Mitä enemmän kahvia, sitä enemmän lämpimiä tuntemuksia läikehtii sisällä. Enkä varmasti ole ainoa, jonka kahvi tekee herkäksi. Tosin jos ei juo välillä vettä ja syö, niin kahvi alkaa pursua korvista ja päässä alkaa heittää epämiellyttävällä tavalla.
Päivä on noussut ja aurinko pilvenhahtuvineen jököttää taivaalla. Voisi pumpata pyörän kumit ja lähteä pyöräilemään. On vielä vähän liian kylmä rullaluistimille.
Tänään on tämän viikon kolmas aurinkoinen päivä. Kevät tulee suhisten ja onneksi vältyimme räntäkaudelta. Eilen oli tosi ihana päivä, kun aamuisen rankkasadekuuron jälkeen paistoi aurinko koko päivän. Oli kirpakka ja tuulinen ilma, lämpöä +5, mutta se teki hyvää ja iho kihelmöi kivasti, kun oli ollut tunnin ulkona.
Lähdin keskustaan tapaamaan ystävää ja haluaisin käydä Turun kaikissa kahviloissa, joissa en ole vielä käynyt ja tehdä niistä arviot tänne sitten joku päivä. Eli kahvilapostaus on joskus tulossa.
Sovimme tapaamisen ennalta tuntemattomassa raakakahvila Puressa, joka sijaitsee Eerikinkatu 37:ssa. Siellä oli joku workshop, joten en mennyt sisälle - toisena kertana sitten. Muutenkin ystävä oli erehtynyt kadusta ja päädyimme Cafe artiin, jossa kävin kolmatta kertaa tällä viikolla, vaikka sitä ennen oli ollut muutama viikko taukoa. Otimme tavalliset suodatinkahvit ja unelmaiset mustikkapiirakat. Aurinko paistoi ihanan lämmittävästi ikkunasta, kun saimme sattumalta ikkunapöydän.
Enpä saanut eilen kukkia tai paketteja, vaikka oli naistenpäivä, mutta sain nauttia ihanasta aurinkoisesta päivästä ulkona ja kahvitella ystävän kanssa ja sain otettua hienoja kuvia. Sain myös istua autopesussa, joka oli kivaa ja oli aina superhauskaa lapsena =) Siivosin eilen myös koko kämpän tiskejä lukuunottamatta ja palkitsin massun tekemällä banaanilettuja ja syöttämällä ne sille.
Tämä vaniljakreemi-mustikkamunkki on Just time - nimisestä kahvilasta, jota kokeilin ystävän kanssa torstaina. En kerro kahvilasta vielä muuta kuin että se sijaitsee humalistonkadulla, eikä ole kovin helppo huomata, jollei tutki ihan kaikkialta. Tästä munkista sen verran, että oli todella nams ja suussasulava, yksi niistä ruoista, joiden ensimakunautinto saa lähes kyyneleet silmiin. Kyllä niin voi käydä ruoan kanssa, varsinkin jos on jo valmiiksi emotionaalisessa tilassa, mutta muutenkin.
Tässä vielä sunnuntain fiilistelymusiikkia.
P.s. Voitteko uskoa, etten vielä pari vuotta sitten käyttänyt ollenkaan sanaa ihana! Ja nyt käytän sitä ainakin kerran päivässä. Kaikkea se elämä saakin aikaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti