Syysflunssaviikko

Viime viikonloppuna piti tehdä vaikka ja mitä, mutta mikäpä tupsahtikaan heti lauantaina kylään. FLUNSSA! Kymmenen pistettä ja papukaijan merkki! In mai arse. Piru vie!

Luulen, että stressi laukaisi flunssan kehossa, jossa saattoi jyllätä ties kuinka monta syyspöpöä odottamassa hyökkäystä. Stressi, jonka lähdettä en nyt paljasta, alensi immuniteettia sen verran, että piti jumittaa kotona koko lauantai. Kävin kävelyllä, koska nykyään en voi minään päivänä jäädä koko päiväksi sisälle, kun ulkona tulee aina parempi olo edes hetkeksi. Varsinkin aurinkoisina päivinä tankkaan aurinkoenergiaa, joka tuntuu helpottavan enemmän kuin sisällä oleminen.

Sunnuntaina tuntui jo vähäsen paremmalta flunssan kannalta, mutta heräsin sellaiseen niskakipuun, että piti auttaa käsillä pää pois tyynystä. En saanut käännettyä päätä ollenkaan oikealle, kun tuli kipu vastaan. Aamupäivän pidin fysioterapeutin kehottamaa pyyhettä kiedottuna kaulan ympärille ihan kuin niskatukea vai mikä sen nimi onkaan.

Maanantaina pidin sairaspäivän, koska flunssa tuntui jylläävän kehossa ja lisäksi niskakipu. Illalla kävin hieronnassa ja koko tunnin hieroja yritti aukaista niskaani, muttei saanut sitä kokonaan auki. Onneksi sain suurimman osan kaulan liikkuvuudesta sunnuntaina itse liikuttelemalla kevyesti kipurajaan asti aina, mutta jäi sinne vielä paljon kipua. Pitäisi joka päivä tehdä jonkinlaisia niskan venyttelyliikkeitä. Sekä välttää katselemasta kännykkää liikkuessa. Sitä kannattaisi katsella oikeastaan vain silloin, kun makoilee sängyssä, vaikka juurikaan sinne se ei kuulu. Tätä tämä nykyaika on: paljon enemmän niskakipuja, vaikka oma niskakipuni syntyykin siitä, miten nukun. Onneksi sunnuntai-maanantai - yö ei mennyt yhtälaisessa mylläkässä kuin lauantain ja sunnuntain välinen yö. Olen kerran myllännyt jopa niin paljon, että olen löytänyt itseni aamulla joustofroteealulakanan alta puoliksi, mutta silloin sattui vähän vain keskiselkä, ei niska ollenkaan.

Olen tällä viikolla ollut kolmena päivänä töissä. Nyt vihdoin uskallan pitää sairaspäiviä, kun tällä hetkellä neljä ja puoli vuotta samassa työpaikassa olleena en neljänä ekana vuonna pitänyt lainkaan sairaspäivää paitsi yhden ja senkin vain sen takia, etten olisi mennyt silmät itkemisestä umpeen muurautuneina ja pahaa oloa koko kehossa potien töihin. Niin, muttei se tarkoittanut sitä, ettenkö olisi ollut koskaan kipeä, vaikka hyvänä työntekijänä sairastin suurimman osan flunssista viikonloppuisin tai öisin. Tänään tuli kehoon riehumaan kurkkukipu ja yskäkin mukaan.

En osaa jäädä kotiin silloin, kun tuntuu, että olen kotona vain turhan panttina, kun minulla on sisäinen tarve olla hyödyksi ja tehdä jotain, jos on sellainen aika. Pitäisi olla vain itselleen suopeampi ja muistaa kunnolla rauhassa sairastella, koska tunnetusti flunssa voi pitkittyä, jos sitä pitkittää. Sitä, että nappaa särkylääkkeen aamulla ja pärjää sillä päivän ajan, ei pitäisi tehdä. Olen kuitenkin syyllistynyt moiseen ja työpäivän jälkeen mennyt suoraan kotiin, kaatunut sänkyyn ja ollut peiton alla loppupäivän.

Muistan sellaisenkin tapauksen, jolloin asuin vielä Munkkivuoressa ja onneksi pääsin aikaisin töistä, niin bussissa koin pitkästä aikaa matkapahoinvointia ja heikotti, lähes pyörrytti, ja mietin siellä bussissa istuessa, pitäisikö jollain aiemmalla pysäkillä jäädä pois, ettei antaisi bussissa ylen. Se on kyllä tosi jännittävä se raitis ilma, auttaa moneen. Pienenä kun koin matkapahoinvointia auton takapenkillä usein ja oli kylmä ilma ulkona, niin sain vähän avata ikkunaa rakoselleen ja sinne rakoon suipistin suuni ja haukoin raikasta ilmaa pitääkseni pahan olon sisällä.

Nyt kuitenkin kahta kiloa satsumia, paljon nestettä, kahdeksaa panadolia (ei samana päivänä) ja tarkoituksellista jumittamista myöhemmin olo tuntuu siltä, että olisi taas vähän enemmän elävien kirjoissa. Toisaalta olen jo valvonut yhdeksäntoista tuntia; olo ei niinkään ole väsynyt, mutta tuntuu kellolta, josta on loppumassa patterit.

Olen herännyt viime yönä kolmelta nukuttuani kolme tuntia. Yritin päivällä nukkua, mutten ole varma nukuinko ehkä muutaman minuutin. Viime tekstissä taisin mainita unettomuuden. Nyt on mennyt kaksi viikkoa, jolloin en oikeastaan ole nukkunut yhtenäkään yönä yli kuutta ja puolta tuntia. Olen viime aikoina kuunnellut myös Matthew Walkerin - Miksi nukumme Unen voima (näe ironia) ja vaikka oikeasti annan itselleni kahdeksan tuntia aikaa nukkua, niin useimmiten tämä pää herättää jo pari tuntia ennen kelloa ja kun yritän laittaa uudestaan nukkumaan, kun ei ole edes pissahätä, niin uni ei vain tule takaisin. Pitäisi laittaa itsensä jonkinlaiseen aikuisten unikouluun. Olen aina ollut helppo nukahtamaan iltaisin, mutta nyt on vaikeuksia unessa pysymisessä. Kesälläkin nukuin tosi hyvin ja silmäunimaski antoi jopa tunnin pari enemmän uniaikaa ja nukuin helposti kahdeksaa tuntia, mutta nyt ei se unimaskikaan toimi.

Toivon tosiaan, että saan enemmän nukuttua öisin. Tänä aamuna asia vähän jopa itkettikin ja osaksi juurikin kaiken sen takia, mitä olen oppinut ja varsinkin sen takia, etten voi parantua ilman sitä tärkeää nukkumista ja unta, joka parantaa kehon. Keho eikä mieli palaudu ilman unta. Kaikille muuten todella vahvana suosituksena tuo unikirja, kuuntelen itse sitä Nextorysta, mutta varmaan se on muuallakin.

Kirjoista puheen ollen tiistaina koin erityisen valaistumisen hetken, jonka johdosta haluan lukea lisää tietoa psykologiasta, ruoasta ja kasvatuksesta sekä kehittyä paremmaksi ammatissani. Osaan jo paljon, mutta tuntuu, että aina on lisää opittavaa. Ja uuden oppiminen on kivaa, varsinkin sellaisen tiedon, jota voi jossain hyödyntää.

Ruskealla tukalla tuntui, että olisin tullut takaisin omana itsenäni.

Nämä ovat 14. syyskuuta otetut kuvat, kun flunssa piti hetken taukoa. Olen ahkerasti onneksi käyttänyt nenäkannua eli sarvikuonoa heti kun aistin että lenssu on alkamassa. En tiedä, kuinka paha tämä flunssa olisi ilman nenän huuhtelua aamuin ja illoin, kun tänäkin aamuna niistin varmaan neljä desiä - no okei, ei se ketään kiinnosta.

Katsoin torstaina Isosta Omenasta ystävää näkemästä palauduttuani, että tietty kirja olisi Tapiolassa. Löysin Tapiolan ja etsinnän jälkeen Kulttuurikeskuksen, jossa kirjasto oli. Valitettavasti olin katsonut väärin, kun olisikin ollut Tapanilassa. Ei surettanut kauheasti, kun näki kauniin paikan, veden ja taivaan. Flunssa oli kyllä koko ajan harmillisesti läsnä.

Ehdin onneksi Töölön kirjastoon vielä ennen kasia ja lainasin pitkästä aikaa myös Torey Haydenilta pari kirjaa. En ole lukenut hänen kirjojaan 2010 tapahtuneen sattuman jälkeen, mutta aina  välillä on käynyt mielessä, että voisi lukea.

Hyvinvoinnin tavaratalosta tuli kiva paketti. Tilasin mm. gluteenitonta pastaa, spagettia ja jauhoja, jotta voisin leipoa ja syödä kuten muutkin, ainoastaan gluteenittomasti.

Pesukinnas oli karheampi kuin luulin, mutta ehkä opin sitä käyttämään.  

Välipalapatukka.  

Urtekramin Eco morning haze shower gel, joka sisältää C-vitamiinia, E-vitamiinia ja ravintoaineet hillasta, seljanmarjasta ja karpalosta yhdistettynä hyaluronihappoon tarjoavat kaikille ihotyypeille erinomaista ravintoa ja kosteutta.  

Cocovin Supermarja-siemensekoitus, joka sisältää omega-3:sta, rautaa, kuitua ja proteiinia.

Echinae-kurkkupastilleja.  

Omega 3-6-7-9, helokki-, mustaherukka-, tyrni-, pellava- ja kalaöljykapselit.  

Mossan ihanan tuoksuinen ja iholle ihana Glow cocktail kirkastava seerumi, joka heleyttää ja tasoittaa ihon sävyä.

Stay sharp sana-solin b-vitamiineja sisältäviä poretabletteja.

Oliiviöljyä.

Pitkästä aikaa myös kookosöljyä ihon hoitoon ja ruoanlaittoon.

Sekä Puhdas+ eteerinen eukalyptusöljy diffuuseriin, joka tuo virkistystä ja raikkautta huoneilmaan sekä lievittää hengitysteiden tukkeumia ja flunssaa.

Tämän viikonlopun lupasin itselleni sairastaa ihan rauhassa ja toivon niin paljon, etten olisi enää maanantaina kipeä. Terveenä on miljardi kertaa kivempi olla kuin kipeänä. Varsinkin nyt, kun on syksy niin kipeänä oleminen lisää tarvetta, että voisi vain halata jotakuta pitkään ja joku vähän peittelisi. Sellainen ressukka-olo. Maanantaina taas voimanainen! Fingers crossed.

Voikaa hyvin ja viettäkää ihana viikonloppu!