Onnistumisen kokemus juoksumatolla

On hassua, että työkaverinikin eilen sanoi, että hänen mielestään jo eilen oli ihan perjantain tuntuinen päivä. Tänään sitten oli lauantai. Onneksi oli aika rento lauantai. Tuleeko siis toinen lauantai, kaksi sunnuntaita vai olikohan tässä vain kaksi perjantaita.

Kuva on googlesta

Tänään töissä oli ihan rento päivä. Oli sen verran työntekijöitä ryhmässä ja opiskelija vielä päälle, että pääsimme tekemään kaikenlaisia rästihommia ja sen lisäksi järjestettyä roolivaatevarasto uuteen uskoon. Lapsia unohtamatta tottakai. Oli ihanaa saada paikat järjestykseen ja muutenkin tuli tosi siistiä muuallekin :)

Tällä viikolla on ollut stressaavin päivä siitä lähtien kun tammikuussa aloitin, mutta onneksi saimme vastapainoksi paljon hyviäkin päiviä. Suurin osa päivistä on hyviä, vaikka sattuuhan ja tapahtuu lasten kanssa aina kaikenlaista - siksi tätä työtä rakastankin. Ja tässä viikossa on ollut varsin kivaa tutustua paremmin joihinkin työkavereihin, joiden kanssa ei tule paljon muuten juteltua, mutta nyt tuli oltua koko viikon heidän kanssaan, koska ryhmämme olivat yhdistettyinä. Tämän viikon jälkeen varmaan kaipaan heidän kanssaan jutustelua, joten pitää käydä monesti höpöttelemässä.

Kuva on googlesta.

Tänään olen tehnyt kaksi uutta ennätystä salilla. Lämmittelen aina juoksemalla juoksumatolla. Joskus harrastin crosstraineria, mutta sitten hullaannuin juoksemiseen (pitää siis periaatteessa kiittää, ettei tietyllä salilla ollut moderneja crosstrainereita, mutta hyvät juoksumatot) ja löysin juoksemisen ilon.

Tämän viikon alussa, olisiko ollut tiistaina, kävin salilla ja juoksin 10.5km/h - nopeudella kuusi minuuttia putkeen. Ennen pidin 3 min kävelyä 2 min juoksua tahtia. Tänään yllätin itseni ja kolmen minuutin kävelyn (6.3) jälkeen nostin ensin vauhdin 10.0:aan ja vielä 10.5:een ja jatkoin tätä, kunnes tuli kaksitoista minuuttia täyteen. En tiedä, mistä tuo kaksitoista minuuttia on lähtöisin, kunpa harrastan kahdentoista minuutin lämmittelyä.

Neljän ensimmäistä juoksuminuuttia on vaikeimmat ja sen jälkeen alkaa helpottamaan. Yhdeksän minuutin kohdalla alkoi vähäsen tuntua keuhkoissa ja kuivata suuta. Kahden viime minuutin aikana tunsin eräänlaista kihelmöintiä poskissa ja tuntui kuin poskien iho olisi noussut kananlihalle. Tulivat punakiksi, kun peiliin katsahdin. Hauskaa. Olin ylpeä itsestäni, koska ylpeä itsestään saa olla aina kun saa aikaiseksi jotain hienoa, kuten uuden onnistumisen kokemuksen. Se kokemus on jo itsessään hieno ja arvoisensa.

Lopuksi tein tavallisen saliohjelman ja lähdin kauppaan.  Kävin katsomassa Stadiumilta, josko löytyisi kivat college-pökät, muttei löytynyt niitä, mitä menin etsimään - josko joku päivä. Kävin vielä katselemassa urheiluvaatteita - uusia salikenkiä ja lenkkareita, treenipaitoja, treenitrikoita ja urheiluliivejä, mutten mitään vaatteita saanut ostettua, koska keskittymiskyky ei ollut mikään paras sillä hetkellä. Salilla kului 1,5 litraa vettä ja menomatkalla kaupoissa vielä kulki täysi pullo mukana, joten juoksukestävyyden lisäksi tuli testattua myös virtsarakon kestävyyttä. Sen sijaan ostin hiusvärin. Kämpille saavuttua piti saada muromysliä mantelimaidolla, pari leipää vihreällä sitruunateellä ja skyriä, kunnes massu ja mieli olivat tyytyväisiä.

~ Lilja Lumi