Lauantaina olin käymässä Vantaan Ikeassa, ostin muutaman tarpeellisen jutun ja tulin pois. Sen jälkeen menin Roasbergiin syömään lounasta, koska en olisi jaksanut jäädä vielä kahdeksi tunniksi Ikeaan. Lähdin heti seuraavalla bussilla kierrettyäni tunnin. Roasbergissa tunnelmoin keskenäni. Kaverin olisi pitänyt tulla mukaan Ikeaan, mutta hän oli kipeytynyt, ei voi mitään. Menin vielä salille samana päivänä, mutta huomasin sen olevan huono idea juuri syötyä. Illemmalla tein kotijumpan.
Marjat ovat todella bueno! Niitä pitäisi saada syödä paljon, mutta niissä on kova hinta.
Sunnuntaina piti tavata toinen ystävä, mutta hänelläkin tuli peruutus, joten menin keskenäni Pauligin kulmaan, koska olin asennoitunut sinne menemään. Olin kyllä pari tuntia aikataulusta myöhässä, koska itsensä kanssa ei tarvitse odotella. Istuksin alakerrassa ihanassa auringonvalossa ja lämmössä ikkunan vieressä. Katselin ympärille ja viestittelin ystävien kanssa. Myös sellaisen, joka kertoi olevansa muutaman sadan metrin päässä, laittoi kuvan katusoittajasta ja löysin tai "törmäsin" häneen sattumalta. Menimme Esplanadin puistoon höpöttelemään ja yhtäkkiä olikin kulunut kolme tuntia, enkä ennättänyt enää Stockmannista hakea väriainetta hiuksiin.
Tein sen seuraavana päivänä, kun suuntasin töiden jälkeen ensin salille, mutta käsitreenin tehtyäni päätin, että lähdenpä Selloon. Prismasta ostin vaalennusaineen ja ruokaa, suuntasin takaisin kotio, muotoilin vähän hiuksia ja vaalensin hiusten latvat. Tuli hienot! Liukuvärjätyn näköiset ja tukkani näyttää tuuheammalta kuin koskaan ennen. Kampaajat eivät ole suostuneet tekemään minulle kerrostusta, koska näyttäisi kuulemma "nirunarulta" tai "rotanhännältä". Piti siis tehdä itse, koska tiesin, että se saisi hiukseni näyttämään ja tuntumaan tuuheammilta.
Keskiviikkona lähdin töiden jälkeen kohti länttä. Oli todella aurinkoinen päivä ja halusin nähdä pitkästä aikaa rakkaan Munkkivuori-Pitäjänmäki-Tali-metsän. Oli lämmintä, linnut lauloivat ihanasti. Kaikkialla oli niin vihreää, rauhaisaa, tuuli hyväili poskia ja kaulaa. On kuin olisi tullut kotiin.
Metsän läpi kulki solisevainen metsäpuro vai joeksiko sitä voisi kutsua. Aivan ihanaa. Olin metsässä yhden vai kaksi tuntia. Otin monta kuvaa muistoihin ja olisin vain halunnut jäädä sinne. Jonain päivänä pitää käydä katsomassa Seurasaartakin ja tutustua Lammassaareen.
Seuraavana päivänä, helatorstaina, kännykästä sammui akku ja olin ilman akkua eli ilman kännykkää kolmeen asti. Oli ihanaa, kun ei ollut kiire minnekään, ei tarvinnut jatkuvasti tutkailla kännykkää, vaikka nykyään en sitä kovasti teekään. En ole kuunnellut äänikirjoja enkä musiikkia, kun olen jossain liikkunut. Olen vain kuunnellut ympäristöä.
Suunnistin Ruoholahteen ja tutkin ensin Tokmannia, aikomuksena löytää mehujäämuotit. Sieltä ei löytynyt niitä, mutta löysin ihanat housut, tuoksukynttilöitä ja tutkin kaikkea, mitä siellä oli. Löysin äidille äitienpäivälahjan.
Sen jälkeen kävin Jyskissä ja mietin vain äidin tulevaa muuttoa ja mitä kaikkea voisi hänen uudessa kodissaan olla, mitä kaikkea pitää heittää pois. Olen oudon innoissani siitä, että äiti muuttaa. Onhan hän asunut samassa paikassa 25 vuotta. Toivottavasti löytää kivan asunnon ja osaisi luopua tavarasta, jota ei tarvitse. Helpommin sanottu kuin tehty. Enkä ala saarnaamaan mistään "konmarittamisesta", koska en usko moiseen hömpötykseen. Minulla on asiasta oma periaatteeni. Minusta tuli Helsinkiin muuton jälkeen minimalisti, mikä on ihanaa - omistaa vain se, mitä oikeasti tarvitsee, pitää kauniina ja arvostaa. Heittää kaiken ylimääräisen pois, mitä ei tarvitse, jopa sellaiset tavarat, mitä pitää kauniina, mutta tietää, ettei oikeasti käyttäisi. Miksi sellaista pitäisi säästää?
Kävin vielä Citymarketissa haalimassa korin täyteen ruokaa ja löysin sieltä mehujäämuotit. Aion kokeilla tehdä vegaanijäätelöä sekoittamalla banaania ja kiiviä ja laittamalla ne muotteihin. Ruoholahden Citymarket on kyllä paratiisi potenssiin sata! Olen ennen pitänyt kaikkein parhaimpana kauppana esillepanon ja tavaroiden suhteen Arabian kauppakeskuksen K-ryhmän kauppaa, mutta tämä Ruoholahden Citymarket nousi todellakin loistavaksi kakkoseksi! Kiertelin siellä ainakin tunnin silmät vain lautasina ja kieli pitkällä mitä kaikkea kivaa siellä on niin hienosti esille laitettuna.
Citymarketin jälkeen istahdin vielä valoisassa eteishallissa olevaan Ciao caffehen. Otin latten sekä valkosuklaajäätelöä. Istuin, katselin muita ihmisiä ja annoin aivojeni nollautua. Vastapäätä toisessa pöydässä istui vanhempi nainen farkkutakissa ja punaisessa huivissa. Hän oli keskittynyt raaputtamaan kolikolla raaputusarpaansa. Hymyilytti. Toisessa pöydässä istui tummasilmäinen isä tukka pystyssä eskari-ikäisen tyttärensä kanssa. Tytöllä oli kaksi lettiä. Tykkäsin katsella myös vanhempia ihmisiä kaupassa. Heidän tyylissään valita tuotteita on jotain tosi hellyyttävää, kun he tekevät kaiken niin harkiten tai ajattelevat, kuten minäkin, miltäköhän tämä maistuu, jospa maistaisi tätä, kun tämä on ihan uutta. Varsinkin jos he valitsevat jotain, mitä en ole koskaan syönyt tai pitänyt hyvänä esimerkiksi silliä. Heidän aikoinaan oli kovin yleistä syödä silliä vaikkapa leivän päällä.
Eilen tultuani kotiin kolme ja puoli tuntia vain pohdin, luin lehtiä, siivoilin, järjestelin, vein kaikki lajiteltavat tavarat lajitteluun paitsi en vieläkään niitä vaatteita. Rakastan kierrätystä! Siistin bambusta ylimääräisen osan pois, ettei kaatuisi poissaollessani ja saadusta kukasta poistin kuolleet osat ja annoin sille uuden tilaisuuden, jospa se alkaisi tuosta elämään. Mietin, onko sillä liikaa lehtiä, vaikka se olisikin tavanomaista kyseiselle kasville - että pitäisikö lehtiä mullan päältä vähän karsia niin vesi pääsisi paremmin multaan. Kuuden aikaan kaveri tuli kylään. Höpöttelimme ja pelailimme.
Tänään töiden jälkeen menin ystävän luokse Keravalle. Aika soljui kuin vesi neljä tuntia. Oli lämmin päivä. Viime päivät ovat tuntuneet kesäisiltä. Siinä on tietynlainen tunne. Piti kuitenkin ehtiä Teknikmagasineen ennen ysiä, joten sanoimme heipat ensi kertaan. Keravalla oli oikein kaunista, alkanut kevät kukoistamaan.
Olin aivan lumoissani, kun näin vaaleanpunaisia puita, täydessä kukassa olevia kirsikkapuita! Aivan valloittavan ihastuttavia! Pitääköhän mennä tänä vuonna ajoissa katsomaan sitä kirsikkajuhlaa, Hanamiko se oli, Roihuvuoressa. Viimeksi kun kävi katsomassa, niin puut olivat ihan alastomia, kun oli viikon myöhässä. Haluaisin tutustua mahdollisimman moneen mielettömään luontoalueeseen, seuraavina vuorossa Lammassaari ja Vanhakaupunginkoski ja Vantaankoski. Mitä näitä nyt on.
Älyttömän kivaa viikonloppua!
Muistakaa sunnuntaina onnitella äitiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti