Viime lauantaina, juhannuspäivänä, matkustin Turun kautta Kaarinaan lapsuudenkotiini, äidin luokse. Hassua oli, että lämpö oli Helsingistä lähtiessä +26 ja Turkuun saapuessa +16. Oli hetkisen raskas matka ja loman aloitus, joten hetken vain makasin sängyssä nallejen välissä ja löysin fleecen päälleni.
Kissaakin väsytti, kunnes oli kaikki paikat tutkinut läpi. Toki äidin asunnosta löytyi paaljon tutkittavaa ja piilopaikkoja. Useimmiten ei kyllä tykkää olla piilossa, mutta siitä pian enemmän. Nämä kuvat on, kun päikkäröitiin vähän sunnuntaina. Veli tuli käymään sunnuntaina aamiaisella kymmenen aikaan ja lähti sitten ja sain päikkäröityä.
Äiti saapui jossain vaiheessa sunnuntaina ja laittoi minut tekemään banaanilettuja. Olin ottanut oman panaanilettupannun mukaan, mutta onneksi löytyi toinenkin sopiva pinnoitettu pannu, muuten lettujen tekemisessä olisi kestänyt aika kauan. Kutsuttiin veli uudestaan kylään niitä syöpöttelemään ja kahville.
Sunnuntaina ja maanantaina halusin vähän järjestellä äidin luona ja järjestin kokonaan yhden kaapin, josta tein löytöjä, vanhjoja puhelimia, vanhan päiväkirjan vuodelta 2001-2002 jota oli hupaisa lukea sekä tämän kahden euron kolikon, jossa on sydän. Minulla on ollut myös kahden euron kolikot joutsenilla sekä tikku-ukolla. Toivoisin ne vielä jostain löytäväni, jos niitä ei ole vahingossa käytetty maksuvälineenä.
Kaverikin oli käymässä maanantaina. Emme olleet pitkään aikaan nähneet ja vaihdoimme kuulumisia, pelasimme paria peliä, höpötimme samalla ja söimme myös jäätelöä äidin saapuessa töistä.
Makeita suomalaisia mansikoitakin sai syöpötellä.
Maanantaina vai tiistaina söimme kesäruokaa. Salaattia, kirsikkatomaatteja, halloumia, kalaa (jonka kuorin paneroinnin alta syötäväksi) ja uusia perunoita voinokalla.
Tiistaina näin toista kaveriani ja hänen lastaan samalla. Hän noukki minut Läntiseltä rantakadulta ja suuntasimme Myllyyn sellaisesta ovesta sisään, mikä oli minulle ihan uusi. Olen aina kulkenut eri reittiä ja toki tiennyt tämän siiven olemassaolosta, mutta sen eteen oli ilmestynyt ihan oma parkkipaikka. Myllyn tunnuskirjain oli kyllä muuttunut joksikin kaksoisliukumäeksi, hassua.
Höpötimme kaikenlaista ja kävimme ensin Arnoldsilla kahvittelemassa ennen kuin lapsi pääsi peuhupaikkaan leikkimään. Kävimme myös XXL-kaupassa, josta sain ehkä vähän inspiraatiota joidenkin kesälelujen (treenivälineiden) hankkimiseen.
Kaveri heitti minut linja-autoaseman pysäkille ennen kuin sanoimme heipat ja matkasin takaisin kohti Kaarinaa. Kaarinassakin on moni asia muuttunut siitä, kun oli lapsi, mikä harmittaa kovin. Ei ole enää niin vihreä kaupunki kuin ennen. Ihmiset halutaan asumaan kaikkialle, melkein keskelle tietä rakennetaan uusia taloja. Kaarinan pitäisi olla pikkukylä harvalla ihmisluvulla, se oli juuri sopiva niin. Tuttu bussipysäkkikin oli 100 metriä siirtynyt, jolloin en päässyt vanhaa reittiä kulkemaan äidin luo. Kaikki muuttuu. Jotkut muutokset ovat hyviä, mutta toisia ei olisi tarvinnut koskaan ruveta tekemään.
Matkalla näimme ja kävimme silittämässä lampaita. Oli hauskaa, kun jokaisella oli erilainen ääni ja heti kun he kuulivat meidän tulevan kummastakin suunnasta, niin alkoi määkiminen "täällä ollaan!".
Kai he ennustivat saavansa rapsutuksia.
Isä kävi äidin luota minut hakemassa keskiviikkona. Jostain syystä kissa pelästyi isää, eikä tullut 45 minuutin aikana ollenkaan pois piilostaan, eikä pitänyt mitään rapinaakaan. Se ei ole yhtään sen tapaista, kun on yleensä tosi sosiaalinen ja tervehtii mielellään jokaista - toisaalta sillä on myös hyvin vilkas mielikuvitus.
Isän luo päästyämme kahvittelimme ja pikaisen kahvittelun jälkeen lähdimme kävelemään ja saimme mukaamme pienen rattaissa kuorsaavan ihmisen. Oli ihanaa nähdä niin paljon puita, viljapeltoja, kasvillisuutta, pilviä isolla taivaalla, kiviä ja vettä kaiken sen sisällä märehtimisen ja kerrostaloille murisemisen jälkeen. Välillä matkalla jyrisi kovin ja meinasi sataa, mutta muuten vain kävelimme puolisentoista tuntia ja kuvasin kaiken kauniin. Luonto on mahdottoman lähellä sydäntäni.
Matkalla kävimme ihanassa belargonitaivaassa katsomassa kasvattajien kukkia. Olisin voinut ottaa monia yksilöitä mukaan, mutta ne eivät välttämättä olisi selvinneet Helsinkiin asti. Pitänee katsoa, josko jostain Helsingistä löytyisi ihania kukkia tai vaikkapa kaunis amppeli parveketta sulostuttamaan.
"Bää!"
Matkalla takaisin isän luo näin myös tämän söpön oravan, joka vain hengaili männyssä syömässä käpyä, eikä pelästynyt, vaikka tulin aika lähelle ottamaan kuvan. Se oli vaan että "kyllähän minä näillä kaikilla lähipihoilla käyn välillä jotain popsimassa".
Ulkoilun jälkeen lähdimme emännän pojan luokse syömään herkullisia lettuja. Herkuteltuamme kävin hakemassa tori.fi:stä viidellä eurolla ostamani hulavanteen, joka ainakin mainittiin, että se olisi 2,1 kiloa painava. Toivoa sopii, kun haluaisin lisävastusta hulaharjoitteluuni, kun on jo hyvällä mallilla 1,2 kg vai 1,5 kg painavalla vanteella pyörittely. Tori.fi:ssä oli aika montakin hulavannetta myytävänä eri puolilla Suomea. Parempi sieltä jonkun vanha, joka on vielä ehjä kuin kaupasta 30e maksava.
Takaisin tultua söimme, heitimme tikkaa ja saunoimme, mutta mieltäni painoi se, kun äiti kertoi, ettei kotiin tultuaan ollut nähnyt kissaa ollenkaan. En saanut mielessäni asialta rauhaa, kun ei ollut ollenkaan kissan kaltaista käytöstä kyhjöttää piilossa, joten kolme tuntia kadoksissa ollessaan pyysin päästä kyydillä katsomaan, mikä kissalla on hätänä, onko se oikeasti päässyt vahingossa karkuun vai onko se jäänyt jonkin tavaran alle jumiin. Äidin luo tultua viheltelin kissaa ja näin sen nojatuolin takana piilottelemassa. Ei sille kelvannut edes herkkutikku, joten hain jääkaapista kalkkunaleikkeleen houkuttimeksi. Yksi pikkupala kerrallaan se tuli lähemmäs ja kaappasin sen syliin, minkä jälkeen se ei enää arastellut. Se oli aamupäivällä jostain syystä vain jotain isässä tosi kovasti säikähtänyt (uskoo kai mörköihin), mutta ison paijauksen jälkeen se oli onneksi jälleen normaali, kävi tarpeillaan, söi vähän muroja ja nukkui koko yön jalkojeni välissä peiton päällä.
Seuraavana päivänä eli torstaina isä ja emäntä pyysivät minut mukaansa ja ajelimme Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan. Muistelin käyneeni sisäpuutarhassa opiskeluaikoinani 2010 ja osa ulkopuutarhastakin näytti tutulta. Siellä oli tosi upeaa ja välillä kysyin Google Lensiltäkin, mikä minkäkin kasvin nimi oli, vaikka kukat olivat kyllä tosi hyvin nimetty pienellä kyltillä.
Se tammien määrä koko Ruissalossa oli upeaa. Tässä yksi tammi tieteellisestä kasvipuutarhasta. Ei se ollut vielä kauhean paksu rungoltaan, mutta sillä oli mielettömän pitkät oksat.
Kasvitieteellinen puutarha jatkui aika pitkälle, pieni ruohonleikkurirobottikin siellä pyöri. Siellä nurmella oli erilaisia hauskoja patsaita, joille pyöreys oli yhteinen tekijä.
Kasvitieteellisen puutarhan jälkeen päädyimme Cafe Villa Saaroon, joka sijaitsi tutun tuntuisen leirintäalueen päädyssä. Siellä join vettä ja ostin pullon, kun oma pullo olikin unohtunut matkasta, sekä ihanan tuoreen munkin, vaikken aluksi meinannut mitään makustella. Nyt loppuloman ajattelinkin, etten enää herkuttele liian sokerisilla tai tuhdeilla ruoilla. Tuntuu, että pikkuhiljaa makuaisti on taas lähtemässä, kun on turruttanut makusilmut sokerilla. Matkoilla voi kyllä vähän herkutella. Kahvittelimme ulkona ja oli kyllä ihastuttavasti koko kahvittelupaikan ympärillä isoja tammi-puita.
Herkuttelun jälkeen ajoimme Naantaliin aikomuksena kävellä Vanhassa kaupungissa ja etsiä ruokapaikka. Yhdessä myymälässä, jossa oli paljon kaikenlaista oli myös tämä jääkaappimagneetti, jota en kuitenkaan ottanut, vaikka se olisi kyllä ollut ihana vaikka antaa lahjaksi.
Naantalin Vanha kaupunki Turulle on vähän kuin Porvoon Vanha kaupunki Helsingille. Naantalissa on kyllä ihania vanhoja kauniita taloja upeine värityksineen ja paljon kujia sekä mäkiä kaunista satamaa unohtamatta.
Päädyimme Pizzeria 450:een eli quattrocenticinquanta - pizzeriaan. Isä ja emäntä ottivat pizzaa, kun olivat paikasta niin hyvää kuulleet ja pizza olikin kuulemma tosi hyvää, vaikkei ihan parasta silti. Viime vuonna taisimme piipahtaa Uudessakaupungissa, mistä kuulemma tämä paras pizza löytyy. Uudessakaupungissa olisi kyllä ihana piipahtaa ja vaikka missä kaikkialla. Olisipa sisäänrakennettu teleportti. Minä olin vielä niin täynnä kymmeneltä nautitusta aamupalasta kahvin kera, siitä hetki sitten nautitusta munkista ja vedestä, joten otin salaatin, jossa oli kylmäsavulohta, kurkkua, herneenversoja, salaatinlehtiä, cantaloupe-melonia, caashew-pähkinöitä ja jotain mausteista kastiketta.
Naantalista poistuimme, että ehtisin äidin luo kolmeksi sillä juna takaisin kohti Helsinkiä lähti puoli kuudelta. Joimme äidin kanssa vielä kahvit jäätelön kera, kunnes hetken väsytti. Pelasimme erän skip-boa, pakkasin tavarat ja kissan mukaan ja lähdimme Kupittaan asemalle. Oli kyllä tosi hilkulla, ettemme myöhästyneet junasta. Piti mennä sisältä koko junan poikki, kun juna oli asemalla niin, että oma vaununi oli viimeisenä. Hetken luulin jo joutuneeni väärään junaankin, kun näyttötaulussa luki jotain Tampereesta, mutta kysyttyäni ympäriltä sain vastauksen ja huokaisin helpotuksesta. Monesti olen meinannut junasta tai bussista myöhästyä, josko ottaisin tavoitteeksi olla aina vähintään kymmenen minuuttia aikaisemmin, että ehtii parkkeerata ja hyvästellä pidemmälti.
Helsinkiin matkalla tilasin Woltilta ruoan kotiin, kun ajattelin, etten mene kolmen kassin ja pissaa pidättävän eläimen kanssa vielä kauppaan ostoksille. Ei olisi enää kädetkään riittäneet. Pasilassa päätin poistua junasta ja ehdin vielä kuusi minuuttia ennen bussin lähtöä käydä kaupassa hakemassa kissalle lisää hiekkaa, kun en sitä ehtinyt vaihtaa ennen matkalle lähtöä. Kotio tultua vielä söin, purkasin laukun ja luin hetken, kunnes tuli väsy.
Nyt on pyykit odottamassa ripustamista ja pari pakettia olisi postissa. Upeaa että kaikki salit on myös nyt elokuun alkuun asti käytössä, joten taidan piipahtaa ihan vain lähisalille ennen kuin keksin lisää tekemistä tähän päivään. Ajattelin myös kulkea kuukauden kaikkialle pyörällä, niin tulee kuntoa, eikä tarvitse tuhlata 70e kausilippuun.
Vielä on lomaa jäljellä, ajattelin paljon treenata, ulkoilla, syödä terveellisesti, olla hyvin nesteytettynä, kun nämä ilmat suosivat ja muutenkin. Aurinko ei ole vieläkään minuun tarttunut eikä tehnyt pavun väriseksi. Taitaa olla todella hyvät rasvat käytössä.
Pidemmittä puheitta uusia seikkailuja kohti!
