Tekisi mieli vain antaa kuvien puhua puolestaan. Niitä tuli taas räpsittyä aika lailla.
En voi olla kuvaamatta kauneutta.
Eilen olin ensin ottamassa aurinkoa, jonka jälkeen olin kaverin kanssa salilla. Siinä välissä katselin leffan, mutta kun oli niin nätti ilma ulkona (nyt on ollut jopa niin kuuma, että viime yönä heräsin kuumissani ja laitoin ekaa kertaa ikinä parvekkeen oven auki loppu-yöksi), niin ajattelin, etten aio jäädä sisälle loppuillaksi kökkimään. En viime vuonna mennyt suppailemaan, koska halusin seuraa sinne, mutta nyt varasin Hakuna matata sup rentalista ajan yhdelle ja menin itsekseni. Vihdoin ja viimein. Olin aina ihaillut ja haaveillut suppailemisesta, kun lenkillä kuljen tämän Töölönlahden ympäri. Nyt se päivä vihdoin ja viimein koitti, että sain kokeilla.
Ilma oli ihan mahtava ja laitoinkin aurinko-rasvaa, ettei ulkona palaisi. Ei se katso, onko ilta, päivä vai aamu. Aina kun aurinko paistaa, niin voi palaa ilman suojaa. Oli kyllä ihanaa suppailla ja kuvailla ympäristöä. Harmitti, kun yritin päästä seisomaan laudan päällä, mutta en onnistunutkaan, koska jalat alkoivat vain täristä ja ajattelin, että jos jatkan, niin seuraavaksi kuuluu molskahdus ja tyttö on uimassa Töölönlahdessa. Oli silti mukavaa polviseisonnassa meloa. Missähän sitä tasapainoa pääsisi harjoittelemaan? Jooga-asennot ja jumppaliikkeet, joissa tarvitaan tasapainoa, saattavat tuntua vaikeilta suorittaa. No kai sitä jotenkin pääsee harjoittamaan.
Suppailun jälkeen kuivattelin jalat ja laitoin kengät takaisin jalkaan, jonka jälkeen suunnistin Rautatieaseman läpi, mutta piipahdin Candy Townissa, jossa myydään leffoja ja kirjoja. Löysin yhden ensimmäisistä tietokoneanimoiduista leffoista, joihin olen ihastunut ja hankin sen vihdoin omakseni eli Wall-E:n. Se on niin suloinen leffa. Sen jälkeen kävin lasten Rosebudissa sekä aikuisten Rosebudissa, jossa myydään kirjoja ja elokuvia. Löysin kuin löysinkin Kira Poutasen Rakkautta-sarjan pari ensimmäistä osaa. Ihastuin uudelleen Kira Poutasen tyyliin kirjoittaa, kun luin monen vuoden tauon jälkeen Ihana meri - kirjan uudelleen.
Aamiainen tänään. Ei tee enää mieli pika-kahvia aamuisin, koska tuntuu, ettei siinä ole edes kofeiinia. Teki mieli ehkä jääkahvia, mutta sen sijaan join smoothien kanssa Puhdistamon kookosvettä, johon olen viime aikoina ihan ihastunut. Ja päivät olen mennyt yhdellä pikakahvikupilla aamuisin, vaikka oli jokin aika sitten päiviä, jolloin teki mieli kahvia jopa viisi kuppia päivässä. Nyt ei tee mieli lähes yhtään. Eikä ole ollenkaan väsy päivän aikana, etten koskaan juonutkaan kahvia torjutakseni väsymystä, vaan sen maun takia ja pienen hypetyksen, joka siitä saattaa seurata.
Aikani kotona nysvättyä pääsin liikkeelle, kun ystävän kanssa olimme sopineet tänään tapaamisen Kampissa yhdeltä. Tuntui olevan nälkä, joten kävin Picnicissä syömässä kana bbq-patongin, jogurtti - meloni - pähkinä -välipalan ja sain jopa sen jäälatten. Ystäväkin tuli syömään ja siellä aikamme höpistyämme kävimme vielä hakemassa kookosvedet kaupasta ja pääsimme matkaan eli sinne, minne olimme alunperin matkalla bussilla numero 71.
Suunnitelmana oli mennä Lammassaareen, mutta huomasin matkalla tutun näköistä maisemaa, jonka olin nähnyt netistä.
Ja olimme saapuneet Vanhakaupungin-koskelle! Olin sinne jo jonkin aikaa halunnut päästä käymään. Se oli todella upea paikka ja varmasti käyn siellä vielä uudelleen. Se on varmasti ihan erinäköinen vaikkapa syksyllä ja talvella. Rohkeilin tasanteellekin seisomaan ja katsomaan, mitä sillan toisella puolella näkyi. Kerrankin oli joku kameran toisella puolella, niin ei tarvinnut kuvata koko ajan itse.
Jatkoimme matkaa ja näimme myös matkalla Tekniikan museon, jossa on pitänyt käydä. No loppuvuosi aikaa vielä käydä sielläkin vinguttamassa museokorttia. Navigaattori oli koko ajan päällä, mutta yritimme suunnistaa sinne välillä ilmankin navigaattoria. Navigaattori kyllä neuvoi joskus ihan väärään suuntaan, että kannattaisi pitää vain silmät auki.
Matkalla oikeaan suuntaan tuli poikettua ihastelemassa näitä "kalaportaita" niin kuin niitä ainakin jossain kutsutaan. Ihanaa kuohuntaa, mutta koskea ei päässyt yhtä lähelle katsomaan kuin vaikkapa Halistenkoskea Turussa. Kertokaahan, jos tiedätte vielä jossain jotain mahtavia koskia. Olisi mieletöntä päästä katsomaan. Rakastan luontoa.
Parin edestakaisinkäännöksen jälkeen pääsimme vihdoin oikeaan suuntaan ja Matinsillan yli kuljettiin. Huomattiin kyltti Lammassaareen ja päätimme vain seurata tietä.
Olen nähnyt tästä paikasta kuvia, mutta se oli paljon kauniimpi ja isompi kuin oli luullut.
Kiersimme Lammassaarta ihastellen ja ampiaisia hätystellen (olivat ihmeen kiinnostuneita), mutta sitten selvisikin, että jos haluaa nähdä lampaat, niin ne olisivat Kuusiluodossa
- johon pääsi pitkospuita pitkin. Sillat ja reitit olivat myös paljon pidempiä kuin oli joskus luullut.
Löytyihän ne lampaatkin yhtenä ryhmänä tottakai. Pitkospuiden lopussa on aita ja portti. Vieressä kyltti, missä kehotetaan sulkemaan aina portti, ettei saarella asustelevista kolmesta lampaasta yksikään pääsisi karkuun. Kyltissä kehotettiin myös olemaan syöttämättä lampaille leipää tai muutakaan ihmisten ruokaa. Ruokaahan saarella lampaille tosiaan tuntui riittävän omasta takaa.
Kävin rapsuttelemassa ja höpöttelemässä lampaille ja tämä yksi meinasi antaa pusunkin. Oli ihana nähdä lampaita, luontoa ja saarta. Mukavaa, että pääsi ystävän kanssa kokemaan tämän elämyksen.
Vihdoin oleiltuamme saarella tarpeeksi lähdimme takaisin kohti bussia. Ilma oli kuumempi kuin tullessa ja aloimme olla vähän väsyneitä. Onneksi oli vettä mukana ja puiden varjostamia polkuja.
Helsinki on täynnä hienoja saaria, enemmän kuin arvaisikaan. Olisi hienoa käydä jokaisella, mutta kaikkia ei varmasti ihan heti tule kaluttua. Kertokaa, jos tiedätte jotain ihania paikkoja Helsingissä.
Halusin näyttää ystävälleni Arabian kauppakeskuksen ja mielettömän hienon K-supermarketin. Ensin kävimme kuitenkin juomassa cappuccinot ja syömässä omenapiirakat vaniljakastikkeella Robert's Coffeessa, jonka jälkeen kävimme vielä hetken UFFissa pyörimässä. Löysin sieltä kivan kauluspaidan. Etsin tällä hetkellä uusia kivoja vaatteita töihin käytettäväksi ja muutenkin ihania vaatteita. Vähän uutta tyyliä.
Muistan aina sen, kun syksyisin ennen koulun alkua hankittiin vähän uusia koulutarvikkeita ja ehkä uudet kengät ja reppukin riippuen vanhan kunnosta. Se on jäänyt mieleen. Nytkin tuntuu, että lukuvuosi vaihtuu ja töissäkin puhaltaa uudet tuulet, niin haluaisi palata lomalta rentoutuneena, levänneenä ja virkistyneenä. Pitää vielä vähän jatkaa kuntoilua, vaikkei tämäkään tahti tunnu pahalta. Vahva, terve ja hyvinvoiva ovat omana virikkeenä ja päämääränä, miten olen jo, mutta sitä on hyvä ja tärkeä pitää yllä.
Takaisin kotiin palatessa kävin vielä hakemassa postista tulleen paketin, josta löytyi muutama tilaamani ihastuttava vaatekappale, joista yhdet tälläkin hetkellä on jalassa. En väitä, että materia toisi onnellisuutta, mutta tietynlaista iloisuutta ja hyvinvointia se kylläkin tuo. Sitäpaitsi vaatteita menee jatkuvasti rikki, eikä niitä voi korjata. Enkä säilytä mitään, mitä en käytä. Anna hyvän kiertää.
Nyt voisi alkaa pikkuhiljaa nukustella. Jospa aamulla lähtisi vaikka lenkille.
Ihanaa perjantain alkua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti