Viime perjantaina ostetut krysanteemit ovat edelleen elossa ja todella hyvävointisia. Pari ruskeaa lehteä ja kaipaa lisää vettä, muttei sen kummempaa. Annan sille nyt lisää vettä.
En tiedä, onko ongelma tässä sivustossa, koneessa vai kännykän piuhassa, kun se valitsee ihan eri kuvia, mitä olen meinannut ja kesken latausvaihetta koneellekin kertoo, että "minähän en näitä kuvia tunnista, mutta latasinpa ne silti, mutten näytä niitä sinulle oikein". Että murrr. Nytkin kun katselin, niin puolessa niistä on viiva päällä tai ne ovat aika pikselimössöisiä. Siksi minun piti tehdä koko postaus uudestaan. Onneksi teksti oli tallella. Välillä pitää olla hyvin tarkka kirjoittaa sormet pystyssä, ettei kämmen hipaise koneen hiirtä, koska se on onnistunut vaihtamaan tekstien sijaintia kymmenellä rivillä, kuvienkin paikkaa ja pyyhkimään koko tekstin. Eli jos juttu näyttää joskus oudolta, niin siinä syy.
Oikeastaan siitä lähtien, kun unohdin oikean piuhan töihin ja ostin uuden piuhan yhdestä pikkukaupasta, joka myy pääsääntöisesti elektroniikkaa, on tullut näitä ongelmia kännykän ja koneen välille. Ihan kuin se ei olisi tiedonsiirtopiuha, vaan ainoastaan latauspiuha, missä ei kyllä ole mitään järkeä, eikä todellakaan mitään jännää. Aika raivostuttavaa. Hyvä että kone on muuten paikoillaan, muuten voisin tökkiä sitä.
Pitäisi kyllä muutenkin hankkia uusi kone. Onhan tämä jo kolme vuotta vanha. Kannettavan koneen iäksi siis aika korkea. Olisi mieletöntä saada vanhat kuvat vielä vanhemmalta koneelta siirrettyä, mutta on ihme, että se edes käynnistyy, eikä se vastaanota edes muistitikkuja, vaikka ennen vastaanotti, eikä sillä ole hajuakaan, mikä on wi-fi, että ne voisi siirtää netin kautta. Se on siltä aikakaudelta, kun pistettiin pieni modeemi kiinni usb:hen ja siihen piti aina erikseen muodostaa yhteys. Jospa jotain keksisi. Tällaisia ongelmia. Koneiden aikakausi - have to live with them. Pitää hankkia uusi kone sitten, kun on rahaa siihen ja miettiä vasta sitten, mikä olisi parhain kone omiin käyttötarkoituksiin. Olen miettinyt tablettiakin, jollaisen omistin hetken pari vuotta sitten ennen kuin onnistuin saamaan siihen vesivahingon. Muuten toimi kyllä, muttei ladannut lisää virtaa itseensä, joten vähän vaikea käyttää sammunutta laitetta. Jep jep, jospa sitten asiaan.
Aurinkoisia päiviä, lämpimiä päiviä, kasvillisuus lisääntyy todella
nopeasti luonnossa ja varsinkin metsässä. Aurinko siivilöityy puiden lehvästön läpi,
hämähäkinseitit piirtyvät esille oksien välille. Itikat pistävät, iho
saa väriä. Luonto kukoistaa, kasvaa, vihertyy. Kaikki on nyt kaunista,
täynnä kasvillisuutta ja lehtivihreää. Nyt on kesä, vaikka se tuli niin
äkkiä, niin varhain. Ei se haittaa ollenkaan.
Alkulämpiminä päivinä soi
päässä Pitkä kuuma kesä, vaikken sitä koskaan ole kuunnellut
kokonaan. Jospa se väite tänä vuonna pitää paikkansa. Nyt on ollut
enemmän kesä kuin viime vuonna yhteensä, eikä vielä olla edes kesäkuussa. Ihan
parasta!
Uusin intohimoni: frappuccino, frappe, frapino. Ei kovin terveellinen
intohimo, mutta minkäs sille voi. Terveellisempää kuin puputtaa kakkuja
tai suklaapatukoita päivät pitkät. Enkä joka päivä enkä edes joka toinen
päivä nauti. Olen kuitenkin maistanut nyt Starbucksin, McDonaldsin ja
Espresso Housen versioita. Jokaisella periaatteessa sama perusta, mutta
eri nimin ja variaatioin. Aivan ihanaa kuumina kesäpäivinä juoda jäinen
hileinen kahvijuoma. Kermavaahdon päältä juoman loputtua voi sekoittaa
jääjuoman sekaan ja juoda ihastuttavan kermajuoman lopuksi. Niin
nautinnollista!
Sunnuntaina kun olin menossa ystävän kanssa salille, mietin, etten ehdi
käydä Kampin Starbucksissa matkalla Ruoholahteen, kun kello oli jo niin
paljon, joten koska oli helluntai, niin kysyin, että oliko McDonalds
auki siellä Ruoholahdessa ja saako sieltä Frappuccinoa. Se oli ja sieltä
sai. Se oli ihan must-nautinto, kun nautiskelin silloin sitä toista
kertaa. Jäin ensimmäisestä kerrasta koukkuun. Useimmiten joihinkin
ruokiin tai juomiin jää ekalla kerralla koukkuun. Se on kaikki tai ei
mitään. Ja sitten sitä ruokaa tai juomaa voi jäädä kaipaamaan. Voi kyllä
hitaastikin lämmetä ja on olemassa kausia, jolloin jotain asiaa ei tee
ollenkaan mieli ja toisia kausia, jolloin juuri sitä tuotetta tekee
jatkuvasti mieli. Niin toimii mieli. Jännittävää.
