Arkea oloasussa ja Skiexpo

Eilen, kun tulin kämpille, niin siellä odotti roskapussi, Stockmannin uusin kuvasto, lasku puhelinyhtiöltä, pesemättömiä astioita ja vaatteita lattialla. Käytävässä kuitenkin näin heti, että jotain on tapahtunut, kun oli niin siistiä. Hissi on vihdoin valmistunut! Päätinpä sitten saman tien testata. Hissi oli hiljainen ja nopea. Aika pieni, ei sinne kahta enempää mahdu.

Kävin eilen myös hakemassa Elloksen pussin lähimmästä "postista" eli mihin paketit nykyään voivatkaan tulla. Ennen kaikki piti hakea oikeasta Postista tai Matkahuollosta, eikä niitä saanut mistään muualta.

Nyt olen pukeutunut paketista löytyneeseen ihanan pehmeään fleece-oloasuun ja villasukkiin niin kuin eilenkin. Eilen söin Kotzonea nälkääni, jonka kävin hakemassa lähimmästä Kotipizzasta käytyäni kirjastossa lukemassa pari lehteä.

Tiesittekö, että lehtien yleisin ilmestymispäivä on torstai :)

Tänä aamuna heräsin ja tunsin pahan ientulehduksen viisaudenhampaan puolella. En pystynyt puremaan kunnolla sen takia. Syytän eilistä Kotzonea ja aiemmin juotua olutta ja syötyjä karkkeja. Kirjoitin siitä naamakirjaan ja sain paljon hyvää palautetta, mistä ientulehdus voi johtua ja mitä kannattaa tehdä parantaakseen suun hyvinvointia. Pitäisi varmaankin käydä hammaslääkärissä ja olisi hyvä myös valkaista hampaat. Sitten joku päivä. Nyt onneksi ientulehdus on huomattavasti laskenut, vaikken ole tehnyt mitään erityistä.

Tänään kävin Ski-/Board-/Digiexpo-messuilla. Vatsa huusi nälkää, joten ensimmäiseksi, kun astuin ulos ratikasta, kävelin messukeskukseen ja näytettyäni lippua lukijalle, menin syömään Fazerin kahvilaan leipää ja juomaan cappuccinoa. Ei voi kuin todeta, että Fazerin kahvila on kallis. Muuten messuilla jotkin asiat voivat olla halvempia ja ne myydään messuhintaan, mutta varsinkin ruokapuoli on kalliimpaa.

Koittelin muutamia laskettelukypäriä, mutta ei ole tällä hetkellä varaa ostaa mitään ylimääräistä. Jos olisi ollut vaikka tuhat euroa ylimääräistä taskussa, niin siinä tapauksessa olisin varmasti lähtenyt monien kassien kanssa pois ja aiheuttanut hiljaista paheksuntaa ratikassa.

 

Messumaskotteja :) Oli siellä myös jätti-SuperMario, mutten saanut siitä kunnon kuvaa, ja muita Star wars - hahmoja. Pian tuleekin se uusin leffa teatteriin.

Kiersin Ski-/Board-/Digiexpo-messualuetta ristiin rastiin ja toivottavasti näin kaiken. Messuilla oli jääkiekkoon, sählyyn, lasketteluun, rullalautailuun, tietotekniikkaan, digilaitteisiin, peleihin ja kameroihin liittyviä asioita paljon ja myös ulkoiluvaatetusta myynnissä. Katselin hetken laskemista tekolumi-rinteessä ja olisin voinut käydä myös seinäkiipeilemässä.

En oikeastaan ostanut mitään muuta kuin massun tyytyväiseksi. En edes maistellut energiajuomia ja sokerisia proteiinipatukoita, koska en usko niihin, kun ne saavat olon vain huonommaksi, sillä niissä on niin paljon makeutta.

Lähtiessäni messuilta ostin yhden tämän vuoden harvoista irtojäätelöistä. 

Makuna lakritsi om nom nom.

Menin ratikalla takaisin Hakaniemeen etsimään avoinna olevaa kauppaa, mutta en löytänyt sellaista Hakaniemestä. Sain vihjeen, että Pasilan asemalla oleva kauppa olisi auki, joten takaisin samaan ratikkaan, matkustelua ja kävely Pasilan asemalle. On kyllä kallis K-market, mutta sainpa maitoa ja maksalaatikkoa. Kävin vielä Makuunissa vuokraamassa pari leffaa.

Nyt pyörittelen peukaloita. 

~ Lilja Lumi

Näin tällaisen lehdessä. Todella kivan näköinen. Voisipa alkaa säästämään tuohon. Juuri tuohon mintunvihreään :) Tai valkoiseen. Musta näyttää myös ihan kivalta.

On muuten tosi nautinnollista olla jälleen terve. 

Vaikka kyseessä olikin vain pieni flunssa. :)

Lazy Sunday

Tylsä päivä tänäänkin, eikä aurinkoa näy missään. Herään sunnuntaina ennen kuutta, heräsin myös yöllä. Näin outoa unta, missä piti mennä joukolla hyppäämään laskuvarjolla ja laskuvarjo sijaitsi tavallisessa pilvirepussa ja piti painaa sormuksesta, että varjo aukeaa. En saanut enää unta, kun toisen kerran heräsin ennen kuutta, ehken halunnut tietää, miltä tuntuu hypätä laskuvarjolla. En pidä korkeista paikoista - en pidä putoamisesta. En halua pudota.

Mittaan kuumemittarilla kainalosta, joka näyttää alilämpöä. Laitan vesikupin mikroon, sekoitan siihen finrex-jauheen ja juon punaista kuumaa nestettä, jonka pitäisi saada olo paremmaksi. Syön banaanin ja kuusi klementiiniä. Katselen sarjaa. Myöhemmin syön leipää ja vihreää sitruunateetä. Käyn suihkussa, levitän kasvoille uutta L300-sarjan Bright&Firm-päivävoidetta ja katselen lisää sarjaa. Perjantai-ilta ja eilinen päivä olivat niin pitkiä, että tuntuu tänään olleen maanantai ja että olin pois töistä sairaslomalla. Tänään on kuitenkin sunnuntai.

Päätän reipastua ja käydä tiskimonsterin kimppuun. Selätän kaikki tiskit ja tiskitasolla vyöryvät apujoukot, jotka koostuvat vanhoista kuivumaan jääneistä pahvitölkeistä sekä leivän muruista. Kerään lattialta pahvit, lehdet ja vaatteet sekä lajittelen ne oven lähelle, vaatekaappiin ja pyykkikoriin. Pyyhin pölyiset tasot ja käytän uutta kaveriani rikkaimuria apuna.

Tällaisen Electroluxin AEG-pikkuimurin hankin Forumin Gigantista. Tällainen on loistava, kun ei omista sinipiikaa tai harjaa plus sihveliä ja haluaa lattialle tippuneista murusista nopeasti eroon. Tämän voi vain ottaa hyllyltä, käydä hurauttamassa muruset imurin sisään ja palauttaa kaappiin. Ehkä tämä pitäisi nimetä joksikin? Tai sitten ei.

 

Siinä on uusi valkea karvamattoni. Ja mikä siinä kököttääkään keskellä mattoa :)

Something about Helly Hansen.

Olen jo jonkin aikaa miettinyt kylmempään ilmaan tyylikkäitä ulkojalkineita. Ennen keskustan Giganttiin menoa kävinkin kauppakeskus Kaaressa syömässä kiinalaista, kiersin Prismaa, josko löytyisi sieltä sopiva rikkaimuri ja menin Top Sportiin, josta sain hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua. Kävin läpi viidet vai kuudet kengät ja kävelin niillä ympäriinsä tunnustellen, miltä ne tuntuvat jaloissa. Alun perin piti ottaa Puman kengät, mutta vaikka hienot ovatkin, niin ne eivät sopineet jaloilleni, joten päädyin näihin hienoihin Helly Hanseneihin. Näissä on karvapinta sisällä, mutta tarvinnevat paksumpaa tai lämpimämpää sukkaa sisälle. Nämä ovat tyylikkäät, kestävät ja niissä on myös hauskoja yksityiskohtia. Täytyy pitää näistä hyvää huolta. 

Mitäpä muuta tänään. Kirjamessuille en yksin viitsi mennä, jospa ensi viikonlopun Skiexpo-messuihin. Taidan käydä kirjastossa lukemassa lehden ja mennä sen jälkeen kaupassa käymään. Kahvi ei maistu hyvältä mantelimaidolla, ainoastaan oikea maito käy. Jospa tänään tapahtuisi jotain kivaa ja yllättävää :)

~ Lilja Lumi

Sikamaista sikailla sikana

Herään kuudelta lauantai-aamuna, asunto on kylmä ja toisessa sieraimessa nuhaisuutta. Harmittaa ne kaksi viinilasillista, jotka eilen join yksin. Heräsin kuudelta, koska aivot ovat tottuneet työrytmiin. Työpäivinä saa helposti itsensä uneen uudelleen, mutta kun koitan sitä viikonloppuna, kun on oikeasti aikaa nukkua, niin ei tapahdu mitään. Saatan ottaa päiväunet myöhemmin.

On eräänlainen tapa, jolla saan unen päästä normaalisti kiinni: ota hyvä mukava asento, josta et enää liiku, laita silmät kiinni ja kuuntele hengitystäsi. Anna hengityksen pikku hiljaa hidastua, niin kuin se tekee nukkuessasikin ja ajattele vain hengitystäsi ja että olet pian suloisessa unessa. Jos ajatukset vaivaa, ajattele vain positiivisia. Voi myös kirjoittaa ikävät tai päätä vaivaavat ajatukset paperille, ne löytyvät sieltä sitten kun heräät. Jos et ole nukahtanut viidestä kymmeneen minuutissa, niin ei kannata enää yrittää, ei se uni tule. On olemassa myös uniruokia, yksi näistä oli muistaakseni banaani ja tietysti maito. Valoa ja elektronisten laitteiden näyttöjä kannattaa vältellä, ne nostavat valvetasoa.

Possun kuva googlesta

Eilen taas mietin näitä outoja nykysuomen sanontoja, kuten "tykätä ihan sikana", "aivan sairaan kivaa" tai "voi kauhea". Miksi sikaa pitää lykätä joka väliin? En ole kasvanut kuin puhumalla siasta eläimenä tai sikailusta, jolloin on joko ahne possu tai näyttää huonoa käytöstä. Olen tottunut sanomaan, että tykkään tosi paljon, joten miksi pitää tykätä sikana? En minä ole sika! Etkä sinäkään.

Suomenkieli köyhtyy muutenkin kuin sillä, että vanhempi katselee kännykkäänsä, tablettiaan tai mitä tahansa muuta elektronista laitetta lotkauttamatta korvaansa lapsen juttelulle. Lapset juttelevat paljon ja heidän kielensä saa olla rikasta alusta asti. Pyrin käyttämään lapsille työssä puhuessani mahdollisimman paljon sanoja ja mahdollisimman selkeää kieliasua eli kokonaisia sanoja, kirjakielimäisyyttä, kuulostamatta kuitenkaan koneelta.

Höpötävien lasten kuva googlesta

Koneista muuten tuli mieleen, että teininä saatoin pelata tietokoneella ja oikeastikin tiuskaista, kun joku tuli häiritsemään. Miksei silloin vain osannut lopettaa ja mennä pois koneelta. Joskus kun kännykkäkin sattuu jäämään vahingossa kotiin, niin sitä on jotenkin kevyempi olo (useimmiten kyllä tarkistelen kännykkää, koska haluan olla ihmisten ulottuvilla, en katsellakseni kissavideoita).

Toiset ihmiset eivät useimmiten häiritse, niin ei ainakaan pitäisi ajatella, varsinkaan samassa taloudessa asuvat, jotka tulevat sinulle juttelemaan. Ventovieraatkin kysyvät joskus neuvoa kadulla, uskaltavat lähestyä ja juttelen heidän kanssaan, kun he kysyvät vaikka reittiä jonnekin. Se kyllä harmittaa joskus, jos en heitä pysty neuvomaan, varsinkaan, kun en tunne vielä paikkoja hyvin ja silloin pitää pahoitella, vaikka haluaisi olla avuksi.

Oliko minulla oikeasti jotain asiaa? Ei. Satuin vain heräämään lauantaina kuudelta, enkä saanut enää unta. Voisipa tässä sitten katsoa pari jaksoa How I met your motheria, josta olen viimein innostunut ja vaikka jossain vaiheessa tiskata, kukistaa tiskivuoren peikko. Tällä viikolla on alkanut syksyn toinen puoli, se sateinen ja tuulinen. Toivottavasti aurinko kuitenkin aina välillä näyttäytyy.

Menin muuten eilen töiden jälkeen Ruoholahteen höpötettyäni tutun kanssa, jonka näin jälleen samassa bussissa. Menin metrolla ensimmäistä kertaa Kampin yli eli Ruoholahteen, päätepysäkille. Ruoholahdessa sijaitsee Jysk, luultavasti Helsingin ainoa. Ostin Jyskistä sängyn, joka tulee parin viikon päästä ja luonnonvalkean pörrömaton, jolla hauskuutin kanssakulkijoitani metrossa ja kadulla. Mielestäni on mukava huvittaa ihmisiä tekemällä jotain hieman hassua, jotenkin tavallisuudesta poikkeavaa, vaikkei se poikkeaisi tavallisuudesta kovinkaan paljoa.

26.10.2013

Esimerkiksi kaksi vuotta sitten halloweenina laitoin sinisen peruukin päähän ja maalasin naaman mustalla ja valkoisella kasvovärillä. Eipä kai se ollut niin ihmeellistä, kun oli sentään halloween-aika, mutta sain kieltämättä bussissa pitkiä katseita osakseni. Olinkin kirjoittanut FB:ssä, kun tämä kuva oli ja veljeni oli kommentoinut, että hän olisi kyllä pelästynyt, niin vastasin "En pelkää mennä naamioituneena ihmisten ilmoille. Sehän on vain muita ihmisiä piristävä kokemus ja sen takia omasta mielestä hauska kokemus".

Kivaa lauantai-päivää kaikille! Joillakin on viikonloppu ja toisilla töitä tänäänkin.

Mukavaa vapaapäivää ja työpäivää siis!

~ Lilja Lumi

Syömisestä

Jonkin aikaa sitten tuli sellainen reaktio kaupassa, että massu kurnii, mutta ei tee mieli ostaa mitään. Ei keksi mitään, mitä haluaisi syödä, eikä tee mitään mieli. Jotain kuitenkin pitäisi syödä. Sitä oikein turhautuu ruokakaupassa, jossa on tuhansia tuotteita, joista valita, muttei tee mitään mieli. Jotain kuitenkin pitäisi syödä. Onneksi työpaikalla on joka päivä valmis ruoka, jota kutsutaan meillä valvonta-ateriaksi, aika hauska nimitys, mutta periaatteessa siis meillä ei ole erikseen ruokataukoa, koska työskentelemme syödessämmekin.

Kasvoin lapsuudessani kodissa, jossa oli pakko syödä lautasensa tyhjäksi ja saatettiin sanoa perään, ettei saa jälkiruokaa, jollei syö kaikkea ruokaa lautaselta, vaikkei ollut sitä edes itse täyttänyt.

Joskus minua on sanottu nirsoksikin, koska rupesin varhaisesta 10-vuotiaasta alkaen vieroksumaan punaista lihaa, varsinkin makkaraa ja suuria lihakimpaleita, enkä koskaan pitänyt lihakeitosta, jauhelihakeitto kyllä menetteli. En kyllä tällä hetkellä syö kuin jauhettua nautaa punaisista lihoista - siitä voi tehdä kaikenlaista.

Miten voi kutsua nirsoksi sellaista, joka kunnioittaa omia mielipiteitään ja aatteitaan?

Vierailla ja synttärikutsuilla, omillakin synttäreillä, oli pakko maistaa täytekakkua, varsinkin oma täytekakku piti aloittaa, että vieraatkin saivat maistaa. Ei, en pidä perinteisestä täytekakusta yhtään. Tulee kyynel silmään sen ajattelemisestakin. Täytekakku on nimensä mukaisesti täyttävää ja siitä tulee paha olo. Ja toisaalta, kun piti syödä vierailla edes täytekakkua, niin kuitenkin katsottiin tarkkaan, ettei ottanut mitään muuta keksiä tai pullaa yhtä enempää, että muutkin vieraat saisi. Sanottiin, ettei saisi olla ahmatti. Toisaalta, kun teininä yritin juoda tarpeeksi vettä lukemieni suositusten mukaisesti, niin veden juontiani tarkkailtiin koko ajan, vaikka en minään päivänä saanut suositeltua vesimäärää täyteen, niin silti aina tarkkailtiin. Sitä en koskaan ymmärtänyt. Varsinkin urheilevan ihmisen pitäisi tankata riittävästi vettä. Mahtoikohan osa makean haluamisestani johtua siitä, että en saanut riittävästi muita ravinneaineita ja nestettä?

Makean persous pysyi minussa monta vuotta ja luultavasti se tarttui minuun lapsuudesta. Lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa makea oli ikään kuin palkinto, tavoiteltava asia ja mielihyvän tuottaja - toisaalta sitä oli aina saatavilla. Perheeseeni kuului perinne juoda joka ilta iltakahvit ja siinä samassa syödä iltapala ennen nukkumaan menoa. Teini-ikää lähestyttäessä iltakahvipöydässä alkoi olla yhä enemmän makeita herkkuja ja keittiön kaapeista löytyi aina keksiä, pullaa tai piirakkaa. Voin suoraan sanoa, ettei perheessämme ollut kovinkaan hyvät ruokailutottumukset. Olinkin pienenä ja nuorena vähän pyöreämpi ja kärsin useasti ihon huonovointisuudesta, joka johtui siitä, että kehokin voi huonosti.

Kuvat löytyivät googlesta

Nykyään makean syömisestä saattaa tulla huono omatunto jälkeenpäin, koska se ei ole hyväksi elimistölle, aineenvaihdunnalle eikä iholle. Sen tiedostaa. Tällä hetkellä ei tee yhtään mieli makeaa. Kävelen pullat, piirakat, keksit, karkit, sipsit ja jäätelöt ohi katsomatta päinkään, koska ei löydy innostusta.

Toisaalta voi olla kyse siitäkin, ettei osaa ostaa vain itselleen herkkuja. Silloin, kun tiedän jonkun syövän seurassani, niin keksin vaikka mitä ja ajattelen, mistä molemmat voisimme nauttia ja tykätä. Kysyin eräänä päivänä ollessamme ystävän kanssa kahvilassa, että jos ostaisin hyvältä näyttävän suklaakakun vitriinistä, niin söisikö hän siitä puolet. Hän vastasi ei, joten kakku jäi ostamatta.

Olen siis eräänlainen tunnesyöjä - haluan jakaa herkuttelunautinnon toisen kanssa.

Toisaalta taas kaupoissa on nykyään ihan hurjan suuri valikoima ja niin paljon kaikkea, että valikoimiseen kuluisi paljon aikaa. Periaatteessa suuri valikoima myös pienentää haluamista. Näen usein kaupassa joidenkin nappaavan sipsi- tai karkkihyllyltä jotain tuttua ja turvallista, mitä on aina ennenkin syönyt. On vain harvoja niitä, jotka viettävät siinä kaikenmoisia karamelleja ja suklaita notkuvilla hyllyillä aikaa ja miettii, mitä kokeilisi seuraavaksi, mikä näyttäisi hyvältä. Enkä nyt lähde ollenkaan höpisemään nykyruokatrendistä.

~ Lilja Lumi

P.S. Oli muuten aivan ihana päivä tänään töissä, kun oli laulutuokiota ja metsäretkeä. Menimme peuhaamaan lapsien kanssa lehtiä täynnä olevalle nurmelle ja lehtien sekaan makoilemaan, jolloin lapset kiipesivät päälle. Ihana katsella lasten iloitsemista. Aivan satumaista maisemineen, saimme paljon upeita syksyisiä kuvia, vaikka taivas olikin pilvessä.

Kahvi ketuttaa

Tänään bussissa matkalla kämppää kohti mietin, miksi mieli on niin alhaalla. Tänään tuntui töissä, että minut kuultiin, mutta ei kuitenkaan kuunneltu. Vai johtuuko se sittenkin työkaverin tiuskaisusta, joka ei varmastikaan ollut tarkoituksellista, koska hän korjasi sen, kun tajusi, mistä oikeasti oli kyse.

Mikä sitten veti mielen niin matalaksi? 20 minuuttia ennen töiden loppua ajattelin, että nyt ei huvita tehdä mitään muuta kuin maata paikallaan ja katsella kattoparruja. Mieli oli jumissa, mutta tosin niin kehokin, koska piti käydä kakkosella kämpille tultua. Voiko matala mieli johtua niin paljon siitä, mitä suuhunsa tunkee ja on tunkematta? Sain itseni ulos bussista yhden pysäkin aiemmin ja katselin ympärilleni, josko se ulkoilma tosiaan virkistäisi ja aloin miettiä tarkemmin työpäivän kulkua.

- Oli aikainen aamu ja olin nukkunut alle kuusi tuntia.

- Väsytti koko päivän.

- Heti töihin tultua laitoin kahvin porisemaan ja join kolme kuppia kahvia päivän aikana.

Olen jo jonkin aikaa jättänyt aamukahvin välistä ja juonut sen sijaan teetä. Mahtaisiko matala mieli johtua liiallisesta kahvista, jonka oikeasti pitäisi olla piriste? Oikeastaan kahvista tekee piristeen ainoastaan siinä oleva kofeiini. Ilman kofeiinia kahvi olisi mainio unilääke, mikä on hämmentävää. Toisaalta kahvi on myös diureetti eli poistaa nestettä kehosta - liika kahvi voi saada päänkin särkemään, koska useimmiten päänsärky johtuu liian vähäisestä nesteestä, alhaisesta verensokerista tai kipeistä lihaksista eli huonosta niskan asennosta ja siitä, ettei veri kierrä päässä hyvin - mutta ei siitä sen enempää.

Kämpille saavuttua söin Skyrin ja join vettä. Seuraavaksi teen rentouttavan kasvonaamion ja ehkäpä otan päikkärit päälle, jos on vielä senkin jälkeen mieli maassa. Voisi kaapata kirjan käteensä tai lähteä katsomaan maisemia. Tai mitä tahansa muuta.

~ Lilja Lumi

I love me - messut

Eipä ne niin ihmeelliset olleet, mutta oli tosi mielekästä nähdä ystävää, joka asuu Hämeenlinnassa, mutta tuli tällä kertaa bussilla Turusta :) Menin bussihalliin häntä vastaan, löysin saapuvien bussien tuloportit ja hän näemmä tuli Åbussilla, josta en ollut ennen kuullut.

Kävimme kämpillä heittämässä tavarat sen jälkeen, kun olimme nähneet ja kuulleet Kampissa jonkun Olli Hermannin, josta en ole koskaan ennen kuullutkaan, esiintyvän, ja menimme Karhunaukiolle. Siellä nousimme 9-ratikkaan, joka meni Messukeskukseen. Nettilipuilla laitteen kautta sisään, kävimme automaattijonossa ja narikkajonossa ja pääsimme kiertelemään.

Messuilla oli Magnum-ständi, josta olisi saanut jäätelöä ja toivomaansa krääsää siihen päälle, mutta jäätelö maksoi viisi euroa ja jäätelötiskille oli aikamoinen jono.

Alla ovat Freddy-housut. Näin nämä ensimmäistä kertaa ja näyttivät tosi hyviltä mallinukkejen päällä ja joidenkin ihmisten jaloissakin. Pyllyä korostavat housut. Harmi vain, että näille jäi hintaa 60 euroa ja normaali hinta oli 79,90.

Housukatselmuksen jälkeen kiersimme katselemassa ymprärillemme, pitelin kultaharkon kopiota kädessäni ja katselimme sormuksia, kunnes kello tuli kolme ja kävimme katsastamassa Schwarzkopfin - hiusmuotinäytöksen. Arvostelimme asiankuuluvasti mallien kuontaloita ja olimme sitä mieltä, että ehdottomasti vanhemmat mallit olivat enemmän edukseen kuin nuoret. Näissä vanhemmissa malleissa oli jotain erilaista, he hymyilivät.

Oli meille molemmille ensimmäinen mikään näytös.

Hiusnäytöksen jälkeen kävimme vielä ympäri ämpäri katselemassa vaatteita ja koruja, hankin ihanan pöllöpipon Tähtituotteen putiikista ja olin iloinen. Aiemmin oli tullut aivan ihana oranssihtava lippahuopahattu vastaan, jossa oli päällä tupsu ja joka sopi minulle kuin nenä päähän, mutta se jäi sinne, koska sillä oli hintaa 80 euroa. Jospa se tekee jonkun toisen onnelliseksi.

Kun seuraava tunteroinen oli kulunut, niin menimme yleiseen vaatemuoti-näytökseen, jossa esiteltiin montaa eri merkin vaatetta mallien päällä. Arvostelimme jälleen asiaan kuuluvasti ja jotkut asuista todellakin olivat aika hullunkurisia, sellaisia, joita tuskin kukaan kadulla vastaan tuleva tavallinen tallaaja käyttäisi. Jotkut asut taas olivat oikein kivoja.

Välillä messualueella näki mukavia pieniä taideteoksia, kuten nämä katossa roikkuvat sateenvarjot ja näytöstilassa olevat ilmapallot. Messut oli jaoteltu kahteen osioon: vasemmalla puolella pääväylää olivat vaatteet ja korut sekä muotinäytösareena, kun taas oikealla puolella pääväylää oli ravitsemukseen, hyvinvointiin, kosmetiikkaan ja hiuksiin erikoistuneita putiikkeja, kojuja tai ständejä - miksi näitä nyt kutsutaan.

Kävimme pikasilmämeikissä ja kiersimme aluetta ympäri ihmetellen, haistellen ja maistellen kaikenlaista. Joitakin asioita jäi näkemättä, koska aika loppui kesken. Mutta vaikka messut sulkeutuivat kuudelta, niin kaikki eivät lopettaneet silloin vielä kiertämistä eikä myymistäkään.

Olin todella kahden vaiheilla, kun katselin 79 euron hampaidenvalkaisutarjousta paikan päällä, mutta ajattelin käyttää sen summan johonkin muuhun. Tai sitten voisin säästää ja käydä joskus jossain valkaisuttamassa hampaat. Ovathan nämä legot vähän värjäytyneet kahvista, teestä sun muusta.

Oli mukavat messut, mutta eivät mielestäni kuitenkaan mitkään todella huikeat. Tulipahan koettua.

Tänään on koko päivän tullut rötvättyä, katsottu monta jaksoa yhtä sarjaa, syöty jäätelöä, käytetty pressopannua ensimmäistä kertaa ja tullut ihan hyvääkin kahvia, leikattu hiuksia ja syöty vähän lisää. Tämän päivän ja viikonlopun kruunasi Linnanmäellä ollut todella upea ilotulitus, joka on hienoin ilotulitus tähän asti näkemistäni. Tuli sekin todettua, ettei Linnanmäeltä kävellyt takaisin kämpillenikään kovin kauan.

Nyt kuitenkin nukkumaan, 5:30 herätys. Hyvää yötä!

~ Lilja Lumi

Onnistumisen kokemus juoksumatolla

On hassua, että työkaverinikin eilen sanoi, että hänen mielestään jo eilen oli ihan perjantain tuntuinen päivä. Tänään sitten oli lauantai. Onneksi oli aika rento lauantai. Tuleeko siis toinen lauantai, kaksi sunnuntaita vai olikohan tässä vain kaksi perjantaita.

Kuva on googlesta

Tänään töissä oli ihan rento päivä. Oli sen verran työntekijöitä ryhmässä ja opiskelija vielä päälle, että pääsimme tekemään kaikenlaisia rästihommia ja sen lisäksi järjestettyä roolivaatevarasto uuteen uskoon. Lapsia unohtamatta tottakai. Oli ihanaa saada paikat järjestykseen ja muutenkin tuli tosi siistiä muuallekin :)

Tällä viikolla on ollut stressaavin päivä siitä lähtien kun tammikuussa aloitin, mutta onneksi saimme vastapainoksi paljon hyviäkin päiviä. Suurin osa päivistä on hyviä, vaikka sattuuhan ja tapahtuu lasten kanssa aina kaikenlaista - siksi tätä työtä rakastankin. Ja tässä viikossa on ollut varsin kivaa tutustua paremmin joihinkin työkavereihin, joiden kanssa ei tule paljon muuten juteltua, mutta nyt tuli oltua koko viikon heidän kanssaan, koska ryhmämme olivat yhdistettyinä. Tämän viikon jälkeen varmaan kaipaan heidän kanssaan jutustelua, joten pitää käydä monesti höpöttelemässä.

Kuva on googlesta.

Tänään olen tehnyt kaksi uutta ennätystä salilla. Lämmittelen aina juoksemalla juoksumatolla. Joskus harrastin crosstraineria, mutta sitten hullaannuin juoksemiseen (pitää siis periaatteessa kiittää, ettei tietyllä salilla ollut moderneja crosstrainereita, mutta hyvät juoksumatot) ja löysin juoksemisen ilon.

Tämän viikon alussa, olisiko ollut tiistaina, kävin salilla ja juoksin 10.5km/h - nopeudella kuusi minuuttia putkeen. Ennen pidin 3 min kävelyä 2 min juoksua tahtia. Tänään yllätin itseni ja kolmen minuutin kävelyn (6.3) jälkeen nostin ensin vauhdin 10.0:aan ja vielä 10.5:een ja jatkoin tätä, kunnes tuli kaksitoista minuuttia täyteen. En tiedä, mistä tuo kaksitoista minuuttia on lähtöisin, kunpa harrastan kahdentoista minuutin lämmittelyä.

Neljän ensimmäistä juoksuminuuttia on vaikeimmat ja sen jälkeen alkaa helpottamaan. Yhdeksän minuutin kohdalla alkoi vähäsen tuntua keuhkoissa ja kuivata suuta. Kahden viime minuutin aikana tunsin eräänlaista kihelmöintiä poskissa ja tuntui kuin poskien iho olisi noussut kananlihalle. Tulivat punakiksi, kun peiliin katsahdin. Hauskaa. Olin ylpeä itsestäni, koska ylpeä itsestään saa olla aina kun saa aikaiseksi jotain hienoa, kuten uuden onnistumisen kokemuksen. Se kokemus on jo itsessään hieno ja arvoisensa.

Lopuksi tein tavallisen saliohjelman ja lähdin kauppaan.  Kävin katsomassa Stadiumilta, josko löytyisi kivat college-pökät, muttei löytynyt niitä, mitä menin etsimään - josko joku päivä. Kävin vielä katselemassa urheiluvaatteita - uusia salikenkiä ja lenkkareita, treenipaitoja, treenitrikoita ja urheiluliivejä, mutten mitään vaatteita saanut ostettua, koska keskittymiskyky ei ollut mikään paras sillä hetkellä. Salilla kului 1,5 litraa vettä ja menomatkalla kaupoissa vielä kulki täysi pullo mukana, joten juoksukestävyyden lisäksi tuli testattua myös virtsarakon kestävyyttä. Sen sijaan ostin hiusvärin. Kämpille saavuttua piti saada muromysliä mantelimaidolla, pari leipää vihreällä sitruunateellä ja skyriä, kunnes massu ja mieli olivat tyytyväisiä.

~ Lilja Lumi

Se on nyt täällä: uusi tietokone!

Nyt ollaan jännän äärellä!

Noin. Siinä on varmasti tarpeeksi kuvia yhdestä tietokoneesta? Eli uusi tietokoneeni on merkkiä ASUS ja mallia X552MJ, värinä valkoinen. Oli jo aikakin hankkia uusi tietokone, kun vanha alkoi vedellä viimeisiään.

Hienosti palvellut vanha kunnon Acer. Hankin sen vuonna 2007, jolloin olin elämäni sivupolulla, eli asuin Turun Varissuolla solukolmiossa vuokrana 200 euroa kuussa ja opiskelin parturi-kampaajakoulussa Aninkaisissa. Eli miksi opiskelin parturi-kampaajaksi ja asuin Vakkella? No idea. Ei ole paljon muistikuvaa siitä ajasta. Muistan asunnon ja kämppiksen, muistan, millainen koulu oli ja tyhmän opettajamme. Mutta se siitä. Asia jota ei tarvitse muistella.

Tällä uudella koneella on vaikka ja mitä kivaa! Ainakin se toimii hienosti ja sulavasti, eikä yhtään töki ja siinä on tosi paljon tilaa sekä levyasema, että tällä voi katsella myös dvd-levyjä Youtuben kissavideoiden lisäksi.

Mutkia matkassa oli tätä hakiessa. Tilasin tämän työpaikan lähelle, koska ajattelin, että viesti tavaran saapumisesta tulisi työpäivän aikana. Toki kyllä, jos olisin ollut viiden vuorossa, niin olisin voinut tämän hakea heti työpäivän jälkeen. Olin kuitenkin istumassa Kallion kirjastossa lukemassa ja lähdin odottelemaan oikeata bussia. Ennen oikeata bussia ehti tulla ainakin kymmenen bussia. Sillä aikaa katselin, kuinka nainen tupakoi bussikatoksessa tupakointikieltomerkin vieressä, heitti roskan kadulle ja meni bussiin istumaan invalidipaikalle. Jotkut ihmiset ovat vain tällaisia.

Totta puhuakseni kovin moni ei kyllä välitä siitä, että busseissa on raskaana oleville, liikuntarajoitteisille ja vanhoille ihmisille merkityt paikat. Mietin, miten noita paikkoja voisi muuten korostaa kuin pitämällä niitä tarroja siinä yläpuolella ja seinän vieressä, kun ihmiset eivät niitä näe.  Tuli mieleen, että busseissa voisi olla niillä paikoilla muuhun verhoiluun sopivat penkkiverhoilut, mutta nämä neljä tiettyä penkkiä voisi olla verhoiltu väriin sopivasti ja niissä voisi toistua tarroissa näkyvien merkkien kuvat. Ei siinä, nostaisin muutenkin pyllyni, jos näen, että joku tarvitsee penkkiäni enemmän, olipa se erikseen merkitty tai ei.

That's all this time. Nyt suihkuun ja katselemaan, mitä kaikkea kivaa tällä koneella on tarjota.

~ Lilja Lumi