oleviin housuihinkin tuli reikä vasemman polven kohdalle. Vieläkin polvi vähän sattuu, jos sitä kohtaa painaa johonkin, muttei muuten mitenkään erityisemmin haittaa arkea. Sitten vain ajattelin, että höh, enpä taida sittenkään vielä jatkaa kuntoilua. Keholla on asiaa.
Sain tässä lähipäivinä muistutuksen myös siitä, ettei kannata syödä viikkoa putkeen suklaata, koska se aina kostautuu jossain vaiheessa. Siitä lisää myöhemmin - ehkä - tai sitten ei. Jospa keskitytään hyvään. Sanotaanko, että nyt olen viimeiset neljä päivää kohteliaisuudesta syönyt yhden piparin, yhden pienen pullan ja yhden kakunpalan. Aion tosissani nyt sanoa ei sokerille ja lisätä kasvisten määrää.
Sain kolme viikkoa sitten myös Hyvinvoinnin verkkotavaratalosta paketin, jossa oli vitamiinien ja magnesiumin lisäksi mm. tämä Saaren taika aktiivihiili-teepuusaippua. Uskon kehoni tykänneen siitä.
Minulla on ollut 6.12. alkaen ollut ainakin aikeena syödä appelsiini päivässä. Hyvin on mennyt suurimmalti osin. Sitrushedelmät ovat tosi maistuvia juuri nyt. Ja kohta alan syömään myös joskus himoitsemiani veriappelsiineja, jotka tulevat kohta kypsiksi. Näin niitä jo kerran kaupassa verkkopussissa, mutta haluan niitäkin ostaa yksittäisinä, että voin hipelöidä, että ovatko kypsiä. Verkkopussissa olevat veriappeliinit olivat kaikki kivikovia viimeksi koittaesssa.
Suklaan hintakin on tällä hetkellä niin mielettömän korkea (sain siis suklaata lahjaksi plus tietty aika kuukaudesta, niin sehän maistui erityisen hyvältä), niin tällaisen appelsiinin saa korkeintaan 2/3 suklaapatukan hinnasta. Pitääkin siis miettiä, söisikö suklaapatukan vai appelsiinin päivässä.
Kuva ei anna arvoa tämän talon kauneudelle. Pitää paljaalla silmällä nähdä. Sijaitsee Uudenmaankadulla tai siinä lähistöllä.
Kävimme 6.12. ystävän kanssa Georgian kitchenissä Punavuoressa syömässä Hachapuria, koska miksikäs ei. Omasta mielestä ei ollut yhtä hyvää kuin toisessa georgialaisessa ravintolassa ja osaltaan häiritse se, että istuimme paikassa, josta jatkuvasti kulki ihmiset ohitse.
Käpytellessä pitää tottakai aina vähäsen kuvailla. Kissa on aina otettu, kun lempileikkikaveri vierailee.
Senaatintorilla pitää aina joulunaikaan vierailla. Tuomiokirkko on kaunis, vaikka ilmeisesti se oli ennen valkoisempi, mikä oli pienoinen pettymys, kun sen tajusi. Kävin ystävän kanssa myös Oma puoti (olikohan) - nimisessä aarreaitassa Senaatintorin sivukadulla. Sekä Mantan markkinoilla ja vielä parissa matkamuisto - myymälässä. Kovasti jäi mietintämyssyyn aurinkosieppari, jota mietin uuden asuntoni ikkunaan, kuinka nätti se olisi siinä keväällä, kun alkaisi aurinko enemmän pilkistellä taivaalla.
Lettuja aina välillä koska miksikäs ei. Kaverin kanssa on mukavampi syödä, jopa kermavaahtoa tulee silloin tehtyä (yksinäni syön hunajan kanssa). Kerran korvasin pari kananmunaa yhdellä banaanilla, (koska en jaksanut lähteä kauppaan hakemaan kananmunia) eikä tullut ollenkaan huonoja lettuja. Yritin myös tehdä crepesiejä kerran, mutta siitä tuli vain outo vähän kananmunaisempi lettu. Asetimme kaverin kanssa sillä kertaa jopa näytön sängyn eteen, kaivoimme Switchin telakoineen kaapista ja pelasimme Kirbyn demoa. Se vaikutti niin kivalta peliltä, että laitoin kirjastoon varaukseen.
Eihän tämä varmaan esittelyjä kaipaa. Hyvää kahvia.
Harmittaa, kun kauniita rakennuksia joku tyhmeliini yrittää pilata näin rumilla teksteillä.
23. päivä matkustin äidin luokse junalla kissa kyydissä. Juna oli tupaten täynnä. Moni ilmeisesti on muuttanut Helsinkiin ja oli matkalla toiseen kaupunkiin joulunviettoon. Ei sillä, tiedän myös muutaman vanhan luokkakaverin muuttaneen Helsinkiin. Minäkin päädyin tänne sattumalta, enkä lähde kulumallakaan, jollen sitten vanhoilla päivillä sinne Rovaniemelle tai Lappeenrantaan muuta.
Oli varmaan neljäs kerta, kun tänä talvena pipareita leivoin - koen olevani siinä jo aika hyvä. Muovailimme veljen kanssa. En tänä vuonna ehtinyt kuusen koristeluun, kun oli vielä 23. päivä töitä. Pullatkin äiti veljen kanssa pyöräytti aiemmin päivällä. Kivaa kun oli mukavaa yhteistä tekemistä.
Kissa nauttii aina olostaan äidin luona - sitä saa pitää jopa vauva-asennossa välillä sylissä, mihin se ei kotona taivu, eikä äidin luona koskaan koe tarpeekseen riehua. Täällä on paljon paikkoja tutkittavana ja monta paikkaa nukkua. Kissat tykkäävät kokeilla erilaisia materiaaleja ja ties mihin puolikkaaseen matonreunaan hän pyllynsä iskee koettaakseen että miltä se tuntuu.
Jospa vielä vähän pelailisi Sonic X Generationia (äidin luona osaan keskittyä enemmän yhteen tekemiseen) ja sitten laittaisi nukkumaan. On eräs pitkäaikaisessa lainassa oleva kirjakin lainassa, jospa se tulee joskus luettua ennen kuin täytyy palauttaa kirjastoon.
Ihanaa joulunaikaa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti