Heya!
Pitää myöntää, että olen koko aamun viettänyt nostalgian parissa.
Ja eilen illalla kuuntelin ihania kappaleita ja olin muutenkin ihan hyperinä pomppimassa lattiasta kattoon. Sellaista se on kun innostuu. On upeaa innostua asioista ja näyttää se näkyvästi. Jos tosiaan pitää jostain ja innostuu siitä, niin miksi sitä pitäisi peitellä, vaikka olisikin kadulla vieraiden ihmisten joukossa? Jos sinulla on ystävä vieressä, niin voit olla täysin oma itsesi ja näyttää sen sille ystävälle. Jotkut eivät uskalla näyttää tuntemuksiaan julkisesti, mutta mitä hävettävää tai noloa siinä on? Se häpeäminen ja nolous on vain mielessä. Ja jos joku katselee, kun intoilet lapsen lailla ja vielä häntä se huvittaa, niin huvittakoon. Eikö niin?
No nyt jo pompattiin asiasta kolmanteen. Olen siis viettänyt buzzfeed-nimisellä sivustolla aikaani ja törmännyt erilaisiin nostalgiaa herättäviin kuviin lapsuudenajan leluista ja peleistä. Oli myös erikoinen kuvasarja, miltä nykyajan lelut näyttävät "paranneltuina" (vaikka ne on oikeasti huononnettu :/)
Take a look http://www.buzzfeed.com/leonoraepstein/heres-what-23-of-your-childhood-toys-look-like-now
Tämäkin oli erittäin nostalgioiva http://www.buzzfeed.com/daves4/things-that-look-just-like-childhood
Nämä lelut oikeasti jopa muistan lapsuudesta
Ensimmäisenä iki-ihana Nintendo kasibittinen, jota tuli veljen kanssa näpyteltyä ja veli toi aina kavereitaan sitä meille pelaamaan.
Toisena on pikkuponi ysäriaikaan, ilman ylisuuria silmiä - se oli niin söpö!
Kolmantena on ei mikään muu kuin Donkey Kong- pelikone, joka oli meillä kyllä ruskeana, mutta samalla periaatteella peli kahdessa ruudussa ja ylhäällä gorilla tiputteli tynnyreitä ja niitä piti väistellä.
Nelosena on Kinder-muna yllätyksineen, joka tuskin koskaan lakkaa olemasta.
Viidentenä on jotain hassuja kumiläpysköjä, jotka piti laittaa väärinpäin, odottaa hetken aikaan ja sitten ne hyppäsivät korkealle ilmaan.
Kuudentena kaikkien himoitsema SuperSoaker-vesipyssy!
Seiskana suurimman osan omistama tamagotshi, jota aina piti syöttää, leikkiä sen kanssa ja korjata kakat.
Kasin paikalla keiju, joka vedettiin ilmaan, sitten se kauniisti ja kevyesti pyöri siipiensä kanssa.
Ysi-kuvassa on Furby, joka jutteli, sitä sai syöttää ja leikkiä sen kanssa. Pitkästyttyään se nukahti.
Kymppinä on tottakai trollit! Ne vaan olivat niin huikeita ja söpöjä!
Kalapeliä ei kukaan vaan voi unohtaa. Haluaisin edelleen löytää tuon pelin jostain. Ihana kalapeli!
Sitten on nuo ihanat kasarikiikarit, joiden kanssa pystyi katselemaan kiekoista diakuvia. Loved'em!
Viimeisin Yakbak tuli joskus 90-luvun lopussa, mutta omistin juuri tuollaisen. Siinä oli ääniefektejä ja sai nauhoittaa omaakin puhetta.
Tottakai oli myös
joka ilmestyi 2000-luvun vaihteessa tai vähän ennemmin. Sillä pelailin pokemonia. Ja keräilin joskus kortteja. Ja koulussa oli tarrakirjat. Jotain muitakin juttuja vaihdeltiin, mutta enpä muista enää mitä.
Mitä muistatte omasta lapsuudestanne? =) Ei kannata ikinä unohtaa ihania vanhanaikaisia leluja.
Aion jonain päivänä näyttää, millaisia lelut ennen olivat sitten jonain päivänä omille lapsilleni. Varmasti ihmettelevät "Mitää? Leikittekö te tosiaan tälläsillä?" :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti