Eka lomaviikko pulkassa ja kuvailua

Kumman nopeasti se eka lomaviikko tai oikeastaan yhdeksän päivää hujahti. Toisinaan on ollut laiskotus - olo, muttei kertaakaan sellaista oloa, että olisi tylsää. On vain päättänyt olla tekemättä yhtään mitään, eikä se lomalla haittaa. Viikonloput menevät usein siinä, kun yrittää saada kaiken rästiin jääneet tehtävät tehtyä parissa päivässä. Oli hetken koleaa, mutta nyt tuntuu, että ehkä se kesä onkin tulossa takaisin. Ainakin sateet loppuivat, vaikka kyllä yhtenä iltana tai aamuna taisikin sataa aika kaatamalla. Silloinkin vain ajatteli, että nytpä saa todellakin olla hyvällä omallatunnolla sisätiloissa. 

Salillakin tuntui olevan vähän enempi väkeä sinä päivänä, kun oli sateista. Olen käynyt myös toisella salilla, joka on oman salini lähistöllä. Oikeastaan kävin siellä joskus, kun olin aiemmin salikonseptiini liittynyt ja ollut välillä Fitness24/7:llä, mutten silloin vielä tiennyt nykyisen salini olemassaolosta, kunnes sitten jokin veti minut sinne pari vuotta sitten. Ja nyt olen siihen saliin jäänyt. Harmi kyllä, kun koko pääkaupunkiseudun salit ovat heinäkuun loppuun asti voimassa, mutta sen jälkeen ei olekaan enää vaihtoehtona kaksi salia, vaan joko yksi sali ja sen jälkeen koko pääkaupunkiseudun salit, mikä nostaa hintaa huomattavasti. Haluaisin käydä vain kahdella salilla.

Tällä viikolla on ollut ehkä yhtenä kahtena päivänä välillä t-paitailma, mutta lyhythihaisen kaverina tällä viikolla on ollut tämä tekonahkatakki tai neuletakki.

Ympäristön kuvailuja tottakai. Pilvien väistyessä taivas on mielestäni kaikkein kaunein, kun se on puolipilvinen, niin siinä on pilvien tuomaa kontrastia, varjoja, sävyjä, kerrostuksia ja samalla sinistä taivasta ja aurinkoa. Puolipilvisellä on kaikkein kaunein taivas.

Torstaina kävin Kotipizzassa syömässä kana kotzonen, joka oli HYVÄÄ. Vaikka noudatankin gluteenitonta ruokavaliota pääsääntöisesti, niin on todella kurjaa, että joskus kun syön hyvällä omallatunnolla gluteenia sisältäviä tuotteita minua katsotaan sillä tavalla, että "eikös sun pitänyt olla gluteeniton - miten sä tuota voit syödä". Herkkyysasteeni gluteenia kohtaan kuitenkin vaihtelee. Suosin mahdollisuuksien mukaan gluteenitonta ruokavaliota, mutta tiedän tarkkaan, millaisten gluteenituotteiden kohdalla voin tehdä poikkeuksia. Kyllä tämäkin kotzone reagoi kolmesti seuraavan aamupäivän aikana, mutten kuitenkaan potenut huonoa omaatuntoa, että se tuli syödyksi. Oikeastaan kuitenkin luulen, että laktoosi reagoi minulla melkein vahvemmin kuin gluteeni. En jaksa oikeastaan puhua tästä, kun en itsekään tiedä, miksi jotkut tuotteet sopivat minulla ja jotkut eivät, tunnistan kuitenkin ne kaukaa ja kärsin sitten jälkiseuraukset. Oikeastaan kyse on useimmiten siitä, miten se on niin sanotusti jalostettu ja esimerkiksi Espresso Housen bageleita siedän sen takia, että suurin osa niistä on jotain muuta kuin itse bagelia. Usein voin myös kompensoida ruokia vedellä tai suurella määrällä kasviksia. 

Laktoosi on kuitenkin tällä hetkellä se, minkä kanssa en tee poikkeuksia, koska gluteeni ja laktoosi reagoivat minulla eri tavalla. Ruokavalio tuntuu olevan tällä hetkellä hallinnassa tiettyjä takapakkeja lukuun ottamatta, muttei pidä alkaa liikaa harmistua siitä, että jos nyt syön raparperipiirakkapalan, niin alanko voimaan huonosti. En kuitenkaan ala työntämään sormia kurkkuun sen takia, vaan kestän muutaman tunnin kärsimyksen, jos jotain ilmenee. Jokainen tuntee varmasti oman kehonsa ja tietää, miten se reagoi mihinkin ja toimii näin parhaalla tietämällään tavalla, jos ei mennä herkkyysasteita kauemmas, koska kyllähän tästä aiheesta saisi kirjattua artikkelin.

Olen parina kolmena kertana eksynyt kuvailemaan Kamppiin. Yritän nyt tänä kesänä toteuttaa sitä ideaa, mitä aiemmin jo piti, että menen sinne, niille kaduille, missä en ole ennen käynyt ja otan selvää, mitä siellä on. Jostain syystä Kampin Malminkatu ja varsinkin Eteläinen rautatiekatu vetää minua puoleensa, en kylläkään tiedä miksi - siellä on muutama erittäin kaunis talo ja hyvän matkan päässä esimerkiksi metrosta ja metro vie pitkälle. Tänään kyllä kävin jälleen lempikadullani Iso Roobertinkadulla, mutta siitä myöhemmin lisää.

Kävin perjantaina ihanalla hierojalla, kun olin onnistunut saamaan jälleen ties kuinka monta lihasta ihan jumiin ja taas olin jostain syystä toispuoleisesti oikealta puolelta enemmän jumissa kuin vasemmalta puolelta. Perjantaina oli aivan mielettömän kaunis aurinkoinen päivä ja suuntasin hieronnan jälkeen  Kampin Factoryyn, kun sain Factorysta syömissuosituksen. Kello ei ollut vielä kolmea, joten oli vielä lounasaika, kun kysyin tästä kanasalaatista, joka kuulemma oli ilta-ajan (kolmen jälkeen) tarjoiltava. Asiakaspalvelijan kysyessä keittiöhenkilöltä sen tekeminen kuitenkin sopi, vaikkei Lounasaika ollut vielä päättynyt. Lounasaikaan oli tarjolla buffet. Kanasalaatti oli aivan ihana! Salaatinlehtiä, tuoreita perunoita, pikkutomaatteja, kurkkua, ihanan maukas kanan iso rintafilee, jonka päällä pestoa ja yllätyksekseni myös hillottua sipulia, tankoparsaa ja munakoisoa. Tankoparsaa en ollut koskaan maistanut ja munakoisosta minulla oli yksi huono kokemus, jossa se oli maistunut vain mullalta, mutta tällä kertaa olin todella positiivisesti yllättynyt sillä se maistui makealta. Ystäväni tokaisikin, että sen maku on normaalisti lähes sama kuin kesäkurpitsan.

Näin tämän mielenkiintoisen näköisen lehden kaupassa. Jospa joku päivä sen sieltä ostaisi ja lukisi läpi. Kovin houkuttelevan näköinen kansi ainakin. Kokeilin Oriflamen mango hair smoothieta ja oli kyllä ihana. Tänään minulla oli kiharat hiukset pesun jälkeen. Luonnonkiharassa on juurikin se etu, että sen saa vedettyä suoraksi tai kevyille laineille milloin haluaa, jollei anna sen kihartua itsekseen, kun taas olen kuullut, että joitain suoria hiuksia on todella vaikea saada kiharalle.

Edelleen hehkutan nykyistä lempikauppaani Postitalon K-supermarketia. Sieltä hain yhtenä päivänä ja tänäänkin salaattia ja hedelmiä siihen. Aivan parasta tällaiset salaattibaarit.

Salin jälkeen valmiina kuvailemaan. Tämän päivän kuvausretkelle otin Panasonic Lumixini ja kännykkä sai makoilla repussa, kun ei ollut taskuja asussa. Tuli kivat kiharat aamuisen allaspesun jäljiltä. Oli kiva asukin tänään: vansin matalavartiset vaaleansiniset kengät (jotka vetelevät viimeisiään), valkoinen t-paita, harmaankirjavat "haaremihousut" sekä pitkä vaaleanharmaa pehmeä neuletakki. Minulla ei ollut hovikuvaajaa mukana niin kuin joillakin aina on, mutta useimmiten valikoin vaatteeni jonkinlaisella harkinnalla - yleensä, mitä samana päivänä tekee mieli laittaa päälle, siksi olisi vaikeaa koittaa laittaa edeltävänä iltana vaatteita valmiiksi, vaikka se olisikin kovin järkevää, mutta ei voi pukea vaaleanpunaista, jos onkin mustavalkoinen päivä. 

Tuli sen verran hiki salilla, että kävin siellä suihkussa. Olen nyt muutaman kerran käyttänyt vain crosstraineria ja sitä olen pystynyt käyttämään jopa puoli tuntia ilman, että hengitys alkaa pihisemään tai rahisemaan, tosin kahdenkymmenen minuutin kohdalla alkaa varpaat puutumaan, mutten anna sen haitata. On hauskaa kuluttaa yli 300kcal crosstrainerilla. Jännää, ettei juoksumatto anna samaa lukemaa, vaikka olen täysin varma, että siinä kuluu jopa enemmän kaloreita. Juoksumatosta innostumisen myötä taisikin lepoaineenvaihduntakalorikulutukseni nousta. Jospa jonain päivänä jälleen juoksen. 

En tiedä, josko on jokin piiloflunssa, kun on toisinaan sellaisia, jotka ilmenevät vain öisin tai silloin, jos tulee nukkuneeksi liian vähän. Saa nähdä, tasoittuuko unirytmi koskaan sellaiseksi, että saisin nukuttua kahdeksan tuntia putkeen. Nukun paremmin ja pidempään, kun menen aikaisin nukkumaan, muttei sitä tietenkään malttaisi mennä lomalla aikaisin nukkumaan, kun ei ole kiire minnekään. Tosin juurikin sen takia pitäisi laittaa itsensä ajoissa nukkumaan, koska on aikaa nukkua kiireettömästi ilman herätyskelloa. 

Olen edelleen kuunnellut Bookbeatilta Jojo Moyesia. Yhtenä päivänä katsoin uudestaan Kerro minulle jotain hyvää - kirjasta tehdyn elokuvan ja taisinkin kertoa kuunnelleeni vain sen pari jatko-osaa, mutta ajattelin sitten kuunnella myös tämän ensimmäisen osan ja voi että, miten hyvin elokuva on tehty kirjaa mukaillen paitsi toki muutama kohta on hieman eri tavoin. Kirjassa saattaa jotkut kohdat olla pidennettyjä ja elokuvista voi olla joitain kohtia otettu pois. Tosin elokuvat ovat aina eläviä kuvia, joten jotkut kohtaukset kuvauksellisesti saattavat kertoa paljon enemmän kuin kirjassa esimerkiksi kirjoittamattomat katseet ja vaikkapa hengähdykset; kyllä näyttelijöiden, lavastusten ja ohjaajan oikeasti pitää olla taitavia, että syntyy hyvä elokuva tai sarja. 

Kirjan loppua kohden nähtyäni jälleen elokuvan en halunnut kuunnella kirjaa ihan niin nopeasti, koskapuo tiesin, mitä siinä tulee tapahtumaan ja halusin jollain tavalla vain pitkittää sitä. Kirja on vielä puoli tuntia kesken, jonka jälkeen voisin kuunnella ne pari ammattikirjallisuuskirjaa, jotka olivat kirjastosta lainassa, mutten saanut luettua.

Seuraavat kuvat on otettu Panasonic Lumix - minidigijärjestelmäkameralla. Tänään pidin kuulokkeita korvilla vain salitreenin ajan kuunnellen äänikirjaa, mutta muuten ne saivat olla kännykän kaverina repussa kyydissä. Pidin korvani auki ja visuaalisuus muutenkin kumosi puolet audiosta. Kuuntelin vain satunnaisia liikenteen ja kaupungin ääniä. Oli kaunis ja aika hiljainen päivä kaupungilla.

 

 

 

Erikoisominaisuuksia lukuunottamatta yksi ihan parhaista ominaisuuksista uudella objektiivilla on digitaalinen zoom, jolla pääsee lähemmäs kohdetta ja pystyy rajaamaan sen näin täydellisesti haluamallaan tavalla ja kuvan laatu ei todellakaan kärsi Panasonicilla zoomatessa toisin kuin kännykällä zoomatessa. Ihan parasta!

Salin jälkeen kuljin Erottajan ja Iso Roobertinkadun halki Fredrikinkadulle ja Fredrikinkatua pitkin Kamppiin. Poikkesin Malminkadulle sekä Eteläiselle Rautatiekadulle, tulin Runeberginkatua pitkin Kampintorin halki Postitalolle ja kävin sieltä hakemassa ruokatarpeita. Ratikalla kotiin.

Tuli pitkästä aikaa runokin mieleen tällä viikolla

Miten hetken onni menee niin nopeasti ohi
Hetken siitä ehti nauttia, kun se ehti jo kadota
Täytyy pitää kiinni sellaisesta, mikä on pysyvää
Mikä ei mene rikki hetken mielijohteesta
Ei ole tyhmää haaveilla, mutta pitää silti muistaa
Tavoitella vaikka mahdottomia
Ettei ehdi kadottaa sitä, mikä on saavutettavissa
Ettei elä loppuelämäänsä sumussa

Huomenna on maanantai. Oikein mukavaa tulevaa viikkoa!