Huippuhyvä kirja, Linnanmäki, skuuttailua, arkkitehtuuria ja herkkuja hyvässä seurassa

Kuuntelin ihan huipun Trevor Noahin Laiton lapsi-kirjan ja sitä luki juuri passeli lukija Markus Niemi. Kirja oli paikka paikoin vakavakin ja kertoi tärkeistä asioista, miten aika on muuttunut ja muokannut kirjoittajaa, mutta hyvin monta kertaa nauroin. Mietin joskus, miltä se näyttää, kun ihminen kulkee kuulokkeet korvilla ja yhtäkkiä jossain kadulla rämähtää nauramaan tai naurahtaa jollekin. Tosin nykyisin on niin yleistä, että varsinkin jos ihmisellä on kuulokkeet korvilla, niin voi yhtäkkiä alkaa puhumaan ja toisinaan saattaa hätkähtää, jos hän on ollut pitkään vain kuulolla ja puhuukin juuri kohdallasi, että puhuiko hän sinulle vai jollekin muulle. Nykyteknologia on tällaista. Ei pidä pelästyä.

Olen Trevor Noahiin ennalta tutustunut Netflixissä olevien kahden stand upin muodossa. Olen molemmat katsonut kahdesti, mutta mielestäni Afraid of the dark on parempi. Kannattaa vilkaista, jos kiinnostaa ja tykkää hyvästä komediasta. Hän ei ole sellainen "Mies käveli kadulla jne" eli hän ei kerro vitsejä, vaan on enemmänkin erilaisista tilanteista kertova. En oikeastaan tiedä, millaisia suurin osa stand up - koomikoista on, koska olen satunnaisesti nähnyt pieniä viitteitä ja sitten katsonut myös Gabriel Iglesiasin stand up - ohjelmia.

On perjantai, mutta tuntuu kuin olisi sunnuntai. Olen maanantaista asti mennyt päivän edellä, nyt sisäinen kello edistää jo kahdella päivällä. Eilisestä kerron kohta enemmän, mutta tuntui ihan viikonlopulta, kun olin ystävän kanssa ensimmäistä kertaa kauppakeskus Triplassa.

Viime viikon perjantaina tosiaan kävin Linnanmäellä kiertelemässä ja vähän kuvailemassa. Olisin halunnut mennä Panoramaan, mutta sekin oli muuttunut maksulliseksi. Harmitus. Olisin halunnut käydä vähän ylhäällä katselemassa maisemia. Haluaisin nähdä kaupungin katoilta käsin, siksi varmaan drone olisi lähin ratkaisu, kun ei itse oikein uskalla tai pysty talojen katoille kiipeämään. 

En ole käynyt Linnanmäen laitteissa sitten vuoden 2015. Tarvitsisin jonkun tarpeeksi hurjapäisen mukaan laitteisiin niin pääsisin itsekin. Yksin en oikein viitsi mennä, koska haluaisin kokea sellaiset elämykset kuin Linnanmäen laitteet jonkun kanssa. Hyvä seura auttaa myös uskaltamaan menemään joihinkin laitteisiin, mihin ei yksin uskaltaisi. Tosin Kingiin en varmaan ikinä mene.

Linnanmäeltä pois tullessa otin portaita alas tultua Tierin ja ajelin sillä Hietsulle puun alle kiven päälle lukemaan Onnistujan opas - sarjan lehteä nimeltä Onnellinen vatsa. On vielä lukematta samaan sarjaan kuuluva toinen lehti Kunnolla kasviksia. Muutama treenaaja oli ulkokuntosalilla, kauempana lentopalloilijoita ja auringonpalvojia. Jaloissa ihanat ja todella mukavat aprikoosinväriset Niken kävelylenkkarit, kun kahdet vanhat kengät lähtivät pois käytöstä. Kuuntelin samalla rauhallista kitaramusiikkia kuulokkeilla. Jonkin aikaa siellä istuttua ja luettua alkoi tulla kylmä, joten suuntasin keskustaan.

Nykyiset lempitreenihousuni. Nii-iin mukavat jalassa molemmat ja molemmat ovat Under Armourin.

Perjantaina rumsteerasin illalla ja nukkumaan meno vähän viivästyi. Tosin se on viivästynyt muutamana muunakin päivänä ja sitten nukkuu vain 4-5 tuntia ja on ihan väsy. Onneksi niinä päivinä on pystynyt nukkumaan päiväunia, kun kahvikaan ei oikein tunnu maistuvan, jollei se ole erikoiskahvi tai ystävän seurassa nautittu suodatinkahvi. 

