Nämä silmät ovat nähneet auringon monta kertaa. Puhuimme tänä aamuna, kuinka aurinko lämmittää, vaikka olisi kuinka kylmä tahansa. Onneksi aurinko on ollut mukana niin monessa syyspäivässä ja kirkastanut syksyn värejä entisestään. Ja pitänyt myös vihreän vihreänä mahdollisimman pitkään.
Tänään kuulin kahden kirkon kellot. Kaikki oli todella aurinkoista, kirkasta ja värikästä, mutta halusin kuvata lähes kaiken mustavalkoisena. Musta-valkoisuudessa on kontrastia, syvyyttä, karkeutta, rosoisuutta ja se tuo kuviin jotain, mitä värilliset kuvat eivät näytä. Osaksi mustavalkoiset kuvat olivat niin kauniita juurikin auringonvalon takia.
Ilman valoa ei ole varjoja.
Perjantaina oli onnekas olo. Autoin työkaveria taittelemaan paperista tähden ja autoin vanhaa miestä bussissa. Mies tuli viereeni ja kysyi neuvoa, miten hän pääsisi Mannerheimintielle ja että mahtaako hän olla väärässä bussissa. Vanhuus oli tuonut hänelle hajamielisyyttä, joten neuvoin häntä nousemaan oikealla pysäkillä pois ja lähtemään keskustaan menevään bussiin ja osoitin, missä päin keskusta sijaitsi. Samalla hän kertoi, kun oli asunut siellä ja täällä lapsineen 60-luvulla. Kehoitin vielä painamaan nappia, kun hän nousi ennen minua ja hän poistuessaan kiitti ja sanoi "Mitä olisinkaan tehnyt ilman sua". Tuli niin hyvä mieli! :) Yritin löytää samana päivänä myös kadonnutta tavaraa, mutta ei onnistanut siinä, vaikka löydänkin joskus helposti kadonneita tavaroita, mutta en sillä kertaa, harmituksekseni. Onneksi huoli ei ollut suuri.
Eilen aamupäivällä sain nettineuvottelulla tilattua itselleni uuden koneen ja sain myös läheiseltä apua samalla. On ihanaa antaa ja saada apua vaikka ihan arkipäiväisissäkin asioissa. Illalla nautin punaviiniä ja söin hyvää ruokaa.
Jeps, siinähän se ranskalainen parveke :)
Tänään aamupäivällä mietin, että on loistava syy mennä ulos, kun on niin mahdottoman upea ilma! Toinen syy asunnosta poistumiselle on yhä jatkuvat hissityöt. Kai ne kohta valmistunevat. Eteisaulassa oli lappu aiemmin jo, että hissityöt jatkuvat sunnuntaina ja hissitöistä aiheutuva melu on ystävällisesti kestettävä. Mikäs siinä, kun saa portaita ylös alas kiivetä, niin tulee kuntoiltuakin. Luultavasti nopeammin kuin hissi ehtisi. Hissin käyttö hidastuttaa, jollei kyseessä ole yli kuutta kerrosta kiivettävää.
Viivyttelin turhan pitkään sisällä, koska piti juoda teetä, syödäkin jotain ja kävelin kirjastolle. Se meni neljältä kiinni ja lehti jäi kesken. Ärsyttävää oli venäläismies, joka puhua pajatti kännykkäänsä ympäriinsä kävellen ja kännykässäkin oli kaiutin päällä. Eikä kirjaston työntekijät menneet mitään asiasta sanomaan. Kun kuulutettiin kymmenestä jäljellä olevasta minuutista, niin laitettiin jotain sirkusjazzia soimaan, mikä teki lukemiseen keskittymisestä todella hankalaa. Joten lehti jäi kesken. Ilman näitä kahta häiriötekijää se olisikin ehtinyt loppuun asti. Mutta ei.
Ennen kirjastoissa vaadittiin hiljaisuutta, mikä on mielestäni hyvä asia, mutta luullakseni kirjastoissa edelleenkin kielletään puhelimien käyttö ja onneksi joskus jossakin joku muistaakin sen.
Miullakin jos puhelin soi kirjastossa, niin vastaan toki siihen, mutta pidän ääneni todella hiljaisena ja pyrin saamaan puhelun todella nopeasti loppuun.
Kirjaston jälkeen lähdin kuvailemaan ympäristöä, koska It's a beautiful day!
Nyt voisi vielä vaihtaa vuodevaatteet, pestä astiat ja käydä läpi seinälle tulevia kuvia. Vaikka tämä askeettisuus on ihastuttavaa, niin voisi seinällä muutama kuva olla.
Pitäisi hankkia tosiaan se sinipiika, että saisi lattiat luututtua. Sileällä täyttämättömällä lattiapinnalla näkyy niin helposti kaikki lika ja muruset. Ja ruokapöytä, ettei tarvitsisi lattialla syödä, ettei tulisi lattialle murusia. Joskus haaveilin pitkästä japanilaistyyppisestä ruokapöydästä, että voisi istua tyynyillä ja syödä, mutta jos tulee vanhempi vieras kylään, niin hän ei kyllä oikein taivu lattialle.
Tekisi mieli vielä mennä ulos, hankkia maitoa kaupasta.
Tai sitten voisi vain lukea kirjaa ja lipittää teetä.
~ Lilja Lumi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti