Maisemareittiä

Sunnuntaina suuntasin Turun seutuville juhlimaan äitienpäivää. Lähdin aikaisella Onnibussilla 7:40 niin olin perillä kymmeneltä. Äiti ja veli tulivat hakemaan.

Menimme tervehtimään mammaa hautausmaalle. Vitsailin matkalla, että olisi pitänyt ottaa smurffilimppari ja pikkupullat mukaan. Veljeni ja minä ei oltu ennen käyty mamman hautapaikalla. Olimme vain hautajaisissa. Hautausmaalla oli kaunista ja se oli niin paljon isompi kuin olin luullut. Mamma elämänsä aikana hoiti myös hautausmaata. Hän teki kaikenlaista työtä. Hautausmaa oli kyllä todella hyvin hoidettu, pensasaidat olivat korkeita ja tuuheita ja olin niin mielissäni, että siellä olevat puut saavat kasvaa isoina ja mahtavina. Kunpa kaikkialla olisi näin, mutta puita vain kaadetaan esimerkiksi päiväkotimme lähimetsästä täysin ilman syytä ja jätetään kasaan lojumaan kuukausiksi ja talveenkin asti, eikä kukaan niillä tee mitään ja ne on poistettu elämästä ilman syytä.

Hautausmaalla oli myös hyvin rauhallisia oravia. Jos olisi ollut jotain syötävää, niin se olisi tullut syömään kädestä. Kävi puolen metrin päässä, kunnes jatkoi ruoan metsästämistä maasta.

Tultuani Turusta auringonlasku kolmannella linjalla.

Oltuani sunnuntain ja maanantain ilman aurinkosuojaa ja saatuani siitä nootteja (kröhöm) ostin kunnon aurinkosuojaa. Porkkanoita, Garnier ambre solairen sun protection milkin ja Valioravinnon MultiKarosin-aurinkokapseleita. Nyt on hyvä suoja. Olen käyttänyt kaikkia joka päivä. Olen ruskettunut ihan vain pikkuisen, vaikka työkaveri on ruskettunut paljon enemmän, vaikka olen paljon ollut auringossa joka päivä. Iholla on vain niin hyvä oma suoja, etten rusketu. Ei se mua kyllä haittaa, mutta on vähän kurjaa, kun kerran yksi sanoi ollessaan itse ihan papu kysyi, että enkö käy ulkona. Pisti vihaksi ja huusin sisäisesti. Sanoin hillitysti, että olen ulkona joka päivä ja hän siihen, että miksen sitten ole ruskettunut. Mitä hiton väliä sillä on?!? Miulla on muutenkin hassu iho välillä, mutta hyviä ominaisuuksia sillä on todella hyvä oma kosteus ja tämä oma aurinkosuoja. Mitä väliä sillä on, onko ruskettunut vai ei, kunhan viihtyy omassa ihossaan ja kehossaan.

Tällä viikolla on ollut paljon luontoa ja metsää metsäretkineen ja kevätretkineen. Luonto on vain niin niin ihana, kun se kukoistaa. Olisi ihan hyvä välillä saada vesisateita, ettei vehreys ala ruskistua.

Perjantaina töiden jälkeen suuntasin Selloon. Löysin ihanat sydänkorvikset Ninjasta. Katselin muissakin kaupoissa, jos löytyisi jotain kivaa. Etsin oikeastaan kesävaatteiksi sortseja, minihametta ja ihanaa sortsipukua vai mikä se onkaan nimeltään. Tekonahkatakkia käytin, kun perjantaina oli muuten kokonaan pilvinen ja tuulinen päivä, lämpötilaltaan alhaisempi kuin muut päivät, niin tuli ihan tarpeeseen. Illalla vasta alkoi paistaa aurinko, mikä oli kyllä ihanaa. Ostin perjantaikukkia, keltaisia Krysanteemeja Prismasta. Löysin myös etsimäni jumppanauhan Stadiumista. InterSportissakin oli samainen Casallin vastuskuminauha, mutta onneksi ruokaostosten jälkeen tulikin ensimmäiseksi Stadium vastaan sillä kanta-asiakkaana sain kyseisestä tuotteesta viisi euroa alennusta. Toki kauppakeskukseen saapuessani kävin ensin Robert's Coffeessa, kun alkoi jo hiukoa.

Aiemmin tällä viikolla kävin Ruohonjuuressa sekä H&M:ssä. Tätä ihastuttavaa suklaata ostin töihin ja se kyllä kului kuin palavilla hiilillä. Kannattaa maistaa, ihan ylihyvää, suloista, pehmeää, makeaa.

Ananasrepun ostin hooämmän sisustusosaston "lasten puolelta". Vähän välitän siitä. Ihastuin reppuun, kun kävin siellä muuten vain viime viikolla ja halusin sen omakseni, kun se vain pyöri päässä. Eikä maksanut kuin kympin. Tosi hyvä käyttää ja näyttää upealta! Pirteä, kesäinen ja raikas. Pidän siellä vain kaikkein tarpeellisimpia tavaroita, ettei siinä ole yhtään ylimääräistä painoa.

Kevätsiivouksen makua koko ajan ilmassa niin töissä kuin kotona. Kotona rumsteerasin ja siirsin jälleen sängyn, yöpöydän, kirjahyllyn ja ruokapöydän paikkoja keskenään. Eli tuossa oli ruokapöytä siirrettynä seinää vasten, kirjahylly ja yöpöytä kirjahyllyn jatkeena. Lamppu oli toisella puolella huonetta ikkunalaudalla, mutta koska lukuvaloa voi joskus tarvita, niin se löysi sillä kuuluvan paikan jälleen kerran. Lattia/mattotila ei oikeasti kutistunut mihinkään. Ihan yhtä paljon tilaa on kuin ennenkin, vaikka ruokapöytäkin toimittaa nyt oikeaa tehtäväänsä, eikä tarvitse syödä kiireessä seisten aamupalaa tai mitä vain. Eikä tarvitse syödä enää sängyllä. Parempi näin.

Sängyn päällä oleva neljäs tyyny, missä on lehtien kuvia ja siinä lukee "Simple is beautiful" hankin samaa aikaa kuin repun ja pakan erivärisiä nilkkasukkiakin. Talvisin aina ajattelee, ettei tarvitse nilkkasukkia, että ne aina putoavat jalasta, mutta kesäjalkineetkin ovat nilkkapituisia, tottakai ne rullautuvat korkeammissa kengissä.

Lisäksi tottakai imuroin ja pyyhin pölyt, kierrätin kaikki mahdolliset ja nyt pitäisi uudestaan kierrättää ja viedä vihdoin ja viimein nuo vaatepussit keräykseen. En vain ole saanut aikaan. Rakastan järjestystä ja varsinkin kierrätystä. Pari vaatetta saa välillä lojua lattialla, mutta yleinen järjestys tuo mielenrauhaa. Ja ajattelen aina maapalloa, niin tykkään niin kovasti kierrättää. Siellä, missä ei ole esimerkiksi muovinkierrätystä vielä tai näen jonkun laittavan tyhjän maitopurkin roskiin tunnen syyllisyyttä. Kaikki, minkä voi kierrättää, pitää kierrättää. Kiertokulku luo jatkuvaa hyvää.

Eilen oli kaupunkikiertelyä kaverin kanssa. Otimme Kampin Starbucksista kahvit mukaan ja lähdimme kävellen kohti Punavuorta ja Roobertin Herkkua. Maisemia siellä olen välillä kaivannut, vaikken Herkusta mitään ostanutkaan. Siellä oli kyllä valtavasti kaikkea kivaa, mutta caramel lattesta tuli överimakea, niin ei tehnyt mieli mitään makeaa. Joku päivä sitten. Ihanaa, kun siellä on muista maista tulleita, kuten Amerikassa tai Britanniassa tuttuja tuotteita. Voi vitsit, kun pääsisi Lontooseen, vaikka jotkut sanovatkin, että se on aika vaarallinen tällä hetkellä.

Nilkkasukat käytössä! Nämä Vansit ovat jo kaksi vai kolme vuotta vanhat. Olin jo heittämässä niitä pois, mutta päätin antaa niille mahdollisuuden ja vaihdoin talvikengistä niihin uudet nauhat. Päivän asuna kukkamekko ja onneksi tuli otettua ohut villaneule mukaan, koska ilman sitä olisi ollut aika viilakkaa, kun tuuli melkoisesti joissain paikoissa.

Suuntasimme kolmosratikalla takaisin, kävimme Stockalla vessassa ja Herkusta hakemassa vähän evästä ja juotavaa. Kaveri osti kombuchaa, jonka maussa oli jotain tuttua, mutta tuntui, että vain se pieni huikka tai sitten Planin cucumber&melon- smoothie aiheuttivat vatsanväänteitä. Onneksi matkan varrelta löytyi paljon vessoja. Hienoja väräjöitä veneiden pohjissa vedestä.

Tuonne pitää joku päivä suunnata. Yritimme löytää "ortodoksikirkolle" sellaista reittiä, missä ei tarvitsisi kiivetä kalliota pitkin ylös. 

Tove Janssonin puisto.

Itse kutsun sitä ortodoksikirkoksi, mutta oikeastihan sen nimi on Uspenskin katedraali. 

Sieltä oli ihan kivat näkymät kieltämättä ja mietimmekin, että mitä maksaisi kierros maailmanpyörällä. Pitää joku päivä käydä katselemassa maisemia Linnanmäen Panoraamassa. Pitää mennä tänä vuonna ihan oikeasti hurjastelemaan Linnanmäessä. Tietääkö joku muu hyviä näköalapaikkoja Helsingissä?

Sellaista. Tänään olisi salipäivä ja pitäisi paria kaveria nähdä. Sitä ennen veisi kierrätystavarat pois ja siivoisi. Laittaisi uudet kynttilät kuppeihin. Kastelisi kukat. Ja sitten aurinkorasvaa iholle ja ulos.

Kivaa sunnuntaita!

Tämän viikon runo

Kuinka silmäripsi tuntui 

pyyhkäistessä oikealta

kuin sen olisi kuulunutkin pudota

juuri siihen

juuri silloin

oikeana hetkenä

ennen kuin ehdin edes henkäistä 

- Lilja Lumi