Siirsin television tasoineen oviaukon vierestä siihen, missä sänky ja yöpöytä olivat ja siihen pääsivät myös koriste, jumppapallo ja koripallo. Sängyn ja yöpöydän siirsin siihen, missä pöytä oli ollut eli ikkunan viereen, kun ajattelin, että kesä on ainoa vuodenaika, jolloin voin nukkua lähellä ikkunaa ja parvekkeen ovea, kun sisällä on niin kuuma. Pöytä, pyykkikori ja hylly siirtyivät toisen ikkunan eteen sinne, missä oli joogamatto ja jumppapallo. Joogamatto ja hierontarulla ovat nyt rullalla keittiön puolella. Otan ne käyttöön aina kun tarvitsen. Iso valkoinen matto siirtyi parvekkeen oven edestä sängyn ja television väliin, pieni pyöreä matto on keskellä huoneistoa. Hulavanne pääsi keittiön puolelta "olohuoneen" puolelle, jotta se olisi aina esillä houkuttimena. Rumsteeraaminen on kivaa.

Lauantaina junailin ystävän luokse. Sunnuntaina ennen kuin menin syömään itseni ähkypötkyläksi skuuttailin Hietsulle vähän lueskelemaan.

Näin päivitin viisi päivää sitten:

En ole oikeastaan viime vuoden jälkeen pahemmin ajellut sähköskootterilla tai sähköskuutilla. Jotkut mieltävät, ettei tämä ole skootteri. Itse käytän molempia sanoja sekä ihan "sähköpotkulautaa/ -potkista/ -potkuria", useimmiten vain "skuuttia". 

Viime vuoden puolella olin tähän mennessä ajellut vähän enemmän, mutta kokiessani TIERit vankemmiksi kuin VOIt ja olin vannoutunut TIERin kannattaja. Sähköpostiini kuitenkin tuli VOI-ylläpitäjiltä postia, että olin ansainnut kymmenen krediittiä.

Seuraavana päivänä (viime viikon tiistai) olin myöhässä kaveritapaamisesta ja VOI-skuutti oli kuin tilauksesta taloni edessä. Otin sen kokeiluun ja ihastuin sen uudistuneesta vakaudesta, varmuudesta, hallittavuudesta ja siitä, että se menee nopeampaa kuin TIERit (huomasin kyllä, että nyt TIERit menevät myös 25km/h) ja tunsin jälleen vauhdin huuman, tuulen hiuksissani ja ilon kuplivan sisälläni.

Sen jälkeen olen jo kolmena peräkkäisenä päivänä kulkenut VOI:lla ratikan tai jalkapatikan sijaan. Tänään ajoin baanalla ja pitää jokin päivä kävellä se läpi kamera kourassa. Ajaessa ei voi pahemmin kuvailla, hyvä kun hitaassa vauhdissa pystyy näyttämään kädellä, kun on kääntymässä. Olen kuitenkin nyt VOI:hin ihastunut ja TIER saa murjottaa tien sivussa. Nykyään voi hankkia myös kuukauden VOI-passin ja VOI:hin voi ansaita myös krediittejä.

Sunnuntaina alkoi turhauttaa syötyäni tämän. Surkuttelin ystävälle, ettei ole mitää tekemistä, olin yksin enkä halunnut mennä kotiin, enkä voinut mennä salillekaan, kun vatsa oli liian täynnä. Halusin silti keksiä jotain tekemistä ja päätinkin suunnata kuvailemaan, vaikkei ollutkaan kivaa järjestelmäkameraa mukana. Kuuntelin samalla Trevor Noahin tarinaa ja poltin syömääni ruokaa. 

Tässä annoksessa oli tuo ällömakea kookospallero vähän liikaa, enkä koskaan muista, että normaali vastaa isoa kokoa kahvijuomissa. Pitää aina erikseen muistaa pyytää pieni erikoiskahvi, kun sitä ei erikseen kysytä ja jos ei sano mitään erikseen koosta, niin he antavat normaalin. Olen tottunut siihen, että syön aina kaiken, mitä on nenän edessä "omalla lautasella", vaikka leivän jälkeen tekikin mieli viedä kookosleivos takaisin, mutten välttämättä olisi saanut siitä rahoja takaisin hygieniasyistä - tai mistä sitä tietää.

Suuntasin jälleen Kampin tutkimattomalle seudulle, tällä kertaa menin Aurorankadulle, sieltä Dagmarinkadulle, Temppelikadulle, Nervanderinkadulle, kunnes löysin Tunturikadun. Aivan ihastuttavia taloja ja kaunista arkkitehtuuria! Päädyin lopulta jälleen Runeberginkadulle, josta kävelin rautatieasemalle ja hyppäsin ratikkaan. En muista, olisiko ruoka jopa ehtinyt laskea kävellessä niin, että menin sittenkin salille sen jälkeen. Hyvin mahdollista. Kävelin varmaankin kymmenen kilometriä ja loppujen lopuksi tuli tosi hyvä iloinen mieli.

Maanantaina ihanan hieronnan jälkeen mietin syömistä ja ajattelin vihdoin ja viimein koittaa Citykäytävän Fafa'sia, kun olin niin monta kertaa siitä ohi kävellyt ja aina välillä nähnyt tai kuullut puhuttavan Fafa'sista. Tilasin gluteenittoman vege-halloumi-pitan sekä juomaksi coca cola zeroa ja olin aivan myyty. Totesin Fafa'sin nykyiseksi lempiravintolakseni. Hyvää, terveellistä ja kasvisvoittoista, win-win-win!

Syöpöttelyn jälkeen suuntasin junaisella Leppävaaraan Selloon pyörimään ja söin siellä jäätelöä jälkkäriksi. Kävin kirjastossa ja ruokaostoksillakin sekä kuikuamassa pari urheiluliikettä, olisiko siellä ollut jotain kivaa. Aika jännä, että tällä hetkellä eniten kiinnostaa urheiluvaatteet. Ei se varmaankaan ole tavatonta. On hyvä varsinkin, jos urheiluvaatteet ovat sellaisia, joita voi käyttää kaupungilla ja myös arkikäytössä, ja siitä vain voisi vaikka jatkaa suoraan salille.

 

Tiistaina oli skuuttireissupäivä. Nätti ilma, mutta otin neuletakin, ettei olisi ihan vilustunut tuulen takia. Kypärä päähän ja lähintä skuuttia etsimään. Ajoin ensin Kalliosta Hietsuun, yllätys yllätys. Hietsusta keskustaan. Keskustasta baanan kautta Ruoholahteen. Ruoholahdesta salaatti mukaan ja Lauttasaaren teitä pitkin (kehuin siellä olevia hienoja pyöräteitä viime vuonna) Koivusaareen, jossa söin evääni ja katselin liplattelevaa vettä. Koivusaaresta tulin Lauttasaaren halki Ruoholahteen ja Ruoholahdesta menin Hietalahden (siellä piti puikkelehtia työmaan läpi, tehdään kiskoja) ja Punavuoren ja Erottajan halki keskustaan. Sitten kävin salilla. Kotio tullessa iltasella oli kieltämättä vähän rätti olo. Seuraavakin yö tuli aika huonosti nukuttua ja aamulla jaloissa tuntui sähköpotkulautailulla tasapainottelu ja ajoittaiset mukulakivikatujen tärinät. 

Pitäisi hankkia uusi kypärä, kun tämä nykyinen on varmaan jo viisi vuotta vanha. Se alkaa mennä kahteen osaan eli irrota kuorestaan. Tosin siinä ei ole muuta vikaa kuin kiristysnauhat eivät millään suostu menemään oikeaan kohtaan. Halvinta olisi etsiä jostain kuumaliimaa ja kiinnittää koppa takaisin kiinni kuoreen. Kyllä se kasassa pysyy ollessaan päässä. Pitää myöntää, että haluaisin jonkun kivan vaaleanvihreän, vaikken tiedä, tykkäisinkö siitä. Jospa hankkisi sitä liimaa vain jostain.

Olikohan se maanantai vai tiistai, kun päätin hankkia VOI-passin kuukaudeksi käyttööni. Harmitti, kun olin hankkinut viime viikolla lisää aikaa kausikorttiin, kun olisi tullut tämä kuukausi halvemmaksi, jos olisin vain käyttänyt skuuttia liikkumiseen paikasta toiseen ja ostanut satunnaisen lipun tarvittaessa julkista kulkuneuvoa. Sekin että ties kuinka monta euroa meni TIERiin tai VOIhin sen viikon sisällä, kun jälleen innostuin skuutista ja maksoin joka kerrasta erikseen avausmaksun ja matkustamiseen kuluvasta ajasta maksun. Sen sijaan olisin voinut suoraan ostaa tämän VOI-passin, joka maksoi 39 euroa ja olisin säästänyt suunnilleen 70 euroa, minkä käytin julkisen kausikortin lataamiseen ja muutamaan skuuttimatkaan. 

Olen niin kyllästynyt tuohon työmaaprojektiin kotini lähellä, joka ei valmistu ensi vuonnakaan vielä ja on juurikin siinä, mistä olen ennen kulkenut metroon ja ratikkaan lyhintä reittiä. Nyt se pitää aina kiertää. Haluaisin vain muuttaa pois täältä johonkin kivampaan paikkaan.

Kiva asunto tämä on, mutta tämän hetkiseltä sijainniltaan olen tähän todella kyllästynyt. Skuutti helpottaa onneksi siinä, että voin vain etsiä lähimmän VOI-skuutin VOIn karttasovelluksella ja lähteä rullaamaan. Heti päästessäni skuutin kyytiin tulee aina parempi mieli. VOI-passilla joka matkasta ensimmäiset 45 minuuttia ovat ilmaisia: jos menee tämän ajan yli, niin sovellus veloittaa ylimääräisistä minuuteista. Useimmiten kuitenkaan tämä aika ei ylity, mutta toisinaan matkalla kyllä pysähdyn tarkistamaan, kauanko aikaa on kulunut. Joskus myös vaihdan skuuttia kesken matkan, jos sattuu olemaan rämisevä yksilö alla tai akku loppumassa. Sovellus kysyy joka matkan päätyttyä, miten matka sujui ja onko kulkuvälineessä ollut jokin vika, mistä pitäisi ilmoittaa.

Keskiviikkona tapasin ystäväni ja kävimme Herttoniemessä Marimekon Outlet - myymälässä. Kävimme kauppakeskus Hertsissä nauttimassa Arnold'sin donitsit ja kahvia, kunnes lähdimme etsimään myymälää. En oikeastaan itse harrasta Marimekkoa, vaikkakin kovin nätti ja käytännöllisen oloinen oli ystäväni Marimekko - reppu. Oli kuitenkin kiehtovaa nähdä kaikki Marimekon kuosit niiden tavallisten tunnettujen lisäksi. Niitä oli aika paljon. 

Tullessamme keskustaan kävelimme Punavuoreen ja takaisin. Kävimme Punavuoren Relovessa kääntymässä sekä Fidassa. Sen jälkeen alkoi jo olla niin kova nälkä, että kävimme Citykäytävän Fafa'sissa syömässä. Kiinnostuin meze-lautasesta, kun ystäväni ilmeisesti oli jo ennen minua tutustunut Fafa'siin ja suositteli sitä, mutta otin vahingossa koneella valitessa halloumi-salaatin, joka ei sekään ollut huono vaihtoehto. Otan meze-lautasen sitten jonain toisena kertana. 

Halloumi-salaatti oli sen verran täyttävää, että vaikka söimme seitsemän aikaan, niin loppuiltana ei ollut nälkä (paitsi kerran jano-nälkä) ja seuraavana kertana huomasinkin aamiaista syödessäni, että olen paastonnut neljätoista tuntia. Olen nyt parina aamuna koittanut, että olisin yli 12h ollut syömättä eli paastonnut 14-15 tuntia. Tämä on vain kokeilu, jonka aloitin vahingossa. Luin nopeasti 16:8-pätkäpaastosta netistä, mutta minulle sopii nyt tämä edes yli 12h paasto. Lomalla on eri tavalla nälkä kuin arkena. Mietin kyllä myös, miten paastoaminen onnistuisi työpäivinä, jos päätänkin jatkaa tätä. En lähtenyt suoraan paastovillitykseen; innostuin vain, kun eräs ystäväni totesi, että "hyvä hyvä, yli 11h paastoamisella rasvanpoltto on jo seitsemän kertaa tehokkaampi kuin normitilassa".

Tosin senkin olen huomannut, että kun olen nyt ollut aika suurelti osin salaattilinjalla paria viime päivää lukuunottamatta (tosin Fafa's on terveellinen, mutta donitsi ja tiramisu eivät), niin nälkä ei ehdi yltymään niin suureksi kuin jos vaikka edellisenä päivänä söisi illalla mättöruokaa, niin sitä nopeammin tulisi ihan järkyttävä huutava nälkä. Kun syö kevyesti, niin keho myös reagoi hitaammin nälän tunteeseen ja nälkä tulee hitaammin. En osaa tätä järkevästi selittää: iso ruoan jälkeen on iso nälkä, pienen ja kevyen ruoan jälkeen on pieni nälkä. Toisaalta maha myös polttaa eri ruoat eri nopeudella. Tänään kyllä mietin, josko söisi pitkästä aikaa pizzaa. Saa nähdä, kunhan pääsen ensin salille asti ja sieltä pois.

Eilen menimme ystävän kanssa Triplaan käymään ihan ekaa kertaa. Olen saattanut mainita, ettei minulla ole mitään intoa ollut mennä käymään Triplassa, mutta tulipa sittenkin mentyä. Ihan hieno paikka se oli ja valtavan iso. Hyvä kun sieltä löysi yhtään mitään. Onneksi siellä oli kartta, jos oli eksyksissä.

Kävin ensi töikseni syömässä Fafa'silla pienen vege-halloumi - pitan, jotta myöhemmin mennessämme kahville vatsaan mahtuisi vielä jotain. Mietin varmaan puoli tuntia, että mitä ihmettä sitä söisi, mutta jos ei keksi mitään, niin onneksi on olemassa Fafa's. Olen aika tykästynyt siihen paikkaan ja niitä löytyy aika monesta kadunkulmasta onneksi. 

Syötyäni kävin etsimässä ystäväni ja kävimme koluamassa muutaman vaatekaupan, kunnes kahvihammasta alkoi liikaa kolottamaan ja etsimme kahvilan, joka olisi seitsemän jälkeen auki. Löysimme onneksi tämän ihanan italialaisen kahvilan, jossa söimme suussasulavat ihan oikeat käsintehdyt tiramisut. Paljon muitakin herkullisen näköisiä kakkuja, jopa toisinaan kaipaamaani porkkanakakkua oli kahta erilaista. Vitriinissä oli tarjolla myös gelatoa.

Otin latten ja ystäväni otti cappuccinon. Harmikseni en kuullut hänen tilaustaan. Olisin halunnut samanlaisen nätin kupin kuin hänellä, mutta latte tarjoiltiin eri mukista. Eri juoma, eri muki tottakai. Kahvilassa oli miellyttävä rauhallinen tunnelma.

Piti mennä ratikalla takaisin kotiin, mutta en oikein ollut varma, mistä ratikkaan noustaan kyytiin, kun viime kerralla messukeskuksessa käydessä se pysäkki oli poistettu käytöstä, enkä ollut edes messukeskuksen pysäkin lähettyvillä. Pasilan aseman edessä olevat pysäkit olivat tietenkin täysin muuttuneet siitä, mitä viimeksi käydessäni. En jaksanut metsästää ratikkaa, joten lähdin skuutilla, kun olin tullutkin skuutilla. Tosin tullessani valitsin navigaattorilla ensin Pasilan kirjaston, josta kävin hakemassa yhden kirjan. Navigaattori neuvoi ihan hassun reitin, joka kiersi ties mistä ja hassu navi ei osaa kertoa, milloin pitäisi mennä sillalle tai vaihtaa toiselle puolelle tietä, vaan sanoo "tee u-käännös". Onneksi olen tottunut tulkitsemaan navigaattoria, että tiedän sen tarkoittavan jompaa kumpaa vaihtoehtoa, eikä tarvitse oikeasti tehdä moneen kertaan u-käännöstä, mennä ihan sekaisin ja lyödä hanskoja tiskiin. Se ei vielä taida ihan osata tulkita reittejä, joista voi pyörällä kulkea, vaan kohtelee pyörää toisinaan kuin autoa, joka on menossa väärään suuntaan vastaantulijoiden kaistalla.

Lähtiessä näin Linnanmäen, kun sen lähettyvillä asustelen, ja päätin että sinne suuntaan! eli ihan eri suuntaan, mistä olin tullut. Pidin navia varmuuden vuoksi päällä kuulokkeissa ja muutaman kerran navi oli kanssani eri mieltä, kunnes hyväksyi valitsemani reitin, joka tuntui olevan kolme kertaa tuloreittiä lyhyempi. Takaisinmenomatkaan kului yli puolet vähemmän aikaa kuin tullessa. Toisaalta aina kotimatka tuntuu lyhyemmältä.

Throwback 2017

Throwback 2018

Mutta nyt etsimään skuuttia, vähän pöperöä masuun ja salille. 

Oikein hienoa sunnuntaita, siis perjantaita eli viikonloppua!