Hips hei! Joululomalle lompsis lähdin 20.12. Lähdin töiden jälkeen suoraan Keravalle yhden ystävän luokse, mutta sitä edeltävänä päivänä, torstaina, kävin toisen ystävän kanssa Oodissa maistelemassa suklaakakkua ja aivan älyttömän hyvää valkoista teetä, jota en kyllä ole kaupasta bongannut. Pitäneepi kysyä Oodin kahvilan pitäjiltä, että mistä ovat ostaneet valkoista teetä, jolla oli perin englantilainen nimi. Löysin Oodista myös Ticket to ride - pelin, jonka otin Turkuun mukaan, jotta sitä olisimme voineet isän luona pelata. Siihen ei ollut aikaa, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.
Viime lauantaina 21.12. tuli suunnattua Tampereella näkemään pitkästä aikaa toista siellä asuvaa ystävää. Kävimme yhdessä kivoimmista kahviloista, jota ei ollut hinnalla pilattu ja kaikki tarjottavat oli suunnilleen itse tehty ja niin mahdottoman hyviä! Kyseessä on Tampereen Kauppahallissa sijaitseva Aniitta - niminen kahvila. Kannattaa piipahtaa mikäli Tampereella liikuskelee. Oli kyllä yllätys, kuinka pitkä matka oli bussiasemalta Kauppahallille Tampereella. Tampereella on kyllä suurin keskusta, mihin olen Suomessa törmännyt. Ainakin Turun ja Helsingin keskustaa isompi. Sanoinkin kaverille, että jos keskustan suuruudesta olisi kiinni, niin Tampere olisi Suomen pääkaupunki.
Herkuteltuamme lohileivällä, kahvilla ja piparijuustokakulla suuntasimme Tampereen joulutorille, joka oli paljon hienompi kuin Helsingin Tuomaan markkinat. Ei millään pahalla, mutta Helsingin joulutorilta puuttui niin paljon persoonallisuutta kuin olla ja voi, kun taas Tampereen joulumarkkinoilla sitä löytyi yllin kyllin. Tampereen joulumarkkinoilla oli tosi paljon erilaisia käsityöläiskojuja, jotka toivat sitä persoonallisuutta ja oikeasti tuntui, että tekijä on itse paikalla, eikä vain joku joka joutaa paikalle, niin kuin joissain kojuissa joskus.
Tampere on myös paljon siistimpi kaupunki kuin Helsinki. Tosi vähän roskia maassa. Siellä oli fiksut roskikset, joihin sai tupakan tumpata roskiksen päällä olevaan tumpeille tarkoitetulle alustalle. Saisipa sellaisia Helsinkiinkin.
En muista, menimmekö ennen vai jälkeen Finlaysonin tehdasalueen pop up - kaupan Tampereen Tallipihalle, mutta sielläkään en ollut käynyt pitkään aikaan. Tuntui, että se oli ihan erilainen kuin ennen, Tallipiha siis, ja siellä oli ulkona enemmän myyviä kojuja kuin ennen. Toki tietyt rakennukset olivat paikalla, joissa piipahdimmekin sisällä. kuten suklaarakennus ja sellainen putiikki, jossa myytiin kauniita koruja sun muuta.
Tallipihalla ulkona oli tämä yksi koju, joka möi todella kauniita kuvallisia puusta tehtyjä kahvipakettilaatikoita (en muista, miksi niitä oikeasti kutsutaan) ja suodatinpussitelineitä. Pitäisi aina olla varalla muutama satanen ylimääräistä taskussa, mutta kuka ne sinne taikoisi.
Näimme myös pari lammasta, pienen ponin sekä aasin, jolla oli selkeästi vauva vatsassa.
Ystäväni vei minut Finlaysonin alueella sijaitsevaan pop up - liikkeeseen, jossa oli eri suunnittelijoiden tekemiä käsitöitä, koruja ja mm. näitä More Joy - kaupan rättejä. Olin harmissani, kun en löytänyt Koskikeskuksesta More Joy pop up - kauppaa, mutta onneksi löytyi toisesta putiikista kaksi rekillistä ihania rättejä. Kuvassa olevista toinen päätyi omaan kotiini ja toisen annoin lahjaksi.
Kävimme syömässä Kauppahallissa reilun kulhollisen lohikeittoa ruisleivän kera ja saimme masut täyteen. Kävimme Tampereen Tornissa, joka on korkeampi kuin Helsingin Torni, jopa 25-kerroksinen ja hissikin kulki huimaa vauhtia ylös ja alas. Sieltä ylimmästä kerroksesta oli hienot näkymät ja oli muutenkin ihan hieno paikka. Satuimme sopivasti auringonlaskun aikaan. Jännää oli myös se, että Helsingistä Tampereelle tullessa lämpötila laski seitsemän astetta. Tampereella oli kuusi astetta pakkasta tullessa ja illan laskeutuessa laski jopa kahteentoista ja oli tulossa viisitoista astetta yöllä. Kivat Tampereelle. Helsinkiin palatessa oli nolla eli lämpötila nousi 12 astetta. Jännää.
Kävimme vielä mukavassa Cafe Kahvipuu - nimisessä kahvilassa juomassa mariannelattet sekä Ruohonjuuressa pyörimässä, kunnes bussi takaisin Helsinkiin lähti kuudelta. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ystävää ja käydä Tampereella.
Sunnuntaina käväisin vielä maakuntakierroksella erään ystävän luona. Katsoimme Deadpool & Wolverine - elokuvan, minkä takia saatoinkin nähdä outoa unta ekana yönä äidin luona ollessa. Moikkasin myös paria tyyppiä Helsingissä.
Paljon sosiaalistumista neljänä päivänä sekä vielä lisää koko joulunajan. Oikeastaan kuudessa kaupungissa tuli oltua neljän päivän sisällä - aikamoinen saavutus.
Sitten tähän matkaan, jolta palaan tänään. Matkaihminen, tekemiset ja seura ekoissa kuvissa. Äidillä oli erikoisen värinen amaryllis. Vietimme ensi kertaa äidin kanssa aattoa kahdestaan. Teimme torttuja, ripustimme jouluvalot keittiön ikkunaan (discovalot), kävimme saunassa ja öllötimme. Sain pehmoisen paidan, kivan kaulakorun ja söpöisen tupsupipon, vaikken mitään pyytänytkään. Niin ja suklaata, mutta se hävisi jonnekin. En tiedä, millä ilveellä saan kaiken kuljetettua takaisin.
Kävimme aattona äiteen kanssa hautuumaalla syötyämme riisipuuroa luumu-rusinasopalla. Veimme mamman, papan ja isotädin haudalle kynttilän sekä kävimme muistolehdossa, jossa äiti törmäsi tuttuihin. Käväisimme kaupassa ja sain uuden kivan ripsivärin, jossa luki "no panda eyes". Teimme myös äidin kanssa saunan jälkeen kasvonaamiot. Saunan jälkeen söimme. Ja voi että miten ihanaksi tekevää hoitoainetta Garnierin uusin hairfood - sarjan cocoa butter on. Tarkoitettu kosteutta kaipaaville kiharille hiuksille ja tulee tosi kiva kihara jälki niistä.
"Help!"
Joulupäivänä saimme veljen seuroineen kylään viideksi tunniksi. Söimme jouluapetta sekä kolmea kakkua, pullaa, jäätelöä ja keksejä. Pelasimme Skip-boa. Kissa oli ihan naatti, kun oli viihdyttänyt viisi tuntia vieraita.
Ennen Tapaninpäivää suunnitelmat muuttuivat ja piti järjestellä aikataulut uusiksi. Onneksi ystävälle sopi leffapäivän siirto. Ehdin nähdä toista Turun ystävää sekä kahta Keski-Suomesta tullutta kaveria ennen kuin räpsin jokirannasta kuvia matkalla bussiasemalle, josta veli noukki kyytiinsä.
Menimme isän luokse neljäksi, teimme palapeliä, söimme, kävimme saunassa ja lautapeli jäi toiseen kertaan. Vähän se toki harmitti, että oli ottanut sen mukaan, mutta toisaalta jos aikatauluja ei olisi alkanut sumplimaan, niin osa porukasta, jota olin ajatellut näkeväni, en olisi ehtinytkään näkemään ja se olisi harmittanut enemmän. Ehdin nähdä kaikkia, edes jonkin aikaa, mikä on todella tärkeää.
Tänä vuonna oli musta joulu, mutta tässä pari postausta, jolloin jouluna oli lunta.
Joulu 2021 , Joulu 2022 . Viime joulunakin oli lunta, mutta viime joulusta en paljoa kertonut.
Nassuliini haluaa jatkuvasti olla läsnä. Äidin luona on ollut tilaa tutkiskella kaikenmoisia koloja ja kätköjä, mutta aina välillä karvanaama on kaivannut syliä ja läheisyyttä.
Eilen näin toista Turun seudulla asuvaa ystävääni. Kävimme Rebelle - nimisessä kahvilassa Turussa ja olen sinne menemisestä jo jonkin aikaa ehtinyt haaveilla. Oli kuulemma ollut jo kolmisen vuotta olemassa, mutta en muista kuulleeni/nähneeni sitä netissä kuin vasta vuosi sitten. Oli kyllä tosi söpö kahvila ja kauniit astiat. Otimme kaakaot ja minä otin lohipiirakan. Ystävän kakkupala näytti myös herkulliselta. Eilen piti jo loppua jouluherkkujen äpöstely, mutta vielä tänään söin äiteen kanssa jäätelöä ja ennen kylpemistä hunajakakkupalan.
Mukavan turisemisen jälkeen menimme Kinopalatsiin katsomaan Mufasa - elokuvan, josta tykkäsin. Ei se ollut superhieno ältsimyltsipyltsi - elämys, mutta se oli tosi hieno ja upeasti tehty. Sen tekemiseen oli selkeästi käytetty aikaa. Juttelimme ystävän kanssa lähes koko ajan paitsi valojen pimennyttyä teatterissa piti olla hiljaa elokuvan ajan. Oli mukavaa tavata pitkästä aikaa. Pitäisi nähdä useammin.
Kotio teatterista eilen tulin ja sumua on ollut varmaan viimeiset kolme päivää. Koko eilinen päivä oli sumuinen. Tässä on ihana uusi piponi, joka on tosi sievä, söpö ja kaiken lisäksi lempiväriäni <3
Kiitos äiti <3
Tuli muuten mieleen ennen tämän kirjoittelua (ja lukuisten muokkausten, ärh), että kukaan ei ole eikä tule koskaan välittämään minusta niin kuin äiti. Toivon, että joku välittäisi minusta edes melkein yhtä paljon jonain päivänä, mutta äidinrakkaus on erilaista.
Nyt pitää alkaa pakkailemaan. Parin tunnin päästä olen junassa istumassa kohti Helsinkiä ja pitää jälleen sanoa joksikin aikaa heipat. Pitää yrittää nähdä kaikkia tärkeitä ihmisiä enemmän. Niin paljon kuin mahdollista omasta puolestani. Sisäänrakennettu teleportti olisi kyllä kaikkein paras. Välimatkoilla ei olisi mitään merkitystä.
Hyvää vanhaa vuotta 2024 ja vielä parempaa uutta vuotta 2025!
(jollen innostu tässä välissä vielä rustaamaan, vinkedinke)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti