En ole vähään aikaan kirjoitellut, kun ei ole ollut inspiraatiota tai motivaatiota kirjoittaa. Kolme viikkoa sitten eräs minulle tärkeä henkilö joutui sairaslomalle ja tunsin sekä totesin itselleni, että tulen olemaan jonkun aikaa alamaissani ja se piti paikkaansa. Lisäksi en ole nähnyt ystäviäni ihan liian pitkään aikaan ja yhtä ystävääni en ole nähnyt jo vuoteen.
En voi mitään sille, että kaipaan jokaista ystävääni ja jokaista minulle tärkeää ihmistä joka päivä. Enkä voi pakottaa ketään tapaamaan. Joka päivä toivoisin, että minulla olisi kyky teleportoida itseni kaikkialle maailman kolkkiin. Näkisin ystäviäni sekä perhettä enemmän (eikä haittaisi jos ehtisi vain tunnin nähdä, koska tuntikin on äärettömän arvokas) sekä näkisin maailmaa, enkä vain unelmoisi sen näkemisestä. Haluaisin käydä monissa maissa, ensimmäisenä Englannissa.
Anyway, olen ollut surullinen nyt jonkun aikaa. Tuntuu, että elämä junnaa paikoillaan, eikä ole menossa mihinkään suuntaan. Senkään takia en ole kirjoitellut, kun kirjoitukseni ovat useimmiten iloisia ja hyvistä asioista kertovia. Tällä hetkellä tuntuu, että se valo, se ennen pirskahteleva iloisuus sisälläni, on hiipunut, muttei onneksi vielä sammunut. Sen voi hetkessä saada palamaan kirkkaasti.
Olen yrittänyt pitää uusista harrastuksistani, porrasjuoksusta ja uimisesta kiinni, mutta viime viikolla ei tullut porrasjuostua, kun lauantaina myrskysi koko päivän. Eilen kävin uimassa 1100 metriä Töölön uimahallissa sekä pulahdin muutaman kerran kylmäaltaaseen. Kävin myös pitkästä aikaa salilla juoksemassa alkuviikosta. Haluaisin kaikkia kolmea lajia harrastaa joka viikko sekä myös lihaskuntoa. Pitäisi yrittää lihasten treenaus mahduttaa johonkin väliin, eikä sitä tarvitsisi salilla toteuttaa.
En ole ottanut viikkoon yhtään kuvaa ja sekin kertoo paljon sillä rakastan kuvaamista. Ei ole tehnyt mieli kuvata. Välillä aurinko on näyttäytynyt kauniina työaamuina Sörnäisistä katsoen Kalasatamaan, mutta eivät ne satunnaiset bussin kyydistä otetut kuvat ole onnistuneet.
Työt ovat viime päivinä olleet elämäni punainen lanka. Se on onneksi elämässäni pysyvä osa, vaikka odotankin sitä päivää, kun olisin töistä poissa 1-1,5 vuotta erään tietyn syyn takia. En tunne lähestyväni keski-ikää, koska minulla on siitä eri käsitys kuin toisilla. Olen pienestä asti ajatellut, että keski-ikä on vasta viidenkympin hujakoilla, koska sata vuotta on ihmisen oletettu tai paremminkin toivottu elinikä.
Vaikken viime viikolla kissaa kummempaa kuvaillut, niin otin muutaman kuvan kahtena edeltävänä viikkona. 22. syyskuuta oli ihana metsäretki töissä ja kaksilehtisestä apilasta muodostui perhonen. Ostin kukkia kotiin, jotka sunnuntaina joutivat roskiin. Kuva säilyttää ne kauniina.
23. syyskuuta löysin mistäpä muualtakaan kuin Postitalon Supermarketista ihanan ROST-kahvin, joka on paahdettu Lauttasaaressa. En kuitenkaan ole vielä ehtinyt Lauttasaareen asti, niin onneksi tummaa ja vaaleata älyttömän hyvää kahvia saa Postitalon Supermarketista. Löytyi ihana Vallilan kuva Turustakin kyseisestä kaupasta ja tottakai pala Turkua lähti mukaan, koska ei Turku minusta oikeasti koskaan poistu. Löysin myös kivan uuden lehden, jonka käyn hakemassa pois kuleksimasta seuraavana palkkapäivänä. Liian monesti nähnyt kivan lehden kaupassa ja harmitellut sitten, kun se on ehtinyt sieltä hävitä. Tästä esimerkkinä Onnistujan opas - sarjan Elinvoimaa-lehti (vinke vinke, jos se joltain löytyy, ME WANT!)
24. syyskuuta käveleskelin Tuomiokirkon portaille aikomuksena juosta niitä ylös ja alas. Vähän isojen miesten kuvailua, jotka katselevat kirkon laelta maisemia, sekä lokin kuvailua, kun se siinä tepasteli edestakaisin. Senaatintorilla sattuikin olemaan kansainväliset suurmarkkinat, joten paikka tietysti kuhisi turisteja. Siellä kävelin ylös ja alas kymmenen kertaa turistien väleissä ja tuli kyllä hiki. Kävelin markkinat läpi ja toivoin, että olisi sillä hetkellä taskussa pullottanut kahdensadan euron seteli, niin olisi voinut ostaa kaikkia kivoja koruja, kiviä ja ruokia.
Löysin silti itseni parkkeerattuna syömään kuplavohvelia vadelmien, vaahtokarkkien ja jäätelön kera. No se oli sen viikon herkku, vaikkei herkkuja pitänytkään syödä. Piti nyt olla koko lokakuukin herkuton, ainakin kolmannesta päivästä eteenpäin, mutta enpä minä ole mitään muuta tehnyt kuin syönyt syönyt ja syönyt. No tästä toiminnasta koostui ainakin viime lauantai-päivä sekä eilinen uimista lukuunottamatta. Tästä enemmän myöhemmin.
Porrasjuoksun ja vohvelisyömingin jälkeen kävin lautalla Suomenlinnassa, en tiedä miksi, kiersin siellä hetken ja tulin seuraavalla lautalla takaisin. Kävelin kotiin Postitalon ROST-pysäkin kautta.
Kisse laittelee unille, sieniä puussa 26.9. sekä "Minä sitten tykkään kerrospukeutumisesta".
Aamuaurinko 27. syyskuuta.
Salilla 28.9. porraslaitteessa itseni rääkkäämistä kymmenen minuuttia, enkä sitten muuta jaksanutkaan.
Lähdin Turussa käymään töiden jälkeen perjantaina 29. syyskuuta. Kisse oli mukana repussa, muttei saanut tulla ulos repusta, kun kyseessä oli Vainion liikenteen bussi. Junan lemmikkivaunussa on niin paljon kivempi matkustaa, mutta junat maksavat ihan hitosti nykypäivänä. 30-40 euroa suuntaansa, niin luulisin kyseessä olevan ennemminkin Jyväskylän matka kuin parin tunnin matka Turkuun. Jatkoin Kaarinaan päätepysäkiltä Turussa. Bussi ehti perille vartin edellä aikataulussa.
Iltapala ja aamupala äidin luona. Perjantai-iltana kävimme vielä kaupasta hakemassa leipää ja kissalle lisää hiekkaa, kun oli päässyt loppumaan.
Minulla oli lauantai-aamuna herätyskello soimassa 7:45, muttei se mitään soinut, niin heräsin siihen, että äiti ja veli olivat sänkyni vieressä herättelemässä 8:15. Veli oli kuulemma tullessaan renkuttanut ovea, kun olin jättänyt turvaketjun yöksi oveen, hähää. Söimme aamiaista, aikamme turisimme, vietimme äidin synttäreitä aamukakun merkeissä ja sitten sain toimia parturina veljelleni.
Veljen lähdettyä jossain vaiheessa lähdimme äidin kanssa Kaarinan uimahalliin, jonka viereen oli pystytetty hirveästi rumia tyhmiä kerrostaloja rumentamaan kaunista maisemaa. Ei uimahallista halua katsella, mitä ihmiset puuhailevat kodeissaan, vaan kaunista maisemaa, joka viettää rantaanpäin. No mas, typerät päättäjät Kaarinassa, joiden mielestä on fiksua rumentaa kaikki kivat maisemat isoilla neliskulmaisilla kerrostalopöniköillä. Rakkaan lapsuudenkaupungin maisemat eivät ikinä enää palaudu ennalleen. Ilmeisesti ihana pulkkamäkikin on uimahallin vierestä tuhottu niin kuin jalkapallokentällekin tapahtui. Veisivät ihmiset kerrostaloineen johonkin kauas keskustasta, Kaarinassa kuitenkin pääsee kävellen kaikkialle.
Anyway kävimme uimahallissa kahdeltatoista, eikä sitä voinut siirtää seuraavaan päivään, koska jostain syystä Kaarinan uimahalli aukeaa lauantaisin ja sunnuntaisin vasta kahdeltatoista, vaikka kyllä siellä näytti olevan ihmisiä ennen meitä, lapsiperheitä. Äiti pulikoi ja minä uin 700 metriä. Tuntui, että uin paljon nopeammin päästä päähän, kun oli tuttu naama aina välillä vastassa. Äiti meni lämpimään altaaseen vesijumppaamaan jonkin näytöllä olevan ohjelman mukaan ja uimisen ja vesijumpan jälkeen kehuskeli vähintään viisi kertaa kaikille tutuille ja puolitutuille vastaantulijoille, miten hänen kipeä polvensa on niin paljon paremman tuntuinen, eikä sattunut enää ollenkaan. Yritän kovasti vakuuttaa äitiä käymään viikottain uimassa, kun se kerran tekee hyvää mielelle ja keholle.
Tultuamme uimasta kaveri oli vartoomassa meitä ovella. Höpisimme ja kahvittelimme muutaman tunnin ennen kaverin lähtöä. Äiti teki kalakeittoa. Katsoimme äidin kanssa 500 days of Summer - elokuvan lauantai-iltana sekä Noel's Diary - nimisen elokuvan sunnuntai-aamuna. Isä ja veli pelmahtivat puoliltapäivin sunnuntaina kylään ja isä heitti minut karvakamun kanssa bussiasemalle kahdeksi. Siinä se nopsakkaan meni viikonloppu.
Kisse söpönaaman iltaköllöttelyt äidin luona.
Paluumaisemat Turusta Helsinkiin. Tuntui, että menomatkallakin istuin väärällä puolella bussia. Pitää ensi kerralla ottaa oikealta puolelta bussia paikka. Päädyn aina varsinkin Onnibussissa samalla paikalle yläkertaan vasemmalle puolelle bussia. Helsingin paikallisliikenteessä miellän enemmän oikeaa puolta.
3. lokakuuta kävin pitkästä aikaa salilla juoksemassa. Oli mukavaa, tosin juoksukunto pitää saada jälleen kohotettua, että jaksaa. Kuka päivittäisi juoksulistani?
4. lokakuuta nautin aamupuurosta ja aamukahvista uusien lehtien kera kotona, kun heräsin 45 minuuttia ennen herätystä eli vähän viiden jälkeen. Ei sitä jaksa sängyssä olla, jos ei väsytä.
4. lokakuuta eli viime viikon keskiviikkona kävin myös Verkkokaupassa ja hain sieltä uuden micro SD-muistikortin tablettiini, joka ei suostu tekemään mitään ilman muistitilaa. Sekä kaksi uutta Kaffa Roasteryn AINA - nimistä kahvia, jotka olivat paahtoasteiltaan 3- ja 4-vahvuisia. Ihan jees maku.
Hieno maisema sateen jälkeen ratikkaa odotellessa Lasipalatsin edustalla. Sekä Kalasataman yksi aamu.
Viime viikolla myös rumsteerasin. Käänsin sängyn, asensin yöpöydän ikkunan vierestä sängyn viereen, vein kirjahyllykön siihen, missä yöpöytä oli seissyt ja siirsin jalkalampun eteisen eteen. Mukava järjestys. Eipä tuota voi kuin kahdella tavalla oikeastaan järjestää ja olen niin tottunut rumsteeraamaan, että järjestys vaihtuu tuon tuostakin. Nyt on hyvä näin.
Lämpimämpää päälle perjantainako, kun oli aamusella vain pari astetta plussan puolella.
Kissa harrasti myrskyn katselemista koko lauantai-päivän. Tuuli liikutti puita ja pölisytti lehtiä minkä ehti. Minäkin kävin vain kerran lauantaina ulkosalla, hakemassa vähän rompetta varastoon.
Perjantai-ilta päättyi tällä kuvalla: kotiin päästy kaupan kautta ja weekeend! Kesti hetken päästä ulos ja jaksaa laittaa ulkovaatteet kaappiin. Vaalennutin hiukset perjantaina ja ei ne kyllä ihan noin oransseilta tällä hetkellä näytä kuin kuvassa, mutta olkoon tämä hetken aikaa. Oikeasti näistä pitäisi pian tulla kirkuvan punaiset, mutta antaa olla hetki näin.
Sunnuntai-aamuna minulla ei ollut ruisleipää eikä kahvimaitoa, joten niitä etsimään lähimmästä kahdeksalta auki olevasta kaupasta. Päädyin Ympyrätalon S-Marketiin, jonka vitriini oli täynnä vielä pehmeitä sekä vähän lämpimiä hyvyyksiä. Otin mukaan myös voisilmäpullan, josta nautin sunnuntaiaamun ratoksi. Ja eilen tosiaan kävin uimassa Töölön uimahallissa. Nyt aion lukaista muutaman lehden kirjastossa.
Tämä kuva tältä aamulta Sörnäisten sillalta kuvattuna Kalasataman korkeat talot.
Tätä ihanaa olen viime päivät aika paljon kuunnellut. Muutenkin on niin hienoja hetkiä katsoa AGTn tai BGTn Golden buzzer - hetkiä. Niin liikuttavia ❤️
Mukavaa viikkoa ja toivottavasti parempaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti