Turkuun ja takaisin sekä yövieras

On aina jännää, miten yövieraan lähdettyä kämppä on tuhannen sekaisin. Luetut lehdet läjänä lattialla, tiskiallas täynnä tiskiä vaikka välillä tiskasikin, pikkupullapussi tyhjänä pöydän alla, osa laukun sisällöstä vielä lattialla kun "piti saada laukku nopeasti kuivumaan", tavaroita vähän erikoisissa paikoissa ja teepussi narunsa kanssa vielä mukissa pöydällä. Yhtäkkiä huomaa, että tasot ovat täynnä pölyä ja mistä pöly on ehtinyt kiivetä seinän nurkkaankin, lattiat voisi ihan pestä. Tein aamiaista ja odotin pyykkivuoron loppumista, kun olin ensin ehtinyt käydä suihkussa pesemässä hiukset. Kellon tullessa kymmenen sain vietyä pahvit ja paperit kierrätykseen, kun piti käydä hakemassa pyykit pyykkituvasta ja ripustin ne saman tien. Vielä pölyjen pyyhkiminen, tiskaus ja paitojen, jotka ovat vielä edelliseltä pyykkivuorolta, kun pesin pyykit lähtöä edeltävänä iltana, viikkaus kaappiin. Ensin juon rauhassa kahvini, ettei sekin ehdi jäähtyä kuten puuroni.

Sataako vai paistaako, kas siinä pulma, kun ei tiedä. Lauantaina olin vähän yli kahden bussin varannut Helsingistä Turkuun. Oli satunnainen paikka, kun sovellus oli jotenkin muuttunut ja yhtäkkiä olinkin maksanut matkan paikkaa valitsematta, mutta satunnainen paikka oli huisin hyvä, kun ei ollut ketään edessä, jota olisi tarvinnut estää yrittämästä siirtää selkänojaansa taaksepäin, vaan edessä oli etuportaat ja sopivasti myös pieni taso, jonka päällä kuvasin matkaevääni. Muuten kyllä siinä ei oikein mitään voinut pitää, joten eväät roikkuivat mukavasti edessä olevassa koukussa. Kävin Kampin K-supermarketista hakemasta matkaeväät ennen kuin lähdin Onnibussilla Kampin linja-autoterminaalista kohti Turkua.

Bussi lähti hieman myöhässä, mutta ehti onneksi vain muutaman minuutin myöhässä Turun Tuomiokirkolle, jossa ystäväni odotti minua sateenvarjon kanssa. Siinä se toinen juttu, että olisi pitänyt varautua sadekepillä ja kumisaappailla, mutta minkäs teet. Perillä toki hieman harmitti, etten älynnyt ottaa minidigijärkkäriä mukaan, olisi saanut hieman hienompia kuvia ja ehkä kuvailtua vähän enemmän huolimatta sateesta ja märistä kengistä.

Päädyimme tottakai Turun lempikahvilaani, uniikkiin Cafe Artiin jutustelemaan kuulumisia. Isä haki miut puoli seitsemältä ja yritimme käpystää saman sateenvarjon alla kengät ja selkä silti kastuen paikkaan, jossa isäni odotteli autossa veljeni mukanansa.

Illalla isän luona kävimme ensin ihanassa puilla lämmitettävässä puu-kivisaunassa ja sen jälkeen söimme perunoita, salaattia, kalaa ja kanaa. Muu väki söi myös makkaraa, jota itse en syö. Illan aikana katsoimme yhdessä puoliksi dubatun Jackie Chanin tähdittämän leffan. 

Aamupalaksi sain toivomaani kaurapuuroa ja siihen päälle sai marjoja, pähkinöitä ja siemeniä. Pöydässä oli tarjolla myös leipää juuston kera, tuoremehua ja kahvia. Annoin isälle ja emännälle Kaffa Roasteryn Tauko-nimisen kahvipussin, jonka sisältöä makustelimme siinä. Itselleni oli tämä jo tuttu ja muille uutena tullut. Joku saattoi kahvia kehua aika vahvaksi, mutta omasta mielestäni se oli normaalia, kun olen 2-3-vahvuisiin kahveihin kovin tottunut ja ykkösvahvuinen kahvi taas on suussani aika litkua, josta useimmiten jää puolet juomatta.

Sunnuntaina ennen lähtöämme veljeni luo Raisioon sain ensin leikkiä parturia veljelleni ja isälleni. Kävimme Naantalissa, joka on kyllä joka kesän must go - paikka, vaikka olisikin kivaa, jos olisi päässyt sinne venesatamaan the placeen, mutta nämäkin hienot kadut ja talot olivat Vanhan kaupungin alueella. Kävimme Hasta la pasta - nimisessä paikassa. Tilasimme isän kanssa aurajuusto-kanaa ja sain annokseni gluteenittomana. Tilauksen tulossa neljälle kesti sen verran, että ehdimme veljeni kanssa pelata erän biljardia, joka sattui olemaan siellä yläkerrassa, jossa ruokailimme.

Veljelläni oli synttärit, joita juhlimme viikonloppuna syömällä kakkua, pullaa ja keksejä. Äiti tuli myös veljeni luokse ja saimme sieltä kyydin linja-autoasemalle. Parin tunnin päästä sunnuntai-iltana olimme Helsingissä. Ostin hiusväriä, joka olikin asteen tummempi kuin aiempi, mutta onhan näitä tummempia ja vaaleampia muutamat tullut koettua.
Sain tehtäväkseni värjätä äidinkin hiukset seuraavana päivänä hennalla, jolla en ollut koskaan värjännyt. Se oli vähän liian sotkevaa ja aikaa vievää puuhaa hiusosio kerrallaan sudilla vedellen ja lopulta etuosan värjättyä päätimme nopeuttaa asiaa ja tein niin kuin normaalisti käyttämilläni hiusväreillä, että sekoitin lopun seoksen vapaasti äidin hiuksiin ilman sutia lavuaarin yllä.

Maanantaina ajattelimme käydä katsastamassa Ruohonjuuren ja kirpputoreja. Kallion kirpputorilla törmäsin yhdessä kohtaa näihin legoihin, joiden nimeä en muista, mutta oli aina niin selkeä muisto lapsuudesta, vaikka kukaan ei näistä tunnukaan mitään tietävän. Olisikohan pitänyt ostaa. Näitä ei siis ollut omassa kodissani, vaan perhepäivähoitajani kodissa ja muistan, kuinka kivaa oli, kun niillä oli myös oma keinu ja ovathan nämä kieltämättä söpöjä. Olivat painuneet mieleen.

Alkuperäiseen suunnitelmaan kuului käyminen uimassa Hietsun rannassa, syreenipensaiden näyttäminen Hietsun hautausmaan vierestä äidilleni sekä ajelu sähköpotkulaudoilla. Kylmempi ilma, tuulisuus ja sateisuus kuitenkin vaihtoivat hieman suunnitelmia.

Kävimme tutkimassa äidin kanssa Kampin ostoskeskusta ja törmäsimme tähän toisiksi ylimpään kerrokseen, joka oli täysin muuttunut sitten viime käyntini. Koko kerroksen täytti paikka nimeltä MUJI. Ihastuin näihin diffuusereihin ja ajattelin, että tämä olisi paljon parempi kuin nurkassa itsekseen tupruttava puhdistamon diffuuserini. Tästä tulisi paljon höyryä pidemmälle näkyvästi. Jospa joku päivä hankin.

Kävin nopeasti hieronnassa, jonka ajan äiti kulutti Citycenterissä. Hän löysi itselleen Glitteristä uudet aurinkolasit ja Saiturin pörssistä myös teki löytöjä.

Olimme ihmeissämme, kun taivas oli yhtäkkiä sininen. Ensin säätiedotus lupasi pelkkää sadetta ja sitten pelkkää tuulta. Auringosta ja pilvettömyydestä ei ollut mitään tietoa. Lähdimme ratikalla kohti Punavuorta löydettyäni äidin soittamalla, kun en saanut selvää liikkuvista palleroista whatsappin paikannushaun ruudulla. Piti olla Keskuskadun päässä, mutta äiti istuskelikin rautatieaseman edessä, siksi en siis huomannut, vaikka pyörin ympyrää, kun oli toisella puolella katua.

Olimme kirpputoreja etsimässä, joten näytin äidilleni Punavuoren Reloven. Katselin itsekin joitakin vaatteita ja ajattelin, ettei ne olleetkaan ihan niin kalliita kuin olin kuvitellut, osa vain. Tämä tieto on pitänyt minut pois katselemasta niitä. Olin myös todella yllättynyt jäädessämme ratikasta Viiskulmalla pois, että Roobertin herkku olikin auki ja toiminnassa, kun jonkin huhun mukaan muutama viikko sitten kerrottiin, että se olisi kokonaan lopettanut toimintansa pandemian myötä. Hyvä, ettei ollut lopettanut, sillä pidän paikasta tosi paljon, vaikka tällä hetkellä ei kyllä tee mieli yhtään enempää makeaa, kun viime viikolla tuli syötyä irtokarkkia ja viikonloppuna kaikki herkkui.

Kävelimme Punavuoresta Iso Roobertinkatua tietenkin takaisin keskustaan. Äiti halusi, että kuvaan Erottajalla olevan talon, jossa kaksi miestä pitää rakennusta pystyssä. Tämä on mielestäni Erottajan tunnusmerkkinä tämä talo. En tunne Erottajan alueelta paitsi tämän kulman.

Tällainen kiva väri tuli tukkaan. Eilinen oli aika väsynyt, kun äiti halusikin herätä aikaisin ja mie taas nukuin koiranunta, enkä voi nukkua, jos joku kolistelee. Onneksi eka yö takaisin Helsingissä tuntui siltä, että tuli vähän univelkaa nukuttua pois. Tosin olen alkanut miettiä, että pitäisi mennä rasitustestiin, kun salilla hienosti alkanut juoksuputki, kun pystyin kivasti juoksemaan puolikin tuntia ilman outoja hengityspihinöitä, niin nyt tuntuu, että kymmenen minuutin jälkeen, kun aloitin tosi kivasti hyvällä musiikilla ja ajattelin pitää kolmen minuutin kävelytauon, niin en pystynytkään enää juoksemaan, kun keuhkot tuntuivat siltä, että hengitystiet supistuvat, mikä on merkki rasitusastmasta. 

Ja muutamana aamuna, vaikka olisinkin nukkunut hyvin, niin haukotuttaa ja parina päivänä haukotutti koko päivän, kun olin nukkunut vain kuusi tuntia. Luin jostain, että rasitusastmassa myös aamuisin kannattaa kerran ottaa avaavaa lääkettä. Aloin myös miettiä kauas taaksepäin elämässäni, kun joskus pienenäkin saattoi monesti tuntua, etten saa tarpeeksi ilmaa, vaikka yritin vetää keuhkoja täyteen. Luulin, että se oli vain huonon ilmanlaadun takia tai liian sisällä kökkimisen, mutta saattaa hyvinkin olla mahdollista, että minulla on ollut piilevä astma monen monta vuotta, kun oli piilevänä lievä ristikkäispölyallergiakin. Toisinaan lievissä flunssissa töissäkin olin niin kiitollinen aina päästessäni happirikkaaseen ulkoilmaan, jolloin hengitys tuntui helpottuvan paljon ja tarve yskiä hävisi.

Joku aika sitten kerroin epäilleeni home- tai pölyallergiaa, mutta mitä jos kaikki onkin astmasta johtuvaa. Pitäisi päästä rasitustestiin, että saisin lääkettä tähän ja astman saisi niin sanotusti hallintaan. Hyvä sentään, että ilmeisesti on lievempi muoto, mutta harmittaa, kun juuri olen innostunut liikkumaan ja varsinkin tekemään aerobista liikuntaa, niin en pystykään sen takia, että vaikka sydän ja jalat jaksaisivat kauan, niin keuhkot eivät jaksa. 

Olen lukenut, että avaavaa lääkettä kannattaa ottaa sekä ennen että jälkeen urheilusuorituksen rasitusastmassa. Tämän kaltaisten juoksupäivien jälkeen illalla olen käyttänyt apteekista viime flunssassa hankkimaani suolapiippua (kyllä, epäilin astmaa jo silloin) ja sen läpi hengittely on muutaman kerran auttanut normalisoimaan olotilan. Ennen oikeaa lääkettä pitää varmaankin kantaa suolapiippua mukana. Onko kellään muulla rasitusastma tai kokemusta rasitusastmasta?

Äiti lähti eilen keskipäivän bussilla takaisin kohti Turkua. Sitä ennen kävimme vielä yhdessä kahvilassa. Eilen käytyäni salilla tuli vihdoin aurinkokin esiin käytyään näyttäytymässä päivällä.

Mitähän sitä tähän päivään keksisi. Ensimmäiset neljä lomapäivää menivät suit sait ohi. Kellokin on jo puoli kaksitoista. Ihmeen kauan kyllä kestää, kun yhtä blogitekstiä kirjoittelee. Ei kyllä ole kiire minnekään. Pitäisiköhän mikrottaa kahvi toiseen kertaan, kun se jäähtyy. Tai nukkua päikkärit. Voisi käydä kirjastossa palauttamassa kirjat tänään tai huomenna. Huomenna saattaa tulla uusia lehtiä luettavaksi tai sitten ei. Tulisipa edes muutama lämmin päivä loman ajaksi.

Ai niin, yksi juttu piti vielä näyttää. Tilasin nämä plus pari muuta juttua Oriflamelta ja tuntuu, että ihoni varsinkin on tykästynyt pinkkiin sekä vartalonkuorinta watermelon ice pops, joka tuoksuu aivan ihanalta. Harmi kyllä, että Oriflamella oli joskus multi purpose cream, joka tuoksui aivan ihanan huumaavalta vesimelonilta, muttei ole enää.

Keholleni ei riitä sisäinen hyvinvointi, vaan myös ulkopuolelta pitää tulla tehokasta hoitoa. Hankin myös Lactolinen ennen näitä, joka on hellästi hoitava pesuneste ph 4,5. "Se suojaa ja kosteuttaa ihoa. Iho pysyy pehmeänä ja vastustuskykyisenä ulkoisia ärsykkeitä vastaan." Eli juurikin minun iholleni, joka ei tykkää paineesta eli ulkoisista ärsykkeistä. Jospa tämä ihana kombo auttaa. Ilmeisesti, kun ihoni ei ole normaali niin kuin useimmilla muilla, kaipaakin päivittäistä kuorintaa. Olisinpa ymmärtänyt tämän aikoja sitten, että ihoni ei saa itse kuorittua itseään ja on ollut samea, koska siinä on jatkuvasti kuolleiden ihosolujen harmaa kerros päällä, joka tukkeuttaa ihohuokosia ja saa ne tulehtumaan. No parempi myöhään kuin milloinkaan.

Epäpuhtaudet alkoivat heti pienentyä ja hävitä, kun aloin käyttämään tätä pinkkiä Love nature energizing mint & raspberry kuorivaa suihkugeeliä:  sisältää minttua ja vadelmaa. "Iho puhdistuu pehmeäksi ja raikas tuoksu virkistää mieltä. Sisältää luonnon kuorivia rakeita. Täysin biohajoava koostumus." Sekä tätä Love nature Ice pops watermelon & lemon - vartalonkuorinta-ainetta.

"Raikas vartalon kuorinta-aine silottaa ja pehmittää ihoa. Sisältää ihoa ravitsevaa vesimeloniuutetta ja uudistavaa sitruunauutetta. Biohajoava koostumus on dermatologisesti testattu."

Tämän keltaisen pullon Love nature ice pops cooling passion fruit & pineapple viilentävän ja ihanan passionin ja ananaksen tuoksuisen suihkusaippuan hankin vain kesää varten. "Aurinkoinen ja mehukas antioksidanttipitoinen suihkugeeli tuo viilentävää ja piristävää tunnetta ihollesi. Dermatologisesti testattu, saippuaton ja pH-tasapainotettu koostumus on biohajoava."

Pidemmittä puheitta ihanaa päivää! Aurinkoista ja tuulista.