Aamulla lähes heti herättyä piti päästä suihkuun, kun eilen jäi tukka pesemättä. Vieläkin on olo raukea ja tukka tuoksuu ihanalta. Inspiraatio vilisi päässä vielä tunti sitten innostuttuani yhdestä asiasta. Ja eiliseltä on paljon kuvia. Siitä myöhemmin.
Aamupala tällä kertaa lusikoitavassa muodossa, koska unohtui lisätä nestettä. Sain päähäni, että huomenna laitankin marjojen sijasta ananasmurskaa. Tulee varmaan ihan hyvää. Joskus olen kuulemma (luin vanhoja päivityksiä) laittanut vain ananasmurskaa ja pari kananmunaa tehosekoittimessa sekaisin ja kuulemma hyvää oli.
Olen ollut kolme päivää peräkkäin (vai neljä?) salilla ja tänään oli totaalinen rötväyspäivä. Kävin vaan kierrättämässä ja kaupasta hakemassa ruokaa kierrätyslaatikon kanssa, jonka jälkeen tulin takaisin kämpille. Syömään lohikeittoa.
Aamulla katselin How I met your motheria Netflixistä niin kuin olen jo useampana päivänä tehnyt, koska haluaisin päästä sen loppuun, mutta muutaman jakson jälkeen laitoin vain telkkarin kiinni. Kuuntelin, kun ei mistään kuullut mitään. Avoimesta ovesta ulkoa vain satunnaista rupattelua ja joskus ambulanssin tai paloauton jylinä, joka kaikkosi nopeasti ilmaan. Nautin hiljaisuudesta.
Eilen onnistuin saamaan kuvat vanhalta koneelta (joka simahti kerran välissä ylikuumenemisen takia) kännykälleni ja siitä nykyiselle koneelleni. Niitä järjesteltyäni kansioihin ja katseltuani jonkin aikaa palasin mielessäni niihin kuviin ja hetkiin. Tein siitä pienen runonkin:
Käyn läpi muistoja
kuva kuvalta
hymähdellen, ihaillen
kyynel silmältä vierähtäen
Yhä uudelleen
palaten niihin hetkiin
eläen ne uudestaan
Tahtoisin takaisin
sinne mistä tulin
Muistoja pitäisi vaalia
ilman niitä ei olisi olemassa
Nostalgisessa mielentilassani päätin alkaa lukea tätä Kira Poutasen kirjaa, Ihana meri, jonka olen lukenut joskus vuosia sitten, kun koin vielä olevani teini, enkä silloin huomannut tämän kirjan kirjoitusasua, joka on kyllä nokkela, mutta ehdottomasti suunnattu yläasteikäisille, joista se kertoo. Siinä on kyllä ihania sanankäänteitä.
Joskus kun luin ja ihastuin Kira Poutasen Rakkautta - sarjaan, niin myöhemmin mietin, olisiko hänellä joitain muitakin kirjoja ja hoksasin tämän kirjan, jonka olinkin jo lukenut. Nyt olin kuitenkin siirtänyt kuvia vanhalta koneelta nykyiselle ja pienessä nostalgiakuplassa ajattelin, että jospa lukaisisi uudestaan tuon kirjan. Tuntuu olevan helppolukuista ja miellyttävää (ainakin suurimmaksi osaksi) tekstiä ja luulen, että tämä kirja tulee nopeasti luettua. Eipä siinä nokka pitkään tuhissut ekalla kerrallakaan. Olin kyllä joskus niin kirjamato, että pidin luetteloa lukemistani romaaneista (piti olla vähintään 150 sivua pitkä), mutta kyllästyin satasen rajan ylitettyäni laittamaan niitä ylös ja vain luin. Ja se lista oli ennen kun siirryin naisviihdekirjallisuuteen (ja sillä ei tarkoiteta harlekiineja!).
Keitin välissä pikakahvia, kun hain uuden purkin kaupasta ja keitin pari kananmunaa. Olisi pitänyt muistaa ostaa riisikakkuja, mutta jäivät tällä kertaa. En viitsinyt kassalla enää kääntyä jonotettuani.
Haluaisin saada lukuinnostukseni takaisin. Ennen kirjoitinkin paljon enemmän. Ennen kuin halusin opettajaksi olisin halunnut olla kirjailija. Saattaa minusta joskus tulla runoilija, jos hyvin käy. Nykyään vain niin moni muu asia vie huomion. Tälläkin hetkellä kuulen vain tämän koneen ja jääkaapin hiljaisen hurinan. Joku kävelee korkokengillä käytävän portaita. Pitää olla täysin hiljaista, että kuulee omat ajatuksensa. Tätäkin kirjaa luettuani hetken ajattelin, että luenpa pari blogipostausta välissä, kun en ole aikoihin niitäkään lukenut, joita seuraan. Jäin niihin kuitenkin jumiin ja yhdellä sivustolla oli linkki Sanoma-lehtiin .
Olin hetken jo miettinyt, kuinka kivaa olisi tilata Meidän Perhe kotiin, kun olen sitä ennenkin joskus tilannut, mutta koska sitä ei jostain syystä enää tilata lähikirjastooni, niin en viitsi sen takia kolmen kilometrin päähän lähteä istumaan. Se on siitä kiva lehti, kun siellä on paljon tarinoita tosielämistä. Ja muutakin kivaa. Pysyy vähän kärryillä, mistä nykylapset meuhkaavat. Ja työnikin puolesta tykkään sivistää itseäni sillä sekä Vauva-lehdellä ja KaksPlus-lehdellä. Aina joku on kysymässä, että "onko sulla tulossa vauva, kun luet tuollaisia lehtiä?" - mikä on mielestäni tosi outo kysymys, koska ihan muuten vain saa lukea mitä vain lehtiä, eikö niin? Aihealue nyt sattuu kiinnostamaan tosi paljon.
Muutenkin on paljon miellyttävämpää lukea rauhassa ilman turhaa hälyä, kun kirjastoissa nykyään on kaikenlaisia häiriötekijöitä. Pitäisi olla täydet vastamelukuulokkeet, että voisi keskittyä lukemaan yhtään mitään. Kuitenkin täällä Sanoma Median lehdissä, kun nyt tilasin sen Meidän perhe - lehden, niin saan sen myös digitaalisena ja samalla toisen vapaavalintaisen digilehden luettavakseni. Ja jos jatkan tilausta, niin saan lukea kaikkia neljäätoista digilehteä, mitä sieltä löytyy. Aika huikea tarjous! Tosin sitä varten olisi tosi kiva, jos olisi tabletti, jota minulla ei enää ole. Samaan syssyyn, kun latasin tämän appin, niin latasin myös yle-appin ja HS-appin. Pitää alkaa oikeasti sivistämään itseään, vaikken haluakaan tietää, mitä pahuuksia maailmalla tapahtuu. Siellä Sanoma-palvelussa on kyllä pari muutakin lehteä (siis jo seuraamieni lisäksi), joilla voisi myös paljon sivistää itseään, nimittäin Tiede-lehti sekä Hyvä Terveys-lehti. Harmi kyllä sieltä puuttuu kahdeksan lehteä, joita myös selailen tai luen yleensä, kun ne ilmestyvät. Mutta jee, jospa vaan alkaisi lukea enemmän. Lukeminen ja asioista tietäminen lisää inspiraatioherkkyyttä.
Keskiviikkona kävin kaverin kanssa salilla hikoamassa tunnin, mutta sitten piti vain päästä kuuntelemaan musiikkia ja pyöräilemään. Oli aurinkoinen päiväkin. Pyöräilin 17 kilometriä.
Hauskaa, että google maps - sovellus kertoo vaikka kuukaudelta, kuinka paljon olen mennyt milläkin kulkuvälineellä tai lonkkapyörällä, mutta se ei mittää kilometrejä, joita tulee kulutettua salilla crosstrainerissa tai juoksumatolla. Eikä se muutenkaan ihan kaikkea huomaa. Kuukauden lopuksi se antaa yhteenlaskun kuukaudesta, esimerkiksi viime kuussa sen mukaan kävelin 71 kilometriä ja vietin 22 tuntia autossa, vaikka tiedän lukujen olevan isommat. Aika hauskaa silti päivän päätteeksi ainakin tarkistaa, montako kilometriä on tullut käveltyä. Ja se toimii samalla navigaattorina.
Eilen olin kaverin kanssa Ruoholahden salilla. Sen jälkeen ajattelin, että kävelenpä sieltä Kamppiin. Ei tarvinnut lähes ollenkaan navigaattoriakaan, kun luki että Kamppi 1,5 kilometriä suoraan, joten kävelin ihan suoraan Eerikinkatua pitkin, kunnes saavuin Kamppiin. Kuvasin kauniita rakennuksia matkalla. Ja kyllä vielä jonain kauniina kesäisenä päivänä otan tehtäväkseni lähteä kuvausretkelle Helsinkiin, koska täällä on valtavasti asioita ja paikkoja, joissa ei ole käynyt ja nähnyt. Matkalla vähän ripeksi, muttei se mitään haitannut.
Kampista kämpille oli tuttu ja helppo matka, pidempi tosin, muttei se haitannut, kun oli niin kauniita pilviä taivaalla. Välillä aurinkokin pilkisteli.
Kävin kaupassa ja jatkoin matkaani kirjastoon, kunnes päätin vain yhden katoksen alla lisäillä kuvia instagramiin ja melkein heti, kun pysähdyin niin alkoi ripeksiä vettä vähän enemmänkin. Pidin sitä huvittavana sattumana. En pahemmin kastunut. Yritin ottaa pisaroista kuviakin, mutta ihan niin nopea tämä kamera ei ole. Satoi vielä toisenkin kerran, kunnes päätin jatkaa matkaa.
Eilinen iltapala. Kokeilin smoothie bowl - tyyppistä ratkaisua. Eli ei sinne päinkään! Tässä alla on viiliä, päällä ruusunmarjapilttiä ja pensasmustikoita. Yksinkertaista ja hyvää.
Varasin saliltani ryhmäliikuntatunnin Power Joogaan huomiseksi. En ole ennen
kokeillut ryhmäliikuntaa kuin joskus 10 vuotta sitten, kun olen arastellut sellaisia.
Pitää hankkia enemmän harrastuksia, niin on asioita joita odottaa.
Jännitystä elämään. Ties vaikka tykkäisi siitä. Pitää ainakin yrittää päästä jonkinlaiseen timmiin kuntoon. Tykkään hehkuvasta olotilasta.
Olen jo pari kertaa kaivannut töihinkin. Kaipaa tietynlaista rutiinia päiviin. Ja kaipaa sitä odotuksen tunnetta. Sitä, että pitää mennä tiettyyn aikaan nukkumaan, eikä voi jumittaa kahteen asti yöllä katsellen Netflixiä, lukien tai pelaten Snoopya. Olenko outo? Vielä on lomaa jäljellä.
Kai tässä vielä jotain ehtii. Pitää päästä vielä Linnanmäelle, uimaan, alan säännöllisemmin juoksemaan (mutta himpura kun pitäisi olla kakkoshätä aina pois alta!), käyn heittelemässä frisbeetä ja palloa koriin, luen enemmän, käyn juoksemassa portaita, ehkä matkustan... Hitsi kun niin moni asia vaatii rahaa. Jos sitä olisi paljon, niin tuskin kotona viettäisikään aikaa. Voi mieletöntä, mitä kaikkea tekisi, mistä kaikesta nauttisi ja kutsuisi ystävät nauttimaan myös. Kun lomamoodiin vihdoin pääsee, niin se on nopeasti ohi. Ei se mitään, nautin päästessäni takaisin töihin. Sitten kun on sen aika. Nyt on loma. Käyn sängylle takaisin lukemaan. Otan teekupposen viereen kaveriksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti