Lyhyestä virsi kaunis. 29. marraskuuta kävin Pariisin kevättä katsomassa Ääniwallissa Vallilassa. Jännä etten ollut siitä paikasta koskaan ennen kuullut. Ihan sopiva pienille esiintymisille. Harmitti vain, että Pariisin kevät ensin aloitti tunnin myöhässä, mutta siitä tuli ajoissa tieto. Paikan päällä piti odottaa parikymmentä minuuttia, että "kaikki pääsevät paikalle". Ja pöh, sanon minä, Suomessa ollaan niin täsmällisiä, että jos oikeasti jotain haluaa nähdä ja kuulla, niin ollaan paikalla silloin, kun on sanottu, että aloitetaan. Olin siinä vaiheessa juonut niin paljon vettä, että piti mennä vessaan muutaman biisin jälkeen ja tottakai siksi menetin paikkani. Ajattelin myös, että keikka olisi loppunut aiemmin. Harmitti sekin, että lempibiisini Imatrankoski toki soitettiin, mutta se laulettiin ihan väärissä sovituksilla/nuotilla ja venytettiin oudosti joissain kohdissa, niin harmitti. Jotkut biisit olivat ihan jees, mutta suurin osa oli aika tuntemattomia. Viimeksi heidät taisin nähdä Virgin oilissa vai mikä oli nimeltään.
Raahautuminen keikalle ihmisten pariin oli minulle kyllä pitkästä aikaa eräänlainen rajan ylitys, kun en pahemmin missään käy, niin olin tyytyväinen itseeni, että tuli mentyä. Juomat olivat ylihintaisia niin kuin kaikkialla, mutta onneksi vesipisteellä sai tankata mielin määrin ilmaiseksi. Ja onneksi oli vastamelukuulokkeet mukana, ilman olisi vähäsen seonnut, kun se meteli oli niin kova.
30. marraskuuta. Tämän kuvan tarina varmasti se, että on helppoa ja mukavaa hymyillä, kun on saanut treenin suoritetuksi salilla. Olin käynyt viime viikonloppuna kävelemässä Töölönlahden ympärikin ja huomannut siihen mutkaan tulleen ulkosalin, niin olin tosi iloinen. Kävin kahdesti ennen kuin tuli päivät, ettei ehtinyt kävelylle, kun piti joka kerta mennä nukkumaan aikaisin tai sitten oli menoja kavereiden luokse. Toki kaverien seura aina kuntoilun voittaa.
Ensimmäinen joulukuuta kävin Tuomaan markkinoilla ja voi että kun se Helsingin tuomiokirkko on kyllä kaunis näky patsaineen, kultauksineen, valkoisine seinineen ja koristuksineen.
Tuomaan markkinoilta en mitään ostanut, kunhan vain läpi käppäilin (Tampereen joulumarkkinat olivat kyllä hienommat). Donitsit nostivat kyllä veden kielelle, mutta ajattelin, josko olisin jonkun kaverin kanssa tullut käymään. En tullut, mutta donitseja tulen kyllä joku päivä jostain syömään, eivät ne häviä.
Joulukuun alussa tämä Vincent - poika tykkäsi hetken istuskella sylissäkin jopa vatsa esillä. Yleensä tämä yksilö ei välitä rinnan tai vatsan rapsutuksista, mutta väliin mahtui muutama poikkeuspäivä.
Idyllinen talvimaisema. Lumi oli kivaa niin kauan, kun sitä riitti. Nyt on vain pimeää ja pitäisi löytää itselle uudet valkoiset heijastinvaljaat, että näkyy pimeässä. Ja sellainen kiva pieni lamppu roikkumaan.
Itsenäisyyspäivän aikoihin kävin äidin luona kylässä ja olin muutaman yön. Leikin äidin verenpainemittarilla, kun sellainen hänen luotaan löytyi, kuulemma "lainassa". Ylä- ja alapaine minulla pysyi aika pitkälti joka päivä samoissa lukemissa. Täti kertoi, että suvussa kuulemma on matalaa verenpainetta. Ekalla mittauksella sydämensykekin oli 48. Pitää pistää tämä urheilijan sydän liikkumaan enemmän. Aie tosiaan on iso, että alkaisin enemmän treenata nyt ennen vuodenvaihdetta ja sen jälkeen.
Seitsemäs joulukuuta menimme noin seitsemäntoista henkisenä porukkana laivalle juhlimaan yksiä synttäreitä. Minä olen "jos nyt kerran kymmeneen vuoteen" laivalla käyvä henkilö. En niistä niinkään välitä. Turusta Maarianhaminaan ja takaisin päiväristeily oli kyseessä. Mennessä söimme navat täyteen aamiaista (eli yhteensä kolme lautasellista aamiaista sinä päivänä) ja tullessa söimme navat täyteen joululounasta. Kävimme Tax freessä, jossa oli pari kivaa juomamaistiaista, bingossa, kuuntelimme vähän Trrtrrtrr - bändiä ja ehdin vähän lukemaan kirjaakin odottaessa, että laiva tuli satamaan. Äiti oli vastassa ja kävimme kyyditsemässä veljen omaan kotiinsa ennen kuin menimme äidin luokse takaisin.
Sellainen halilussukka.
Tämän kauniin auringonnousu - kuvan otin yhdestoista joulukuuta matkalla töihin.
Oli pari päivää tummanvioletti tukka, kunnes en vain jaksanut sitä enää ja laitoin vaalennusväriä takaisin hiuksiin. Olin ehtinyt tottua vaaleampaan, niin on vaikea olla tosi tumma yhtäkkiä. Tässä vaaleammalla tukalla kuva ennen kävelylenkkiä ja ulkosalia sekä sen jälkeen.
Ja se kuuluisa ulkosali sekä kävely Töölönlahden ympäri ihanan aurinkoisella säällä ja lumen ollessa vielä maassa joulukuun puolessa välissä.
Lempikahvilassani Oma maa:ssa lenkkeilyn jälkeen syömässä vegaanista brownieta (ei siis kananmunaa) ja juomassa matchalattea, joka ei kyllä ollut niin makea kuin olin muistanut.
Olen yrittänyt juoda myös joka päivä vihreää tai valkoista teetä pillillä. Niin, en vain osaa juoda teetä suoraan kupista, olen sillä tavalla outo, mutta pillillä se menee ihmeen nopeasti alas. Hankin vartavasten pillipullonkin, koska siinä on se pilli. En tiedä, pillillä juominen vain on tosi hjelppoa.
Nyt voisi tehdä jotain muuta, jollen rustaa toista postausta heti perään. Ja kyllä, tuo kirja on ollut hyvin kauan kesken. Olen vaikka mitä tarinoita kuunnellut viime aikoina Bookbeatista ja harmittaa, ettei ole siellä loputtomasti ilmaisia tunteja just for me. Ei maar, kaikille, jotka tykkäävät kuunnella kirjoja. Olisi hienoa myös lukea kirjoja, mutta olen tosi hidas siinä ja altis ärsykkeille. Kirjojen kuuntelu on helppoa, kun matkustelee jonkin verran julkisilla ja seuraavassa postauksessa kerron myös siitä, kun neljässä päivässä kävin viidessä eri kaupungissa.
Taidan toivottaa vain hyvät yöt ja oikein hyvää lämmintä joulumieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti