Paljon kävelyä, ystävän näkemistä ja ruokaa

Kotiaamiaiseni näyttävät tältä. Jospa joku päivä tässä loman aikana menen OMG:hen aamupalalle.

Ostin sen sittenkin. Harmittaa kovasti, kun oli kerran pari kivan näköistä lehteä kaupassa, valitsin niistä sittenkin huonomman ja se toinen vain katosi jonnekin ja jäin sitä niin kaipailemaan. Se olisi ollut kivempi kuin se toinen. Pienistä asioista täytyy pitää kiinni, eikä jättää ajatuksen tasolle.

Tapasin ystäväni tiistaina lounassalaatin merkeissä. Menimme Kansalaistorin vieressä, Oodia vastapäätä olevalle Musiikkitalolle, jossa en ollut ennen käynyt. Tunsin ennalta Finlandia-talon ja Oopperan sijainneiltaan, mutta olen aina mennyt bussilla tästä ohi mennessäni Turkuun, niin aina vain huomannut suuren kalapatsaan, enkä sen edessä piilossa tönöttävää lasiseinäistä Musiikkitaloa. Nyt tiedän Musiikkitalonkin sijainnin. Salaattia syödessä yritin totuttaa itseäni oliiveihin, jotka ovat edelleen mielestäni kummallisen makuisia, mutta kun otin aina oliivin kanssa mozzarellapalleron, niin se ei enää maistunutkaan ihan niin oudolta.

 

Kävelimme Musiikkitalolta Töölönlahden viertä Töölön Relove-kahvilaan. Näytin ystävälleni myös lähellä polskivan Aku-albiinosorsan, Töölönlahden kuuluisuuden.

Töölön Relove, kuten Punavuorenkin Relove, on ilo silmälle. Töölön Relove on sisustukseltaan lämmin ja juttelimme muutenkin sisustuksesta inspiroituamme ympärillä olevista materiaaleista, esineistä, väreistä ja rauhallisesta tunnelmasta. Kerroin hänelle siirtolapuutarhamökistä, jonka olin nähnyt kauniisti uudisremontoituna Kodin kuvalehdessä. Ajattelen aina, että jos minulla olisi mökki, niin tekisin siitä maalaisromanttistunnelmaisen. Oman asuntoni ja mökin sisustustyyli joissain määrin kohtaisi ja toisaalta olisi erilainen.

Tarjosin ystävälleni synttärisumpit ja otimme molemmat myös vitriinissä kököttävät gluteenittomat browniet, jotka olivat kyllä hyviä niin kuin latetkin ja maistuivat ihan siltä kuin mutakakku olisi lämmitetty loppuun asti, kun se yleensä pidetään uunissa vain puolet ajasta niin, että keskus jää "mutaiseksi". Tämä muffinssimuotoinen leivos oli keskeltä mukavan tahmea, muttei kuitenkaan liian makea.

Oli ihana aurinkoinen tiistai-päivä ja Töölöstä kävelimme Kampin läpi takaisin Rautatieasemalle. Menin salille ja hän lähti takaisin kotiinpäin. Näytin matkalla hänelle Eteläisen Rautatiekadun vaaleanpunaisen rakennuksen, jossa haluaisin asua.

Seuraavana päivänä laitoin kuulokkeet korville ja jatkoin Jojo Moyesin He jotka ymmärtävät kauneutta - kirjan kuuntelemista samalla kävellen 14-16 kilometriä. Kävelin ensin Töölönlahden viertä Hietsulle ja sieltä Kamppiin ja Punavuoreen, Punavuoresta Erottajan läpi keskustaan ja salille.

Torstaina eli eilen ajatukseni harmistuivat, eikä tehnyt heti mieli salille, joten kävelin hetken ympäriinsä ja päädyin Kamppiin. Ajattelin, josko nyt toteuttaisin yhtä kesäsuunnitelmaani "Tutustu mahdollisimman moneen eri katuun" ja meninkin eri kadulle kuin yleensä, Arkadiankadulle, jolle poikkesin ensin nähtyäni Luonnontieteellisen museon. Kurkistin Nervanderinkadulle ja huomasin, että olinkin siellä jo ollut, kun siellä oli Taidehalli, jossa kävimme katsomassa ystävän kera viime vuonna Ugo Rondinonen näyttelyä klovneista.

Kävelin pitkin Arkadiankatua ja kuvailin kauniita taloja alueelta, josta olin vähän yllättynyt, kun en niitä siellä olevia kauniita rakennuksia ollut ennen huomannut. Tutuiksi tuli myös Aurorankatu. 

Fredrikinkadun olen tuntenut jo viime vuodesta vähintään, koska se kulkee Punavuoren läpi. Hietaniemenkatua ja Mechelininkatua pitkin kävelin tiistaina ja Lapinlahdenkatua keskiviikkona. Näistä olisi saanut toki paljon hienommat kuvat, jos olisi ollut Lumix mukana.

Viime viikolla tutuksi tullutta Runeberginkatua pitkin kuljin syömään tähän Kampin ravintola Factoryyn, jossa otin tälläkin kertaa maalaissalaatin kanalla, kun se oli viime kerralla niin hyvää. Tämän jälkeen kävin salilla ja olin yli tunnin crosstrainerilla, kunnes laite pysäytti ajan ja kalorien laskemisen kellon mentyä nollille tunnin jälkeen ihan kuin sanoen, että "menehän tekemään jo jotain muuta". Olen innostunut tekemään joka päivä instasta löytynyttä vatsatreeniä, josta tykkäilen.

Ateneumin ohi kuljen aina, jos menen ratikalla keskustasta kotia. Tällä hetkellä on paljon kivempi kulkea aurinkoisella ilmalla ratikalla ja katsella maisemia kuin maan alla metrossa.

Olen ajatellut joskus, että nälkää on viittä erilaista ja listata ne nyt tänne.

1. Klassinen nälkä: nälkäkipu tuntuu mahalaukusta kurkkuun ja on sitä kovempi, mitä suuremman ja tuhdimman aterian on syönyt aiemmin.

2. Energianlasku-nälkä: Vaihtoehto 1 - Tulee ns. nälkäkiukku, mikä on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla, mutta aikuisellakin voi tulla ärtymyksen tunteita tästä nälästä, mikä on tärkeä tunnistaa näläksi ja hakeutua ruoan äärelle. Vaihtoehto 2 - Nälkä tuntuu pikemminkin väsymyksenä ja jopa silmiä alkaa kutittamaan väsymyksestä, mutta kun ei voi mennä nukkumaan, niin pitää syödä jotain, mikä pitää energiatason tarpeeksi korkealla, kunnes menee illalla nukkumaan. Tämä nälkä minulla oli eilen johtuen siitä, että vedin crosstrainerilla 700 kcal. Ei siis mikään ihme, että energiat alkoivat laskea, kun kehossa ei ollut riittävästi polttoainetta.

3. Piilevä nälkä: nälistä katalin eli huomaa tyhjän mahan tunteen ja pitää reagoida tarpeeksi nopeasti, ettei nälkä mene yli, mistä seuraa vasemman kyljen sattuminen. Asia ei parane syömällä ylettömästi, vaan olo hellittää vasta kolmesta viiteen tunnin kuluttua, kunnes maha ei enää "murjota".

4. Piilotettu jano - nälkä: Jano voi oikeasti piiloutua nälän tunteen alle, mistä on kirjoitettukin, että "juo ensin lasi vettä ja kuulostele oloa". Keholla on janon tunne, mutta kaikki ihmiset eivät pidä juomista kovin tärkeänä, vaikka se on hyvin tärkeää. Näin ollen he eivät välttämättä tunnista janoa, vaan saattavat ajatella, että on jälleen nälkä. Olen saanut nesteytyksen niin hyvin kuntoon, ettei tätä piilojanoa enää ole tullut moniin viikkoihin jollei jopa kuukausiin. On tärkeä tutustua kehoonsa.

5. Maha on jo tyytyväinen syödystä ruoasta, mutta kuullessa jälkiruoasta kummasti löytyykin tilaa "jälkiruokamahasta" ja "vähän vielä nälättäisi". On myös herkkunälkä, mikä oikeastaan ei ole nälkä, vaan mieliteko. Tosin jos kaupassa ruokaostoksia tehdessä alkaa tehdä mieli karkkia tai suklaata tekemättä mieli ainoastaan muistoa niiden mausta, niin on hyvin mahdollista, että verensokeri on tippumassa, jolloin tekee mieli sokeria. Pitää silti koittaa syödä "oikea ruoka" mahdollisimman nopeasti, koska sokeripiikin jälkeen verensokeri laskee romahtamalla.

+ nälkä voi tulla myös, jos katselee paljon ruokakuvia tai kuulee puhuttavan herkullisesta ruoasta.

Jeje. Nyt taidan lähteä Linnanmäelle kuvailemaan ja menen Panoraman kyytiin. Ehkä voisi syödä jäätelönkin ja juoda paljon vettä. Tuntuu sisällä, että ulkona on lämmin. Sitten varmaan kävelen rannalle ja menen salille. Tuntuu, että tänään olisi lauantai, koska eilen koko ajan tuntui, että olisi perjantai. Pian onneksi on taas maanantai. Pitää keksiä kaikenlaista tekemistä. Saatan ehkä illalla repäistä ja rumsteerata asunnon ties kuinka monenteen variaatioon.

Viettäkää mukava perjantai ja viikonloppu!