Viimeiset kolme päivää. Perjantaina satoi ja olisin halunnut sen sateen vain jatkuvan ja jatkuvan koko päivän. Mutta ei se jatkunut. Aurinko tuli esille. Samoin kävi eilenkin. Kaatosateen jälkeen aurinko tuli esille. Tiedän, että sade jo loppui, mutta voinko kuvitella, että edelleen sataisi? Riittääkö kuvitteleminen?
Tämän runon sade toi myös mukanaan:
Miksi
Miksi lähdit ennen meitä
ennen kuin kukaan ehti edes pakata
Lähdit pienin kantamuksin
Ilman jalokiviä ja rikkauksia
Lähdit ennen kuin kukaan ehti
kuulla yhtäkään lyöntiä
kun sydämesi jo ehti vaieta
Voisin antaa tälle nimeksi Syntymättömille lapsille, kun ymmärsin, mistä se oikein kertoi. Kirjoitan näin, koska joskus en keksi runoa, kun se tulee vain mieleen. Ihan kuin olisin runon sanansaattaja.
Sateen sattuessa löysin itseni Pauligin kulmasta syömästä lohileipää, juomasta cappuccinoa ja syömästä raakakakkua. Ensi kerralla tiedän, että ilman raakakakkuakin on ihan hyvä.
Uudet housut ja pilkahdus uutta paitaa. Sain Elloksen pakettini haettua postista ja voi että! Ihana kukkapaita, uudet kengät töihin, ihastuttavat olohousut kotiin sekä nämä collegehousut, jotka eivät ole ihan tavalliset collarit sillä nämä ovat Sense of karman ja normaaleihin collareihin verrattuna nämä ovat todella pehmoiset ja näissä on tosi mukava olla. Eivät tunnu päällä melkein ollenkaan. Minulla on myös Sense of karman joogapaita kaapissa. Haluaisin enemmän joogavaatteita itselleni. En sen takia, että käyttäisin niitä joogatunneilla, vaan koska ne ovat niin ihania.
Perjantaina, kun kävin salilla, niin kävin myös HAM:ssa kiertelemässä sen jälkeen. Tykkäsin eniten siitä vessasta, koska graffitikulttuuri ei minua kiehdo, jos se on vain tuherrusta ja kirjaimia. Hienot kuvat rakennusten seinillä on täysin eri asia ja varsinkin luvalla tehdyt. Ahdisti siellä kierrellessä pienesti se ajatus ja ne kuvat, kun ne ovat periaatteessa väkivaltaa rakennuksia kohtaan. Minunkin mielestäni jotkut rakennukset saisivat olla erivärisiä, mutta rumat kirjoitukset niissä eivät ole hienoja. Sen jälkeen kävin Ruohonjuuressa pyörimässä sekä kaupasta hakemassa ruokatarpeita ja päätin ostaa ajan vietteeksi GameStopista Ni No Kuni II:sen, jonka ostamisen olin jo kerran peruuttanut varattuani sen. Olen viettänyt sen parissa jo muutaman tunnin samalla, kun olen miettinyt, mitä muuta sitä viitsisi päivän aikana tehdä.
Eilen kävin Power Joogassa ja sen jälkeen ihanassa suihkussa. Jännitin yhtä asiaa koko päivän, mutta sitä ei kuitenkaan tapahtunut niin petyin hieman. En sitä tässä avaa enempää. Vaikka kerronkin täällä asioita elämästäni, mitä olen tehnyt, niin en kerro mitään muista ihmisistä, koska tiedän, ettei minulla ole lupaa siihen yksityiskohtaisemmin kuin että "kaveri oli mukana"-tyylisesti, eikä koskaan tiedetä, kenestä kaverista, ystävästä tai mielitietystä puhutaan. Perheestä puhun kyllä perheenjäseninä. Jokainen kertokoon omat asiansa ja toinen voi kertoa vasta sitten, kun siihen on lupa.
Menin Joogan jälkeen iloisin mielin Stockmannin alakertaan ja palasin synkein mielin pois sieltä. Nautin ylempänä latten ja kanabagelin.
Tänään herättyäni, tehtyäni smoothien, nautittuani sen ja litran vettä sekä pelattuani jonkin aikaa päätin, että on päästävä pois asunnosta. Olin eilen tehnyt päätöksen lähteä käymään Rootsissa, kun näin siellä yhden herkullisen näköisen annoksen. Lisäksi asunnossa oli tukahduttavan kuuma, eikä pystynyt vain olemaan, niin senkin takia piti päästä pois.
Kuvassa on vasemmalla kotona olevat neilikat sekä Rootsissa olevat neilikat. Neilikat ovat kyllä kauniita ja aika pitkäkestoisia leikkokukiksi.
Kirjoitin tänään kuvat kahvilassa otettuani, että olen taas taivaassa uudessa lempikahvilassani nauttimassa aamiaista, vaikka on keskipäivä, joten se on lounas minulle ♡
Aamiainen tai jotkut voivat brunssiksikin kutsua, on voimassa arkipäivisin puoli yhteentoista asti ja viikonloppuisin koko päivä. Siihen kuuluu neljä valinnaista herkkua ja sain parilla ylimääräisellä eurolla maistettua suklaaherkkua pyynnöstä. Ihanaa palvelua ja tosi valoisa tunnelma jatkuvasti niin asiakaspalvelijoiden kuin asiakkaiden osalta.
Vitsailin sen jälkeen mielessäni syöväni loppupäivän kurkkua ja joogaavani. Ei se kyllä ollut mahdollista. Söin kyllä kurkun, mutta tämän kirjoitettuani aion lähteä pienelle turhautumislenkille, että saisin sitä turhautumisastetta edes vähän alemmas. Koskee jälleen kerran välinpitämättömiä ihmisiä.
Tuli kyllä niin hyvä mieli vietettyäni aikaa kahvilassa ja syötyäni herkut sekä kuultuani ystävältäni ilouutisia. Piti kyllä lukea tuota kuvassa näkyvää kirjaakin, mutten saanut aikaiseksi tekstaamiselta. Mahdoinko olla kahvilassa tunnin vai puolitoista. Hällä väliä. Tuollaisista raakaherkuista ja vegaanisista herkuista tulee kyllä niin hyvä mieli, että mietin palaanko vehnähömpötyksiin enää lainkaan. Niitä ei ole tehnyt kertaakaan mieli, vaikka olen pariin kertaan nyt sokerittomalla niitä syönytkin. Kaikki karkit, pullat, porejuomat ja lakritsit tuntuvat menevän tämän hetken makeansietokyvyn ylitse.
Kerrankin kaupassa mietin pullaosastolla, että olen syönyt vain velvollisuudentunnosta, koska meillä lapsuudenkodissa puputettiin hyvin paljon herkkuja, josta en ole jälkeenpäin kovin iloinen, koska kesti yli kymmenen vuotta päästä eroon makeasta. Laskin ensin päiviä, kunnes ei enää tarvinnut laskea, ja kokeilin syödä yhden lakritsin kokeillakseni, aiheuttaako se mielitekoa syödä lisää makeaa, mutta niin ei tapahtunut. Tällä hetkellä minun ei tee mieli oikeastaan mitään, koska tunnen vieläkin muutamaa tuntia sitten syödyn kurkun maun suussani (mikä ei ole mitenkään huono asia).
Ystävällenikin kerroin, etten koskaan voisi syödä makeaa tai alkoholia silloin, kun olen surullinen tai vihainen, joten en ole tunnesyöjä (eikä muutenkaan ole hyvä varsinkaan nauttia alkoholia vihaisena tai surullisena) tai siis ollut ainakaan negatiivisiin tunteisiin syövä eli lohtusyöjä, mutta söin silloin, kun olin iloinen ja teki mieli jotain herkkua. Ei onneksi enää tee mieli. Nyt tekee mieli vain puhdistautua ja toki uusinta herkkua eli vesimelonia, mutta ehkä sitten lenkin jälkeen, koska nyt ei vain mahdu.
Lisäksi olen vierottautunut kahvista. En koe väsymystä ilman kahvia. Eniten tykkäsin kahvissakin joskus sen tuottamasta hypetyksen tunteesta, mutta koska sitä ei kovin usein esimerkiksi päivittäin tullut, niin tykkäsin vain sen mausta, mokkaisuudesta. Tosin sekin lähti pois, niin ei tee enää mieli kahvia. Kahvin pitää olla superaromikasta ja taidolla tehtyä, että minun tekee sitä ylipäätään mieli. Vesi riittää pitämään virkeänä koko päivän ja se on ihan mahtavaa! Muutama päivä sitten vielä korvasin kahvin aamuisin puhdistamon kookosjuomalla, muttei sitäkään jaksa joka päivä juoda eikä pidemmän päälle kukkarokaan kestäisi.
On ihanaa voida hyvin! Jokainen toki tyylillään.
Rootsista kävelin Kallion kirjaston taakse nurmelle lukemaan. Massu oli täysi ja mieli iloinen. Otin samalla kuvia rakennuksista matkalla. Sain luettua parikymmentä sivua ja piti jatkaa toisessa kahvilassa jääkahvin parissa, mutten päätynyt kuitenkaan kahvilaan, vaan kotio ostoksineni.
Tänään muuten kävellessä tämän hieman liehuvaisen minimekon kanssa puuvillaiset sortsit siellä alla tunsin ensimmäistä kertaa ikinä itseni hyväksi omissa jaloissani. Eikö kuulostakin pöhköltä! Kerrankin en ajatellut, että tämä on liian lyhyt mekko tai jalat hankaavat yhteen, vaan tunsin oloni hyväksi ja jalkani näyttivät solakoilta. Hauskaa olla näin innostunut jostain. Oikeasti jos onnistuu jossain, niin tarvitseehan siitä iloita. Onhan esimerkiksi hyviä naamapäiviä ja huonoja hiuspäiviäkin. Nyt oli hyvä jalkapäivä, haha!
Sitting in the park. Trying to read. Listening the sound of wind and dog
bark. Birds are singing and trees smell like pee. Oh summer ♡ Tämäkin tuli mieleen puun alla kökkiessä.
Hearts everywhere. Minulla on sellainen miniharrastus tai siis tykkään bongailla ja huomioida kaikenlaista missä tahansa liikunkin. Yksi asia, minkä huomaan missä tahansa on sydämet, joka on voinut muodostua vaikka vahingossa, kuten tässä katukivetyksessä.
Välillä kävin kotona, vein banaanit sisälle, otin kurkun mukaan ja lähdin jälleen kolmos-ratikalla Viiskulmalle, josta kävelin Annan-katua ja Lönnrotinkatua kaupungin raken-nuksia ihastellen Stockmannille ja hain sieltä vesimelonipalan ennen kuin 10 minuutin päästä se olisi mennyt kiinni. Piti käydä sieltä hakemassa, kun lähikaupassa oli vain kokonaisia pyöreitä vesimeloneja. Ratikalla kotio ja nyt lähden lenkille.
Voikaa hyvin! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti