Kulttuuria ja arkkitehtuuria

Varoitus: tiedossa valtava kuvapläjäys.

Keskiviikkona menimme ystäväni kanssa museoreissulle töiden jälkeen. Amos Rex ei ollut tiistaina auki ja maanantai olin hierojalla, joten seuraava mahdollinen päivä oli keskiviikko. Amos Rexiin menimme katsomaan pian poistuvaa Ars Fennica - näyttelyä. Eniten varmaan jäi mieleen suuri seitsemästä paneelista koottu metsätaulu ja Trollien kahvila elävine tauluineen ja selasimme kirjan läpi, mikä kertoi näistä trolleista ja miten he olivat päätyneet Suomeen.

Amos Rex ulkopuolelta.

Seuraavaksi menimme Taidehalliin Ugo Rondinonen näyttelyyn, josta molemmat tykkäsimme valtavasti. En edes tiennyt pelleistä, nopeasti pääliesitettä jostain netistä sivusilmällä katsottuna ajattelin vain, että se kertoo jotain sateenkaarista. Sateenkaaret eivät kuitenkaan ollut keskeinen aihe, vaikka yksi kokonainen huone olikin vuorattu sateenkaari-piirustuksilla. Pellet olivat. Alussa olikin kyltti, jossa neuvottiin olemaan istumatta pellejen päälle ja häiritsemättä niiden rauhaa ja silloin vasta sain tietää pelleistä. Oli kyllä aika hienoa, kun nukkuvia pellejä oli kolmessa vai neljässä isossa huoneessa. Ensin niitä luuli tosi pitkään eläviksi, mutta sitten luki seinätaulusta, että ne ovat rakennettu kolmesta eri materiaalista. Emme yleensä ystäväni kanssa kuiski museoissa, mutta nyt tuntui, että se oli hyvin tarpeellista, koska pellet nukkuivat.

Näyttely on 17.11. asti nähtävissä, suosittelen lämpimästi.

Ulkoilutin uutta leluani eli Samsung Galaxy A50:ta. Ihastuin siihen käydessämme viime sunnuntaina ystävän kanssa Tikkurilan Telia-kaupassa. Ihastuin tottakai kameran laatuun ja tässä on tosi huippu laajakuvatoiminto ja kolmoiskamera. Syvyyskameraan ja muihin ominaisuuksiin en ole vielä perehtynyt, mutta aikansa kullakin. Ja kyllä, saatan toisinaan kutsua kännykkääni kameraksi, koska se on minulle sen oikeastaan tärkein ominaisuus.

Hoodz. Ihanat iltamaisemat. Kuvat ovat ihan eri luokkaa kuin ennen. Etukamerassa on vielä jokin häikkä, mutta yritän saada sen korjatuksi tai sitten pitää lähettää se huoltoon, voih.

Vallila!

Sörnäinen.

Ihanat laajakuvaominaisuudet.

Tänään kävin kuvailemassa Punavuoren arkkitehtuuria. Tulin IsoRoobertinkatua pitkin takaisin keskustaan kiertäen Erottajan kautta. Alkoi sataa, mutta mitäpä siitä. Sade on kivaa. Tänään en käynyt ollenkaan salilla, vaan pidin lepopäivän ja yritin keksiä muuta tekemistä, joten kävin kävelemässä ristiin rastiin pitkin katuja ja ulkoilutin kameraani.

Olette varmaan huomanneet, että jotkut näistä linnamaisista kauniista vanhemmista rakennuksista on nimetty, kuten keskustassa Kuusilinna, tämä vaaleanpunainen rakennus on nimeltään Ihantola. Onhan noita aika monta nimettyä taloa, mutta kuka löytää ne kaikki? Siinäpä olisikin aika homma.

Tällä viikolla on tullut myös pari runoa mieleen.

Milloin muistaa lampun palaneen 

kun jatkuvasti koettaa katkaisijaa

jos valo sittenkin syttyisi

Pilvipäivänä muistaa,

ettei aurinko ole hävinnyt

Se on vain piilossa 

Uskoo valonpilkahduksiin

Milloin uskoo, 

ettei monta tuntia käveltyä 

jaksa enää jatkaa, 

mutta on jaksettava silti

On päästävä perille

Ei pidä luovuttaa kesken matkan

Lasi ei ole puoliksi tyhjä

eikä puoliksi täynnä

Kun vesi loppuu

lasi on täytettävä uudelleen

piripintaan asti

Joskus on luotettava 

tietämättä kaikkea olennaista

Parhaat palat tulevat matkan varrella 

Elämästä kannattaa nauttia täydellä lasilla

Muistaa, että se on hyvä välillä juoda loppuun

että sen voisi täyttää uudelleen

Ja toinen.

Välillä on vaikeampia päiviä

Kun ei aina jaksaisi

Silti on yritettävä parhaansa

Uskottava että riittää 

Jokainen päivä loppuu

Ja sitten käännetään sivua

Uutena päivänä uskoen 

että se on entistä parempi

Mikään päivä ei ole samanlainen

Aina tapahtuu jotain

Kun ahdistaa

niin on keskityttävä

siihen, mikä oli hyvää

Usko valonpilkahduksiin

Koskaan ei pidä luopua toivosta

kun aika ei pysähdy

Ja sitten kehittyy

Olen alkanut nähdä painajaisia. Ei niitä trilleri-/jännitysunia, joissa haluaisi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan pahoja unia, joita ei siedä ja niistä pitää vain herätä, ettei uni jatkuisi. En ole nähnyt painajaisia vuosiin. En tiedä, mistä tämä johtuu.

Osaisipa lukea alitajuntaa. Kertoisi, mikä on hätänä, niin sitä osaisi käsitellä. Nämäkin runot aika selvästi liittyvät toisiinsa. No tämä viikko oli tällainen. Jospa ensi viikko on edellistä parempi.

Kuten runossakin sanon: huominen on aina uusi päivä täynnä uusia mahdollisuuksia. Ei pidä jäädä junnaamaan vanhoihin asioihin, koska loppujen lopuksi ne saattavat olla vain oman pään sisällä, eikä kukaan muu tiedä niistä mitään. Toki on aina hyvä, jos on joku jolle puhua. Toisinaan sekin riittää, että toinen vain kuuntelee.