tiistai 13. lokakuuta 2015

Se on nyt täällä: uusi tietokone!







Nyt ollaan jännän äärellä!










Noin. Siinä on varmasti tarpeeksi kuvia yhdestä tietokoneesta? Eli uusi tietokoneeni on merkkiä ASUS ja mallia X552MJ, värinä valkoinen. Oli jo aikakin hankkia uusi tietokone, kun vanha alkoi vedellä viimeisiään.

Hienosti palvellut vanha kunnon Acer. Hankin sen vuonna 2007, jolloin olin elämäni sivupolulla, eli asuin Turun Varissuolla solukolmiossa vuokrana 200 euroa kuussa ja opiskelin parturi-kampaajakoulussa Aninkaisissa. Eli miksi opiskelin parturi-kampaajaksi ja asuin Vakkella? No idea. Ei ole paljon muistikuvaa siitä ajasta. Muistan asunnon ja kämppiksen, muistan, millainen koulu oli ja tyhmän opettajamme. Mutta se siitä. Asia jota ei tarvitse muistella.

Tällä uudella koneella on vaikka ja mitä kivaa! Ainakin se toimii hienosti ja sulavasti, eikä yhtään töki ja siinä on tosi paljon tilaa sekä levyasema, että tällä voi katsella myös dvd-levyjä Youtuben kissavideoiden lisäksi.

Mutkia matkassa oli tätä hakiessa. Tilasin tämän työpaikan lähelle, koska ajattelin, että viesti tavaran saapumisesta tulisi työpäivän aikana. Toki kyllä, jos olisin ollut viiden vuorossa, niin olisin voinut tämän hakea heti työpäivän jälkeen. Olin kuitenkin istumassa Kallion kirjastossa lukemassa ja lähdin odottelemaan oikeata bussia. Ennen oikeata bussia ehti tulla ainakin kymmenen bussia. Sillä aikaa katselin, kuinka nainen tupakoi bussikatoksessa tupakointikieltomerkin vieressä, heitti roskan kadulle ja meni bussiin istumaan invalidipaikalle. Jotkut ihmiset ovat vain tällaisia.

Totta puhuakseni kovin moni ei kyllä välitä siitä, että busseissa on raskaana oleville, liikuntarajoitteisille ja vanhoille ihmisille merkityt paikat. Mietin, miten noita paikkoja voisi muuten korostaa kuin pitämällä niitä tarroja siinä yläpuolella ja seinän vieressä, kun ihmiset eivät niitä näe.  Tuli mieleen, että busseissa voisi olla niillä paikoilla muuhun verhoiluun sopivat penkkiverhoilut, mutta nämä neljä tiettyä penkkiä voisi olla verhoiltu väriin sopivasti ja niissä voisi toistua tarroissa näkyvien merkkien kuvat. Ei siinä, nostaisin muutenkin pyllyni, jos näen, että joku tarvitsee penkkiäni enemmän, olipa se erikseen merkitty tai ei.

That's all this time. Nyt suihkuun ja katselemaan, mitä kaikkea kivaa tällä koneella on tarjota.

~ Lilja Lumi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuulumisia kolmelta viikolta ja Katajanokan arkkitehtuuria

Töihin paluu flunssaviikon jälkeen oli hieman väsynyt. Tuntuu, ettei vieläkään ole oikein voimat palautuneet, vaikka siitä on jo kolme viikk...