Kukkaloistoa ja Katajanokan arkkitehtuuria

Kuva Rautatieaseman kellotornista, kun en muista aiemmin huomanneeni siipiä kellotornin kupolissa. Mitäpä muuta viime viikosta ja tämän viikon alusta. Olen alkanut taas juosta salilla. Kolme kilometriä, mutta on sekin hyvä alku. Vähän lihastreeniä päälle. Uutta soittolistaa olisi kiva saada päivitettyä, mutta vain kovin harvassa kappaleessa on sellainen tietty rytmi, joka antaa juoksuun oikean sykkeen. 

Joka päivä ihailen puita ja kukkia. Toivoisin kesän jatkuvan ikuisesti. Valitettavasti Suomi on neljän vuodenajan maa, joten pitää vain nauttia kaikista vähänkin lämpimistä ja ainakin luonnon vihertämistä ja valaisemista päivistä. 

Tuli taas todettua, että jälleen yksi kauppa, jossa on viihtynyt on viimein muutettu sellaiseksi ruokavaraston näköiseksi korkeine hyllyineen, mitä aluksi pelkäsinkin Stockmannin Herkun muuttuessa pelkäksi S-ryhmän Herkuksi. Ei sellaisessa oikein viihdy, kun on pelkkiä hyllyjenvälejä, eikä voi katsella ympärilleen pitkälle. Toivottavasti mikään muu kauppa ei tule tekemään tätä samaa virhettä. Jos tarvitsee lisää tilaa uusille tavaroille, niin lopettaisi joidenkin epäsuosittujen tavaroiden myymisen.

Keltaisten krysanteemien lakastuttua oli ihanien valkoisten vuoro. Nämä ovat edelleen hyvässä kunnossa. Juuri tänä aamuna vaihdoin veden, kun olivat kaiken taas hörpänneet ja poistin kuivuneet isot lehdet varsista, niin kukilla on tilaa kukoistaa.

Smoothieaamut edelleen jatkuvat kukka ja kahvi kaverina. Viikonloppuisin syön parin tunnin päästä myös ruisleipää tomaatilla ja kurkulla. Työiltaisin syön keitetyn kananmunan ruisleivän päällä.

Työmatkoillakin pitää kaikki kaunis kuvata, kuten ihana auringonvalo lehvistön läpi. Kerroinkohan viime kerralla, että olen huomannut niskan olleen tosi kipeä (ei tällä hetkellä enää), niin vaihdoin työmatkoilla bussissa kännykän tuijottelun kirjan lukemiseksi ja valitsin ekaksi matkakirjaksi tämän kiinnostavan ja kivasti tarinoidun Ruokamysteerit - viisaiden valintojen jäljillä, jonka on kirjoittaneet Leena Putkonen ja Mari Koistinen.

Niskasärky on myös juoksun uudelleen aloittamisen jälkeen ruvennut häviämään. En ole pystynyt pitämään kiinni täydestä herkkukiellosta sokerin osalta. Yhtenä päivänä ajattelin töissä, että voisipa syödä jäätelöä (siitä oli puhe) ja sitten vihdoin kaupassa katsoin lempijäätelöni ja aloin epäröimään, haluanko sitä todella, mutta sitten kun ostin sen, niin ajattelin, että kai se pitää sitten syödäkin. Ei se maistunut oikein hyvältä, vaikka olen siihen joskus ihastunut. Mutta eilen ajattelin, että perjantai: ottaisinko irtokarkkia. Irtokarkkihyllyä katsoessani ajattelin vain "meh, ei huvita" ja otin yhden Pepe herkkupatukan sekä naminamin perjantaipizzan jälkeen syötäväksi. Tuli katsottua eilen Avatarin toinen osa. Eipä sitä odottanut kuin 5-10 vuotta vai miten se oli.

My happy face hieronnan, kivan päivän, kauniin ilman ja sen takia, että huomasin pihalla kaadetun puun (olivat onneksi kannonkin poistaneet) tilalle istutetun kaksi uutta nuorta taimenta. Olin erittäin happy, hyvä Helsinki! Vielä pitäisi korvata se viemärityömaan kaikki puut eli noin 30 puuta istuttaa sitten, kun se mokoma viemärityö on valmis. Meilahdessakin on nimikkopuu keskellä yhtä rakennustyömaata. Onneksi kaikkia puita ei kaadeta 

Sitten vähän arkkitehtuuria. Kävimme keskiviikkona kaverin kanssa kuikuamassa ja kuvailemassa Katajanokan arkkitehtuuria, josta suurin osa on 1900-luvun ihan alusta. Niin kauniita taloja sai katsella samalla kuulumisia vaihdellen.