Tiistaisin pääsen aiemmin kuin muina päivinä töistä sekä joka neljäs perjantai,
joten tämän viikon tiistaina päätin mennä töistä keskustaan, napata
Kampin Espresso Housesta Frapinon (kysyttyäni, onko kyseessä sama asia
kuin frappuccino, kuvailin sen ja hän myönsi että joo) ja suunnistin
Munkkivuoreen ja Talin metsään. Otin myös mustikkajogurtin, mutten taida
ottaa sitä enää, koska mahani meni siitä ihan sekaisin. En tiedä, saattoiko
lämmetä liikaa vai mitä tapahtui. Söin sen vasta metsässä eli yli puoli
tuntia ostohetkestä.
Lovin that forest! Oikeastaan rakastan ihan kaikkia metsiä. Siis ihan
kaikkia! Ja luontoa. En saa siitä tarpeekseni! Se on kai osasyy, miksi
tykkään kierrättämisestä; että luonto säilyisi.
Ihana taivas, pilvet ja aurinko. Horisontti. Taivas on aina erilainen, pilvet eivät koskaan ole samanlaisia. Koskaan ei ole samaa kuvakulmaa, hetkeä, värien vaihtelua.
Jokaisesta hetkestä pitää nauttia.
Olen käynyt enemmän kuin kerran viikon sisällä keskustassa. Ja tullut
ratikalla takaisin. Stockmannin Starbucksissa maistamassa heidän
versiotaan frappesta. Oikeastaan oli niin lämmin päivä, että ulkona teki
mieli frappea ja sisällä yhtäkkiä lämmintä juomaa, muttei kuumaa, mutta
kuitenkin sellaista, missä olisi kahvia. Sellaista puolilämmintä ei ole
olemassa, joten päädyin cold brewhen, jonka jälkeen kävin yläkerran
vessassa ja päätin katsastaa, olisiko kesäuutuuksia kaupan puolella.
Bookbeat on hieno sovellus, mutta nyt on sellainen aika/kausi, että
tekee mieli lukea kirja kirjan muodossa ja laittaa kirjanmerkki sivujen
väliin. Akateemisessa oli monia kiinnostavia kirjoja, jotka haluaisin
vielä jonain päivänä lukea ja päädyin katselemaan englanninkielisiä,
jotka saattavat olla vailla suomennosta ja yleensä maksavat vähintään
kympin vähemmän kuin suomennetut versiot. Huomasin kirjan, jossa Graeme
Simsion oli toisena kirjoittajana ja ajattelin, että mikäpä jottei,
koska olen tykännyt hänen Vaimoprojektista sekä Vauvaprojektista, joten
tämän piti olla vähintään yhtä kiinnostavaa tekstiä - vähintään
kirjoitustavaltaan, joka on osa hänen viehätystään. Toinen kirjailija,
jota en tunne, tuo lisää vivahteita. Pääkirjailija kuitenkin varmaan
mainitaan ensimmäisenä.
Nykyään juon smoothien puuron sijaan aamuisin. Se sisältää
maitorahkan, lusikallisen raejuustoa, banaanin, kourallisen yön
yli jääkaapissa sulaneita mustikoita sekä pari mansikan möllykkää,
raa'an kananmunan ja hitusen kookosöljyä. Lisäksi kahvi sekä kourallinen
cashew- ja saksanpähkinöitä. Sekä omega-, beetakaroteeni- ja
monivitamiinitabletit. Never felt better! Just an expression but that's
so true! I have many times felt good, better, worse... But always trying
to get that better feeling. Because you have to appreciate yourself and your
body. Eikä ole sitä ongelmaa, että pitää odottaa puuron jäähtymistä
aamuisin 20 minuuttia ja sitten, kun sitä ei ehdikään syödä, niin se jää
pöydälle kovettumaan, kun pitää jo viilettää kohti töitä reppu takana
kirien.
Nyt on hieman orastavaa flunssaa ollut muutama päivä, mutta toivottavasti menee ohi.
Vastuskuminauha on muuten ollut aivan hulppea ostos! Sen kanssa treeni
tuntuu paljon kovemmalta ja lihakset sattuvat seuraavana päivänä, mikä
on merkki siitä, että treeni on ollut tuottoisa.
Ah, luonto! Sinne nauttimaan ja rauhoittumaan! Jos ei luonnosta, niin
vedestä rannoilla. Tai taivaasta. Kyllä puut, taivas, aurinko, vesi, maa. Kaikki ovat
ihania ja ihmeellisiä asioita ja elementtejä.
Nyt pitää tehdä aamupala, aamujumppa, aamusuihku, nielaista vitamiinit, käydä kirjastossa lukemassa ja sitten lähteä äitiä vastaan. Vietän hänen kanssaan muutaman tunnin. Mitäpä sitten loppuviikonlopun, ehkäpä vain lepäilyä. En halua, että tämä pieni nuha-yskä äityy kuumeeksi.
Upeaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti