Nämä kuvat ovatkin edellisviikolta flunssasta toipumisen jälkeen. Olen selvästi aloittanut smoothie-aamut, eikä leipää tee enää mieli aamuisin. Toki lounasaikaan kello yksitoista on tosi selkeä nälkä.
Kunpa tämä luonnon vehreys jatkuisi koko vuoden. Ei vain Suomessa, harmi kyllä. Siksi pitääkin jokainen päivä käydä ulkona, kun siihen on mahdollisuus.
Ystiviäkin kävin tutustuttamassa edellisviikolla Annantalossa sijaitsevaan Deja Brewiin, ihanaan kahvilaan, jossa on itsetehtyjä leivoksia ja itse rakennettuja leipiä järkihintoihin unohtamatta parasta cappuccinoa ihanine kahvitaiteiluineen.
Kahvilan jälkeen käpystelimme Kampissa katsomassa kauniita katuja ja rakennuksia. Kerroin ystivällenikin, että joku päivä vielä tulee se päivä lomalla, ettei ole kiire mihinkään ja voi vain keskittyä ennalta tuntemattomien katujen ja paikkojen etsimiseen ja kuvata kaiken, jonka näkee kauniiksi.
Rakastan uutta tukkaani. Tai siis vanha tukka, uusivanha väri. Back to brunette because that's who I am.
Työmatkat joskus keskeytyvät kukkien kuvailuihin <3
27. toukokuuta kävin Didrischenin taidemuseossa Kuusisaaressa, jossa oli Hanna Brotheruksen näyttely. Se ei minuun niinkään iskenyt, mutta jotain muuta kivaa patsastaidetta ja tottakai luonnon omaa taidetta oli ihana katsella. Museossa tuli kyllä mietittyä, että millainen paikka oikeasti oli silloin, kun siellä asuttiin, kun se on niin museomainen - vai asuiko joku siellä oikeasti, kuvien mukaan olisi asunut ja oli siellä myös kirjastonurkkaus ja kaappikello.
Didrischenin taidemuseon jälkeen ajattelin mennä käymään lähellä sijaitsevassa Villa Gyllenbergissä, jossa oli Idän ihmeet - näyttely esittelyjulisteessa tienposkessa. Oli siellä paljon muutakin todella kaunista. Kiinnostun tosi paljon myös esineistä, jotka ovat näytillä, mutta niistä ei paljon mitään kerrota, kuten hauskat kynttilänjalat. Tämä suuteleva pari - patsas oli sellainen, josta ajattelin, että voisin pitää kotonakin.
Ajattelin, josko piirtäisi joku päivä tuon naisen, jolla on pirun lapsi hameen helmassa kiinni.
Tämäkin patsas kiehtoi todella paljon. Se on todella kaunis katsella.
Kuusisaari on kyllä ihana rauhaisa paikka. Helsingin ulkopuolella asuvat eivät varmastikaan tiedä, kuinka paljon Helsingissä oikeasti on luontoalueita. Ennen Helsinkiin muuttamista luulin, että koko kaupunki on yhtä toimistorakennusta ja metropolia, kunnes löysin ihanan arkkitehtuurin, metsät ja vesistöt, pitkät tiet ja lisää metsiä, paljon puistoja.
La Casetta Nostrassa jälleen broilerirullaa vetelemässä.
Kaupoissa on kauniita kukkia, jotka eivät sovi kukkarolleni. On niitä silti kiva katsella ja ottaa niistä kuvia muistoksi. Pitäisi opetella enemmän kukkien nimiä.
Samana päivänä kaupan ja päikkäreiden jälkeen käytin Vinskiä metsässä. Hän niin nauttii luonnossa olemisesta. Pitäisi saada luonto vielä lähemmäksi, mitä se on. Jos se alkaisi suoraan etu- tai takaovelta. Toisaalta haluan muuttaa lähemmäs keskustaa, mutta sitten varmaan rakentaisin parvekkeella kasvi- ja kukkakeitaan. Onneksi tuo hömelö ei enää syö kukkia. Tosin sillä on joku kynsienterottamiskausi meneillään ja se on saanut päähänsä raapia sohvaa, mitä se ei ole ennen tehnyt. No tällä kissellä on sellainen ns. teini-ikä menossa, uhmaa vain. Jospa se jossain vaiheessa rauhoittuu.
Sunnuntaina olin hyvissä ajoin skuutilla liikkeellä ja kävin haikailemassa Töölönlahden perään, jota Kalliossa asuessani kiersin monesti ja aina keskustasta kotiin matkallakin sen ohitin. Se on vain jotenkin niin idyllinen ja kaunis.
Skuuttailun jälkeen kävin tekemässä ostoksia kaupasta ja sitten suuntasin ystävän luokse Keravalle, jossa hurahtikin viisi tuntia herkutellen, höpötellen Super Mariota pelaten, piirtäen ja uutta inspiraatiota hakien. Näin aivot oppivat ja Kuinka kiukku kesytetään minun pitää laittaa kirjastoon varaukseen, mutta sain lainaksi Positiivinen kasvatus - opuksen. Kerron lisää bussilukemisista ja muista lukemisista seuraavassa postauksessa. Nyt pitäisi pukea ja lähteä töihin, vaikka kuinka tuntuisi perjantailta tai lauantailta ja haluaisi vain lähteä metsään kävelemään.
Kolme vuotta sitten tänään oli lämmin päivä ja kävin heittämässä talviturkin Hietaniemen rannassa.
Ihmiset halaavat
Hymyilevät
Vaihtavat pieniä
merkityksellisiä katseita
Ihmiset puhuvat
Illoista ennen aamua
Ihmiset nauravat
Suutelevat
Rakentavat puutarhaa
Istuttavat siemeniä maahan
alusta asti multaa sormissaan
Ihmiset heräävät
- 24.5.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti